Olen jo pidemmän aikaa harrastanut parhaan ystäväni kanssa erinäisten kodin esineiden (astiat, mattoja, vaatteita, laukkuja...) yhteishuoltajuutta. Emme osta mitään puoliksi, mutta saatamme vaikka kirpputorilla löytöjä tehdessä jo sopia, että jos/kun toinen kyseiseen tavaraan kyllästyy, voi se muuttaa toisen luo hoitoon.
Esimerkiksi, kun ystäväni kotona muuttui olohuoneen väritys ja lattialle tarvittiin vihreät matot, oli omasta kodistani juuri siirtymässä varastoon sopiva yksilö. Varaston perukoille hautautumisen sijaan se löysi sijaiskodin ystäväni luota.
Tämä tavaroiden yhteisomistus/hoitosuhde vaatii vuosien tuntemisen ja luottamuksen toiseen; olemme molemmat todella tarkkoja tavaroistamme ja tiedämme, että uskallamme niitä toisillemme lainata, sillä kumpikin pitää lainatavaroista yhtä hyvää huolta kuin omistaan.
Ja jos jossain vaiheessa jotain esinettä taas kaipailee, palautuu se luonnollisesta pyynnöstä takaisin! :)
Tällä pienellä teolla taistelemme omalla tavallamme tätä kulutusyhteiskuntaa vastaan ja koetamme ylläpitää kestävämpää kuluttamista. Ja jos jostakin lopullisesti luovumme, lahjoitamme tavarat pois tai myymme kirpputorilla hintaan, joka takaa sen siirtymisen uudelle omistajalle.
Olen nyt ottanut saman tavaranvaihtoperinteen käyttöön äitini kanssa - hän kun myös rakastaa astioita, sisustamista ja ylipäätään kaikkea pientä ja kaunista kotona. Meidän makumme ovat täysin erilaiset, mutta silti jotakin aina välillä onnistuneesti pystymme vaihtamaan.
Kuten vaikka nämä kupit (Biltons Coloroll Foxglove):
Äitini oli ostanut nämä ihanuudet jokunen aika sitten paikallisesta sisustus- ja lahjatavaraliikkeestä, mutta ne eivät koskaan oikein löytäneet paikkaansa käytössä, vaan ajautuivat keittiön astiakaapin perälle pölyttymään.
Ihastelin niitä useamman kuukauden ajan, kunnes lopulta rohkesin kysäistä, josko hän olisi valmis antamaan ne minulle käyttöön - hän saisi ne takaisin koska tahaansa vain pyytäisi.
Pääsimmekin äidin kanssa yhteisymmärrykseen ja nyt nämä kaunokaiset ovat muuttaneet omaan keittiööni.
Vastalahjaksi vein äidille siniharmaat, suuret ruokalautaset ja saman sarjan kulhot, jotka 2010 ostin Sokokselta silloiseen asuntooni. Olin maalannut keittiöni seinän samalla sinisen sävyllä ja astiat sopivat täydellisesti silloiseen sisustukseen, mutta, kun keittiön seinän väri vaihtuikin myöhemmin mattamustaan, siirtyivät myös siniset lautaset lautaskaappiin ja unohtuivat sinne. Muuttaessani Mäntsälään pakkasin kyseiset astiat mukaan ja nostelin ne täälläkin kaappiin, mutta viimeisen ~1,5vuoden aikana emme ole tainneet kertaakaan niitä käyttää.
Mieheni oli valtavan iloinen, kun lähtiessäni vanhempieni luo, paketoin astioita sanomalehtiin ja kerroin niiden muuttavan vanhempieni luo - mieheni mielestä kun meillä on ilmeisesti liikaa astioita. En ymmärrä. ;)
Esimerkiksi, kun ystäväni kotona muuttui olohuoneen väritys ja lattialle tarvittiin vihreät matot, oli omasta kodistani juuri siirtymässä varastoon sopiva yksilö. Varaston perukoille hautautumisen sijaan se löysi sijaiskodin ystäväni luota.
Tämä tavaroiden yhteisomistus/hoitosuhde vaatii vuosien tuntemisen ja luottamuksen toiseen; olemme molemmat todella tarkkoja tavaroistamme ja tiedämme, että uskallamme niitä toisillemme lainata, sillä kumpikin pitää lainatavaroista yhtä hyvää huolta kuin omistaan.
Ja jos jossain vaiheessa jotain esinettä taas kaipailee, palautuu se luonnollisesta pyynnöstä takaisin! :)
Tällä pienellä teolla taistelemme omalla tavallamme tätä kulutusyhteiskuntaa vastaan ja koetamme ylläpitää kestävämpää kuluttamista. Ja jos jostakin lopullisesti luovumme, lahjoitamme tavarat pois tai myymme kirpputorilla hintaan, joka takaa sen siirtymisen uudelle omistajalle.
Olen nyt ottanut saman tavaranvaihtoperinteen käyttöön äitini kanssa - hän kun myös rakastaa astioita, sisustamista ja ylipäätään kaikkea pientä ja kaunista kotona. Meidän makumme ovat täysin erilaiset, mutta silti jotakin aina välillä onnistuneesti pystymme vaihtamaan.
Kuten vaikka nämä kupit (Biltons Coloroll Foxglove):
Vastalahjaksi vein äidille siniharmaat, suuret ruokalautaset ja saman sarjan kulhot, jotka 2010 ostin Sokokselta silloiseen asuntooni. Olin maalannut keittiöni seinän samalla sinisen sävyllä ja astiat sopivat täydellisesti silloiseen sisustukseen, mutta, kun keittiön seinän väri vaihtuikin myöhemmin mattamustaan, siirtyivät myös siniset lautaset lautaskaappiin ja unohtuivat sinne. Muuttaessani Mäntsälään pakkasin kyseiset astiat mukaan ja nostelin ne täälläkin kaappiin, mutta viimeisen ~1,5vuoden aikana emme ole tainneet kertaakaan niitä käyttää.
...En tosin vanhemmilleni lähtiessä miehelleni kertonut, että noiden lautasten ja kulhojen tilalle kaappiin ilmestyisi lauma naisellisia kuppeja... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti