Tervetuloa vuosi 2017!

Vuodenvaihteessa on mielestäni kaikkein eniten toiveikkuutta, unelmia, uusia alkuja ja mahdollisuuksia, kuin missään muussa juhlapyhässä tai vuoden vaiheessa. Vaikka kevätkin on talven jälkeen raikkaalla vihreydellään kuin luonnon uusi herääminen eloon, niin silti sille jää ainoastaan toinen sija minun listallani!

Jälleen kerran edessä 365 päivää uusia seikkailuja ja lupauksia pienistä ihmeistä! Kaikki on mahdollista, eikä mikään ole mahdotonta! :)

Olen lukenut, että jokainen hahmottaa ajankulun eri tavoin; yksi näkee aikajanan, joka tulee jostakin vasemmalta menneisyydestä ja jatkuu jonnekin kauas oikealle tulevaisuuteen. Toinen taas seisoo ajan 'rautatiellä', jossa historia on jossakin selän takana ja tulevaisuus kiskojen päässä hänen edessään. Joku näkee vuodet taas jatkuvana spiraalina, jonka kaarelle päivät ja kuukaudet asettuvat.

Minulle vuosi on taas kellotaulu; Tammikuu on klo 1, ja vuosi päättyy klo 12. Viisari liikkuu päivien edetessä myötäpäivään, ja kun kierros on täysi, vaihtuu vuosi. Jotenkin itselle siis loogista, että hahmotan elämäni vuotena kerrallaan - jokaisella vuodella oma viisarin kierros, ja aina pieni tauko kellotaulun huipulla miettiä mennyttä ja suunnitella uutta, ennenkuin lähdetään taas laskeutumaan kohti kesää ja kello kuutta. :)

Muutama vuosi sitten pysähdyin näin vuoden vaihtuessa kauhistelemaan, kuinka kateissa oli se tuttu ja turvallinen tunne; uuden vuoden aloittaminen puhtaalta pöydältä. Olo oli kaoottinen, kuin elämä olisi vain yhtä suurta oravanpyörää. Vuosikelloni ei seisahtunutkaan hetkeksi sinne kello kahteentoista, vaan kiihdytti vain tahtiaan seuraavaan vuoteen. Melkein pystyin näkemään kuin sarjakuvassa, kuinka kellon viisari pyöri kiihtyvää tahtia kellotaulua ympäri!

Tuntui, kuin olisin juuri juossut 365 päivän mittaisen maratonin, ja ilman pientäkään lepotaukoa minua odotti uusi, yhtä pitkä juoksumatka. ...Uudesta vuodesta oli kadonnut toiveikkuus!

Tänään heräsin muistaen tuon muutaman vuoden takaisen tunteen - ja huokaisin helpotuksesta; olen saanut taas takaisin sen rennomman otteen elämään, joka hetkeksi pääsi minulta livahtamaan karkuun! Suuri kiitos siitä kuuluu perheelle ja ystäville, mutta taputan myös itseäni hieman olalle, että olen rohjennut karsia tehtävälistaani ja menoja, jotta olen saanut aikaa myös olla joskus ihan yksinkin. Nuo hetket ovat kallisarvoisia, jotta jaksaa tässä arjen tohinassa.

Olen paketoinut jo melkein kokonaan menneen vuoden, ottanut sieltä mukaan runsaasti muistoja ja oppimiani asioita, ja olen myös hahmotellut jo hieman, millaisen seikkailun tahtoisin tästä vuodesta 2017 tulevan. :)

Uuden vuoden lupauksia en juurikaan mielellään tee, sillä ne usein jäävät tyhjäksi sanahelinäksi, mutta tavoitteita ja toiveita listaan sitäkin innokkaammin. Tänä vuonna listaltani löytyy mm. tällaisia pieniä suuria unelmia;


* Enemmän läsnä hetkessä. Heittäytymisiä hullutteluun, irtiottoja arkeen.

* Paljon ZEN -hetkiä omalla kasvimaalla. Rakkoja käsiin pihatöistä. Enemmän termarikahvitteluja raksalla.

* Lapsen harrastuksissa viettämä aika paremmin hyötykäyttön; lenkkikengät kaapista esiin, salikassi kulkee auton takakontissa mukana. Läppärin kanssa kirjastoon.

* Vielä enemmän aikaa DIY-projekteihin. Sisustukseen liittyviä tuunauksia Villa Kotirantaa varten. Ihanien kirpputorilöytöjen tekemisiä!

* ...Muutto Villa Kotirantaan tulevana syksynä olisi myös melko suuri unelma... <3



P.s. Täällä pistettiin eilen jo joulu laatikoihin odottelemaan siirtoa varastoon - mites teillä? ;) Maltatteko odottaa loppiaiseen asti?