Nykyinen kotimme Kotiblogit (3/2017) -lehdessä [#Kukkailottelua]

*Kaupallinen yhteistyö

Kaiken tämän kesän aikaisen remonttikiireen keskellä en ole tainnut vielä täällä blogissa mainitakaan (Instassa ja Facebookissa olen ilosanomaa toki jo ehtinyt levittämään), mutta nykyinen kotimme on esittelyssä uusimmassa Kotiblogit -lehdessä (3/2017)! :)

Myönnetään, että oli todella jännittävä kokemus päästä mukaan tekemään juttua omasta kodista - vaikka valokuvaan ja kirjoitan samalla aiheella melkein päivittäin, oli mielenkiintoinen haaste kirjoittaa esittelyä, sillä halusin sen antavan jotain uutta myös blogiani lukeville.

Kolmen aukeaman verran tekstiä ja kuvia sitten tulikin lopulta - ja silti paljon valokuvia myös jäi julkaisematta! :) ...Innostuin valokuvaamaan siis oikein huolella...

Ajattelinkin tänään, vielä ennen raksalle lähtöä, julkaista joitakin lehdestä pois jääneitä valokuvia - nämä ovat kaikki olohuoneestamme, kuten suurin osa jo varmasti tunnistaakin.

Halusin nostaa nämä olohuoneesta otetut kuvat esille tämän julkaisun lopussa olevien kukkakuvien vuoksi (joilla osallistun tällä viikolla myös #Kukkailottelua -haasteeseen); paikallisen kukkakaupan, Mäntsälän Kukan, floristi Petra Pernu loihti kuvauksia varten mielettömän upeat asetelmat ja kimput! Keittiöömme sopiva, pieniin lasipurkkeihin sommiteltu asetelma, sekä makuuhuoneen kesäyön unelmakimppu löytyvätkin Kotoblogit -lehdestä, mutta tässä postauksessa esiintyvä juhlava asetelma jäi printtiversiosta lopulta valitettavasti pois.

Asetelma on yksi kauneimmista näkemistäni, enkä missään tapauksessa halunnut sen jäävän teiltä näkemättä, joten ilolla laitetaan kuvat jakoon! :)

Alla olevasta valokuvasta aivan pakko mainita, että ihan periaatteesta jätin pienemmän pojan leikit korjaamatta piiloon leikkinurkkauksesta! Ihmettelen aina niitä supersiistejä, ja välillä melkein kliinisiä, lastenhuoneita, joissa ei arvaisi lasten ikinä leikkivän, sillä kaikki lelut on piilotettu pois kuvauksien ajaksi.

Tavallisissa kodeissa - ja myös niissä sisustuslehtiin päätyneissä kodeissa, jotka nekin suurimmaksi osaksi ovat ihan tavallisia koteja - lapset leikkivät, ja lasten leikkien kuuluu näkyä!

Kuten olen aiemminkin todennut, kuuluu koti koko perheelle, eikä se ole vain äidin ikioma sisustusleikkikenttä. ;)

Alla olevissa valokuvissa tuo kaunis asetelma, jonka floristi Petra Pernu loihti myymälään viemääni vanhaan pöytäkellon lasikupuun.

IHANA!

Asetelmassa on käytetty daaliaa, jaloangervoa ja harsokukkaa kauniisti kerroksittain.

Lupaan tehdä vielä pikemmiten oman postauksen muistakin Petran kuvauksia varten tekemistä luomuksista!

*Iso kiitos, Petra - jälleen kerran olit mahtava! Minulla on taas muutama uusi maljakko hankittuna, koetan ehtiä pikemmiten niiden kanssa poikkeamaan kukkaostoksille!*

Ja suosittelen kauppareissulla pysähtymään lehtihyllyllä, ja nappaamaan mukaan uusimman Kotiblogit -lehden - kauniita kesäkoteja tuo numero täynnä kannesta kanteen! :)

Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)

DIY: Lampunvarjostimesta kukkataso

Olen aiemminkin todennut, että olohuoneestamme on muodostunut minulle viime talven ja kevään aikana lempipaikkani nykyisessä kodissamme.

Ja tästä vanhasta lipastosta on tullut yksi suosikkihuonekaluistamme!

Löysin lipaston puolivahingossa Tori.fi -nettikirpputorin kautta, kun etsin jokunen aika sitten vanhaa kaappia olohuoneeseemme. Täydellinen kaappi sattui löytymään lopulta aivan naapuristamme, ja samaisella naapurilla olikin myös tämä lipasto myynnissä. Ostin kaapin, ja kyselin lipastoakin, mutta tuolloin se oli jo varattuna, ja jonossakin taisi olla nelisen henkeä. 

Olin jo luovuttanut lipaston suhteen, kun sainkin yllättäen tekstiviestin, että huonekalun varannut ostaja oli jättänyt saapumatta, ja kaikki jonossa olleetkin kadonneet - se perinteinen tarina nettikirppiskaupoissa... Mutta minun onneni tällä kertaa! :)  

Tähän lipaston päälle olen koonnut monen monta asetelmaa pitkin talvea ja kevättä - ja olihan lipasto mukana myös Järvenpään Kukkatalon joulukampanjaan tekemässä somistuksessanikin!

Näin juhannuksen kunniaksi nostin lipastolle suuren kimpun lupiineja - mielipiteitä jakava kukka, joka mielestäni kuuluu suomalaiseen juhannukseen, ja tietenkin perinnemaisemaan! :)

Maljakoksi lupiinit saivat Plantagenista ostetun Audrey -maljakon, jonka hankin jo yli vuosi sitten, ja joka edelleen on yksi suosikeistani.

...Katselin maanantaina Plantagenissa käydessä, että maljakko edelleen löytyy liikkeen valikoimasta myös kauniina rustiikkisen vaaleanpunaisena.

Tälle kukkapöytänäkin toimivalle lipastolle olen nostanut myös poikani kasvattaman appelsiinipuun ja isältäni saaman rönsyn vanhojen lampunvarjostimien kehikoiden päälle - tässäpä taas yksi mainio käyttöidea noille varjostimille, joita kirpputorit tuntuvat olen pullollaan!

Varjostimien avulla sain lipaston päälle kerroksellisuutta, ja asetelma on kevyt ja ilmava.

Näiden varjostimien avulla olen ajatellut tulevassa kodissammekin nostaa matalampia huonekasveja ylös lattiantasolta - kestävät suuremmankin huonekasvin painon ja ovat yllättävän tukevia käytössä!

Toisessa varjostimessa ovat vielä alkuperäiset vinonauhat paikoillaan, toisen olen kuorinut paljaalle metallille. En osaa vielä sanoa, kummasta pidän enemmän...

Lipaston päälle kootussa asetelmassa pääsevät oikeuksiinsa myös aloe vera korkeassa ruukussa, sekä isomman pojan oma kaktus niin ikään Plantagenista ostetussa turkoosissa ruukussa.

Pidän tuon kaktusruukun tekstuurista - halkeilleesta pintakuviosta lasitteen alla!

Nämä paikalliselta kirpputorilta 'saa ottaa' -laatikosta löytyneet vanhat saviruukut ovat ehkä paras kirpputorilöytöni ikinä! :)

Tämä pieni ruukku sai alusekseen kirpputorilta löydetyn vanhan metallisen leivosvuoan.

Ja jotta asetelmaan sai runsaasti kerroksellisuutta, roikkuu lipaston yllä myös simpukka-amppelissa isältäni saatu rönsyn taimi! ...En jotenkin noihin muovisiiman varaan askarreltuihin simpukka-amppeleihin uskalla laittaa kovin suurta kasvia, sillä tuntuvat niin hepposille. Varsinkin, kun saviruukusta tulee jo melkoisesti painoa.

Myös tämä saviruukku sai alleen vanhan leivosvuoan, jonka metallinen pinta sointuu kauniisti simpukoiden ruskeisiin sävyihin.

Jokaisena päivänä tämä lipasto vaihtuvine asetelmineen saa minut hymyilemään tyytyväisenä - ja tämä onnentunne jatkuu uudessakin kodissamme, sillä lipastolle on katsottuna jo uusi paikka tupakeittiössämme! :)

Mikä on sinun suosikkihuonekalusi, joka herättää onnen tunteita?

Pssssst, palaan illalla vielä #Kukkailottelua -haasteen ja juhannustoivotusten merkeissä! <3

Kaunis kukkapöytä tulevaan kotiin

Pidemmän tovin olen jo haaveillut piipahduksesta Mäntsälään Riihenmäentielle muuttaneeseen Osto- ja myyntiliikkeeseen. Ulospäin rakennus näyttää ehkä hieman rujolta, mutta jo ensimmäinen silmäys ovelta suureen halliin ja notkuviin hyllyihin paljasti potentiaalin pidempäänkin tutkimusmatkaan!

