Uusi opetustaulu ja syksyisiä yksityiskohtia olohuoneeseen

Kuten syyskuun puolella syksynsävyisestä makuuhuoneestamme valokuvia julkaistessa kerroin, on kotiimme saapunut neljä kaunista opetustaulua - jotka osaltaan ovat sysänneet värimaailman muutosta eteenpäin kodissamme.

Makuuhuoneen seinällä komeilee Peltokaura -opetustaulu, kun taas tuvan seinälle nousi jopa jouluisen tuntuinen Omenalaatuja -taulu.

Tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä!

Kylällemme rakennetaan parhaillaan uutta koulua ja vanhan kyläkoulun tulevaa purkamista valmistellen oli koulu laittanut vanhat opetustaulut myyntiin oppilaiden perheille avoimessa tapahtumassa.

Tämä omenataulu vei sydämeni välittömästi, enkä hetkeäkään harkinnut sen ostamatta jättämistä! ...Toki yhtä suurilla tunteilla taisi valikoitua ne kolme muutakin taulua mukaan - ja jos hinta olisi ollut edullisempi kuin 20€/kpl, olisin varmasti kahminut kainalooni vielä vähintään tuplamäärän...

Omenalaatuja -opetustaulu nousi tuvan pohjoispuolen seinälle, vitriinikaapin ja alakertaan johtavan  portaikon väliin - siihen missä aiemmin oli vanha vihreäsävyinen Keiteleen vesistökartta.

Ja samaan vauhtiin, kun vihertävä kartta seinällä vaihtui punertavan oranssiin omenatauluun, poistin seinustalta muutkin vihreät yksityiskohdat - huonekasveja lukuun ottamatta - ja toin tilalle syksyisempiä sävyjä.

Ainoastaan tummat, syvät vihreän sävyt saivat jäädä paikoilleen.

Rimpuilen parhaillaan tämän rakkaan, rehevän runsaan sisustuksen ja hieman minimalistisemman tavoitetilan välillä...

Osa yksityiskohdista on sellaisia joista en halua luopua, kuten huonekasvit, kauniit kirppis- ja huutokauppalöydöt, sekä perintöesineet. Osasta en voi edes karsia (eikä sillä, että oikeastaan haluaisinkaan), kuten lapsen jalkapallopokaali tai lasten taide jääkaapin ovessa.

Nuo yksityiskohdat, ärsyttävät pölynkerääjät ja rakkaita muistoja herättävät tunnearvoesineet, tekevät talosta kodin.

Ja samaan aikaan, todella ristiriitaisin tuntein, haaveilen yksinkertaisemmasta sisustuksesta, jota olisi myös helpompi siivota. Mies esimerkiksi on kieltäytynyt pölyjen pyyhkimisestä niin pitkäksi aikaa, kun pyyhkiminen vaatii hurjan tavaramäärän siirtelyä...! :)

Koetan siis - hieman himohamstraajamaisella luopumisentuskalla - konmarittaa kodista selkeämpää. Paljon olen kasannut kirpputorille menevään laatikkoon ja jonkun verran olen myös myynyt jo pois paikallisen B-kirppiksen kautta, mutta vielä paljosta voisin luopuakin.

Tiedättekö mikä on tavoitteeni?

Omistaa vain ne tavarat ja vaatteet, jotka ovat minulle oikeasti todella rakkaita ja yksinkertaisesti T Ä Y D E L L I S I Ä !

Kaikki turha, kaapeissa käyttämättöminä pyörivä ja joskushan-tätä-voi-vielä-tarvita -tyyppinen esineistö siirtyy meiltä pikkuhiljaa uusille omistajille kirpputorin kautta.

,,,,Ja äskeisen lausahduksen jälkeen onkin hyvä esitellä kaksi ihanaa asiaa, jotka ovat kotiimme juuri nyt T Ä Y D E L L I S I Ä hankintoja - ja kaiken lisäksi herkullisen edullisia...! :)

Alla olevan valokuvan Liljebergs -perhosjuliste tarttui mukaan Habitare -messuilta viime kuussa. Tämä A5-kokoinen valokuvaprintti taisi maksaa (jos en kauhean väärin muista) alle 6€.

Olen tuolle seinustalle kerännyt hyönteisaiheisia julisteita, tauluja ja muita yksityiskohtia, joita olen löytänyt kirpputoreilta, messuilta ja ulkomaanmatkoilta, ja tämä perhonen sopi täydellisesti sarjan jatkoksi.

Puinen, oranssiruskea kehys löytyi valmiina varastosta. Olen sen joskus hamstrannut tällaista käyttöä varten kirpputorilta - ja maksanut siitä erittäin todennäköisesti maksimissaan 1,50€.

Toinen syksyinen löytö on puolestaan paikalliselta kirpputorilta; pohjoisseinustalla viihtyvä muorinkukka sai uudeksi ruukukseen 1,50€ maksaneen kuviollisen kaunottaren!

Ihan ehdottomasti lempiruukkuni!

Tuosta tuvan tummasta liinavaatekaapista (alakuva) on tullut tässä kodissa minun sisustustavaroiden piilopaikka. Kaikki ei-käytössä-olevat koriste-esineet, kynttilänjalat ja muut piensisustusesineet piiloutuvat - ja ovat helposti käyttöön otettavissa - tuonne suureen kaappiin.

Sieltä myös aloitin karsintatyön tuloksekkaasti!

Olen myös laittanut myyntiin paljon käyttöastioita, jotka ovat kulkeneet mukana muutosta toiseen, mutta joiden käyttämisestä en saa mitään iloa. Eteenpäin mokomat vain uusiin koteihin!

Astiakaapissakin tavoitteena olisi olla vain onnentunteita tuovia laseja, mukeja ja lautasia. Tämänkin tavoittelu on hyvin pyörähtänyt käyntiin; laitoin jo myyntiin siniset Iittalan Kartio -lasit ja lahjoitetaan -osastolle Luhta Homen vihreät juomalasit - tilalle tulivat matalat ja korkeat Riihimäen Lasin Ilona -juomalasit.

T Ä Y D E L L I S E T !

Samalla kun etsin opetustaulun punaisia ja oransseja sävyjä tukemaan väreihin sopivia sisustusesineitä, muistin nämä Villa Kotirannan remontin yhteydessä löytyneet vanhat vaakapainot.

Mitkä ihanat ruskean sävyt!

Alakuvan Eino Toikan kellosepänliikkeen korurasia on löytö vanhempieni ullakolta. Liekkö vanhempieni nuoruudesta talteen jäänyt vai äitini vanhempien peruja, en tiedä. Mutta kaunis se on!

Ja kun oikein lähdin hulluttelemaan näiden värien kanssa, niin vaihdoinpa samaan vauhtiin myös tumman lipaston päälle rakentuneeseen 'perhealttariin' - tuo oman lapsuuden klassikko jokaisen perheen olohuoneesta - valokuville punertavan sävyiset kehykset.

Samalla tuo (alla oleva) minun ja mummoni vanha valokuva löysi paikkansa tuvastamme. 

Kyseisen valokuvan juuri noissa kehyksissä annoin palttiarallaa kaksikymmentä vuotta sitten mummolleni syntymäpäivälahjaksi - ja hänen jäämistöstään hain mukaani Lahteen opiskelemaan muuttaessa muistoksi.

….Paljon on rakkaita esineitä, joista en luopuisi mistään hinnasta. En edes - enkä varsinkaan - helpomman siivoamisen nimissä!

Aurinkoista viikkoa teille kaikille!

Täällä Mäntsälässä viikko alkaa rapsakassa syyssäässä vapaapäivän merkeissä. P A R A S T A !

Syksystä, sohvasta ja vähän huonekasveistakin

Tästä sohvasta on tullut ehdottomasti koko perheen lempipaikka tuvassamme. Isompi poika muistaa säännöllisesti siinä reporankana maatessaan kehaista, kuinka hyvä tällä pehmeällä sohvalla on makoilla, ja mies kaatuu siihen melkein päivittäin iltaruuan jälkeen pienille torkuille - siis jos ehtii ennen kuin lapset sohvan valtaavat.

Tuntuu, että varsinkin syksyn edetessä ja talvea kohti siirtyessä sohva kutsuu yhä useammin; kesällä oleskelutilat siirtyivät pihalle, ja sohva taisi olla pääasiassa vieraiden istumapaikkana. Kelien huonontuessa ja iltojen pimetessä tekee mieli vain rakentaa pesä tuonne sohvan kulmaan tyynyistä ja peitosta ja nukahtaa viereisessä pönttöuunissa loimuavan tulen rätinään.

Näitä valokuvia ottaessa piti sen verran 'lavastaa' tilannetta, että pöyhin tyynyt suht kuosiin ja asettelin semi-siististi (ja kuitenkin huomasin, että tuossa ylemmässä kuvassa toinen raitatyyny jäi väärin päin, eli kuvaan tuli tuo tupsuton puoli - pienempi poika ilmeisesti tästä tyynystä nyhtänyt kaksi tupsua irti ja ne odottelevat hyllyn päällä kiinni ompelua...) - eihän meidän sohva koskaan oikeasti näin järjestyksessä ole!

...Sanotaan nyt vaikka näin, että miesvoittoisessa taloudessa, jossa minä saan naisvertaistukea ainoastaan pihakanalan leideiltä, ei juuri ketään muuta kuin minua hetkauta tippaakaan, ovatko tyynyt littanassa, kasana yhdessä nurkassa, viskattuna selkänojan yli sohvan taakse vai aseteltuna trampoliiniksi sohvan eteen... Minä sitten aina perheen poikien - ison ja pienten - siirryttyä sohvalta pois käyn yksin tyynysotaa, jotta edes kerran päivässä sohva näyttäisi tältä...! :)

Ulkona syksyyn pukeutuva maisema sai minut kaipaamaan sisällekin jotain pientä väripiristystä - jotain lämpimämpää sävyä tuohon pesänrakennukseeni.

**Muistatko sohvan aiemmat keltaiset tyynyt? Kuvia löytyy vaikka täältä; klik!

Ensi hätään laitoin H&M Home verkkokauppaan tilauksen kahdesta poltetun oranssin sävyisestä samettikankaisesta tyynynpäällisestä, jotka itse asiassa saapuivat tänään, ja joiden saman tien totesin olevan aivan liian oranssit olohuoneeseen, mutta täydelliset makuuhuoneen Nefriitin seinävärin kanssa.

Onneksi kaapista löytyi käyttöönottoa odottamassa kauniit, ilmeisesti myös H&M Home:n tyynynpäälliset, jotka olen ostanut paikalliselta kirpputorilta muutaman euron yhteishintaan viime keväänä. Ne sointuivat kauniisti sohvalla jo olleisiin Hemtexin raitatyynyihin ja aiemmin H&M Home:n alennusmyynnistä tilaamiini vaaleanvihertäviin tyynyihin.

Yläkuvassa tuo kuviotyyny on näitä kirppislöytöjäni syksyyn - samoin kuin alla olevan kuvan punertava ja tummemman vihreä tyyny.

Kodin sisustamisen osalta en ole oikein saanut otetta vielä syksystä - en tosin ole ihan varma, ehdinkö kunnolla tässä tohinassa saada otetta kesästäkään! :)

Olen aiemminkin kertonut, etten ole oikein sellainen 'sesonkisisustaja'; kodin värit eivät vaihdu vuodenaikojen mukaan, enkä muutaman kuukauden välein maalaa seiniä viimeisimmillä trendiväreillä.

Pidän tietynlaisesta pysyvyydestä - varsinkin tässä koko ajan muuttuvassa maailmassa ja yhä enemmän ja enemmän vaativassa työelämässä, jossa ainoa vakio tuntuu olevan muutos, on ihanaa, kun tietyt pienet, mutta niiiiiiin tärkeät asiat pysyvät turvallisen vakaina. Yksi tällainen on koti.

Koti on turvasatama. Paikka johon ankkuroitua, kun ympärillä myllertää.

Koti on paikka, jossa voit olla täysin oma itsesi - hyvinä ja huonoina päivinä - ja jossa ladata henkiset akut. 

Toisille koti on ehkä henkisempi määritelmä. 'Koti on siellä missä sydän on.' Minulle talo/huoneisto tai muu rakennus ei itsessään täytä termin 'koti' vaateita - vaikka siellä kuinka asuisivat kanssani elämäni rakkaimmat ihmiset; olen asunut elämäni aikana monen monessa asunnossa ja talossa - nopeasti laskettuna kaikkiaan yhdessätoista - mutta vain kolmessa kodissa.

Villa Kotiranta on ehdottomasti KOTI!

Eikä kenellekään taida enää tulla yllätyksenä, että rakastan sisustamisessa runsautta, joka tietyissä määrin on sanakirjassani synonyymi 'kodikkaalle'.

Tuvassamme runsautta ja elävyyttä sisustamiseen tuovat erityisesti alati lisääntyvät huonekasvit.

Nyt syksyä kohti innostuin ostamaan taas muutaman kasvin lisää - varsinkin, kun ne löytyivät näppärästi paikallisesta K-Citymarketista ruokaostoksien yhteydessä hyvin, hyvin edullisesti!

Helteiden väistyttyä kasvit tuntuvat nauttivan olostaan - onko joku muukin huomannut saman? Kesän aikana kärvistelleet viherkasvit ovat nyt syksyä kohti jotenkin ryhdistäytyneet ja varsinkin rönsyt tuntuvat paljon tuuheammille näin säiden viilennyttyä ja auringon paahteen vaihduttua syksyn kuulauteen.

Tuvan pitkää seinää lähes dominoi tuo vuosi sitten lahjaksi saatu kahvipuu, joka oli jäänyt edellisillä omistajillaan tarpeettomaksi ja kasvanut jopa liian massiiviseksi heidän kotiinsa. Ehdottomasti yksi suosikeistani täällä kotonamme!

Kahvipuun viereen kipusi uusi tulokas, kultaimarre, joka onkin oikea kodin vihersuodatin, eli sillä on  ilmaa puhdistavia ominaisuuksia. Kasvi ei siedä suoraa auringonvaloa, vaan viihtyy hajavalossa tai jopa varjossa, joten kuvittelisin sen nauttivan olostaan tuossa eteläikkunaa vastapäätä olevalla seinustalla.

Kultaimarretta pitäisi muistaa sumutella säännöllisesti, joten tässä onkin minulle hieman uutta haastetta ja muistettavaa... Täytynee ottaa viikonloppuisin tavaksi kantaa tämä sekä peikonlehdet kylpyhuoneeseen erityishoitoon - jos en rakenna tietoisesti sumuttelusta rutiinia johonkin tiettyyn päivään, voin suoraan sanoa, etten tule muistamaan koko puuhaa....

Mutta jos onnistun tämän kasvin lannistamaan, niin voin yrittää aina uudelleen, sillä kasvin hinta, 4,99€, ei pistä vielä irvistämään!

Toinen uusi hankintani ei ole tuo alakuvan vasemman reunan aloe vera, vaan oikean reunan muorinkukka.

Muorinkukkia on ilmeisesti monen tyyppisiä ja meiltäkin löytyy nyt kaksi - tai jopa kolme - aivan erinäköistä muorinkukkaa! Yksi olohuoneessa tuolla samaisella seinustalla ja mielestäni verannallakin majaileva kasvi on muorinkukka...

Kuten kultakimarre, muorinkukkakaan ei viihdy suorassa auringonvalossa, mutta toisaalta tämä kasvi kaipaa valoa eikä viihdy varjossa.

Muorinkukka oli ostettaessa jo valmiiksi tuossa kotiimme sopivassa saviruukussa - ja ruukkuineen hintaa kasville jäi ainoastaan 5,90€!

Tuvan kanssa minulla on tällä hetkellä todella ristiriitainen fiilis; toisaalta pidän siitä juuri sellaisenaan, mitään en ottaisi pois taikka vaihtaisi, mutta samaan vauhtiin - koska syksy nyt vain on henkisesti sellaista uudistumisen ja uusien alkujen aikaa - minun tekisi mieli möbleerata koko tila ylösalaisin ja laittaa aivan uuteen uskoon!

...Ja samaan aikaan, kun tätä kirjoitan tässä keittiön pöydän äärellä ja katselen tupaan päin, en todellakaan tiedä mistä repisin ajan ja energian aloittaa mylläyksen tässä arjen keskellä - ja mikä pahinta, en sitä kuitenkaan edes kerralla ehtisi valmiiksi saattaa ja tuloksena olisi ainoastaan pitkään to do -listalla roikkuvia tavarakasoja lattioilla, jotka odottelisivat läpikäyntiä & uuden sijoituspaikan löytämistä...!

Kuulostaako tutulta, te ruuhkavuosissa kierivät kohtalotoverit...? ;)

Ehkä olen tässä kohti armollinen ja annan periksi; ehkä jopa nostan käteni ylös tämän sohvan ympärille sijoittuvan tyynyshowkin (draamaa vai tragikomediaa?!) kanssa ja vain heittäydyn tuonne sekaan nauttimaan hiljaisista, hämäristä aamuista ja pimeistä illoista lasten nukahdettua...!

Tsemppiä ja aurinkoa kaikille vielä viikon viimeisiin arkipäiviin!

Nauttikaa tuosta ihanasta alkavasta ruskasta - vaikka pienin kävelylenkein!

Lastenhuoneen valloitus viherkasvein on alkanut!

Huh mikä sadonkorjuuviikonloppu takana - tänään paluu arkeen pitkän, nelipäiväisen viikonlopun jälkeen)! Poimimme miehen kanssa kahden illan aikana lähes 250kg omenoita pihan kahdesta omenapuusta ja mies kiikutti hedelmät mehustamolle sunnuntai-iltana - kotiin palatessa peräkärryn hedelmälasti oli vaihtunut lähes 200litraan pastöroitua, c-vitaminisoitua ja hanapakkauksiin pussitettua omenamehua!

Lisäksi vihdoin pääsin myös perunan nostoon, kun mies sai raivattua remonttitarvikkeilla täytettynä olleen kellarimme ja rakennettua minulle perunalaarin vanhoista tiilistä, lastauslavasta ja lavakehikoista. Näyttää sille, että lava tulee oman perunamaan sadosta täyteen - urakka nimittäin jatkuu; vasta 3/8 riviä nostettuna!

...En muistanutkaan miten tehokasta hyötyliikuntaa ja aikaa vievää puuhaa tuo kuokan kanssa perunan nostaminen onkaan...!

Näin tehokkaasti puutarhassa vietetyn viikonlopun jälkeen oli melkoisen rentouttavaa viettää pieni hetki myös sisällä valokuvaten - elän vahvassa uskossa, että syksyn edetessä ja sadonkorjuuajan tullessa päätökseen vapautuu taas blogillekin enemmän aikaa pimenevissä syys- ja talvi-illoissa. Ovat nimittäin nämä Villa Kotirannassa ensimmäistä kertaa paikan päällä asuen vietetyt tehokkaat puutarhakuukaudet - toukokuusta elokuuhun - olleet hiljaiseloa tänä vuonna täällä blogin puolella...

Värimaailmaltaan sadonkorjuuseen ja elokuun alkaviin syyssäihin sopien vietin hetken valokuvaten pienemmän poikamme aurinkoisen keltaisessa huoneessa. Täällä on tullut näin pitkinä viikonloppuina vietettyä useampikin tovi - varsinkin nyt uuden Legojen rakennuspisteen myötä.

Heinäkuun puolella perheemme isompi poika sai lapsuudenkodistani tuodun amppelikaktuksen koristamaan huonettaan - ja, yllättävää kyllä, tästä pienempi poika on ollut melkoisen kateellinen. Tai noh, 'kateellinen' tuntuu ehkä terminä liian voimakkaalle - sanotaan nyt vaikka niin, että kovasti on merkkejä ja vinkkejä annettu äidin suuntaan, että tänne keltaiseenkin huoneeseen pitäisi jotain vihertävää ilmestyä. ;)

Piipahdin tovi sitten paikallisessa Citymarketissa noutamassa erästä saapunutta pakettia ja eksyin monen mutkan kautta lopulta kaupan viherosastolle. Ajattelin ensin ostaa kimpun leikkokukkia kotiin, mutta viherkasvien hyllyltä löytyikin todella hyvännäköisiä, kivan kokoisia ja erittäin edullisia peikonlehtiä!

Kasvi kainalossa kassalle siis - hintaa tälle ihanuudelle tuli ALLE KUUSI EUROA!

...En ole koskaan löytänyt peikonlehteä alle 15€ hintaan, edes alennusmyynnistä...

Voitte kuvitella sitä riemun määrää, kun kotiin palattuani nostin kasvin pojan yllätykseksi hänen huoneeseensa! Isikin piti kutsua huoneeseen tätä ihmettä katsomaan ja ihastelemaan. :)

Peikonlehti on tässä talossa todettu hyvin sopeutuvaiseksi, pienemmälläkin valomäärällä toimeentulevaksi ja niin ollen juuri sopivan helppohoitoiseksi viherkasviksi vaikka lastenhuoneeseen.

Lipastoa vastapäätä on etelään suuntaava ikkuna, joten valoa huoneessa riittää vaikkei vastakkaiselle seinustalle auringon säteet suoraan yltäisikään.

Suojaruukuksi peikonlehti sai aikaisempaan kotiimme trikookuteesta virkkaamani korin. Se olikin hetken jo odotellut sopivaa käyttöä tässä talossa.

Innostuin itse asiassa selaamaan edellisen kotimme valokuvia, kun koetin kovasti muistaa mille viherkasville tämän korin alun perin virkkasinkaan, ja vanhoja, talven 2016 valokuvia selatessa huomasinkin, että tämähän tosiaan oli aiemmin talomme toisen peikonlehden kanssa käytössä!

Ilmankos tuntuikin niin luontevalle ratkaisulle! :)

Viherkasveja on nyt virallisesti ihan jokaisessa yläkertamme tilassa; molemmissa lastenhuoneissa, makuuhuoneessamme, tuvassa, wc- ja suihkutilassa, käytävällä ja verannalla!

...Kestää nykyisin melkoisen kauan kiertää kastelemassa kaikki ja vaatii lähes kolme kastelukannullista vettä... Että ihan arjen aamukiireissä en tuohon rumbaan lähde! :)

Tuleva talvi tuo tullessaan taas pientä muuttoliikettä huonekasveihin; osa kasveista täytyy sijoitella lähemmäs ikkunoita ja taas osa nostella pois pian lämpenevien patterien päältä.

...Ikkunalautoja tässä talossa vielä kaipailenkin kammareihin - tai noh, oikeastaan vain meidän makuuhuoneeseemme, jossa ikkunan alla oleva patteri toimii tällä hetkellä yöpöytänäni. Eipä niillä muutoin kiire olekaan, sillä ikkunoiden alle sijoittuvat makuuhuoneissa tosiaan vesikiertopatterit, joten talvella niiden ylle en halua yhtään kasvia nostaa multiaan kuivattamaan. Ehkäpä ensi kesäksi siis!

Pojan huoneessa aikaa viettäessä ja näitäkin valokuvia katsellessa ei voi kuin myöntää, miten suuri vaikutus viherkasveilla onkaan viihtyvyyteen! Tuntuu, kuin huone taas 'heräsi henkiin' ja piristyi peikonlehden myötä.

Kasvit tuovat eloa kotiin - koti näyttää aivan eri tavalla asutulle, kodikkaalle ja viihtyisälle, kun siellä majailevat elinvoimaisen oloiset huonekasvit!

....Ja kyllä, myönnän - näihin voi tulla myös pienimuotoinen addiktio...! En enää osaa kävellä tällaisen viherkasvilöydön ohi ja vain todeta, että 'johan noita jo meiltä löytyy'...

Aina on tilaa yhdelle tai parille, kun hieman järjestelee. ;)

Syksyisen raikasta elokuun viimeistä viikkoa kaikille!

Vähiin menee, ennen kuin loppuu kokonaan. Elokuu nimittäin. Miten nämä vuoden katoavat näin nopeasti?! Juurihan vasta ostin siemeniä kevättä varten ja harsoja alkukesän hallaöiksi...

...Laskettiin pojan kanssa, että periaatteessa enää kolme kuukautta, että voi ihan oikeasti alkaa valmistautumaan JOULUUN...! Huh!

Kevätmessut 2018 // Etelän eksotiikkaa Suomen suveen

Keskiviikkona lupailin pikimmiten julkaista kolmannen valokuvapostauksen viikon takaisilta Kevätmessuilta, mutta elämä ja arki heittelee, eikä tavoitteisiin aina pääse - siksipä blogissa olikin eilen hiljaiseloa, samoin Instagramin puolella.

Eilen kompastuskivekseni osoittautui migreenikohtaus, joka ajoi minut jo päivällä pimeään huoneeseen peiton alle lepäämään ja odottelemaan lääkkeiden vaikutuksen alkamista... Onnekseni olin kotikonttorilla, sillä tällaisia päänsärkyjä tulee sen verran harvakseltaan, etten kanna särkylääkkeitä mukanani töissä!

Iltaa kohti olo sen verran helpotti, että rohkenin lähteä haukkaamaan happea pojan treenien ajaksi, mutta omille torstain nyrkkeilytunneille en edes haaveillut uskaltautuvani! Ja saatuani lopulta pienemmän pojan unten maille, ei tietokoneen avaaminen ollut listallani tärkeysjärjestyksessä korkealla...

Siispä tänään, NYT, vihdoin ja viimein kolmas julkaisu! :)

Jos et vielä ole ehtinyt kurkistamaan aikaisempia postauksia messuilta, voit kurkata ne alla olevista linkeistä;

Suomalaista perinne- ja sielunmaisemaa
Ideoita pihaan ja puutarhaan

Keskiviikon valokuvat menivät kategoriaan 'mummola - rustiikkia ja nostalgiaa', ja olin ensin ajatellut luokitella nämä tämän päivän kuvat sarjaan 'tropiikki', mutta ehkä kuvaavampi olisikin 'etelän eksotiikkaa'. :)

Mitä eksoottista siis jäi messuilta mieleen?

No aluksi vaikka viherseinät! Niitä edelleen esiintyi runsaasti ja helposti toteutettaviakin ratkaisuja löytyi vaikka parvekkeelle, kuten tuo yläkuvan puulaatikoista rakennettu seinämä!

Alla olevasta viherseinästä tuli mieleen etelän kivisillä seinustoilla runsaina kasvavat köynnökset, jotka peittävät alleen korkeita muurejakin.

En ollut aiemmin törmännyt tähän (ylä- ja alakuvassa) tapaan ripustaa seinälle kasveja!

Mieleen tulivat perinteiset metsästysmajojen hirven- ja peuranpäät - kuin voitonmerkkejä valloitetuista viidakoista ja muistoja tutkimusmatkoilta! :)

Ja edelleen runsaasti kaktuksia ja ilmakasveja - ei kai niihin voi vielä kyllästyäkään?! :)

Itse olen ehkä jälkijunassa vasta löytämässä kaktukset... Toisaalta harvoinpa minkään trendin perässä kotiini kasveja valitsen, vaan valikoin kodissani (ja hoidossani) varmimmin viihtyviä (ja hengissä pysyviä), sekä silmää miellyttäviä lajikkeita.

Parhaillaan minulla onkin juurtumassa ystävältäni saatuja korallikaktuksen pistokkaita. Korallikaktuksen pitäisi olla helppohoitoinen, roikkuva mehikasvi - ainakin ystävälläni kyseisen vauhdilla kasvavan kaktuksen voisi siirtää amppeliin ja katosta roikkumaan!

Tämä esillepano (kuvat alla) sai hyvälle tuulelle ja hymyn korviin; melkein pystyin kuulemaan meren aaltojen kohinan rantahietikkoon ja maistamaan tuoreen ananaksen maun! :) Puuttui vain ruskettunut nuorukainen surffaritukalla makoilemasta tuossa penkiltä.

Jos asuisin vielä vanhassa kaupunkikodissani, saattaisi tässä olla tämän kesän ilme tuohon kerrostalon kesäparatiisiin - parvekkeelle!

Samaan värimaailmaan ja tunnelmaan löytyi myös huikean värinen ja niin kaunis papukaijatapetti Rasch:in mallistosta Lucy in the Sky.

