Kyllä arjen onni muodotuu pienistä asioista - vaikka miehen ja isomman pojan yhdessä leipomista aamiaissämpylöistä! <3
Muutama vuosi sitten minulla oli tapana perjantaisin töiden jälkeen tehdä leipätaikina ja paistaa pari isoa sekaleipää viikonlopuksi aamu- ja iltapaloille. Loppujen lopuksi pieni vaiva, kun vain saa itseään niskasta kiinni ja tarttuu toimeen!
...Mutta se leipomisesta aiheutuva tiskivuori taitaa olla se pahin motivaation kadottaja...
Mies onkin jo kauemman aikaa mieluillut monitoimikonetta, joka sekoittaisi leipätaikinan - ja kuulemma säästäisi tiskaamisen vaivassakin... ;) Mene ja tiedä - ettei vain kävisi kuin blenderille, jonka piti olla ratkaisu joka aamuiseen terveelliseen aamupalaan hedelmä- ja marjasmoothien muodossa; onhan taas vierähtänyt tovi, kun viimeksi sitä käytin... ;)
...Kävimme muuten miehen kanssa keskustelua myös kuiva-aineiden säilyttämisestä tulevassa Villa Kotirannan keittiössä.
Kovasti molemmat tahtoisimme purkittaa kaikki kuiva-ainekaapin ainekset, mutta meillä on kyllä niin erilainen näkemys siitä purkitustavasta; mies tahtoisi näppärät muovirasiat, jotka muotonsa puolesta istuisivat täydellisesti kaappiin (ja joihin kuulemma saisin luvan kanssa dymota raaka-aineiden nimet, ohhoh).
Minä taas menisin tässäkin visuaalisuus edellä ja koettaisin ylläpitää sitä kaunista arkea - en minä tahdo mitään muovista Tupperware -purkkisarjaa, olkoot kuinka käteviä tahaansa! :D Minä tahdon kauniit purkit. Lasiset tai keraamiset. Kauniilla kansilla. Ei se haittaa, vaikka ne eivät pinoutuisikaan täydellisesti kaappiin. Minä saan motivaatiota leipomiseen, kun saan käyttää kauniita astioita ja purnukoita.
En omista yhden yhtä muovista leivontakulhoakaan - käytän vain keraamisia ja haaveilen muutamasta metallisesta. :) Eikä minulla ole muovisia desimittojakaan. Jauhot ja sokerit olen hyvin saanut mitattua kohdilleen vanhoilla Arabian kahvikupeilla - niinkuin Oman elämänsä Kätevät Emännät kautta aikojen! ;)
Kaunis arki kunniaan - esteettisyys ennen käytännöllisyyttä! Ei kaiken tarvitse olla niin viimeisen päälle kätevää... ;)
...Mutta se leipomisesta aiheutuva tiskivuori taitaa olla se pahin motivaation kadottaja...
...Kävimme muuten miehen kanssa keskustelua myös kuiva-aineiden säilyttämisestä tulevassa Villa Kotirannan keittiössä.
Kovasti molemmat tahtoisimme purkittaa kaikki kuiva-ainekaapin ainekset, mutta meillä on kyllä niin erilainen näkemys siitä purkitustavasta; mies tahtoisi näppärät muovirasiat, jotka muotonsa puolesta istuisivat täydellisesti kaappiin (ja joihin kuulemma saisin luvan kanssa dymota raaka-aineiden nimet, ohhoh).
Minä taas menisin tässäkin visuaalisuus edellä ja koettaisin ylläpitää sitä kaunista arkea - en minä tahdo mitään muovista Tupperware -purkkisarjaa, olkoot kuinka käteviä tahaansa! :D Minä tahdon kauniit purkit. Lasiset tai keraamiset. Kauniilla kansilla. Ei se haittaa, vaikka ne eivät pinoutuisikaan täydellisesti kaappiin. Minä saan motivaatiota leipomiseen, kun saan käyttää kauniita astioita ja purnukoita.
En omista yhden yhtä muovista leivontakulhoakaan - käytän vain keraamisia ja haaveilen muutamasta metallisesta. :) Eikä minulla ole muovisia desimittojakaan. Jauhot ja sokerit olen hyvin saanut mitattua kohdilleen vanhoilla Arabian kahvikupeilla - niinkuin Oman elämänsä Kätevät Emännät kautta aikojen! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti