Uusi opetustaulu ja syksyisiä yksityiskohtia olohuoneeseen

Kuten syyskuun puolella syksynsävyisestä makuuhuoneestamme valokuvia julkaistessa kerroin, on kotiimme saapunut neljä kaunista opetustaulua - jotka osaltaan ovat sysänneet värimaailman muutosta eteenpäin kodissamme.

Makuuhuoneen seinällä komeilee Peltokaura -opetustaulu, kun taas tuvan seinälle nousi jopa jouluisen tuntuinen Omenalaatuja -taulu.

Tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä!

Kylällemme rakennetaan parhaillaan uutta koulua ja vanhan kyläkoulun tulevaa purkamista valmistellen oli koulu laittanut vanhat opetustaulut myyntiin oppilaiden perheille avoimessa tapahtumassa.

Tämä omenataulu vei sydämeni välittömästi, enkä hetkeäkään harkinnut sen ostamatta jättämistä! ...Toki yhtä suurilla tunteilla taisi valikoitua ne kolme muutakin taulua mukaan - ja jos hinta olisi ollut edullisempi kuin 20€/kpl, olisin varmasti kahminut kainalooni vielä vähintään tuplamäärän...

Omenalaatuja -opetustaulu nousi tuvan pohjoispuolen seinälle, vitriinikaapin ja alakertaan johtavan  portaikon väliin - siihen missä aiemmin oli vanha vihreäsävyinen Keiteleen vesistökartta.

Ja samaan vauhtiin, kun vihertävä kartta seinällä vaihtui punertavan oranssiin omenatauluun, poistin seinustalta muutkin vihreät yksityiskohdat - huonekasveja lukuun ottamatta - ja toin tilalle syksyisempiä sävyjä.

Ainoastaan tummat, syvät vihreän sävyt saivat jäädä paikoilleen.

Rimpuilen parhaillaan tämän rakkaan, rehevän runsaan sisustuksen ja hieman minimalistisemman tavoitetilan välillä...

Osa yksityiskohdista on sellaisia joista en halua luopua, kuten huonekasvit, kauniit kirppis- ja huutokauppalöydöt, sekä perintöesineet. Osasta en voi edes karsia (eikä sillä, että oikeastaan haluaisinkaan), kuten lapsen jalkapallopokaali tai lasten taide jääkaapin ovessa.

Nuo yksityiskohdat, ärsyttävät pölynkerääjät ja rakkaita muistoja herättävät tunnearvoesineet, tekevät talosta kodin.

Ja samaan aikaan, todella ristiriitaisin tuntein, haaveilen yksinkertaisemmasta sisustuksesta, jota olisi myös helpompi siivota. Mies esimerkiksi on kieltäytynyt pölyjen pyyhkimisestä niin pitkäksi aikaa, kun pyyhkiminen vaatii hurjan tavaramäärän siirtelyä...! :)

Koetan siis - hieman himohamstraajamaisella luopumisentuskalla - konmarittaa kodista selkeämpää. Paljon olen kasannut kirpputorille menevään laatikkoon ja jonkun verran olen myös myynyt jo pois paikallisen B-kirppiksen kautta, mutta vielä paljosta voisin luopuakin.

Tiedättekö mikä on tavoitteeni?

Omistaa vain ne tavarat ja vaatteet, jotka ovat minulle oikeasti todella rakkaita ja yksinkertaisesti T Ä Y D E L L I S I Ä !

Kaikki turha, kaapeissa käyttämättöminä pyörivä ja joskushan-tätä-voi-vielä-tarvita -tyyppinen esineistö siirtyy meiltä pikkuhiljaa uusille omistajille kirpputorin kautta.

,,,,Ja äskeisen lausahduksen jälkeen onkin hyvä esitellä kaksi ihanaa asiaa, jotka ovat kotiimme juuri nyt T Ä Y D E L L I S I Ä hankintoja - ja kaiken lisäksi herkullisen edullisia...! :)

Alla olevan valokuvan Liljebergs -perhosjuliste tarttui mukaan Habitare -messuilta viime kuussa. Tämä A5-kokoinen valokuvaprintti taisi maksaa (jos en kauhean väärin muista) alle 6€.

Olen tuolle seinustalle kerännyt hyönteisaiheisia julisteita, tauluja ja muita yksityiskohtia, joita olen löytänyt kirpputoreilta, messuilta ja ulkomaanmatkoilta, ja tämä perhonen sopi täydellisesti sarjan jatkoksi.

Puinen, oranssiruskea kehys löytyi valmiina varastosta. Olen sen joskus hamstrannut tällaista käyttöä varten kirpputorilta - ja maksanut siitä erittäin todennäköisesti maksimissaan 1,50€.

Toinen syksyinen löytö on puolestaan paikalliselta kirpputorilta; pohjoisseinustalla viihtyvä muorinkukka sai uudeksi ruukukseen 1,50€ maksaneen kuviollisen kaunottaren!

Ihan ehdottomasti lempiruukkuni!

Tuosta tuvan tummasta liinavaatekaapista (alakuva) on tullut tässä kodissa minun sisustustavaroiden piilopaikka. Kaikki ei-käytössä-olevat koriste-esineet, kynttilänjalat ja muut piensisustusesineet piiloutuvat - ja ovat helposti käyttöön otettavissa - tuonne suureen kaappiin.

Sieltä myös aloitin karsintatyön tuloksekkaasti!

Olen myös laittanut myyntiin paljon käyttöastioita, jotka ovat kulkeneet mukana muutosta toiseen, mutta joiden käyttämisestä en saa mitään iloa. Eteenpäin mokomat vain uusiin koteihin!

Astiakaapissakin tavoitteena olisi olla vain onnentunteita tuovia laseja, mukeja ja lautasia. Tämänkin tavoittelu on hyvin pyörähtänyt käyntiin; laitoin jo myyntiin siniset Iittalan Kartio -lasit ja lahjoitetaan -osastolle Luhta Homen vihreät juomalasit - tilalle tulivat matalat ja korkeat Riihimäen Lasin Ilona -juomalasit.

T Ä Y D E L L I S E T !

Samalla kun etsin opetustaulun punaisia ja oransseja sävyjä tukemaan väreihin sopivia sisustusesineitä, muistin nämä Villa Kotirannan remontin yhteydessä löytyneet vanhat vaakapainot.

Mitkä ihanat ruskean sävyt!

Alakuvan Eino Toikan kellosepänliikkeen korurasia on löytö vanhempieni ullakolta. Liekkö vanhempieni nuoruudesta talteen jäänyt vai äitini vanhempien peruja, en tiedä. Mutta kaunis se on!

Ja kun oikein lähdin hulluttelemaan näiden värien kanssa, niin vaihdoinpa samaan vauhtiin myös tumman lipaston päälle rakentuneeseen 'perhealttariin' - tuo oman lapsuuden klassikko jokaisen perheen olohuoneesta - valokuville punertavan sävyiset kehykset.

Samalla tuo (alla oleva) minun ja mummoni vanha valokuva löysi paikkansa tuvastamme. 

Kyseisen valokuvan juuri noissa kehyksissä annoin palttiarallaa kaksikymmentä vuotta sitten mummolleni syntymäpäivälahjaksi - ja hänen jäämistöstään hain mukaani Lahteen opiskelemaan muuttaessa muistoksi.

….Paljon on rakkaita esineitä, joista en luopuisi mistään hinnasta. En edes - enkä varsinkaan - helpomman siivoamisen nimissä!

Aurinkoista viikkoa teille kaikille!

Täällä Mäntsälässä viikko alkaa rapsakassa syyssäässä vapaapäivän merkeissä. P A R A S T A !

Loputonta möbleerausta ja muutama täysosumakin!

Kolme kuukautta melko tarkalleen nyt täällä uudessa kodissa asuttu, ja yhä edelleen - loputtomiin - jatkan tätä turhankin tuttua koreografiaa huonekalujen ja muuttolaatikoiden kanssa; kannan tavaraa huoneesta toiseen, nostelen muiden paikkaansa etsivien tavaroiden tieltä taas toisaalle. Koti on edelleen jatkuva muuttuva labyrintti - noidankehä, jossa jonkun huoneen nurkkauksen valmiiksi saaminen edellyttää toisen huoneen valmistumsita...

Veranta ja työhuone ovat ne pahimmat! Liikaa tavaraa tiellä, jotta olisi tilaa tehdä huoneita loppuun asti valmiiksi - ja näin saada lopulta säilytystilaa niille tavaroille, jotka nyt pyörivät jaloissa.

Turhauttaa. Välillä todella pahastikin.

Mutta onni tässä kaaoksen keskellä on niissä hetkissä, kun joku tavara puolivahingossa löytääkin oikean paikkansa!

Yksi näitä viimeisimpiä möbleerauksen kohteita on mieheni lähes kolme vuotta sitten vanhoista paksuista lankuista valmistama hyllykkö.

Se palveli alunperin kirjahyllynä vanhan kotimme makuuhuoneessa sängyn päädyssä (kuvia täällä), ja edellisessa vuokrakodissamme kirjahyllyn ja kukkatason yhdistelmänä olohuoneessa (esiintyy parissa valokuvassa täällä). Villa Kotirantaan suunnittelimme siitä kenkätelinettä verannalle (toinen samanlainen on jo tässä käytössä), mutta seinusta olikin liian lyhyt kahdelle tällaiselle hyllykölle ja vanhalle liinavaatekaapille, jonka ehdottomasti halusin samaiselle seinustalle mahduttaa.

Niinpä hyllykkö jäi pyörimään verannan lattialle - siihen samaan kasaan, missä on nyt sulassa sovussa työkaluja, raksavaatteita, tyhjiä muuttolaatikoita, maalipurkkeja, teollisuusimuri ja yhtä sun toista tavaraa - juurikin niille main, mihin pitäisi vähitellen saada korkeat vaatekaapit kasattua, jotta saisimme tupaan johtavalta käytävältä sesonkivaatteet piiloon... Loputon palapeli, huoaaah...

Hermostuin tähän hyllykköön ja puolihuolimattomasti raahasin sen verannalta tupaan johtavaan käytävään tuossa päivänä eräänä - ja kah, sehän löysi paikkansa perheemme taideseinältä!

Samalla sain verannalla odotelleista kymmenestä kirjoja sisältäneistä muuttolaatikosta tyhjennettyä pari kappaletta tähän hyllykköön.

Monet kerrat olen blogeissa ja sisustuslehdissä ihastellut minimalistisen selkeitä koteja - jopa hieman kateellisena toisten ihmisten mielettömän upeasta taidosta olla haalimatta tavaraa. Konmaritus - ei vaan mun juttu! Mutta tämä taideseinä saa minut aina hyvälle tuulelle hallitulla kaaoksellaan ja onkin minulle yksi rakkaimmista kohdista kodissamme.

Tällä seinällä yhdistyy neljä sukupolvea ja kaksi sukua sulassa sovussa.

Tuo vanha ikkunanpokakin pyöri pitkään makuuhuoneessamme vaaterekin takana piilossa, odotellen paikkansa löytymistä - oli ilo nostaa se taas esille. Ikkuna on alunperin isäni lapsuudenkodista hänen mukanaan kulkenut ja olen sen oman lapsuudenkotini ullakolta käyttöön pelastanut.

Noista ruskeista lasipulloista olemme vasemman puoleisen pelastaneet täältä talon vanhasta puuverstaasta purujen ja puuroskan seasta. Puhdistuksen jälkeen pölyn alta löytyi kaunis kuvioitu pinta.

Oranssi maljakko on viimeisin löytöni paikalliselta kirpputorilta. Muistaakseni 1,50€ siitä maksoin ilolla - sävy on ihana ja maljakon muoto kaunis. Ei mitään tietoa, mistä maljakko on alunperin lähtöisin - onko uusi tai vanha...?

Sen verran testailin kruunukynttilän kanssa, että periaatteessa kynttilänjalkanakin toimii. Ja miksei tuohon voisi vaikka jotain hyasinttimaista sipulikukkaa laittaa...?

Samaiselta kirppisreissulta on myös tuo amppelikin, joka odottelee tässä lipaston kupeessa verannan valmistumista ja pääsyä sinne ikkunan ääreen.

...Ja vieressä elämäni ensimmäinen pillihimmelitähti -kokeilu, joka ei mennyt kuin Strömssöös, mutta niin hampaat irvessä vietin aikaa sitä tehdessä, että esille nostin ja ylpeydellä pidän. Vaikka onkin ihan vänkyrä. Prkl. :D

...Kuten todettu, minimalismiin ei vanha kirppiskiertäjä tule ikinä pääsemään - toisaalta, miksi pitäisikään?! Vaikka vihaan pölyjen pyyhkimistä ja jatkuvaa imurointia (joiden tarpeelta toki osaan sujuvasti myös sulkea silmänikin tarvittaessa...), rakastan jokaista esille nostamaani esinettä. Jokainen niistä sisältää muiston jostakin elämämme vaiheesta, läheisistä ihmisistä tai talomme historiasta. Tai niiden löytäminen on tuottanut ihan suunnattoman suuren onnentunteen!

