Etukuistin sininen hetki

Pienin askelin kotimme ja pihamaa muuttavat muotoaan kesän valoisista päivistä syksyn hämärtyviin iltapäiviin ja pimeneviin iltoihin.

Lyhdyt kannetaan varastosta näkyville - nämä lyhdyt ovat tosin odotelleet paikallaan läpi kesän, kuten kaatuneista kynttilöistä voi päätellä. Kissamme ja isompi poikamme mielellään oikaisevat kuistille sivukautta ja olemmekin onnistuneet pysäyttämään tällä kauniilla barrikaadilla pojan loikkimiset - kissat eivät voisi vähempää välittää mokomista vempeleistä ja tönivät lyhdyt alas kiveykselle harva se päivä rynniessään sisään etuoven raottuessa...

Auringon vaalentamat tyynyt ovat omaan silmääni muuttuneet alkuperäisiä kauniimmaksi hieman harmahtavassa sävyssään ja saaneet jäädä kuistin puupenkille vielä toviksi. Niinä harvoina aamuina, kun aikaa riittää ja keli on suotuisa, on tähän mukava istahtaa nauttimaan kuppi kahvia aamuauringon hailakassa lämmössä.

Maailman nopeimman asetelman kuistille kasasin keräämällä anopilta saatuun koriin kauniin harmaita kelopuun palasia, oksia ja käpyjä takametsästämme. Nuo metalliset ruukut löysin paikalliselta kirpputorilta alle euron kappalehintaan (jos en kamalan väärin muista) ja niihin kanervat löytyivät myöskin tuolta takapihan puolelta.

Koriin on tullut laskettua myös kaikki kasvimaan kyltit sitä mukaa, kun puutarhaa on saanut työstettyä talvikuntoon ja sato korjattu talteen. Kylttien kuntoa tarkastellessa näyttää sille, että vain harva niistä voi jatkaa ensi kesänä tehtävissään - sen verran tuhojaan tekevät niin aurinko, kuin kasteluvesikin.

Myöskin kesäkukat ovat vaihtuneet kanerviin. Kyseisessä maljakossa (vanha lasiastia ja kirppikseltä 0,20€ hintaan löydetty kori) vaihtui koko kesän erilaiset asetelmat luonnonkukkia - taisi siinä loppukesästä kimppu saniaisiakin viihtyä.

Tästä, KLIK, pääset kurkistamaan mille etukuistimme näyttikään kesäkuussa. Olin itse jo melkein unohtanut.... :)