Olimme pienimmän pojan kanssa kahdestaan liikenteessä viime viikolla, ja kierrelleet jo muita Mäntsälän kirpputoreja, kun vielä ennen kotiin paluuta päätimme tehdä yhden pysähdyksen.

Ja kyllä, se oli hyvä ratkaisu! :)

Vaikka olen koettanut malttaa mieleni, ja olla ostamatta mitään etukäteen uuteen kotiimme, niin tämä kukkapöytä löysi välittömästi tiensä Villa Kotirantaan! Näin sille nimittäin heti mielessäni juuri täydellisen paikan tulevassa tupakeittiössämme; ikkunan alla, takan oikealla puolella, lepotuolin vieressä.

Jos olisin vain ihastunut tason ulkonäköön, olisin saattanut vielä jättää sen liikkeeseen odottelemaan, mutta koska a) sille on tarve, b) se on juuri täydellisen kokoinen ja c) se on mielestäni todella kaunis, niin hyvillä mielin maksoin tasosta sopuisan 25€ ja kannoin sen autoon! :)

Nostin kukkatason nyt tilapäisesti nykyisen kotimme olohuoneeseen toisen kukkatason viereen lisätasoksi. Siinä se saa nyt odotella, että saamme lautalattiat vihdoin maalattua ja pääsemme vähitellen kantamaan jo ensimmäisiä tavaroita säilytykseen raksalle.

Tarkoitus onkin ensin saada isomman pojan huone kokonaan valmiiksi, samoin kuin alakerran työhuone, ja käyttää niitä varastotilana, kun läpikäymme tavaroitamme täällä nykyisessä kodissa. Edessä onkin siis isomman mittakaavan inventaario, mitä säilytetään ja mitä laitetaan kiertoon, joko kirpputorilla myyden tai lahjoittaen eteenpäin.

Haaveilenpa jopa pihakirppiksen pitämisestä...

Tuosta kukkapöydästä saa muuten irrotettua tarjottimeksi tuon taso-osan. En tiedä onko tuolla ominaisuudella muuta tarkoitusta, kuin helpottaa tason puhdistamista. Toki kukkapöydällä olevat kasvit voi tarjottimen avulla helposti siirtää kesäpäivisin terassin puolelle nauttimaan auringosta.

Tuo kyseinen Osto- ja myyntiliike sijaitsee siis Mäntsälän keskustan läheisyydessä, aivan Lahdentien (140) tuntumassa Mäntsälän pohjoispuolella. Lahdentieltä Riihenmäentielle käännyttyä, sijaitsee sinisävyinen hallirakennus Riihenmäentien vasemmalla puolella, arviolta ~200m päässä risteyksestä. Et voi ajaa ohi! :)

Tutkin pitkän aikaa liikkeessä myös valaisinhyllyjä, ja veikkaan, että sieltä voisin tehdä vielä löydön tulevaan kotiimme. Yhtä retrovalaisinta jo pyörittelinkin käsissäni, jota olin aikaisemmin ihastellut vain nettikaupoissa.

Lisäksi melkein puolet liikkeestä jäi vielä minultakin tutkimatta, sillä jännästi tuon vauhdikkaan kaksivuotiaan kanssa en uskaltautunut ihan jokaiseen hyllyvälikköön...

Hyvä syy siis palata uudelleen, ilman lapsia, ajan kanssa pienelle tutkimusmatkalle! :)

DIY: Amppeli vanhasta lampunvarjostimesta

Rakastan vanhoja lampunvarjostimia, ja niitä onkin tullut keräiltyä kirpputoreilta enemmän kuin keksin käyttökohteita!

Pienemmän pojan huoneeseen tuunasin reilu vuosi sitten valaisimen tällaisesta vanhasta varjostimen kehikosta, ja yhden kehikon otin käyttöön lankakoriksi. Lisäksi pikkuisia varjostimia on nyt koossa jo puoli tusinaa, ja muutamia pitäisi vielä löytää - tarkoituksena tuunata niistä valosarja ensi talveksi uuteen kotiin.

Mutta tänään ajattelin jakaa kanssanne DIY-idean rustiikkisesta amppelista!

