Ensimmäinen adventtisunnuntai - löysin kadotetun joulutunnelman!

Ensimmäistä adventtia vietetään täällä meillä kynttilöiden valossa, sekä hyasinttien ja leivonnaisten tuoksussa.

Mietin pitkään, kuinka toteuttaisin tänä vuonna adventtikynttelikön, sillä aikaisempina jouluina olen improvisoinut juuri ensimmäisen adventin äärellä. Lopulta kävikin niin, että täydelliset kynttilänjalat löysivät minut muuton yhteydessä; talon vanhasta sulaketaulusta talteen kerätyt valkoiset sulakekannet pääsivät uusiokäyttöön!

Vietin aamupäivän touhuten keittiössä leipoen - vierasvaraksi valmistui ihana sahramikakku, josta enemmän lisää huomenna - ja taustalla soivia joululauluja hyräillessä huomasin, että...

...ensimmäistä kertaa vuosiin minulla on jouluinen olo!

Tämä ihanan lämpöinen ja kutittelevan odottava tunne ei todellakaan tullut lumihangista - eiliset kinokset näyttävät ikkunasta kurkistaessa olevan jo muisto vain...

Jouluinen olo saapui lopulta ikioman kodin myötä ja pienemmän pojan orastavasta ymmärryksestä jouluun sekä aidosta uskosta joulupukkiin. Ja kieltämättä kiireiden loppuminen viikonlopuilta on auttanut laskeutumaan jo pieneen joulurauhaan...

Ihanaa olla kotona, poltella kynttilöitä, vähitellen nostella koristeita paikoilleen, tuoksutella hyasintteja, availla lasten kanssa joulukalentereita, suunnitella jouluruokia ja miettiä pikkuisia paketteja!

Mietin tuossa joululauluja kuunnellessa muuten, että miten valikoivaksi olen niiden suhteen mennyt; lapsikuorot ovat toki aina olleet melkoinen tunnelmanlatistaja minulle, samoin kaikki tekopirteät sikelmät.

Missä ovat arvokkaat, kauniit joululaulut?!

Omaan lapsuudenjouluun kuului ehdottomasti Vesa-Matti Loirin joululevy 1980-luvulta, joka löytyy myös omasta levyhyllystäni. Joulu ilman Loirin Varpunen jouluaamuna -laulua on kuin talvi ilman lunta...

Haaveilen edelleen LP-soittimesta, katsotaan ehtisinkö sellaisen vielä joululahjaksi itselleni etsimään, ja vanhoista joululevyistä! Tänäänkin Spotifysta valikoituivat ainoastaan ne joululaulut, joita esittivät parhaat tunnelmanluojat; Olavi Virta, Annikki Tähti, Tapio Rautavaara, Laila Kinnunen, Carola, Vieno Kekkonen...

...Ainoastaan kotimme ei muistuta mummolaa - myös minä alan olla henkisesti jo aivan kypsä vanhuuteen...!

Palaan tuohon leipomaani, ja niin herkkullisen tuoksuiseen sahramikakkuun paremmin vielä huomenna, kun julkaisen kirja-arvonnan voittajan!

...Muistithan, että sinullakin on mahdollisuus voittaa tuo Leila Lindholmin Leilan makea joulu -kirja osallistumalla arvontaan vielä TÄNÄÄN klo 18 saakka!?

Tarkemmat osallistumisohjeet löydät täältä:

Osallistu arvontaan klikkaamalla tästä!

Rauhaisaa ensimmäistä

adventtisunnuntaita kaikille!

Talvisia tunnelmia kylänraitilta

Remontin valmistumisen ja muuton myötä ovat viikonloppumme vapautuneet lähes aikatauluttomaan elämään - mihin on ollut välillä jopa hieman haastavaa tottua. Vaikka näistä hetkistä on haaveiltu niin kauan kuin remonttia on painettu, iskee silti ajoittain syyllisyydenkin tunne, kun kaikessa rauhassa kiikuttelen kahvikuppi kädessä takan kupeessa ja vietän aikaa katsellen pihapuussa ruokailevia lintuja.

On vaikea muistaa, että nämä vapaahetket ovat nyt palkinto tähän suureen urakkaan käytetyistä tunneista.

Lupasimme miehen kanssa toisillemme, että talven ajaksi vetäydymme kuin talviunille; emme uurasta talon keskeneräisten hommien parissa, ellei erikseen tule käsittämätön tarve kaivaa poraa, sirkkeliä tai maalipensseleitä esiin. Lepäämme, katsomme kaikki rästiin jääneet Netflix -sarjat ja Grand Designs -jaksot, puuhaamme koko perheen voimin lasten toivomia touhuja, käymme pienellä viikonloppulomalla lähimatkailun merkeissä lasten kanssa - ja keräämme voimia ensi kesään, jolloin projekti jatkuu taas pihan ja talon ulko-osien viimeistelyn merkeissä.

Parhaimpia - ja eniten odotettuja - hetkiä ovat viikonloppuaamut ilman herätyskelloa! ...Remontin viimeisen puolen vuoden aikana ei sellaisia tainnut olla juuri ainoatakaan...

Tänäkin aamuna saimme pötkötellä puoli yhdeksään asti, kunnes yöllä keskeemme kömpinyt pienin poika lopulta ilmoitti, että mokoma laiskottelu sai loppua. :) ...Voi olla, että joulukalenterilla saattaa olla myös osansa siihen, ettei lapsia meinaa aamuisin nukuttaa...

Rauhallisen aamupalan ja todella verkkaisten aamutouhujen jälkeen toteutimme toisen kovasti odotetun 'remontin-jälkeisen-viikonloppu-perinteen'; hyppäsimme toppavaatteisiin ja lähdimme aamupäivän kävelylle.

Näissä maisemissa ja tällä ihanalla jouluisella säällä ei todellakaan jääty neljän seinän sisään!

Tällä kertaa päämäärättömän lenkin sijaan suuntasimme kylän omille joulumarkkinoille.

Kävimme ihastelemassa kauniita käsitöitä myyjäisissä, ja mukaan lähti muutama ihastuttava sytykehiiri - valokuva löytyy Instagramista - sekä kaksi kiloa paikallisen viljelijän sipuleita ja neljä lyhdettä jouluksi niin pikkulinnuille kuin oman kanalamme asukkaille.

Kovasti olin suunnitellut ostavani joulumarkkinoilta myös pärekorin polttopuille, mutta tänä vuonna päretuotteiden myyjä ei ollutkaan paikalla... Joudun kenties piipahtamaan vielä toisillakin (joulu)markkinoilla...

Ehdimme myös kertomaan markkinoille saapuneelle joulupukille pienemmän pojan lahjatoiveenkin; 'moottorijuna'. Onneksi me vanhemmat tiedämme tarkalleen, mitä tuo mystinen toive tarkoittaa, joten kenties osaamme vinkata pukillekin tarkemmat tuntomerkit... :)

Ehdinpä tänään käydä myös ihan yksin tekemässä kirpputorikierroksen, mikä olikin melkoisen harvinaista herkkua. Totesin miehellekin kotiin palattuani, että olo on kuin pienellä lomalla olisin käynyt... :)

Tein muuten niin mahtavia löytöjä tänään, että teki mieli tasajalkaa hypähdellä hyllykköjen välissä! Laitoinkin tuonne Instagramiin myös pari valokuvaa löydöistäni, kuten pyöreä takorautainen amppeli 3€ sekä pikkuinen ruusukuvioinen emalikuppi lapsen tusseille huimaan 0,50€ hintaan. Mukaan ostoskoriin nousi myös vanha pieni hylly niin ikään kolmella eurolla, sekä parit kehykset ja vanhoja, kauniita piparkakkumuotteja pussillinen!

Lupaan palata noihin löytöihin valokuvien kera, kunhan ehdin huomenna niitä valoisan aikaan valokuvaamaan. :)

Toivotaan, että talvinen sää jatkuisi tästä jouluun saakka ja tämä lumikerros kasvaisi pian ihan kinoksiksi asti! ...Tosin kuulin puhetta, että jo huomiseksi olisi lämmintä luvassa ja lumien katoaminen melkoisen varmaa, mutta sattuipa kerrankin täydellinen keli joulumarkkinoille näin joulukuun alussa!

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

...PSSSSSSsssssst....

...Muistattehan käynnissä olevan arvonnan, jossa voit voittaa Leila Lindholmin Leilan makea joulu -kirjan!

Osallistumisaikaa on huomiseen klo18 asti.

Tarkemmat osallistumisohjeet löydät täältä:

Osallistu arvontaan klikkaamalla tästä!

DIY: Mustikanvarvuista kranssi tupaan

Julkaisin eilen Instagramissa valokuvan askartelutuokiosta, jossa materiaalina olivat mustikan- ja puolukanvarvut, ja josta lopputulemana valmistui tuuhean talvinen kranssi tupaamme.

Olin haaveillut varpukranssista jo pitkin syksyä, mutta ikinä ei aika tuntunut aiemmin riittävän...

Nyt vietimme TOISTA täysin ohjelmatonta viikonloppua uudessa kodissamme - tähän yhden talon asuttamiseen ja raksaamisen rauhoittumiseen on vaikea tottua - joten enää ei löytynyt tekosyitä jättää projektia odottelemaan! :)

Vaikka sää oli lauantaina sateinen, pistettiin pienimmän pojan kanssa sadetakit päälle ja kumpparit jalkaan, ja kipaistiin metsään retkelle. Poika nauttii luonnossa liikkumisesta ja metsässä kömpimisestä niin paljon, ettei minun hieman itsekkäästä retkeilyn teemasta (askartelumateriaalin kerääminen) tarvinnut paljoa huonoa omatuntoa ottaa! :)

Itse kranssin tekeminen oli helppoa ja nopeaa:

1. Kiepitin vihreästä rautalangasta, joka on tarkoitettu tällaisiin sidontatöihin, pyöreän kehikon. Kehikon ympärysmitta vaikuttaa luonnollisesti kranssin suuruuteen. Rautalankaa ostin Bauhausin puutarhaosastolta, mutta olen nähnyt myös mm. Kärkkäisellä.

2. Leikkasin varvut hieman lyhyemmiksi ja niputin pieniksi kimpuiksi. Kiinnitin kimput pyörittämällä hieman rautalankaa varsien ympärille.

3. Leikkasin vielä erikseen osan varvuista lyhyemmiksi, mutta en solminut niitä kimpuiksi vaan jätin irtomateriaaliksi.

4. Lisäsin rautalankakehikon ympärille pari kimppua kerrallaan varpuja pyöräyttämällä aina pari kierrosta rautalankaa varsien ympärille. Seuraavat kaksi kimppua asettelin aina niin, että ne peittivät edellisten varpujen kiinnityskohdan.

5. Välillä lisäsin joukkoon varpukimppujen lisäksi irtovarpuja, joiden seassa oli myös muutamia puolukanvarpuja. Varsinkin jos varvut kimpussa sohottivat jostain syystä eri suuntiin, eikä kimppu asettunut millään tuuheannäköisenä kehikolle, lisäsin joukkoon irtovarpuja.

6. Lisäsin varpuja, kunnes kehikon kierros oli täynnä ja aloituspiste saavutettu. Leikkasin rautalanganpään ~20cm pituiseksi, ja kiinnitin viimeiset varvut kiepittämällä rautalankaa aloituskierroksen varpujen seassa niin, ettei rautalanka litistänyt aloitusvarpujen latvoja.

7. Lisäsin kranssiin paperinarun ripustamista varten.

Olin ensin haaveillut krassin ripustamisesta pönttöuunin yläosaan, mutta luulenpa etteivät varvut olisi viihtyneet lämpenevää uuninkylkeä vasten kovin kauaa...

Niinpä paikaksi valikoitui lopulta tuvan tumma kaappi!

Kaapin ovessa sattui sopivasti olemaan sisäpuolella puutappi, johon sain kranssin paperinarulla solmittua. Kyseistä kaappia käytetään harvoin - sisällä lähinnä ns. perintöastioita ja maljakoita, joita otetaan harvemmin esille - joten kranssi ei ole lainkaan tiellä tuossa ovessa roikkuessaan.

...Meidän Bonon piti heti päästä tätäkin ihmettä tutkimaan... :)

Siitä mukava kissa muuten, ettei kisko tavaroita alas, ei revi tai raavi, niin uskaltaa tällaisia kranssejakin jättää roikkumaan oviin, tai vaikka joulukuuseen ripustaa palloja alaoksillekin.

 

Taas pienin askelin lähempänä talvisempaa - ei jouluisempaa - kotia!

...Nostin muuten lopulta tuon kuusentaimen lasipurkissa ylös lattialta tuonne lipaston päälle. Heräsin nimittäin tässä eräänä aamuna mielikuvaan, missä lapset riehuessaan tönäisee tuon purkin nurin ja kaikki tuo vesi huljuaa pitkin puulattiaa ja sen alle...!

Muutossa löytyivät myös nuo tulitikku- ja pahvirasiat, jotka olin aiemmin nostanut pois näkyviltä ja hyvään talteen - niin hyvään, että vaadittiin muutto, jotta ne taas tulivat esiin!

Tuo Suomi -tulitikkuaski on ehkä yksi parhaita kirpputorilöytöjäni kautta aikojen; en ole törmännyt tuohon suureen kokoon missään muualla (kerran olen nähnyt kuvan tavallisen askin kokoisesta versiosta), rasia on ihan loistavassa kunnossa - käytän siis raapaisupintaa edelleen, tämä aski ei ole pelkkä koriste - ja hinta oli vuosikausia sitten ~4€!

Taustalla oleva isompi vanha rasia on pikkujoululahja ystävältä, ja IvanaHelsinki -aski taas muisto ajalta, kun olin kyseisellä merkillä töissä - melkein viisitoista vuotta sitten!

...Luulenpa, että itsenäisyyspäivän kynttilät syttyvät myös tämän Suomi -askin kylkeen raapaistulla tikulla.

Aurinkoisempaa alkavaa viikkoa kaikille!

Se on kuulkaas pian jo puolessa välissä marraskuukin....! Eli joulusta saa jo innostua, eikös vain?! :)

Ei jouluisia, vaan talvisia tunnelmia jo tupaan ja pihaan

Mennyt viikonloppu oli ensimmäinen viikonloppu melkein kolmeen vuoteen, kun emme olleet enää kahden talon välissä, rempoilleet remontin kanssa tai joutuneet miettimään minkäänlaisia aikatauluja.

Melko villi kokemus rauhallisuudessaan ja stressittömyydessään!

...Istuttiin sunnuntaina pönttöuunin kupeessa kahvikuppien kanssa ja ihmeteltiin, kuinka syyllinen olo tulikaan tekemättömyydestä, vaikka samaan aikaan ymmärsi, että nämä hetket ovat nyt ne palkinnot menneiden viikonloppujen ahertamisista...

Vietettiin itse asiassa pitkää viikonloppua, eli perjantaista maanantaihin kuunneltiin seinäkellon raksutusta, lämmitettiin pönttöuunia ja makoiltiin alakerran sohvalla television äärellä.

Tätä lisää! :)

Eikä viikonloppu nyt ihan vain makoiluksikaan mennyt; lauantaiaamu aloitettiin reippaalla kävelylenkillä - edes ihan pikkuinen tihusade ei tahtia hidastanut! Samaan vauhtiin ulkoillessa nappasin pihalta sisälle mukaan kuusentaimen, jonka tuikkasin nyt ensi alkuun vanhaan Ilves -lasipurkkiin pönttöuunin kupeeseen. ...Vielä tuo juurien pesu hieman vaiheessa... ;)

Lauantaina päivällä mies vei pienemmän pojan Helsinkiin Monster Jam -tapahtumaan - tästä oltiin tohistu jo monen monta päivää etukäteen. Pienelle autofanaatikolle piti oikein hankkia ikiomat vihreät Peltor -kuulosuojaimetkin... ;)

Miesten nauttiessa moottorien pörinästä ja eriskummallisiksi tuunatuista monsteriautoista, minä vietin äidin omaa laatuaikaa suuntaamalla pitkästä aikaa auton kohti Lahtea, ja Launeen alueen kirpputoreja. Ostoslistalla edelleen vintage -valaisin yläkerran wc- ja suihkutilaan, sekä 60-luvun teak -yksityiskohdilla varustettu seinäpeili...

Ihan noita en löytänyt - yllätys - mutta luettavaa pojille, pari värikästä metallirasiaa itselle ja pikkuinen metallikori kylpyhuoneeseen.

'Eksyin' myös Plantageniin kotimatkalla, ihan pienellä koukkauksella... :) Ajatukseni oli ihan pikaisesti vain kiertää kurkistamassa, jokohan hyasintteja vähitellen olisi tullut myyntiin ja napata kimppu leikkokukkia viikonlopuksi kotiin...

...Noooh.... Ei löytynyt vielä hyasintteja, mutta ihana kartiovalkokuusi (näissä lauantaina otetuissa valokuvissa tuolla puulaatikon päällä) tarttui mukaan (-30% alennuksessa) hintaan 5,59€.

Kotiin päästyä piti heti kaivaa muuttolaatikoiden seasta joulukoristelaatikot esiin, sillä kuusi ruukussa kaipasi jotain pientä, kaunista ja valkoista ylleen!

...Tässä oli muuten oiva motivaation lähde availla ja purkaa muuttokuormaa - ei löytyneet nimittäin koristeet ihan niistä varaston päällimmäisistä laatikoista...

Nämä valkoiset puuhiutaleet ostin viime jouluna paikallisesta sisustusliikkeestä, LaFiliasta, joka on muuten avannut myös nettikaupan! Kannattaa ehdottomasti tutustua valikoimaan - myymäläänkin saapuivat juuri joulutuotteet, joita pitää päästä hipeltämään mahdollisimman pian! :)

Sunnuntaina mies leipoi pienemmän pojan kanssa monta pellillistä rusinapullia sekä korvapuusteja, ja minä askartelin pojan kanssa maanantaina talven ensimmäiset piparkakut! Eikä koristelukarkeissa sitten säästelty! ;)

Valokuvia noista herkuista löytyy muuten Instagramin puolelta, vinkvink! ;)

Maanantaina vietettiin myös koko aamu puuhastellen kotipihassa; minä riuhdoin kasvatuslaatikot talvikuntoon ja viritin valosarjan toiseen omenapuuhun (toinen valosarja oli kateissa muuttolaatikoiden kaaoksessa). Mies taas keräsi pojan kanssa pihasta remontin jäljiltä puunpalasia nuotioon poltettavaksi.

Pienimmästä pojasta on tullut jo melkoinen työnjohtaja tähän perheeseen; isäänsäkin hoputtaa hommiin - ei sitä nuotiota pitänyt jäädä ihastelemaan, vaan puita kerätä! :D

Nuo puihin nostetut valosarjat tuntuvat muuten herättävän suuria tunteita...! Muistaakseni viime talvena ihan paikallislehden uutiseksikin nousi eräs mielensäpahoittaja, joka ilmeisesti iltalenkeillään joutui muutoin niin ihanan masentavan synkissä myöhäissyksyn illoissa räävittömän valosaasteen uhriksi. ...Siis pimeälle tietaipaleelle oli eräs ihana rouva laittanut kuuseen klassisen kauniit valot tuomaan hieman valoa pimeyteen. Tästä suivaantuneena oli mielensäpahoittaja käynyt ihan kipakan heippalapunkin jättämässä...

Itse ahdistun pimeyden saapuessa yhä aiemmin ja aiemmin syysiltaisin - tuntuu, että pimeys laskeutuu mustan muurin tavoin ikkunan taa ja kaikki elämä talon ulkopuolella loppuu. Valojen tuominen pihaan muistuttaa maailman jatkuvan ikkunalasin takana pitkälle pihamaalle. Ulkovaloilla, erillisillä valaisimilla ja valosarjoilla, tuntuu siis olevan ainakin minuun samanlainen psykologinen vaikutus kuin avaruusalusten ikkunoilla astronauteille avaruudessa. Estävät mökkihöperyyttä! :)

Hieman kuin valosarjat pimeässä pihassa ovat minulle syys- ja talvivaloja, miellän nämä kuuset ja pienet hiutalekoristeet talvisiksi tunnelmanluojiksi - en niinkään joulukoristeiksi!

Yhtä paljon kuin olimme odottaneet tällaisten perhetouhujen täyttämien viikonloppujen saapumista, yhtä kovasti odotan tätä ensimmäisen talven - ja toki ensimmäisen joulunkin - viettämistä omassa kodissa.

...Vielä kun saapuisi lumi!

Talveen kodin koristelua - kauniit pienet yksityiskohdat kotiin!

Jotenkin niin klassikko sairastua juuri kun pääsee hieman pidemmälle vapaalle... Tai kun saa otettua pienen irtioton arjesta.

Viikonloppuna lähdimme miehen kanssa kahdestaan viettämään viikonloppua Helsinkiin. Pitkästä aikaa laatua aikaa ilman lapsia, ihan vain kahdestaan. Buukkasimme jopa hotellinkin Katajanokalta. Ihan parasta!

Lauantai-iltana, katsoessani Sorjosen jaksoja tabletilta miehen jo nukahdettua, alkoi kurkkua särkeä ikävästi. Kohta alkoi vuotaa nenä, ja sittenpä seuraava askel olikin pieni lämmönnousun aiheuttama horkka.

Sunnuntaina hotelliaamupalaa siivitti kurkkua lämmittävät kupilliset kahvia, ja kun viimein iltapäivästä palasimme Mäntsälän juna-asemalle, piti miehen jo taluttaa minua käsipuolesta autolle. Voimat katosivat täysin.

Ja nyt, torstai-iltana, olen edelleen samalla flunssaisella fiiliksellä...

Istuminen ei tunnu hyvälle, ainoastaan sohvalla vaaka-asennossa peiton alla on kohtuullisen hyvä olla. Ulkoilmaa olen nähnyt lääkärissä piipahtaessa, ja tänään illalla kävimme pienellä happihyppelyllä koulumme vanhempainyhdistyksen järjestämällä, joka vuotisella tonttupolulla poikien kanssa.

Vaikka askel oli lyhyt ja tahti hidas, teki raikas ilma niin hyvää! Heti jaksoin hetkeksi istahtaa koneenkin ääreen kertomaan kuulumisia. ;)

Tuossa sohvalla makoillessa iloa minulle ovat suuresti tuottaneet viime viikolla paikallisesta sisustusliikkeesta, LaFiliasta ostamani talviset koristeet! Asettelin ne olohuoneen sivupöydälle lasipullossa olevalle oksalle, ikkunan ääreen.

Psssst: Vaikka käynnissä onkin yhteistyökampanja kyseisen sisustusliikeen, sekä Mäntsälän Kukan kanssa, tämä postaus ei liity kyseiseen yhteistyöhön, vaan kerron tuotteista puhtaasta ilosta onnistuneisiin piensisustusostoksiin! ;)

Monena vuonna olen ihastellut koristelintuja sisustuslehtien kuvissa, ja ajoittain törmännyt niihin sisustusliikkeissäkin, mutta nyt ensimmäistä kertaa löysin linnut, jotka värimaailmaltaan ja olemukseltaan sopivat täydellisesti kotiimme!

Ihanan pehmoiset, pitkäpyrstöiset pikkulinnut voisivat olla vaikka vieraita lintulaudalta - ihastuinkin näiden nipsuttimilla kiinnitettävien koristelintujen luonnollisiin ruskeansävyihin. Usein olen törmännyt kaupoissa vitivalkoisiin tai kimalteisiin lintuihin, mutta niitä en osaisi kuvitella talviseen sisustukseemme.

Samalla ostosreissulla tippui ostoskoriin myös kourallinen näitä kauniita puutähtiä, joita valikoimassa oli myös tummemmassa sävyssä.

Näillä voisin koristella vaikka joululahjapakettejakin!

Myös puisia, valkoisiksi maalattuja lumihiutaleita löysi tiensä kotiimme. Jännä juttu. ;)

Näissä oli alunperin läpikuultavat valkoiset nauhat ripustamista varten, mutta vaihdoin ne juuttinaruun - istuvat täydellisesti lintujen, puutähtien ja aiemmin itse askartelemieni puuhelmitähtien sekä valkoisten pillihimmelikoristeiden kanssa yhteen!

Modernimpaan sisustukseen nämä sopivat vaikka mustavalkean sidontanarun avulla ripustettuna.

Joulu on ihanaa kodin koristelun aikaa - se ainoa sesonki, jolloin oikeastaan intoudun koristelemaan kotia näin. Toki pääsiäisenä esillä on keväisiä kukkasia, sekä värjättyjä pääsiäismunia, mutta en hurahda muiden sesonkien koristeisiin samalla tavalla.

Tosin, kuten aiemminkin todettu, en juurikaan koristele kotia jouluun, vaan talveen. Nämäkin ostamani koristeet ovat enemmänkin koko talveksi käyttöön tarkoitettuja, eivätkä suinkaan katoa koristelaatikoiden kätköihin loppiaisena!

Nämä koristeen piiloutuvat varastoon, vasta kun valkoinen lumikerros katoaa, ja kevät alkaa nostaa päätään vihertävin sävyin hangen alta.

