Hetki omaa aikaa - MakroTex viikkohaaste 'Aamupala'

Tällä viikolla Pieni Lintu -blogin MakroTex -viikkohaasteen aiheena onkin 'Aamupala' - minun oma pieni hiljainen hetkeni ennen arjen tohinan käynnistymistä!

Aamupalani on useimpina aamuina nykyisin pari palaa Reissumiestä kera erilaisten lisukkeiden. Tänä aamuna leivälle eksyi margariinin lisäksi kolme siipaletta juustoa, pari tomaattia ja viimeisiä oman sadon basilikalehtiä.

Toinen ehdoton lempparini on Reissumies + avokadoa + pippuria + keitettyä kananmunaa = NAMS! :)

En luota enää pelkän valtavan kahvikupillisen kick-start -voimaan, vaan apua kaamosväsymykseen olen saanut joka aamuisesta vitamiinipommista, joka koostuu purkkivitamiineista sekä ihan tuoreista hedelmistä.

Kahvikuppina muuten uusi lempparini, Hemtexin valikoimasta löytynyt Nadja Wedinin Snowflake -jättikuppi! Tähän ihanuuteen mahtuu NELJÄ kupillista kahvia - tai vaikka yrttiteetä iltaisin.

Mutta ne vitamiinit (ja muut kaamosväsymyksen karkoittajat ja arjen vauhdissa pitäjät)! Joka aamu nappaan tällaisen kourallisen: B- ja D-vitamiinit, Omega-3, monivitamiinivalmiste ja magnesium. Molemmat lapset ottavat myös D-vitamiinit ja mies on tehnyt oman cocktailin noista yllämainituista + Berocca.

Sitten vielä monen monta mandariinia/klementiinia/satsumaa/appelsiinia/omenaa/banaania päivän mittaan välipaloina ja jälkiruokina! :)

Ja ennen aamukahvia hörppään vitamiinien kera ison lasillisen, tai kaksi, raikasta vettä. Opin jo kotoa, ettei kahvia saisi juoda tyhjään vatsaan, vaan vähintään lasillinen vettä pohjalle - mielellään sitä aamupalaakin vaikka kera veden tai mehun. Kahvi sitten siihen päälle! :)

Ja koska aamupala on äidin omaa aikaa - isompi poika nukkuu vielä ja pienempi laiskottelee olohuoneessa lelujensa kanssa - aamupalaan kuuluu olennaisena osana uutisten lukeminen puhelimesta tai tabletilta.

Näiden jälkeen olenkin valmis päivään; herättämään isomman pojan, vaihtamaan päivävaatteet pienemmälle, istuttamaan molemmat aamupalapöytään yhdessä ja laittamaan isomman pojan kouluun! :)

 :D ...Ja loppuun pieni hauskuutuskuva - nappasin tämän nassuttaessani aamupalaleipää! ...Ihan vauvasta lähtien pienin poikamme on jotenkin mystisesti osannut aavistaa ne hetket, kun tämä äiti on juuri laittamassa ruokaa omaan suuhunsa - silloin on alkanut itku kuulumaan vaunuista/sängystä. Aivan kuin poika olisi vahvasti sitä mieltä, että meillähän ei äiti syö - ellei hänkin syö! :D

...Sieltä hän sitten tuimasti minua tuijotteli pöydän takaa, kun yritin hetken herkutella ilman häntä... :D

*Enemmän MakroTex -viikon periaatteesta voit lukea Pieni Lintu -blogista.

Koti valmistautuu valkeaan talveen

Talvinen hyasinttiasetelma valtasi keittiömme ruokapöydän! :)

Kuten aiemminkin olen maininnut, en juurikaan valmistele kotia jouluun, vaan enemmänkin talveen - ja talven pimeydestä selviämiseen. Valkoiset kukat yhdistelen valkoisiin, pastellinsävyisiin, metallisiin tai lasisiin ruukkuihin, tuikkukippoihin, tarjoiluastioihin ja muihin pieniin yksityiskohtiin kodin koristelussa.

Niinpä valkoiset hyasintit päätyivät valkoisiin astioihin; isoon valkoiseen kuppiin, keraamiseen kannuun ja vanhaan metalliseen Pentikin ruukkuun.

P.s. Yksi hyasintti päätyi jo aiemmin lasiastiaan käpyjen kera - voit kurkistaa tuon postauksen tästä: KLIK!

En osaisi kuvitella talvea, enkä jouluakaan, ilman hyasinttien tuoksua kotona...

Tuo Pentikin valkoinen suojaruukku on muuten monen monta vuotta vanha! Jos hirmuisen väärin en muista, löysin tuon ruukun isäni viherhuoneesta käyttämättömänä lojumasta ainakin neljä vuotta sitten - isäni oli sen taas löytänyt paljon aikaisemmin kirpputorilta.

Minun käytössäni tämä ruukku on välillä toiminut kynttiläkippona isolle pöytäkynttilälle, joskus ruukkuna narsisseille ja talvisin siinä ovat viihtyneet hyasintit.

Tämä iso valkoinen kuppi on peräisin pienemmän poikamme nimenantojuhlista - tässä kupissa oli kaunis ja juhlava kukka-asetelma lahjana pojalle isomummoltaan. Kun asetelma lakastui, jäi tämä ihana kuppi muistoksi käyttöön.

Kävin takametsästämme hakemassa hieman kuusen tuoksuakin kotiimme - samalla, kun nappasin jäkälät ruukkuihin.

(Taas kerran muistuttelen, että kysykäähän se lupa jäkälän keräämiseen maanomistajalta, kun asetelmia rakentelette...)

Tuon kuusenoksan maljakko on viitisen vuotta sitten HongKong -myymälästä ostettu - toiminut lähinnä ison pöytäkynttilän astiana, mutta sopi myös tähän käyttöön mainiosti.

Ja tuo puutarjotin - se oli jo menossa eräässä toisessa kodissa kaatopaikalle, kun satuin paikalle ja nappasin sen (ja toisen samanlaisen, mutta eri värisen) talteen! :)

**VinkVink! Sen toisen tarjottimen voit bongata lokakuisesta postauksesta - KLIK!

Ja vielä lopuksi ihanan talvisen tunnelman luoja - kaunis aamukahvikuppini Hemtex -myymälästä Lahdesta; Nadja Wedin - Snowflakes -sarjan kuppi! Samaan sarjaan kuuluu mm. upeita pussilakanoita - kannattaa käydä kurkkaamassa täältä; KLIK - tai kipaista vaikka paikan päälle myymälään ihastelemaan ja hypistelemään!

(**Ei minkään sortin yhteistyöpostaus, ainoastaan julistus kauniin kuvituksen puolesta!**)

Kestävää kulutusta, tavaranvaihtoa ja omaisuuden yhteishuoltajuutta

Olen jo pidemmän aikaa harrastanut parhaan ystäväni kanssa erinäisten kodin esineiden (astiat, mattoja, vaatteita, laukkuja...) yhteishuoltajuutta. Emme osta mitään puoliksi, mutta saatamme vaikka kirpputorilla löytöjä tehdessä jo sopia, että jos/kun toinen kyseiseen tavaraan kyllästyy, voi se muuttaa toisen luo hoitoon.

Esimerkiksi, kun ystäväni kotona muuttui olohuoneen väritys ja lattialle tarvittiin vihreät matot, oli omasta kodistani juuri siirtymässä varastoon sopiva yksilö. Varaston perukoille hautautumisen sijaan se löysi sijaiskodin ystäväni luota.

Tämä tavaroiden yhteisomistus/hoitosuhde vaatii vuosien tuntemisen ja luottamuksen toiseen; olemme molemmat todella tarkkoja tavaroistamme ja tiedämme, että uskallamme niitä toisillemme lainata, sillä kumpikin pitää lainatavaroista yhtä hyvää huolta kuin omistaan.

Ja jos jossain vaiheessa jotain esinettä taas kaipailee, palautuu se luonnollisesta pyynnöstä takaisin! :)

Tällä pienellä teolla taistelemme omalla tavallamme tätä kulutusyhteiskuntaa vastaan ja koetamme ylläpitää kestävämpää kuluttamista. Ja jos jostakin lopullisesti luovumme, lahjoitamme tavarat pois tai myymme kirpputorilla hintaan, joka takaa sen siirtymisen uudelle omistajalle.

Olen nyt ottanut saman tavaranvaihtoperinteen käyttöön äitini kanssa - hän kun myös rakastaa astioita, sisustamista ja ylipäätään kaikkea pientä ja kaunista kotona. Meidän makumme ovat täysin erilaiset, mutta silti jotakin aina välillä onnistuneesti pystymme vaihtamaan.

Kuten vaikka nämä kupit (Biltons Coloroll Foxglove):

Äitini oli ostanut nämä ihanuudet jokunen aika sitten paikallisesta sisustus- ja lahjatavaraliikkeestä, mutta ne eivät koskaan oikein löytäneet paikkaansa käytössä, vaan ajautuivat keittiön astiakaapin perälle pölyttymään.

Ihastelin niitä useamman kuukauden ajan, kunnes lopulta rohkesin kysäistä, josko hän olisi valmis antamaan ne minulle käyttöön - hän saisi ne takaisin koska tahaansa vain pyytäisi.

