Vauhtiviikonloppu: Valokuvausta ja lastenjuhlia!

Viikonloppua odotettiin kuin kuuta nousevaa – sekä perheen lasten kuin aikuistenkin osalta! Ja kuten aina, odottavan aika on pitkä, ja itse odotettu tapahtuma vilahtaa ohi hetkessä!

Lauantaina suuntasimme Lahteen Niina Hörkön studiolle koko perheen joka vuotiseen valokuvaukseen. Tämä oli nyt kolmas kuvaus – perinne aloitettiin pienimmän pojan syntymän myötä, ja nyt on käytykin kuvauttamassa yhdistetty vauvakuvaus & isomman pojan 7v kuvaus, yhdistetty poikien 1v ja 8v, ja tänä viikonloppuna oli vuorossa poikien yhdistetty 2v ja 9v.

Joka vuosi studiolta lähtiessä toteamme, että ’ensi vuonna tämä menee jo paljon sujuvammin, kun pieninkin on taas vuoden verran vanhempi’… :) Tänä vuonna totesin jo ääni sarkasmia tihkuen, että tämä helpottaa vasta, kun lapset ovat aikuisia, mutta sitten mukaan tulevatkin jo mahdolliset lapsenlapset! Mieheni onneksi muistutti, että sittenhän meidän roolimme kuvauksessa on helppo; istumme ja katselemme, kuinka omat aikuiset lapsemme koettavat saada muksujaan pysymään edes hetken aloillaan…

Karma is a bitch! ;)

Tunnin kuvaus venyi kahdeksi tunniksi, mutta aivan huikeita kuvia Niina sai taas kerran tästä meidän ryhmä rämästä tallennettua. Joissakin jopa me aikuisetkin näytämme hetken aikuisilta… ;)

Saimme heti sunnuntaina jo raakileet kuvista, nyt edessä on se hankalin tehtävä; valita lukuisien ihanien valokuvien joukosta ne käsittelyyn menevät, ja sitten perheelle teetettävät. ...Viime vuonnakin toimitettiin helmikuussa kuvatut kuvat vasta isänpäivän tienoilla sukulaisille ja kummeille... :)

Tänä vuonna olemme luvanneet tsempata!

*Raakilekuvia - valokuvaaja Niina Hörkkö

Tohinasta, pienistä kyynelistä ja mökötyksen meritähti –hetkistä huolimatta kuvaustuokio oli hauska, ja myös nauruntäytteinen - ihan niin kuin tämä arkikin!

Lauantaina noukimme Lahdesta myös mukaan lasten kummitädin, jonka yökyläily luonamme taisikin olla poikien viikonlopun odotetuin kohokohta. Onnea on kummitäti, joka on kuin toinen äiti lapsillemme. Harvassa ovat ihmiset, joiden näkemistä pieninkin odottaa hihkuen ja tuulettaen villisti ympäri asuntoa…

Sunnuntai hujahtikin syntymäpäiväjuhlien merkeissä, kun molempien poikien sukulais- ja perhetuttava -synttärit päädyttiin tänä vuonna yhdistämään samalle päivälle. Niitä hyviä puolia peräkkäisinä kuukausina juhliaan viettävissä lapsissa.

Talon täyttivät kummit, mummut ja ystävät lapsineen – yksitoista kynttilää puhalsivat pojat sammuksiin taputuksien saattelemana.

Kiitos muuten vielä kertaalleen kaikille vieraille tätäkin kautta! Olipa taas kerran ihanaa nähdä teitä kaikkia! <3

Tuon kauniin, ja erittäin herkun kakun oli leiponut juhlaa varten mieheni sisko - samaan vauhtiin lisäksi pienimmän pojan kummi, sekä juhlapäivän kolmas syntymäpäiväsankari! :)

Nopeasti ovat lasten kanssa nämä vuodet vierineet – ei voi sanoa, että kadonneet, sillä mahtavia muistoja kertynyt matkan varrella. Välillä varsinkin nuoremman pojan huimaa kasvuvauhtia seuratessa vähän jo hengästyttääkin tuo pienten ihmisten tahti kasvaa ja kehittyä, omaksua uutta ja muodostaa myös oma persoonansa mielenkiintoisine luonteenpiirteineen!

…Mieskin jo totesi, että hetkeksi voisi vauhti hidastua, sillä kadonnut on vauva perheestämme, ja tilalle on ilmestynyt topakka pikkumies, joka ilmaisee vahvaa tahtoaan, kertoo hauskoja tarinoita, vitsailee ja velmuilee, osaa kehua isiä vahvaksi juuri niinä hetkinä, kun tahtoisi isin häntä kantavan jonnekin (ja aina isi menee tuohon halpaan…), koettaa komentaa meitä ja veljeään, ja valitsee isompiaan painikavereiksi…

*Raakilekuvia - valokuvaaja Niina Hörkkö

Kun koti sunnuntaina hiljeni vieraiden lähdettyä, kaatui myös isäntäväki päiväunille lähes suorilta jaloilta – seuraavan kerran uudelleen vasta vuoden kuluttua, huh! :)

Hauska viikonloppu takana siis, täynnä ihania ja rakkaita ihmisiä, mutta pakko myöntää, että ihana myös vähitellen palata juhlien jälkeiseen arkeenkin…