Kukka-asetelma keskikesän juhlaan [Kukkailottelua]

Tänä vuonna juhannuskoivut päätyivät angervon ja siankärsämön kukkien kanssa samaan maljakkoon! :)

Näiden kuvien myötä toivotan oikein rauhallista ja vähäsateista juhannusta teille kaikille!

Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :) 

Kesän kukoistusta Pohjois-Savossa isäni puutarhassa

Kävin tänään läpi viikonloppuna vanhempieni pihasta ottamiani valokuvia vähän kadehtien; vaikka lapsuudenkotini sijaitsee lähes 400km pohjoisempana omasta pihastani, kukkaloisto Pohjois-Savon leveyksillä oli upea!

Kuvia oman pihani viipyilevästä nuppuvaiheesta ja maltillisesta kukinnasta voit käydä kurkistamassa vertailuksi tästä.

Isäni pihan kuulumisia kuvin tasan kuukauden takaa voit katsoa tästä. Aivan kuin eri pihasta otettuja kuvia - iso muutos neljässä viikossa!

Kuten olen aiemminkin täällä kehuskellut, mielestäni vanhempieni huolettoman rento ote pihamaan suunnittelussa, kukkien valinnassa ja sommittelussa on ihastuttavaa!

Jaan isäni mieltymyksen ketomaiseen pihaan - sekä äärettömän laiskan luonteen ja suuren haluttomuuden tuhlata vapaa-aikaani tuohonleikkuria työnnellen. Vanhempieni pihassa onkin vain muutama pieni alue leikattavaa nurmikkoa, muualla saa vapaasti kukkia matalakasvuinen valkoapila.

Etupihalla on muutama kukkapenkki, joita ei ole viivottimen kanssa kaivettu ja takapihalla muutama isäni rakentama kukkalaatikko - muuten isäni on istutellut pääasiassa monivuotisia kasveja sinne tänne ympäri pihaa. Sieltä ne sitten näyttävät kuin vahingossa ilmestyvän herttaisiksi asetelmiksi, kuten vaikka ylläolevan kuvan Varjoliljat.

Katsoitpa minne tahansa, siellä kukkii ja kukoistaa!

Isäni antaa myös luonnonkukille - kuten vaikka päivänkakkaroille - oman sijansa kukkapenkissä! Ketomainen pihapiiri mielestäni vaatiikin sopuisaa rinnakkaiseloa jalostetuilta lajeilta ja ns rikkaruohokasveilta.

Ja punaisen tuvan vakiokukkiin kuuluvat tietysti pelargonit ja orvokit:

Myös pihamaalle istutetut pensaat ovat osaltaan muokanneet vuosien saatossa talon ympärille luonnolliset kulkureitit - kiemurrellen pensaiden ympäri ja välillä kumartuen kulkemaan niiden kaariksi kaartuneiden oksien ali voi kävellä hiljaa kukkia ihastellen ja luonnon ääniä kuunnellen.

Noissa ylläolevissa lajikkeissa onkin jo monta suosikkiani, joiden haluan myös löytävän omaan pihaanikin. Lisäksi kovasti koetin ylipuhua miestänikin innostumaan valkoapilasta normaalin ruohikon korvaajana - miehenikin kun ei ole niitä innokkaimpia ruohonleikkaajia...

Mutta, jotta me etelän ihmiset emme olisi liian kateellisia näistä epäreiluista sääolosuhteista, alla muutama todistuskappale, että vielä Pohjois-Savossakin osa kukista odottaa parempaa hetkeä puhjetakseen kukkaan:

Talven kynttilälyhdyt muuttuivat pienoiskasvihuoneiksi

Yhä edelleen odottelen, että uskaltaisin jättää pikkuiseni kasvimaalla ilman peittelyä yöksi - tai että raaskisin edes pitää niitä päivän viileissä tuulissa paleltumassa... Se maaginen 10.6. raja tuli ja meni, mutta vaikka päivällä mittari hehkuttaa hellelukemia, ei tuuli edelleenkään ole lämpöinen ja öisinkin - ainakin näillä seuduin - lämpö laskee vieläkin turhan alas.

Koska tahtoisin kuitenkin vähitellen totuttaa taimiani ulkosäihin ja sallisin heillekin auringossa paistattelua keinovalojen sijaan, kannoin ulos kynttilälyhtyni viime talven käytön jäljiltä, sekä muutamia muita lasisia astioita ja rakensin etukuistillemme pikkuisilleni pienoiskasvihuoneet!

Mieheni oli myös sopivasti kaatanut koivun pihapiiristä kevättalvella ja runko odottaa eripituisina pätkinä pinossa pilkkomista haloiksi - sieltä löytyikin juuri sopiva palanen koristamaan asetelmaa! :)

Ystävältä tupaantuliaisiksi saatu Pentikin tuikkulyhtykin pääsi kaunistamaan asetelmaa.

Täällä asuu kesäkurpitsa!

Toisen istutuserän kurkun taimi koettaa edeltäjiään paremmin sinnitellä kasvihuoneeseen saakka.

Kaksi kesäkurpitsan taimea lisää odottelee maahan istutusta....

Tänään rohkenin jo viedä tomaatin taimet ulos aurinkoon ja jätin ne nyt yöksikin ulos - tosin tukevasti harsoon käärittyinä! ...Aamulla saankin jännityksissäni kipaista heti herättyäni katsomaan, kuinka reppanat selvisivät ensimmäisenä yönään omillaan... ;)