...Ihan niin paljoa ei harmita kotona peiton alla lepäily, ja kauniiden valoisien päivien viettäminen sisätiloissa, kun voin katsella näitä ihanuuksia - kera suuren glögikupposen! :)

Leppoisaa - ja flunssatonta - viikonloppua kaikille!

DIY: Trikookuteista mukinaluset vaikka pikkujoululahjaksi

Tämä viikonloppu on niin hurjan jännittävä - viimeisiä päiviä aikaa valmistella joulukoristeita ja viimeistellä tuunausprojekteja, ennen tämän iltaista somistusoperaatiota Järvenpään Kukkatalolla!

Huomenna siis starttaa Villa Kotirannan viikko Järvenpään Kukkatalon joulukampanjassa - en tiedä miten saan unta ensi yönä.... :)

Parhaiten jännitykseen auttaa käsillä puuhastelu - yleensä minulla virkkaus tai neulominen - joten tänä viikonloppuna onkin tullut iltapuhteita tehtyä ihan ennätysmäärä!

Helppo, nopea ja ihanan talvinen DIY-askare on trikookuteesta virkatut mukin- tai lasinaluset!

Kannattaa oman käsialan ja trikookuteen paksuuden mukaan hieman testailla sinulle sopivaa silmukkamäärää, mutta totesin meidän mukeille sopivan tällaiset 8 silmukan aluset.

Eli otin käyttöön kirppislöytöni; paikalliselta Facebook -kirppikseltä ostamani trikookuteet, sekä kirpputorilta euron hintaan ostamani paksut, koon 7, puupuikot.

Loin 8 silmukkaa puikolle (huom: en tehnyt silmukoiden luomista perinteiseen tapaa kahdelle puikolle, vaan suoraan yhdelle, jolloin reunan silmukat eivät jääneet liian löysiksi), ja neuloin jokaisella kierroksella kaikki oikein, kunnes työ oli neliön muotoinen. Sitten vain silmukoiden päättely, ja harsien nurjalle puolelle aloitus- ja lopetuskuteen päättely.

Aikaa taisi mennä palttiarallaa se 10-15min/alunen - vähän riippuen siitä, kuinka mielenkiintoinen kohtaus illan elokuvassa oli parhaillaan menossa... ;)

Näitä voisi pyöräyttää illassa vaikka neljät lahjapaketteihinkin - ihanat lahjat vaikka kylään viemisiksi. Tai miksei joululahjaksikin, vaikka kera ihanien mukien ja joulukahvipaketin, kasattuna kauniiseen koriin.

Vähitellen joulua olen tänne kotiinkin saanut laiteltua - tai ehkä enemmän talvea varten koristellut, kuin suoranaisesti joulua. Otan mielellään jo marraskuussa talven vastaan, ja pakkaan pois maaliskuun tuntumassa, kun lumetkin alkavat sulamaan.

Yleensä sisälle tuotu kuusikin on enemmän talvipuu, kuin joulukuusi. Tosin sen mies olisi valmis heittämään takaovesta jo joulupukin mukana samalla oven avauksella... :)

Tänä vuonna kävin taittamassa pienen kuusen olohuoneeseen jo näin ennen joulukuuta, jotta hieman havun tuoksua saatiin tupaan.

Joulu on lasten juhla, ja kotoilun aikaa. Värejä, valoja, talvisia tuoksuja, hyviä makuja ja laatuaikaa koko perheen voimin!

...Sopivassa suhteessa myös käpertymistä rauhoittumaan neuletyön pariin tuohon ikiomaan nurkkaukseeni, jonka möbleerasin perjantaina paikoilleen! ;)

Muutama huonekalu uudelle paikalle, vähän talvisempaa värimaailmaa ja talvisempaa tunnelmavalaistusta uuden valosarjan myötä (tuo ihana luonnonsävyjä ja turkoosia toistava pallovalosarja löytyi ruokaostoksia tehdessä paikallisesta marketista) - ihan kuin uudessa kodissa taas asuisi!

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille - ja voimia uuteen viikkoon! 

Palataan blogin ääreen jälleen huomenna jouluisin valokuvin - huomenna käynnistyy myös lukijakilpailu, jossa palkintoja lahjakortti Järvenpään Kukkataloon, vinkvink!

Ja loppuun vielä pienimmän poikani, 1v9kk kuvausassistenttini, luoma sommitelma - aika hienosti valitsi teemaan värimaailmaltaan sopivan ukon! ;)