Kuten nämä pikkuiset metalliset teepurkit - voiko niitä koskaan olla liika?! :)

...Haaveeni onkin löytää niin monen monta värikästä purkkia, että saan lopulta työhuoneeseen kaikki askartelu- ja ompelutarvikkeet piiloon niihin...

Taideseinä laajeenee ja laajenee alati. Juuri eilen kehystin taas uuden vesivärimaalauksen, jonka pienemmän pojan kanssa maalasimme. Ja innolla odottelen, että taas keväällä isompi poika tuo koulusta kaikki kolmannen vuosiluokan kuvataidetyöt kotiin ihasteltaviksi!

...Olenkin viime aikoina taas tehnyt kehyslöytöjä oikein isolla kädellä ja hankkinut eri kokoisia ja värisiä kehyksiä odottelemaan lasten taideteoksia ja valokuvia kehystettäväksi.

Meillä on ollut pienemmän pojan syntymästä lähtien perinteenä käydä joka vuoden helmikuussa valokuvauttamassa koko perhe ja juuri sain kehystettyä edellisten vuosien perhekuvat kirpputoreilta löytämiini samantyylisiin kehyksiin odottamaan ripustamista seinälle (viime vuoden kuvista pari löytyy täältä). Ja ensi kuussa menemme ottamaan valokuvat jo neljännen kerran! ...Aika menee niin nopeasti...!

On ollut helpotus huomata, että tuon lahjaksi saadun kultaköynnöksen sijoittaminen ikkunattomaan käytävään ei ollut väärä ratkaisu - ilman lisävaloakin on kasvi jatkanut kasvuaan läpi talven!

Ilmeisesti tuvasta ja makuuhuoneiden ikkunoista heijastuu riittävästi valoa valkoisten hirsipaneeliseinien kautta vähään tyytyvälle köynnöksellekin, kuten toivoin.

Kovasti kevättä kaipailisin jo tänne meillekin... Vähitellen olen keräillyt lyhtyjä pois tuvasta ja sohvakin sai uudet tyynyt Hemtexistä - tai siis paikallisesta Citymarketista, joka on tovi sitten ottanut Hemtexin tuotteet valikoimiinsa!

Tuvan nurkassa yhä edelleen - tammikuun puolessa välissä, jestas - joulukuusi, joka tyytyväisenä latvatähti hieman kenollaan odottelee, että josko TÄNÄÄN olisi se päivä, kun joulu laitettaisiin viimein pakettiin! ...Ehkä se on se loppumaton neulasshow, mitä olemme mieheni kanssa koettaneet viimeiseen asti vältellä... Tai ehkä minun on vain ollut vaikeaa päästää tällä kertaa tuosta kuusesta irti, kun kerrankin meille osui yksilö, joka oli tasainen, tuuhea eikä vieläkään kovin pahasti varissut... :)

...Ehkä nyt vaan tartun toimeen....

Leppoisaa lauantaita kaikille!

Ajatuksia alennusmyynneistä, ja vähän alennuslöytöjäkin kodin sisustukseen!

Viikonloppu katosi raksalla lattiaa maalaten - ja maalikriisiä selvittäen, josta lyhyesti mainitsinkin jo Instagramin puolella. Selvittely jatkuu edelleen, ja mies suuntasikin aamulla jo kuuden jälkeen maalikauppaa kohti eri purkeista maalattujen lautapalojen, maalipurkkien ja värikarttojen kanssa...

Lyhyesti tässä vaiheessa kerrottakoot, että kesken lattian maalaamisen, viimeistä maalipurkkia avatessa - aivan keskellä tupakeittiön lattiaa - purkista tulikin todella vaaleaa harmaata. Ei lähellekään sitä sävyä, jota olimme pyytäneet ja jolla oli jo lähes koko yläkerta maalattu tuota puolikasta tupakeittiön ja käytävän lattiaa lukuunottamatta...

Lupaan palata aiheeseen, kunhan tilanne tästä selviää!

