Minä jo niin pelkäsin, että myöhästyin - etten saanutkaan omaa Pauligin kausirasiaa, Piia Kedon kuvittamaa Piilopaikkaa!
Minulla on entuudestaan vuodelta 2010 Sanna Manderin suunnittelema, turkoosinsävyinen 'Kesäiset kahvihetket puutarhassa', mutta suuriksi harmituksiksi (a.k.a puuttumaan kaapistani) on jäänyt 2009 vuoden Sanna Annukan 'Rakkaita muistoja Suomesta'.
Ja ehdin jo säikähtää, että näin kävi myös tällä kertaa!
Mäntsälässä rasia löytyi kyllä kauppojen valikoimasta pitkin kesää, ja sitä ihastelinkin kauppareissuilla, mutta jostain syystä se aina vain jäi hyllylle. 'Ensi kerralla sitten.' Sitten eräänä päivänä sitä ei enää löytynytkään! Siis juuri sillä kerralla, kun olisin sen ostanut, sitä ei ollutkaan! Niiiiiin tyypillistä, kun jotain venyttää viime hetkille...
Noh, kyselin jo kauppojen henkilökunnaltakin, mutta heilläkään ei oikein ollut tietoa, tuleeko rasiaa enää vai ei. Meni viikkoja, vaihtui kuukaudet. Ja sitten: puolivahingossa eksyin Hollolassa käydessä ruokakauppaan - ja voilá:
Rasia on saapunut kotiin! :) Oi onnea!
Koska Juhla Mokan purut edelleen pysyvät vanhassa purkissa, siirtyvät suodatinpussit aikaisemmasta 'Kesäiset kahvihetket puutarhassa' -rasiasta tähän uuteen ihanuuteen. Koska turkoosi ei sovi nykyisen keittiömme väreihin (*ja tässä kohti mieheni taas pyörittelee silmiään*), on suodatinpusseja joutunut piilottelemaan kaapissa, mutta nyt ne löytyvät näppärästi samalta tasolta, kuin kahvitkin! :)
Tässä ne nyt ovat kauniisti rivissä - nuo minun aamujeni pelastajat ja arkeni kaunistajat; joululahjaksi mieheltä saamani valkoinen Moccamaster, Casan keraaminen kaffepurkki ja Piia Kedon Piilopaikka suodatinpusseille!
Kaunis arki - aliarvostettua! ;)
Minulla on entuudestaan vuodelta 2010 Sanna Manderin suunnittelema, turkoosinsävyinen 'Kesäiset kahvihetket puutarhassa', mutta suuriksi harmituksiksi (a.k.a puuttumaan kaapistani) on jäänyt 2009 vuoden Sanna Annukan 'Rakkaita muistoja Suomesta'.
Ja ehdin jo säikähtää, että näin kävi myös tällä kertaa!
Mäntsälässä rasia löytyi kyllä kauppojen valikoimasta pitkin kesää, ja sitä ihastelinkin kauppareissuilla, mutta jostain syystä se aina vain jäi hyllylle. 'Ensi kerralla sitten.' Sitten eräänä päivänä sitä ei enää löytynytkään! Siis juuri sillä kerralla, kun olisin sen ostanut, sitä ei ollutkaan! Niiiiiin tyypillistä, kun jotain venyttää viime hetkille...
Noh, kyselin jo kauppojen henkilökunnaltakin, mutta heilläkään ei oikein ollut tietoa, tuleeko rasiaa enää vai ei. Meni viikkoja, vaihtui kuukaudet. Ja sitten: puolivahingossa eksyin Hollolassa käydessä ruokakauppaan - ja voilá:
Kahvit olen jo viimeiset viisi vuotta säilyttänyt Casan valkoisessa, keraamisessa purkissa, jonka puinen kansi muuten sattuu sopivasti olemaan samaa sävyä kuin tuo kaunis mittalusikka, joka tuli Pauligin rasian mukana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti