Jouluaaton päivällisen kattaus - yhdistelmä uutta ja vanhaa

Ensimmäinen joulu ikiomassa kodissa vietettiin juhlistaen perheen kanssa; verannalta kannettiin isäni lapsuudenkodin perintöpöytä ruokapöytämme jatkoksi ja jouluaaton päivällinen katettiin tupaan kaikkiaan yhdeksälle hengelle.

...Kovasti haaveilin myös omien vanhempieni saamisesta saman pöydän ääreen Savosta, mutta näin talvipakkasilla ulkoruokinnassa olevat lemmikit aiheuttavat haasteita useamman päivän visiiteille - lasten joulu siis jatkuu vielä monen monta päivää, sillä lähden lasten kanssa Tapaninpäivänä rekiretkelle Pohjois-Savoon!

Miestä paljolti kiittäminen joulun ruokien valmistamisesta - hän jopa loihti täydellisen glögijuustokakunkin kahvipöytään!

Uusi keittiömmekin pääsi samalla tulikokeeseen, kun miehen kanssa siellä koko aattoaamupäivä yhtä aikaa keitettiin, paistettiin, höyrytettiin, viipaloitiin, paloiteltiin, vispattiin ja tiskattiin. Ja pussattiin. ;)

Jouluaaton päivällisen kattaus rakentui perintöastioista, kirppislöydöistä, viime hetken Ikea -hankinnoista ja kotoa jo löytyneistä tekstiileistä.

Kultareunaiset lautaset ovat jo vuosia olleet osa juhlakattauksiamme; Lahden vuosina löysin tämän kymmenen lautasen astiaston kirpputorilta muutaman euron yhteishintaan!

Kynttilänjalat ovat vuosien mittaan tarttuneet mukaan kirpputoreilta, ja pari vuotta sitten maalasin ne kaikki viimein mustiksi. Tänä jouluna ensimmäistä kertaa otin ne kaikki vihdoin käyttöönkin!

Kynttilät ovat Kotikulta -merkin - ne olivat itse asiassa ainoat kauniin valkoiset pitkät kynttilät, jotka onnistuin joulun alla löytämään. Myös kattauksen valkoiset pallokynttilät ovat samaa sarjaa.

Kahviastiasto on puolestaan miehen mummon käsinmaalaama ja perintönä saatu.

Niin kaunis!

Harvoin raaskimme näitä herkkiä (ja käsinpestäviä...!) astioita ottaa käyttöön - tämä ensimmäinen joulumme Villa Kotirannassa tuntui niin juhlavalle hetkelle, että rohkenimme ottaa ne mukaan kattaukseen.

Väriä kattaukseen toivat juuri kukkaan puhkeavat vaaleanpunaset hyasintit, jotka asettelin erilaisiin sinkkiruukkuihin. Hyasinttien sipulit piilotin koristekivikerroksen alle.

Suuret (150x250cm) ruudulliset pöytäliinat ovat Anno -merkin, ja olen ne ostanut jo vuosia sitten. Edellisen kerran liinat otettiin käyttöön syksyllä 2015 pidetyissä puutarhajuhlissa - tuolloinkin kaksi suurempaa pöytää yhdistettiin yhdeksi pitkäksi pöydäksi ystäville.

Pirta -merkin kaitaliinat löytyivät paikallisesta marketista ruokaostosten yhteydessä. Samaa sarjaa löytyi myös punaisenakin, mutta ne olivat jo hieman liian jouluiset omaan makuuni... :)

Muutamaa päivää ennen aattoa mies alkoi pohtia, onko meillä riittävästi juomalaseja yhdeksän hengen kattaukseen - ja onneksi ottikin puheeksi, sillä mitään sarjaa ei löytynyt sitä perinteistä puolta tusinaa enempää!

Nopea Ikea -googlaus, astiavalikoiman läpikäynti ja ostoslista miehelle mukaan. :)

Lopulta kotiin saapuivat aivan eri lasit, joista olimme alunperin puhuneet, mutta mieskin naurahti, että hyvin on koulutukseni perille mennyt, sillä nämä sinertävän-vihertävän-harmahtavan -sävyiset Kallna -lasit olivat täydelliset talviseen kattaukseen.

Värikkään tuvan vastapainoksi mustavalkoisen sävyinen kattaus kultaisin yksityiskohdin oli kokonaisuutta rauhoittava - ympärille nostetut eripariset tuolit ja pirttisarjan penkit toivat puolestaan kodikasta tunnelmaa ja pehmensivät kokonaisuutta.

Aivan meidän näköisemme joulu! <3

....Ihastuin muuten tuohon vanhaan pirtinpöytään tuvassamme niin kovin, että saattaa Bonanza -ruokailusarja siirtyä joulun jälkeen vuorostaan verannalle...! ;)

Vauhtiviikonloppu: Valokuvausta ja lastenjuhlia!

Viikonloppua odotettiin kuin kuuta nousevaa – sekä perheen lasten kuin aikuistenkin osalta! Ja kuten aina, odottavan aika on pitkä, ja itse odotettu tapahtuma vilahtaa ohi hetkessä!

Lauantaina suuntasimme Lahteen Niina Hörkön studiolle koko perheen joka vuotiseen valokuvaukseen. Tämä oli nyt kolmas kuvaus – perinne aloitettiin pienimmän pojan syntymän myötä, ja nyt on käytykin kuvauttamassa yhdistetty vauvakuvaus & isomman pojan 7v kuvaus, yhdistetty poikien 1v ja 8v, ja tänä viikonloppuna oli vuorossa poikien yhdistetty 2v ja 9v.

Joka vuosi studiolta lähtiessä toteamme, että ’ensi vuonna tämä menee jo paljon sujuvammin, kun pieninkin on taas vuoden verran vanhempi’… :) Tänä vuonna totesin jo ääni sarkasmia tihkuen, että tämä helpottaa vasta, kun lapset ovat aikuisia, mutta sitten mukaan tulevatkin jo mahdolliset lapsenlapset! Mieheni onneksi muistutti, että sittenhän meidän roolimme kuvauksessa on helppo; istumme ja katselemme, kuinka omat aikuiset lapsemme koettavat saada muksujaan pysymään edes hetken aloillaan…

Karma is a bitch! ;)

Tunnin kuvaus venyi kahdeksi tunniksi, mutta aivan huikeita kuvia Niina sai taas kerran tästä meidän ryhmä rämästä tallennettua. Joissakin jopa me aikuisetkin näytämme hetken aikuisilta… ;)

Saimme heti sunnuntaina jo raakileet kuvista, nyt edessä on se hankalin tehtävä; valita lukuisien ihanien valokuvien joukosta ne käsittelyyn menevät, ja sitten perheelle teetettävät. ...Viime vuonnakin toimitettiin helmikuussa kuvatut kuvat vasta isänpäivän tienoilla sukulaisille ja kummeille... :)

Tänä vuonna olemme luvanneet tsempata!

*Raakilekuvia - valokuvaaja Niina Hörkkö

Tohinasta, pienistä kyynelistä ja mökötyksen meritähti –hetkistä huolimatta kuvaustuokio oli hauska, ja myös nauruntäytteinen - ihan niin kuin tämä arkikin!

Lauantaina noukimme Lahdesta myös mukaan lasten kummitädin, jonka yökyläily luonamme taisikin olla poikien viikonlopun odotetuin kohokohta. Onnea on kummitäti, joka on kuin toinen äiti lapsillemme. Harvassa ovat ihmiset, joiden näkemistä pieninkin odottaa hihkuen ja tuulettaen villisti ympäri asuntoa…

Sunnuntai hujahtikin syntymäpäiväjuhlien merkeissä, kun molempien poikien sukulais- ja perhetuttava -synttärit päädyttiin tänä vuonna yhdistämään samalle päivälle. Niitä hyviä puolia peräkkäisinä kuukausina juhliaan viettävissä lapsissa.

Talon täyttivät kummit, mummut ja ystävät lapsineen – yksitoista kynttilää puhalsivat pojat sammuksiin taputuksien saattelemana.

Kiitos muuten vielä kertaalleen kaikille vieraille tätäkin kautta! Olipa taas kerran ihanaa nähdä teitä kaikkia! <3

Tuon kauniin, ja erittäin herkun kakun oli leiponut juhlaa varten mieheni sisko - samaan vauhtiin lisäksi pienimmän pojan kummi, sekä juhlapäivän kolmas syntymäpäiväsankari! :)

Nopeasti ovat lasten kanssa nämä vuodet vierineet – ei voi sanoa, että kadonneet, sillä mahtavia muistoja kertynyt matkan varrella. Välillä varsinkin nuoremman pojan huimaa kasvuvauhtia seuratessa vähän jo hengästyttääkin tuo pienten ihmisten tahti kasvaa ja kehittyä, omaksua uutta ja muodostaa myös oma persoonansa mielenkiintoisine luonteenpiirteineen!

…Mieskin jo totesi, että hetkeksi voisi vauhti hidastua, sillä kadonnut on vauva perheestämme, ja tilalle on ilmestynyt topakka pikkumies, joka ilmaisee vahvaa tahtoaan, kertoo hauskoja tarinoita, vitsailee ja velmuilee, osaa kehua isiä vahvaksi juuri niinä hetkinä, kun tahtoisi isin häntä kantavan jonnekin (ja aina isi menee tuohon halpaan…), koettaa komentaa meitä ja veljeään, ja valitsee isompiaan painikavereiksi…

*Raakilekuvia - valokuvaaja Niina Hörkkö

Kun koti sunnuntaina hiljeni vieraiden lähdettyä, kaatui myös isäntäväki päiväunille lähes suorilta jaloilta – seuraavan kerran uudelleen vasta vuoden kuluttua, huh! :)

Hauska viikonloppu takana siis, täynnä ihania ja rakkaita ihmisiä, mutta pakko myöntää, että ihana myös vähitellen palata juhlien jälkeiseen arkeenkin…

1v pieni-suuri mies

Muutama päivä sitten tuli täyteen vuosi pienimmän poikamme syntymästä - tänään juhlistimme hänen syntymäpäiväänsä ystävien ja sukulaisten kesken täällä kotona.

Tämä on ollut monenlaisen jännittävän puuhan täytteinen vuosi meille kaikille!

Helmikuussa 2015, tasan klo 12:00 päätti vajaan vuorokauden tulostaan ilmoitellut poikamme viimein ilmestyä maailmaan. Painoa oli melkein 4,5kg - kuten isommalla veljelläänkin aikoinaan - ja pituutta 51cm.

Muutama päivä ehdittiin sairaalasta kotiuduttua harjoittelemaan eloa uuden perheenjäsenen kanssa, kunnes tiemme vei takaisin synnytyssairaalaan ja sieltä Lastenklinikalle leikkaukseen. Yksi päivä suurta huolta epätietoisuudessa ja leikkausta jännittäen, sitten muutama päivä murehtimista teho-osastolla pientä silitellen, mutta samaan aikaan myös helpottuneisuutta hyvästä hoidosta ja pikkuisen paranemisesta, ja vajaa viikko eloa vuodeosastolla ihmetellen.

Lopunikäämme suuressa kiitollisuudenvelassa Lastenklinikan osasto 6 ja 9 henkilökunnalle. <3

Tuosta suuresta seikkailusta toivuttuamme onkin loppuvuosi mennyt ihmetellessä ensimmäistä hymyä, konttausharjoituksia ja kiukuttavan kutkuttavia hampaita. On valvottu öitä läpeensä, välillä nukutettu turvakaukalossa ja sitterissä, on kannettu jo keskellä yötä autoonkin - onneksi nuo yöt alkavat olla jo muisto vain, ja vuoden täyttymisen kunniaksi meilläkin (aina välillä) jo nukutaan! :)

Hatunnosto kaikille heille, jotka ovat tämän unettoman elämänvaiheen käyneet läpi usean lapsen kanssa, lyhyellä aikavälillä....! Huh!

Ihania ovat pienet halaukset, suukot jotka kastelevat koko naaman, aamuiset köllöttelyt ja iltaiset hassuttelut. Muistojen kultaamia ovat vauva-ajat, vaipparallit ja vanhempien pukluiset hupparit. Odotuksissa jo tulevat yhteiset leikit hiekkalaatikolla, käynnit Korkeasaaressa ja seikkailuretket kotipihalla teltassa nukkumisineen - ja ne itkupotkuraivarit siellä karkkihyllyllä...

Paljon se ottaa, mutta runsain mitoin se antaa. <3 Lapsiperheen arki siis. ;)

<3 Onnea meidän pieni-suuri mies, 1v! <3

Korttirumbaa - synttärikutsujen muodossa tällä kertaa...!

Viikon päästä juhlimme pienimmän pojan 1v syntymäpäiviä. Jännää! :)

Ensimmäisessä syntymäpäivässä on jotain aivan omaa taikaa – niin kuin toki jokaisessa pienessäkin tapahtumassa ja sattumassa, joka tulee ensimmäistä kertaa vastaan pienen ihmisen elämässä; ensimmäinen hammas, ensimmäinen kiinteä ruoka, ensimmäinen matka, ensimmäinen kokonaan nukuttu yö, ensimmäinen syntymäpäiväjuhla.

Isomman pojan syntymäpäiviä on ollut hauska järjestää, sillä poika on kova keksimään teemoja; meillä on vietetty mm. sirkus-, eläintarha-, Aku Ankka- ja Angry Birds –juhlia. Tänä vuonna on ensimmäistä kertaa teematon juhlistus – tosin kakun ulkonäköön tuli tarkat ohjeistukset! :)

Kysyin isommalta pojalta, keksisimmekö teemaa pikkuveikan juhliin, mutta kuulemma 1v juhlassa ei pojan mukaan kuulu olla teema – ne ovat turhia koreilematta, mutta silti juhlavasti ihan vain ’1v syntymäpäivät’.

Isoveikan juhliin olen askarrellut monenmoisia kutsukortteja, sirkuksen pääsylipuista lähtien, mutta nyt pienemmän pojan juhlien lähestyessä tein pikaisen ratkaisun; Löysin Kärkkäiseltä kauniit, kaksipuoleiset kartongit, jotka leikkasin sopivaan muotoon, ja sisälle liimasin tulostetun kutsun. Kutsuihin sopivat vaalean vedensiniset kirjekuoret löytyivät myös Kärkkäiseltä.

(Alla olevassa kuvassa kirjekuorien värisävy näkyy oikeanlaisena...)

Kylän Postista löytyi kutsuihin sopivat värikkään eläinpostimerkitkin! :)

Nyt viimein kutsut postissa, vaikka taas viime tippaan jäin, kuten joulukorttienkin kanssa, mutta toivottavasti pelastin tilanteen laittamalla osalle vieraista jo aiemmin päivämäärän tekstiviestillä. Kaikilla täyttyvät kalenterit niin nopeasti – varsinkin viikonloput ovat usein parikin kuukautta eteenpäin täyteen buukattu!

Sitten vain tarjoiluja enää miettimään… ;) Mies lupasi askarrella elämänsä ensimmäisen voileipäkakun, minä taasen koetan keksiä muutakin naposteltavaa kuin vain perinteisen täytekakun ja kaupan pikkuleivät… :D Eli helpot ja nopeat, suolaiset ja makeat, herkut hakusessa – ohjeita kaipailee ajanpuutteesta kärsivä äiti!

P.s. Pahoittelut kännykkäkameralla roiskituista otoksista - järkkärin akku unohtunut lataamatta, ja Postissa helpompi nolostelematta räpsiä kuvat puhelimella... ;)

Kurkistus huomiseen - syksyn puutarhajuhlat

Nyt on aivan pakko kurkistaa hiukan lähitulevaisuuteen; huomisiin pikkuisiin puutarhajuhliin, a.k.a. sadonkorjuujuhliin! :)

Tein nimittäin tänään elämäni ensimmäiset pöytäkoristeet! Piti ihan runsaaseen 32 vuoden ikään asti elää, että tällaiseen hullutteluun ryhdyin! :D

Puhkuin riemua kyykittyäni takametsikössä materiaaleja haalimassa ja hiostavassa kelissä terassilla auringossa askarreltuani - olen itse näihin melko tyytyväinen jopa! :)

Yritin saada miehenkin innostumaan ja vaikka vähän kehaisemaankin, että tulipas komiat, mutta jännästi ei tuohon isäntään ihan tarttunut tämä minun intoni... ;)

 ...Näitä naisten kotkotuksia....

Nuo metalliset ruukut ovat kirpputorilöytöjä muutaman viikon takaa, taisivat maksaa hurjat 1€/kpl. Lasiastiat ovat taas unohtuneet lainaan anopiltani... Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että tämän viikonlopun jälkeen palautuvat pestyinä takaisin oikeaan osoitteeseen...!

Tätä kanervaa kasvaa valtavasti takapihamme metsikössä ja olinkin aiemmin asetellut niistä kimpun vanhaan lasimaljaan punotussa korissa etukuistillemme, pääset noihin kuviin tästä; KLIK!

Tuohon korkeaan lasiastiaan tuikkasin - tai siis sommittelin, *tirsk* - saniaisia pihan rajalta ja syksyisiä, punamarjaisia oksia pensaasta, jonka nimeä en häpeäkseni tiedä. Mutta kauniisti istuivat asetelmaan! ;)

Ajattelin, että tuo korkea saniaisasetelma jäisi terassin 'noutopöydälle' koristeeksi, ja nuo kanervat nostan pitkää ruokapöytää somistamaan. Sekaan ajattelin vielä asetella vanhoja, vaaleanharmaiksi kuivaneita oksia.

Lisäksi noutopöytään askartelin marjaisan purnukan, jossa vedessä kelluvat syksyn väreihin muuttuneita mustikanvarpuja ja pari puolukan oksaa marjoineen. 

 Korkin päälle nostin vielä muutamia somisteita metsästä.

 Mitäs mieltä olette näistä? :)

Nyt puutarhajuhlien merkeissä, saan viimein otettua käyttöön nuo Annon pöytäliinat (150x250cm), joita olen säästellyt liinavaatekaapissa 'sopivaa hetkeä' varten.

Huomisen menun hahmottelu alkoi jo reilu kuukausi sitten, mutta tarkentui tänä aamuna, kun miehen kanssa alettiin jakamaan kokkausvastuita ja tehtiin kauppalappua. ;)

Ajatus huomiselle olikin, että kokkaan jotain suht simppeliä pääasiassa oman maan antimista ja mieheni vastaa jälkiruuasta. Lisäksi grilliin saattaa vielä eksyä sitä sun tätä!

Pinaatti, tilli, perunat, eri lajikkeet salaattia ja sipulit varsineen löytyvät omasta takaa, lohi löytyi kaupan tiskiltä - ei joutunut mies kalaan lähtemään...! :D Ja mustikat sekä vadelmat isännän marjapiiraaseen löytyivät enemmän ja vähemmän oman tontin tienoilta - totesimme jo viikolla, että kelpaa miehen leipomuksia vieraillekin tarjoilla! ;)

Sormet ristissä toivon, että kokkaukseni onnistuvat, mutta ainakin seura on hauskaa, eli päivä ei voi epäonnistua! :) Ainoastaan sää voi asettaa haasteita, jos ne mokomat ukkoskuurot eksyvät näille kulmille, mutta sopu sijaa antaa sisätiloihin siirtyessä tarvittaessa.

Ihanaa Äitienpäivää!

Tämä viikko hujahtikin silmissä, kun valmistauduimme pienimmän poikamme nimenantojuhlaan, jota vietimmekin rakkaittemme kanssa eilen. Poikamme sai perinteisiä, molempien suvuissa kulkevia nimiä - ja isovelikin oli tyytyväinen lopputulokseen! ;) Samalla juhlimme poikien mummon syntymäpäivää, joka ajoittui hienosti nimenantojuhlapäivälle, ja tänä aamuna juhlat jatkuivat edelleen äitienpäivän merkeissä.

Tänä vuonna sain äitienpäiväkortteja kaksin kappalein, sekä isommalta pojaltani lahjaksi hänen itse kasvattamansa pavun taimen. Lupasinkin istuttaa pavun kesällä hernepenkkiin pihalle, jotta voimme yhdessä seurata sen kasvamista ja odotella pikkuista satoa.

Ja kieltämättä tätä äitiä aina piristävä lahja on elämäni miesten minulle lahjoittama oma laatuaika - tällä kertaa upeassa aurinkoisessa ilmassa sain kaikessa rauhassa puuhastella hiki päässä puutarhassani, kantaen uusia kasvatuslaatikoita pihalle paikoilleen ja kärräten multaa niihin! <3 

Täytinkin yhden sipuleille varatun matalan kasvatuslaatikon ja kaksi korkeaa (kaksi kehikkoa päällekkäin) porkkanoille varattua laatikkoa.

Ja lisäksi, kuin äitienpäivän lahjana, pilkisti tänä aamuna neljä kurpitsan taimea istutuslaatikosta! Miten voikaan ihmiselle tulla hyvä mieli näin pienistä asioista! :)

Yllättäen siis raksalla oleminen on tältä viikolta ihan tarkoituksella jäänyt vähemmälle - asiat tärkeysjärjestykseen! ;) Kerkesin kuitenkin perjantaina käymään pienellä kävelylenkillä talolla ihmettelemässä, miten salaojat olivat edenneet talon pihan puolella.

Kävimme myös lauantaina juhlien jälkeen vanhempieni kanssa tutustumassa raksaan - he eivät olleet vielä ehtineet aiemmin paikalle ihmettelemään - ja oli mukava huomata, kuinka entisen omistajan tavaramäärä talossa alkaa viimein vähenemään! Verstasosankin tilavuuden pystyy viimein kunnolla käsittämään, kun se ei ole lattiasta kattoon täynnä tavaraa...

Pakko muuten mainita, että perjantaina oli muuten aivan ihana aurinkoinen ilta täällä maalla - aurinko lämmitti ja (juhlien valmisteluista hieman stressaantunut) mieli lepäsi maisemassa ja hiljaisuudessa. Kolmetoista vuotta ehdin enemmän ja vähemmän kaupunkimaisemassa asumaan ennen tänne maalle muuttamista, enkä päivääkään ole katunut! Olen alunperin vastaavanlaiselta pieneltä kylältä Pohjois-Savosta kotoisin, joten tuntuu kuin olisin viimein palannut takaisin kotiin. Eikä maaseudun rauhasta nauttiminen rajoitu vain näihin mammaloman kärrykävelyihin, vaan kaipasin myös Helsingissä töissä käymisen vastapainoksi täysin erillaista ympäristöä vapaa-ajalle. Ja mikä tärkeintä; en osaisi kuvitella parempaa paikkaa kahdelle pojalleni kasvaa, kuin täällä rauhallisessa maalaismaisemassa - itsekin kun olen lapsuuteni viettänyt juosten villikkona lapsuudenkotini metsissä ja pelloilla! <3