**...Mies laittoikin juuri väliaikatietoa, ettei kyseessä ole yksinkertaisesti vain väärin sävytetty purkki, joka olisi voitu korvata uudella, vaan ilmeisesti siinä pohjassa on ollut joku häikkä... Huah....

Noh, hommien raksalla maalauksen osalta seistessä ja maaliasioiden selvittelyjä miehen hoitaessa jo eilen tuoreeltaan, piipahdin nopeasti kesäalennusmyynneissä Järvenpään Kukkatalossa, missä kaikki sisustustuotteet ovatkin parhaillaan -50% alennuksessa! Tutulta saatu vinkki alennusmyynnistä lämmitti sydäntä. ;)

En juurikaan käy alennusmyynneissä, varsinkaan vaateliikkeissä - en yksinkertaisesti jaksa alennusrekkien äärellä taistella kyynärpäät heiluen, saati jonottaa ensin sovituskoppiin ja sitten kassalle... Ei kiitos!

Vaatteiden oston suhteen olen kuin mies; teen täsmäiskun tuttuun liikkeeseen, kun oikeasti tarvitsen jotain, sovitan paria vaihtoehtoa ja ostan sen, mitä tulin hakemaan. Joskus jopa tuplakappaleina, jos kerralla löysin uuden lempivaatteeni!

...Sinällään ristiriitaista, että olen vaatealalla itsekin ja valmistunut siis aikoinaan vaatesuunnittelijaksi... :)

Olen vaatteiden hankinnassa vuosien saatossa jo päässyt irti kulutushysteriasta, ja löytänyt sen kestävämämmän, kultaisen keskitien; Hankin vaatteeni pääasiassa kirpputoreilta ja nettikirppiksiltä - viimeksi olen vaateliikkeestä ostanut kahdet parit farkkuja talvella 2015, kun palasin mammalomalta takaisin työelämään - ja nuo farkut olivatkin todelliset löydöt, sillä ne ovat säilyttäneet elastisuutensa ja värinsä erinomaisesti kohta kaksi vuotta!

Edelliset kengät ostin Tokmannilta, koska viime syksynä heitin edelliskesän ballerinat roskiin, ja sitä aiemmin ostin uutta vastaavat nahkaiset nilkkurit nettikirppikseltä 15€ hintaan! Tulevalle talvelle annoin jo itselleni luvan pieneen törsäämiseen ja ostaa sekä talvikengät, että uuden talvitakin! ;)

Mutta sisustusliikkeiden alennusmyynnit ovat edelleen suuria kiusauksia minulle - ja joissa sorrun niin helposti! :)

Tällä kertaa alennushyllyjä kierrellessä olin tosin ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa koetin miettiä jokaisen löytämäni tuotteen kohdalla, kuinka se sopisi tulevaan kotiimme - ei nykyiseen!

....Kirosin mielessäni, että olin unohtanut kotiini värivihkoseni, johon olen kerännyt talteen kaikki värinäytteet tulevan kotimme seinämaaleista, sekä mukana siirtyvien tekstiilien väreistä...

Löytöjä tuli tehtyä lopulta reippaasti, ja miestä ei näyttänmyt kauheasti naurattavan, kun kärryillä työnsin ostokset parkkipaikalle.... :D

Suurimmaksi osaksi ostin erilaisia puisia laatikoita ja paksusta pahvista valmistettuja kannellisia laatikoita, sillä tulevassa kodissamme kaikki fiksut säilytysjärjestestelmät tulevat tarpeeseen - erillistä varastoa ei oikeastaan ole, vaan joudumme joko a) karsimaan paljon tavaraa tai b) piilottamaan pientavaroita esille. Vaatekaappien päälle jäävät tilat hyödynnetään myös säilytystilana, ja juuri tuota varten kauniit puulaatikot tulevat tarpeeseen!

Hyötyesineiden lisäksi löysin myös vähän hömppääkin; rakastuin esimerkiksi tähän kuluneen näköiseen, sinikuvioiseen kehykseen, jota liikkeessä oli myös kauniin oranssinsävyisenäkin. Lähtöhinta oli 15,95€, eli alle 8€ jäi hinta alennuksen jälkeen.

Kehys on tarkoitettu 10-kuvalle, ja sinne sujahtikin pienemmän pojan 1v potretti.