Vaikka mallistokirjan kansikuvituksesta ja malliston nimestä ensimmäiseksi tulikin mieleen 60-luvun psykedeelisyys, löytyikin valikoimasta luontoaiheisia, värikkäitä tapetteja.

Tämän papukaijatapetin löydät Rasch:in verkkosivuilta tästä; KLIK!

Samaisessa mallistossa oli myös upea flamingotapetti, jonka ehdottomasti valitsisin pienen tytön huoneeseen, jos sellainen perheessämme asustaisi!

Suurempi kuva tapetista löytyy täältä; KLIK!

Onko kukaan muu muuten huomannut tätä flamingojen ilmestymistä kotien sisustukseen kevään myötä....?

Itsekin rakastuin palavasti flamingo -aiheiseen mukiin tässä tovi sitten ja tuolla Instagramissa sellaisen perään kovasti kyselin - ja lopulta mukin vuoksi juoksin pitkin Helsinkiä hiki hatussa...! Mutta juuri se oikea löytyi lopulta, Day sisustusliikkeestä.

Kaktukset, ilmakasvit, runsaus, rehevyys, saviruukut, lasikuvut, rottinki, juuttinaru, amppelit ja viherseinät - käsityöläisyyttä, rosoisia pintoja, luonnonmateriaaleja. Näitä löytyi ja runsaasti, eli periaatteessa koko talven sisätiloissa vallinneet trendit ja tunnelmat siirtyvät nyt kesän myötä ulos oleskelutiloihin - kesähuoneisiin, terasseille ja parvekkeille.

Tuosta alakuvasta ajattelin napata helpon DIY-projektin omaan puutarhaan kesäksi; vastaavanlaisen koristeruukun saat suurehkosta säilykepurkista (kuten isommat persikkapurkit), jonka ympärille liimapyssyn kanssa kiinnität juuttinarua.

Helppoa, edullista ja valmis alle vartissa!

Amppeleita oli esillä myös hyvin paljon, ja kaikkia tuntui yhdistävän kaksi asiaa; kotikutoisuus ja rouheus.

Nappasinkin monesta amppelista valokuvan itselle talteen, jotta voin helposti myöhemmin amppeleita itse solmiessa tarkistaa kuvasta solmujen paikkoja. Näiden alla olevien valokuvien juuttinaruamppeleiden valmistamiseen ei juurikaan erillisiä ohjeita tarvita.

Huh, olisikohan tässä nyt yhden messun verran valokuvia jaettu?! :)

Jätin takataskuun vielä nipullisen kuvia kasvi- ja kesähuoneista, joihin palaan myöhemmin täällä blogissa, kun kesää kohti mietimme kyseisiä rakennuksia tähän omaan pihaan. Taisimme nimittäin löytää suosikkimme kasvihuoneeksi messuilta... ;)

Toivotaan oikein aurinkoista viikonloppua koko maahan! 

Täällä meillä lapioitiin tänään ensimmäinen multakuorma peräkärrystä puutarhaan, eli kevättouhut on täällä ihan virallisesti kovassa vauhdissa. Huomenna haetaan ilmeisesti jotain puuttuvia osia kanalan ulkoiluhäkin rakentamiseen ja omenapuiden ympärille tulevan pengerryksen reunaa olen tikuilla koettanut merkitä ennen koneen saapumista pihaan...

...Pakko tunnustaa, että en nyt ihan tarkkaan muista, mihin oltiin huomenna menossa ja mitä hakemaan, mutten kehtaa enää mieheltäkään kysyä, kun monta kertaa ollut jo huomisesta puhetta - mutta kanalan häkki on ainakin ihan kesken, joten ehkäpä se ostosreissu siihen sitten liittyi... :D Mennyt viikko ollut uusien työhaasteiden myötä sellaista tohinaa, että hyvä kun olen muistanut missä asun ja kenen kanssa, saati että työpaikalla muistanut, missä kerroksessa istumapaikkani sijaitsee....

Joten rentouttavaa ja

rauhallista viikonloppua

teille kaikille - olkoon se täynnä

mielekästä touhuilua, ulkoilua

ja lämmintä auringonpaistetta!