Keittiössämme on aivan ruokapöydän äärellä pieni, vanha sivupöytä, jonka olen aikoinaan kirpputorilta suurena aarteena kotiin raahannut.
Vanhassa Lahden asunnossa, jonne sivupöydän alunperin ostinkin, se toimitti vastaavaa virkaa keittiön ikkunan alla, aivan ruokapöydän vieressä (alla olevassa valokuvassa tuolla ikkunan alla, nojatuolin vieressä).
...Ai vitsit, tuli kova ikävä vanhaa kotiani tuota valokuvaa katsoessa... Ihana valoisa kolmio, vain yksi seinänaapuri ja oma terassi! Välillä vierailen asunnossa hoitamassa asioita vuokralaisten kanssa, ja pakko tunnustaa, että vieläkin mieleen vyöryy valtavasti muistoja illoista ystävien kanssa tuossa kodissa. Niin monet naurut, ja välillä itkutkin raikuneet noissa neliöissä! :)
Mutta takaisin siihen sivupöytään...
Tässä välissä, Lahdesta Mäntsälään muuttaessa, pöytä ehti jo pölyttymään varastossakin, mutta tähän nykyiseen kotiin muuttaessa kannoin sen päättäväisenä sisälle; en tiennyt mihin sen asettaisin, mutta varastoon en sitä enää piilottaisi! :)
Täydellinen paikka löytyi tuolta keittiön sivupöydältä!
Tuon ruukkuun asetetun tekokasvin olen vuosia (varmaan kohta vuosikymmen) sitten ostanut muistaakseni Plantagenista, enkä vieläkään ole siihen kyllästynyt. En yleensä pidä tekokukista, tai varsinkaan tekohuonekasveista, mutta tämä on sopivan neutraali - ja kestää varjoisammassakin paikassa... ;)
Tuolla sivupöydällä säilytämme myös käden ulottuvilla värikkäät keittiöpyyhkeet, joita ei voi koskaan olla liikaa! ...Vähän niinkuin lautasliinoja, tiedättehän...? ;)
Tuo metallikori on myös ikivanha ostokseni jostakin lahtelaisesta sisustuskaupasta, joka on kestänyt monenlaisessa käytössä kodissamme; välillä sinne on nostettu köynnöskasvi kauniisti esille, välillä siinä on säilytetty kasvimaan nimikylttejä ja siemenpusseja, mutta parhaassa käytössä se on mielestäni nyt pyyhekorina!
Joulupukilla on kyllä (tänäkin) vuonna ollut hyvä maku, kun osasi tällaisen meille tuoda tullessaan! Ihan meidän näköinen - ja mielestäni odottelee pääsyä oliivipuulle ruukuksi. :)
Arjen kuuluu olla kaunista!
...Ja lapsiperheen arki varsinkin... Kun maidot kaatuu pöydille, villakoirat jahtaavat leivänmuruja ruokapöydän alla ja hiiret jyrsivät astianpesukoneen vesiletkun poikki (voi kyllä, näin kävi eilen - onneksi mies oli kotona laittamassa astianpesukonetta pyörimään, niin huomasi heti vesihanan avattuaan, ettei kaikki ole kohdallaan, JA onneksi vesihana oli kiinni, kun kone ei ollut käytössä...), niin ainakin tämä ruuhkavuosimutsi kaipaa aamukahvinsa seuraksi jonkin pienen kauniin kiintopisteen, josta hakea pieni hetki zeniä... Olkoon se sitten vaikka tällainen kauniilla esineillä täytetty sivupöytä! ;)
Vanhassa Lahden asunnossa, jonne sivupöydän alunperin ostinkin, se toimitti vastaavaa virkaa keittiön ikkunan alla, aivan ruokapöydän vieressä (alla olevassa valokuvassa tuolla ikkunan alla, nojatuolin vieressä).
...Ai vitsit, tuli kova ikävä vanhaa kotiani tuota valokuvaa katsoessa... Ihana valoisa kolmio, vain yksi seinänaapuri ja oma terassi! Välillä vierailen asunnossa hoitamassa asioita vuokralaisten kanssa, ja pakko tunnustaa, että vieläkin mieleen vyöryy valtavasti muistoja illoista ystävien kanssa tuossa kodissa. Niin monet naurut, ja välillä itkutkin raikuneet noissa neliöissä! :)
Mutta takaisin siihen sivupöytään...
Tässä välissä, Lahdesta Mäntsälään muuttaessa, pöytä ehti jo pölyttymään varastossakin, mutta tähän nykyiseen kotiin muuttaessa kannoin sen päättäväisenä sisälle; en tiennyt mihin sen asettaisin, mutta varastoon en sitä enää piilottaisi! :)
Noh, hienostihan se löysi paikkansa nykyisestä keittiöstämme, ja minulla on sille jo paikka mietittynä myös Villa Kotirantaan... ;)
Saimme tänä jouluna lahjaksi tämän kauniin sinkkiruukun, ja kun vihdoin olemme saaneet ahdettua napaamme sen sisältämät karkit, tahdoin nostaa ruukun arvoiselleen paikalle ihasteltavaksi.
Täydellinen paikka löytyi tuolta keittiön sivupöydältä!
Tuon ruukkuun asetetun tekokasvin olen vuosia (varmaan kohta vuosikymmen) sitten ostanut muistaakseni Plantagenista, enkä vieläkään ole siihen kyllästynyt. En yleensä pidä tekokukista, tai varsinkaan tekohuonekasveista, mutta tämä on sopivan neutraali - ja kestää varjoisammassakin paikassa... ;)
Tuolla sivupöydällä säilytämme myös käden ulottuvilla värikkäät keittiöpyyhkeet, joita ei voi koskaan olla liikaa! ...Vähän niinkuin lautasliinoja, tiedättehän...? ;)
Tuo metallikori on myös ikivanha ostokseni jostakin lahtelaisesta sisustuskaupasta, joka on kestänyt monenlaisessa käytössä kodissamme; välillä sinne on nostettu köynnöskasvi kauniisti esille, välillä siinä on säilytetty kasvimaan nimikylttejä ja siemenpusseja, mutta parhaassa käytössä se on mielestäni nyt pyyhekorina!
Joulupukilla on kyllä (tänäkin) vuonna ollut hyvä maku, kun osasi tällaisen meille tuoda tullessaan! Ihan meidän näköinen - ja mielestäni odottelee pääsyä oliivipuulle ruukuksi. :)
Arjen kuuluu olla kaunista!
...Ja lapsiperheen arki varsinkin... Kun maidot kaatuu pöydille, villakoirat jahtaavat leivänmuruja ruokapöydän alla ja hiiret jyrsivät astianpesukoneen vesiletkun poikki (voi kyllä, näin kävi eilen - onneksi mies oli kotona laittamassa astianpesukonetta pyörimään, niin huomasi heti vesihanan avattuaan, ettei kaikki ole kohdallaan, JA onneksi vesihana oli kiinni, kun kone ei ollut käytössä...), niin ainakin tämä ruuhkavuosimutsi kaipaa aamukahvinsa seuraksi jonkin pienen kauniin kiintopisteen, josta hakea pieni hetki zeniä... Olkoon se sitten vaikka tällainen kauniilla esineillä täytetty sivupöytä! ;)
Kauniin, vaikkakin joskus kaoottisen arjen puolesta,
Satu
Mahtava toi ruukku. Mä jo luulin että kukka on oikea. Mä ihastuin siihen kans heti. Kiva koppa pyyheliinoille.
VastaaPoistaHyvin kaikki sopivat pöydälle, käytännöllinen pöytä.
Laskutasoa ei koskaan voi olla liikaa - tosin olen tämän sivupöydän jo täyttänyt tarvittavilla ja vähemmän tarvittavilla tavaroilla, ettei siihen juuri mitään mahdu laskemaan... :) Mutta talouspaperit ja pyyhkeet ovat helposti napattavissa tasolta, ja välihyllylle on kerätty kaikki pienimmän pojan kirjat, joita monesti ruokahetkinä tulee selattua.
Poista