Tuo olohuoneen vanha lipasto kerää päälleen yhä kasvavan kokoelman kauniita esineitä... Vaikka ihailenkin selkeitä ja seesteisiä koteja, en ikinä pystyisi sellaista ylläpitämään - maailma on vaan pullollaan niin upeita löytöjä, joita olisi synti pitää piilossa! ;)

Lisäksi lapsuudenkotoa olen jo oppinut, että runsaus on kotoisaa!

Tuo tumma kaappi etsii vielä paikkaansa tulevassa kodissamme, mutta missään tapauksessa en aio siitä luopua!

Totesin miehellekin, että jos kaappi olisi sävyltään vaaleampi, niin sille olisi helpompi löytää paikka vaaleammassa kodissamme, mutta en ikinä raaskisi maalata tuota kaunista alkuperäistä pintaa piiloon.

Kaappi siis siirtyykin varmaan aluksi uuteen makuuhuoneeseemme, sillä se on sävyltään todella lähellä samaan huoneeseen tulevan vanhan senkin tummaa puupintaa.

Vaikka pieniä sisustuslöytöjä teenkin lähes jatkuvasti niin kaupoista kuin kirpputoreiltakin, on edessä ennen muuttoa vielä varastossa olevien tavaroiden läpikäynti ja karsiminen... Kaikki tavarat - astioista huonekaluihin - eivät mukaan mitenkään mahdu.

Luopuminen on minulle aina tuskaa, mutta tavaroiden laittaminen kiertoon uuteen kotiin tuottaa suurta mielihyvää ja helpottaa luopumista. Olenkin suunnitellut eräänlaisen pihakirppiksen pitämistä, eli tyhjässä talossa muuton jälkeen viimeisten tavaroiden myyntipäivää - tai kokonaista viikonloppua!

****Psssst, jos omalta kylältä joku sattui lukemaan ja kiinnostumaan, niin mukaan mahtuu kyllä muitakin myymään omia tavaroitaan samaan vauhtiin! :) Viestiä voi laittaa vaikka s-postilla, niin jutellaan lisää aiheesta!

Myyntikasaan onkin jo nyt kertynyt useampi laatikollinen niin omia kuin lastenkin vaatteita, kirjoja ja sisustustavaraa - ja nälkä kasvaa syödessä; mitä suuremmaksi kasvaa luovutettavien tavaroiden kasa ja mitä tyhjemmäksi kaapit tulevat, sitä suuremmalla otteella tavaraa laittaa kiertoon.

Omanlaista konmaritusta tuokin - tosin koetan olla heittämättä mitään roskiin, vaan mielummin vaikka lahjoita pois! :)

Tsemppiä alkaneeseen viikkoon kaikille!

Minulla viimeinen vapaapäivä tänään taas ennen arkeen paluuta, kylläpä kesä meni vauhdikkaasti....!

Pilviseen päivään aurinkoa tuo odotettu kyläily Lahdessa ystävien luona, ja toivottavasti etenevä lattioiden maalaus. <3

Toisen roju, toisen aarre - vanhojen kehyksien pelastaja!

Mieheni mielestä olen toivoton hamstraaja... Sain jo näin hyvissä ajoin ennen muuttoa Villa Kotirantaan ohjeistuksen karsia 'rojua' - tunnetaan myös kauniimmin sanoilla 'löytö', 'aarre', 'kaunis esine', 'sisustuselementti' sekä 'tunnearvoa sisältävä muistoesine' - sillä uuteen kotiin ei kuulemma turhaa tavaraa tule! :D

...Mutta tuosta ohjeistuksesta viisveisaten olen taas tehnyt ihania kirpputorilöytöjä, joista viimeisimpinä nämä ihanat vanhat kehykset! ;)

...Miten kukaan voi näin kauniit kehykset (taustapahvi kruunaa kokonaisuuden) myydä pois?! Löytöeläin -syndroomasta kärsivänä naisena tietenkin pelastin nämä meille kotiin - eihän näihin voi edes valokuvia laittaa, sillä niin herttaiset ovat ihan sellaisenaan! :)

Makuuhuoneen vanhan senkin päälle onkin kertynyt jo pikkuinen kokoelma kehyksiä - kaikki eri kirpputoreilta yksitellen tehtyjä löytöjä, mutta muodostavat yhdessä kauniin kokonaisuuden.

...Miten näitä voi joku kutsua rojuksi...? Miehet... ;)