Järjestelin takkahuoneeseemme kesäisen huvilatunnelman - josta lisää piakkoin - mutta tilan valkoiseksi maalattu tiiliseinä jäi tuntumaan hieman paljaalle ja kylmälle. Kaipasi siis jotain pientä ja kaunista yksityiskohtaa! :)

Koska olemme vuokralla nykyisessä kodissamme, en juurikaan innostu tekemään turhia reikiä seiniin - olen suurimman osan tauluistammekin nostanut seinillä jo olleisiin nauloihin. Ja varsinkaan tiiliseinään en tohtisi varmaan omassakaan kodissani reikää poraamaan... Joten taulun tai julisteen (kehyksissä) nostaminen seinälle oli pois laskuista.

Päätinkin hyödyntää takkahuoneen paneelikatossa jo olleen reiän, ja ripustaa amppelin avulla vihreitä sävyjä roikkumaan reinälle. Nopea kierros varastossa osoitti, ettei ainoatakaan amppelia enää ollut käyttämättömänä - ja sitten huomasin tämän metallisen varjostimen! :)

Käänsin varjostimen ylösalaisin ja taitoin sen sisällä olevat metallilenkit vaakatasoon, jolloin niiden päälle pystyin laskemaan ruukun. Olisin toki voinut sahata lenkit poiskin, mutta itse tykkään tuosta ruukun alle jäävästä tyhjästä tilasta.

Mittasin juuttinarusta neljä sopivan mittaista pätkää, ja solmin ne tasaisin välein kehikon yläreunaan. Pujotin jokaisesta juuttinarusta läpi kaksi eri kokoista puuhelmeä, ja tein naruun vielä solmut pienemmän puuhelmen pujottamisen jälkeen.

Lopuksi vielä solmin juuttinarut yhteen kärjistään ja kieputin ripustuslenkin narujen päähän.

Nostin amppeliin vanhan valkoisen emalivadin, ja sen sisään saniaisen valkoisessa metalliruukussa.

Näitä saniaisia meillä onkin kotona useampia - innostuin viime käynnilläni Plantagenissa hankkimaan niitä eri kokoisina, ja olen ripotellut niitä nyt pitkin asuntoamme.

...Haasteellinen hengissäpidettävä minun mittapuullani, mutta niin kauniita...! :)

Ja monikäyttöisiä! Sopivat vaikka amppeliinkin! ;)

Takapihalta leikkokukaksi - alppiruusun tie kokeilusta tämän kesän yllättäjäksi!

Julkaisin Instagramin puolella (@villakotiranta) valokuvan puolisentoista viikkoa sitten, jossa ihmettelin, mahtaisiko alppiruusun saada kukkimaan maljakossa.

Meillä on sekä täällä nykyisen kodin takapihalla, että raksankin pihassa valtavat alppiruusupensaat, joiden kukinnan alkamista olen kovasti odotellut, mutta kuten omenapuutkin, on tämäkin lajike antanut odottaa edelleen. Tuskastuneena pitkittyneeseen kesän odotteluun nappasin oksan nuppuineen sisälle maljakkoon ja arvatkaas mitä....

Vajaat kaksi viikkoa myöhemmin olohuoneessamme kukkii!

Nyt täytyy myöntää, että yllätyin itsekin!

...Olin jo monta kertaa heittämässä puutarhahanskoja tiskiin ja oksaa mäkeen, mutta onneksi olen laiska luonne, enkä saanut mitään aikaiseksi... :)

Hyvää kannatti jälleen kerran odotella - vaikka tällaiselle malttamattomalle naikkoselle onnistuminen vaatiikin välillä myös pieniä kömmähdyksiä... ;)

Siispä nykyisen kotimme lempinurkkaus - olohuoneen vintage-nurkkaus - saikin taas uutta ilmettä vanhan lipaston päälle päivittyneen asetelman myötä.

Ja nälkähän kasvaa syödessä! ...Lapsuudenkotini ullakolta pelastettuun Ilves-purkkiin kävin hakemassa muutaman alppiruusun oksan lisää - ja nappasin samaan vauhtiin viereisestä pensaasta oksia tuomaan asetelmaan puuvartisten alppiruusujen rinnalle hieman rehevämpää vehreyttä.

Että jos kerran, niin miksei toisenkin onnistuisi?! :)

Yksittäinen alppiruusun oksa asettui kauniisti tuohon nettikirpputorilöytööni; Helena Tynellin Pala-maljakkoon.

Muutaman kerran tässä vajaan parin viikon aikana leikkasin oksaan uutta imupintaa ja vaihdoin vedet maljakkoon, eli todella vaivattomasti tämä kokeilu onnistui.

Samaan vauhtiin nostin lipaston päälle punaisessa teepurkissa kasvavan äitienpäivälahjani; pienimmän pojan päivähoidossa istuttaman kasvin.

....Täytyy tunnustaa, ettei mitään havaintoa lajista, mutta olettaisin olevan jokin kukkanen...? :D Mutta lajista viis, ajatus kaunein!

Toivottavasti saan tämänkin kasvin pidettyä hengissä säiden lämpenemiseen saakka ja istutettua ulos pihalle. Tänään nimittäin tuli täällä Mäntsälässä koko illan vuoroin vettä, vuoroin rakeita vaakatasossa...!

...Oikeastaan keli parani vasta, kun isomman pojan futistreenit ulkokentällä alkoivat olla lopuillaan... ;) Klassikko...!

Täällä meillä alkoivat jo kesälomat minulla ja pienimmällä pojalla, isommalla vielä päivä koulua ja se jännittävä todistustenjako!

Vauhdikkaasti meni tämäkin kouluvuosi, ja vaikeaa vielä käsittää, että lapseni aloittaa jo kolmannen luokan ensi syksynä... Juurihan hän aloitti eskarin!

Kesälomaa, ja kesää ylipäätään, tahdittaa meillä luonnollisesti raksa melkoisesti vielä tänä vuonna. Ensi kesänä otetaan sitten ihan loman kannalta, lupaillaan toisillemme mieheni kanssa, mutta molemmat tietävät, että pihatöitähän sitä sitten jatketaan, puutarhaa muokataan, kesähuonetta ja uutta kasvihuonetta rakennetaan, terassejakin pitäisi ehtiä tekemään, kenties myös puuliiteriä ja leikkimökkiä korjailla...! :D

Toki tahti on raksan valmistuttua takuulla maltillisempi, sillä tällä hetkellä ajatukset täyttää vain tahto ja vimma painaa kuin viimeistä päivää, jotta vihdoin pääsisimme muuttamaan ikiomaan kotiin ja tiputtamaan työrukkaset varastoon.

Puheissamme onkin kuultavissa määreet 'aika ennen raksaa' ja 'elämä raksan jälkeen'... ;)

Ihanaa, toivottavasti pian jo aurinkoisempaa KESÄKUUTA kaikille lukijoille!

...Veikkaan, että kukka-aiheiset postaukset vain lisääntyvät tässä tulevana viikonloppuna saapuvaksi lupaillun helleaallon myötä... ;)

Kevään kukka suojaan yöpakkasilta vanhaan juomalasiin

Jaoin viime viikolla valokuvia olohuoneen lipaston päälle kerätyistä peltipurkeista, ja niihin laitetuista kukkasista - raikkaan keväistä väri-ilottelua, kontrastina tummalle lipastolle!

Tänään luvassa lisää valokuvia samaisesta nurkkauksesta, minne metallipurkkien ja vanhojen lasipullojen seuraksi nousi takapihalta talteen napattu kevään kukkija sipuleineen.

Eikä tämäkään kaunokainen päätynyt perinteiseen maljakkoon! :)

Olen tähän mennessä löytänyt kirpputoreilta vain yhden ainoan tällaisen vihreän lasin, mutta haaveissa kerätä vähintään puoli tusinaa ihan juomalaseiksi.

...Eli jos jollakulla pyörii näitä ullakolla, tai tarpeettomana kaapissa, niin hihkaisua tänne suunnalle - voin ostaa ne hyvään kotiin! :)

Googlailin näitä laseja kerran, ja selvisi, että nämä ovat vanhoja Viola -tuorejuuston pakkauksia! Ilmeisesti Karhulan Lasi on valmistanut näitä laseja 1960-70 -luvulla. Muistaako joku näitä omasta lapsuudestaan?

Ja toinen mielessäni pyörivä kysymys; Miksei tällaisia ihania pakkauksia enää käytetä?!? ...Voin sanoa, ettei kahdesti tarvitsisi miettiä, mitä sulatejuustoa, tai vaikka sinappia, ostaisin... :)

Tunnistaako joku muuten tämän sipulista kasvavan kukkasen...?

Itselleni vieras lajike, vaikka nyt toista kevättä jo ihastelen niitä tuossa nykyisen kotimme takapihalla. Erityisen kaunis mielestäni tuo terälehtiä pitkin nouseva vihreä 'raidoitus'.

Kauniisti sointuvat lasipullojen ja -astioiden vihreät ja ruskeat sävyt yhteen, ja tuon taustalla olevan julisteen keltainen kukkasen väriin!

...Tämä on ehkä suosikkikohtani kodisamme tällä hetkellä. <3