Pääsimmekin äidin kanssa yhteisymmärrykseen ja nyt nämä kaunokaiset ovat muuttaneet omaan keittiööni.

Vastalahjaksi vein äidille siniharmaat, suuret ruokalautaset ja saman sarjan kulhot, jotka 2010 ostin Sokokselta silloiseen asuntooni. Olin maalannut keittiöni seinän samalla sinisen sävyllä ja astiat sopivat täydellisesti silloiseen sisustukseen, mutta, kun keittiön seinän väri vaihtuikin myöhemmin mattamustaan, siirtyivät myös siniset lautaset lautaskaappiin ja unohtuivat sinne. Muuttaessani Mäntsälään pakkasin kyseiset astiat mukaan ja nostelin ne täälläkin kaappiin, mutta viimeisen ~1,5vuoden aikana emme ole tainneet kertaakaan niitä käyttää.

Mieheni oli valtavan iloinen, kun lähtiessäni vanhempieni luo, paketoin astioita sanomalehtiin ja kerroin niiden muuttavan vanhempieni luo - mieheni mielestä kun meillä on ilmeisesti liikaa astioita. En ymmärrä. ;)

...En tosin vanhemmilleni lähtiessä miehelleni kertonut, että noiden lautasten ja kulhojen tilalle kaappiin ilmestyisi lauma naisellisia kuppeja... ;)

Rakkaudesta Marimekkoon

Keittiön valkoisella ruokapöydällä oli ehtinyt koko kevään ja kesän lojumaan värikäs, kudottu kaitaliina - sellainen räsymatto -henkinen. Ja se sopikin kauniisti kesän kattauksiin, mutta näin syksyä kohti, kun ulkonakin hämärtää ja kynttilöitä ryhdytään kaivamaan esille, kaipaa pöydälle jotain muuta kuin raikkaita vaaleita sinisiä ja keltaisia...

Piipahdin päivänä eräänä anoppilassa kahvilla ja siellä sisustushurrikaani oli pyöräyttänyt keittiön uusiksi ruokapöytää myöten! Uudella valkoisella pöydällä oli kauniin punaiset, pyöreät, tabletit, joihin pienin poika ihastui välittömästi ja iski hampaansa yhden sellaisen reunaan tukevasti kiinni. :)

Siitä se ajatus sitten lähti; kaapista löytyi taas pitkän tauon jälkeen esille mustat Ikeasta aikoinaan hankitut tabletit, joita olen tainnut viimeksi käyttää Lahden asunnossani - tuon kodin kuviin pääsetkin tästä: KLIK.

Otinkin heti muutamia kuvia sekä tableteista, että lempiastioistani, kun odottelimme vieraita lettukesteille. :)

Rakastan Marimekon astioita ja olenkin jo useamman vuoden keräillyt noita kahvikuppeja ja -mukeja - ne myös sopivat kauniisti yhteen noiden Arabian KoKo -lautasten kanssa! :) Harvoin muuten ostan tällaisien kestävien sarjojen astioita useampia kappaleita kerrallaan, vaan enemmänkin palkinnoksi tai lahjaksi itselleni yksitellen; vaikka hyvin mennyttä projektia olen saattanut juhlistaa uudella Marimekon Siirtolapuutarha- tai Iittalan Taikametsä -mukilla.

Olenkin naureskellut, että noinko rakkaus Marimekkoon syntyy suomalaiselle luonnostaan iän myötä, sillä aiemmin en voinut ymmärtää, miksi kukaan ripusti Marimekon verhot ikkunoihinsa. Tai ehkä se oli vain vastahankaa Unikon kanssa, sillä nämä uudemmat, nuorekkaammat ja graafisemmat Marimekot veivät sydämeni samantien! ;)

*Lautasliinat löytyivät muutama vuosi sitten Hemtexin valikoimasta - ostin samalla kertaa monen monta pakettia.... :)

Omassa käytössä ovat ahkerasti nuo isommat mukit, sillä kahvia menee monen monta kupillista, ellei jopa pannullista päivässä. Pienemmät ja sirommat kahvikupit ovat myös keräilylistalla, ja ne nousevat kahvipöytään lähinnä vanhempieni vieraillessa meillä - he ovat sitä ikäluokkaa, joka mielummin nauttii kupposen Juhla Mokkaa kauniista, sirosta 1dl tassillisesta kahvikupista, kuin valtavasta mukista. ;) 

Kaunis kattaus - parempi mieli! :) ...Ainakin näiden vauvakuukausien lyhyiden yöunien jälkeen iloa arkeen tuo vahva kahvi nätistä kupista! ;)