Sämpyläntuoksuinen äiti-wannabe

Joka toinen viikko perjantai on yhtä juhlaa; vietämme pienemmän pojan kanssa vapaapäivää, ja isommallakin alkaa koulu vasta yhdeksän jälkeen, joten miestä vaille koko poppoo tohottaa nukkua pitkälle kahdeksaan - siis jos pieninkin malttaa heräillä ajan kanssa... ;)

Kävin jo viikolla hakemassa leivontatarvikkeet, mutta erinäisistä lapsiperheen sattumuksista johtuen (...älä kysy....), jäi sämpylöiden pyörittely arki-illalta väliin.

Tänään olikin loistava hetki pitkästä aikaa tarttua kulhoon ja jauhopussiin, sillä pienempi poika, 1v9kk, päätti reippaasti lapioida aamupalan ihan itse ääntä kohti! Siis käsittämätöntä; yhtäkkiä minulla olikin kaksi kättä vapaana, joten iskin ne saman tien taikinaan. :)

Asuessamme vielä Lahdessa, minulla oli tapana aina perjantai-iltaisin leipoa pari leipää viikonloppua varten. Lauantaisin aamupalapöydässä oli aina itsetehtyä sekaleipää, ja sunnuntain iltapalalla katosivat viimeiset viipaleet.

Olihan se melkoista arjen luksusta!

Tänään taas leipoessa huomasin, miten pienellä vaivalla ja nopeasti sämpylät valmistuivat melkein kaiken muun touhun sivussa - miten se aloittaminen aina tuntuukin niin vaikealle?

Lupasinkin pojalle tämän lähtiessä kouluun, että iltapäivällä pöydässä odottaa iso kuppi kaakaota ja lämpöiset sämpylät. Veikkaan, että pöydän ääreen istahtaa välipalalle myös toinenkin tokaluokkalainen. ;)

Kerrankin olen sellainen, jos nyt en pullatuoksuinen, niin ainakin sämpyläntuoksuinen äiti... :D

...En nimittäin voi kovasti kehua leipovani täällä - mies on se meidän mokkapala- ja lettuvastaava! Eli suotakoon minulle tämä harvinaislaatuinen hetki paistatella kiertoilmauunin lampun loisteessa. ;)

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

**vinkvink: Ensi viikolla on vuoroni loihtia somistus Järvenpään Kukkatalon tiloihin! Olkaa siis maanantaina kuulolla, tiedossa myös lukijakilpailu, jossa palkintona on lahjakortti Järvenpään Kukkataloon! 

Onni on.... perheen miesten leipomat aamiaissämpylät! ...Ja kauniit astiat! ;)

Kyllä arjen onni muodotuu pienistä asioista - vaikka miehen ja isomman pojan yhdessä leipomista aamiaissämpylöistä! <3

Muutama vuosi sitten minulla oli tapana perjantaisin töiden jälkeen tehdä leipätaikina ja paistaa pari isoa sekaleipää viikonlopuksi aamu- ja iltapaloille. Loppujen lopuksi pieni vaiva, kun vain saa itseään niskasta kiinni ja tarttuu toimeen!

...Mutta se leipomisesta aiheutuva tiskivuori taitaa olla se pahin motivaation kadottaja...

Mies onkin jo kauemman aikaa mieluillut monitoimikonetta, joka sekoittaisi leipätaikinan - ja kuulemma säästäisi tiskaamisen vaivassakin... ;) Mene ja tiedä - ettei vain kävisi kuin blenderille, jonka piti olla ratkaisu joka aamuiseen terveelliseen aamupalaan hedelmä- ja marjasmoothien muodossa; onhan taas vierähtänyt tovi, kun viimeksi sitä käytin... ;)

...Kävimme muuten miehen kanssa keskustelua myös kuiva-aineiden säilyttämisestä tulevassa Villa Kotirannan keittiössä.

Kovasti molemmat tahtoisimme purkittaa kaikki kuiva-ainekaapin ainekset, mutta meillä on kyllä niin erilainen näkemys siitä purkitustavasta; mies tahtoisi näppärät muovirasiat, jotka muotonsa puolesta istuisivat täydellisesti kaappiin (ja joihin kuulemma saisin luvan kanssa dymota raaka-aineiden nimet, ohhoh).

Minä taas menisin tässäkin visuaalisuus edellä ja koettaisin ylläpitää sitä kaunista arkea - en minä tahdo mitään muovista Tupperware -purkkisarjaa, olkoot kuinka käteviä tahaansa! :D Minä tahdon kauniit purkit. Lasiset tai keraamiset. Kauniilla kansilla. Ei se haittaa, vaikka ne eivät pinoutuisikaan täydellisesti kaappiin. Minä saan motivaatiota leipomiseen, kun saan käyttää kauniita astioita ja purnukoita.

En  omista yhden yhtä muovista leivontakulhoakaan - käytän vain keraamisia ja haaveilen muutamasta metallisesta. :) Eikä minulla ole muovisia desimittojakaan. Jauhot ja sokerit olen hyvin saanut mitattua kohdilleen vanhoilla Arabian kahvikupeilla - niinkuin Oman elämänsä Kätevät Emännät kautta aikojen! ;)

Kaunis arki kunniaan - esteettisyys ennen käytännöllisyyttä! Ei kaiken tarvitse olla niin viimeisen päälle kätevää... ;)