sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Henkinen Sodankylä, a.k.a. parhaan ystäväni koti

Jokaisella ihmisellä tulisi olla paikka, jonne voi paeta arjen hälyä ja kiirettä. Missä istua kaffekupin kanssa, ilman höntyilyä ja jakaa ajatuksiaan jonkun läheisen kanssa, vapaasti ilman tarvetta kaunistella, jättää jotakin sanotta tai pelkoa tulla väärinymmärretyksi. Paikka, jossa voit olla kuin kotonasi.

Minulle tuo paikka on parhaan ystäväni - melkeinpä siskokseni häntä jo kutsuisin - koti. Vaikka tuo arjen pakopaikka sijaitseekin aivan Lahden keskustassa, on se saanut vuosien aikana nimekseen 'henkinen Sodankylä'; tuo koti tarkoittaa meille molemmille pakopaikkaa muulta maailmalta, minne ei yllä mikään ikävä ja minne jokainen kyläilykäyntini on itäsuomalaiseen tapaan täynnä kaffetta, herkkuja ja höpöttelyä - joskus myös marttailua käsitöiden merkeissä.

Eikä sovi unohtaa niitä lukuisia unelmia ja tavoitteita, joita tuossa asunnossa on sanoiksi puettu. Onpa kyse sitten ollut isoista tai pienistä haaveista, sisustusunelmista tai alati pohdiskeltavasta aiheesta 'mikä minusta tulee isona?', niin tuon asunnon sohvalla ovat päät olleet pilvissä, ja jalatkin ehkä hieman irti maasta. :)

Kävin eilen pienimmän pojan kanssa tervehtimässä ystävääni, eli pienemmän ja isomman pojan kummitätiä, ja kannoin kamerani mukana - mahtui kuin ihmeen kautta samaan laukkuun kuin tuliaiset; kaksi kesäkurpitsaa ja viisi munaa omasta kanalasta. :) ...Kotiin lähtiessä laukku ei juurikaan ollut keveämpi, sillä vastalahjana sinne sujahti muutama sisustuslehti... Vaihdantatalous rocks! <3


Ystäväni koti on kodikas yksiö, joka muodostuu erillisestä keittiöstä, sekä olohuoneen yhteydessä olevasta alkovista ja vaatehuoneesta. Eteiskäytävästä pääsee niin keittiöön, olohuoneeseen, kuin kylpyhuoneeseenkin.

Asunnon sisustus on ihanan seesteinen ja harmoninen kokonaisuus, jossa yhdistyvät niin vintage, retroilu ja käsityöläisyys. Selkeä, ja silti niin valtavan kotoisa.

Osa huonekaluista on kirpputoreilta, osa perintönä saatuja, jotkut uutena hankittuja. Esimerkiksi tuo yllä olevassa kuvassa oleva valkoinen nojatuoli on itse asiassa minun perintötuolini, joka on ystävälläni ikilainassa. :)

Meille onkin tässä viidentoista vuoden ystävyyden aikana muodostunut melkoinen yhteishuoltajuus joidenkin huonekalujen ja mattojen kesken - mikä tuo runsaasti liikkumavaraa kodin sisustuksen kanssa, kun ei kaikkea tarvitse itse ostaa, eikä toisaalta täyttää varastoa käytöstä pois otetuilla kalusteilla.


Ihailen suuresti ystäväni käsityötaitoja - ja kärsivällisyyttä - esimerkiksi noiden tyynyprojektien kanssa. Hetkessä hän loihti syksyiset tyynyt palmikkoneuleella ja isoäidin neliöistä virkaten olohuoneeseen!

Ja ihailkaa tuota kädenjälkeä! :) Itselläni olisi takuulla karannut silmukka tai pari neuloessa, tai vähintäänkin mennyt hermot muutamaan otteeseen....


Ja luonnollisesti henkisessä Sodankylässä tulee olla kyltti! :)

Vuosia sitten eräs ystäväni valmisti tuon kyltin lahjaksi pyynnöstäni, ja se löysi oman paikkansa olohuoneen ikkunalaudalta. Syksyisin ja talvisin sen edustalla poltettavat tuikut loimuavat tuon kyltin teräksisellä pinnalla - muistuttaen jopa hieman revontulia.


Ja tässäpä ihana DIY -idea jämälankaprojektiksi! Kieputtaen pieniksi keriksi ja neulan kanssa langanpäiden päättely kerän sisälle.

Joskus ystäväni suunnitteli tällaisilla palleroilla pöytävalaisimeen varjostimen tekemistä, ja voisihan näillä tehdä vaikka tilanjakajan; riittävän monta palleroa sopivan pitkään lankaan pujottaen ja tankoon roikkumaan useampi tuollainen pallonauha.


Olohuoneen yhteydessä sijaitsee myös alkovi.

Tilaa jakamassa on kirjahylly - joka on muuten täynnä molemmin puolin; tässä kodissa luetaan! :) 

Olohuoneen puolella tuossa kirjahyllyssä on selkänojan yläreunan kohdalla yksi hylly avoimena, ja toimii täydellisenä laskutilana kahvikupposille.


Alkovi on tilava, ja sinne mahtuu leveän sängyn lisäksi myös vanhoista puulaatikoista pinotty yöpöytä, sekä nojatuoli - johon ystäväni on myös virkannut isoäidin neliöistä viltin päälle.

Tuohon tyynyynkin liittyy pitkä tarina, jonka ystävämme kyllä jo tuntevat - ja samanlaiset painatukset olemmekin molemmat saaneet lahjaksi yhteiseltä ystävältämme. <3 Kiitos, S!


Keittiöstä aukeaa maisema rauhalliselle, suljetulle sisäpihalle.

Talvisin pimeisiin iltoihin tuo tunnelmaa ikkunan takana olevaan suureen lehtipuuhun laitetut valot - ja tietenkin syksyisin tuo puu loistaa kauniissa ruskassa.


Valoisassa keittiössä viihtyvät myös huonekasvit. Tai en tiedä, onko vehreyteen syynä valoisa paikka, vai ystäväni perintöohjeistus kukkien kasteluun; kerran viikossa kahvinkeiton jälkeen suodattaa hän vielä viileät vedet purujen läpi, ja kastelee kukkaset tuolla laimealla kahvivedellä.

Kannattaa kokeilla - omatkin huonekasvini näyttävät tykkäävän tuosta mummon ohjeesta!


Tuota ystäväni keittiön seinien ruskeaa sävyä etsittiin ja mietittiin muuten pitkään! :)

Erilaisia värinäytteitä ystäväni keräsi lehdistä ja kankaista, ja lopulta oikea sävy löytyikin lempimukista. Tuon mukin kanssa sitten rautakaupassa verrattiin sävyä värikortteihin - ja taisivat ne kortitkin käydä vielä oikeassa tilassa ihmeteltävänä ja pohdittavana ennen maalin ostamista.

Mutta miksi tyytyä hyvään, kun voi saada täydellistä?! ;)


Keittiön pöydän pitsiliina on muuten Etolasta ostettu kerniliina - ei heti uskoisi muoviliinaksi!

Ja liinan alla on valkeaksi maalattu pieni pirtinpöytä, joka sekin oli melkoisen kauan etsinnässä. Lopulta täydellinen pöytä penkkeineen löytyi paikalliselta kirpputorilta, ja yhteisvoimin sen purimme kirpputorin ulkopuolella kadulla osiin (minulla kulki tuolloin aina työkalupakki auton takakontissa) ja kuljetimme pikkuisessa Puntossani ystäväni asunnolle.

...Tuohonkin pöytään ja sen tuunaamiseen sopivaksi ystäväni keittiöön liittyy myöskin muutama mehukas tarina, joille olemme vuosien aikana saaneet vielä naureskella useammankin kerran... ;)


Tällainen on siis henkinen Sodankylä - ihana ja persoonallinen, eikö? <3


1 kommentti:

  1. Kaunis ja kodikas koti. Mä ihailen noita paksuja seiniä juuri ton kukka-paikan takia.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...