Löysin eräästä kangaslaatikostani kauniin, harmaan, denimkankaan, josta päätin viimein ommella pienemmälle pojalleni syys-/alkutalven haalarin kaupunkikäyttöön (eli kaikkeen muuhun paitsi rymykäyttöön).
Käväisin viime viikolla Lahdessa pojan kanssa muskarissa ja samalla reissulla vietin tovin Eurokankaassa ihmetellen fleecekankaita haalarin vuoreksi - oli muuten vaikea tehdä valintaa, sillä tuon vaaleanharmaan kankaan kanssa kaikki värikkäät fleecet näyttivät hyville! :)
Lopulta päädyin raikkaan räväkkään turkoosiin, jossa on valkoisia palloja. Tiukasti kakkossijalle jäi syksyyn sopiva keltainen (ei sellainen kirkkaankeltainen vaan ruskan lehtien sävyinen keltainen).
Vuoren sävyyn löytyi myös vetoketju (tuntui muuten vähän pahalle ostaa vetoketjua, kun niitä iso laatikollinen on kotonakin, mutta tuo turkoosihampainen muoviketju vaan oli pakko saada), sekä tikkauslanka, eli turkoosi tulee näkymään haalarissa myös muuallakin kuin vain vuoressa!
Perjantaina pienemmän pojan mentyä päiväunille (ja isomman ollessa koulussa) ryhdyinkin hahmottelemaan 74cm kokoisen haalarin peruskaavaa yhden vanhan syyshaalarin ja ystävältä lainatun trikoohaalarin pohjalta. Poika taisi aistia, että äidillä on pahasti puuhat kesken, kun malttoi nukkua syysauringon lämmössä käsittämättömät neljä tuntia! :)
Päiväunien aikana valmistuikin peruskaava ja sen pohjalta pääsin myös hahmottelemaan tulevan haalarin yksityiskohtia.
Muistin taas kaavoja kaavoituspaperille jäljentäessä, miksi niin harvoin enää nykyisin jaksan ryhtyä kaavoittamaan, saati edes tehdä mitään valmiiden kaavojen pohjalta; se 1cm saumavarojen mittaaminen ja piirtäminen kaavojen ympärille on ihan oikeasti yhtä tuskaa! Siinä kohti haluaisi jo päästä vain leikkaamaan kankaita ja ompelemaan, mutta - varsinkin tällaisen runsaasti yksittäisiä kaavanpaloja sisältävässä vaatteessa - noita piirrettäviä saumavaroja saa tuhertaa tuntitolkulla.
Ja minulla kun ei luonto anna periksi, että sitten kankaita leikatessa silmämääräisesti arvioisin sen sentin saumavaran siihen kaavan ympärille! ...Kun jotain tehdään, tehdään se kunnolla...!
Tällä viikolla tuo touhu taas jatkuu - voi olla muuten taas viimeinen ompeluprojekti hetkeen.... näitä on aina kiva suunnitella ja aloittaa, mutta yleensä valmistuksen edetessä kiroilen itsekseni yömyöhällä vielä ommellessa, että 'ei enää ikinä!' :D
Lupaan laittaa valokuvan valmiista haalarista, kun sen joskus vielä ehdin loppuun ompelemaan! :)
Käväisin viime viikolla Lahdessa pojan kanssa muskarissa ja samalla reissulla vietin tovin Eurokankaassa ihmetellen fleecekankaita haalarin vuoreksi - oli muuten vaikea tehdä valintaa, sillä tuon vaaleanharmaan kankaan kanssa kaikki värikkäät fleecet näyttivät hyville! :)
Lopulta päädyin raikkaan räväkkään turkoosiin, jossa on valkoisia palloja. Tiukasti kakkossijalle jäi syksyyn sopiva keltainen (ei sellainen kirkkaankeltainen vaan ruskan lehtien sävyinen keltainen).
Vuoren sävyyn löytyi myös vetoketju (tuntui muuten vähän pahalle ostaa vetoketjua, kun niitä iso laatikollinen on kotonakin, mutta tuo turkoosihampainen muoviketju vaan oli pakko saada), sekä tikkauslanka, eli turkoosi tulee näkymään haalarissa myös muuallakin kuin vain vuoressa!
Perjantaina pienemmän pojan mentyä päiväunille (ja isomman ollessa koulussa) ryhdyinkin hahmottelemaan 74cm kokoisen haalarin peruskaavaa yhden vanhan syyshaalarin ja ystävältä lainatun trikoohaalarin pohjalta. Poika taisi aistia, että äidillä on pahasti puuhat kesken, kun malttoi nukkua syysauringon lämmössä käsittämättömät neljä tuntia! :)
Päiväunien aikana valmistuikin peruskaava ja sen pohjalta pääsin myös hahmottelemaan tulevan haalarin yksityiskohtia.
Muistin taas kaavoja kaavoituspaperille jäljentäessä, miksi niin harvoin enää nykyisin jaksan ryhtyä kaavoittamaan, saati edes tehdä mitään valmiiden kaavojen pohjalta; se 1cm saumavarojen mittaaminen ja piirtäminen kaavojen ympärille on ihan oikeasti yhtä tuskaa! Siinä kohti haluaisi jo päästä vain leikkaamaan kankaita ja ompelemaan, mutta - varsinkin tällaisen runsaasti yksittäisiä kaavanpaloja sisältävässä vaatteessa - noita piirrettäviä saumavaroja saa tuhertaa tuntitolkulla.
Ja minulla kun ei luonto anna periksi, että sitten kankaita leikatessa silmämääräisesti arvioisin sen sentin saumavaran siihen kaavan ympärille! ...Kun jotain tehdään, tehdään se kunnolla...!
Tällä viikolla tuo touhu taas jatkuu - voi olla muuten taas viimeinen ompeluprojekti hetkeen.... näitä on aina kiva suunnitella ja aloittaa, mutta yleensä valmistuksen edetessä kiroilen itsekseni yömyöhällä vielä ommellessa, että 'ei enää ikinä!' :D
Lupaan laittaa valokuvan valmiista haalarista, kun sen joskus vielä ehdin loppuun ompelemaan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti