Isänpäivän toivotus orkideoin [#Kukkailottelua]

Melkein viikon hiljaiselon jälkeen täällä taas!

Vaikka blogissa on hetken ollut hiljaisempaa, täällä taustalla on tohistu oikein urakalla; kaksi kampanjaa samanaikaisesti työnalla, ja toinen niistä starttaa huomenna - jännittävää! :)

#Kukkailottelua -haasteeseenkaan en ole lokakuun jälkeen ehtinyt osallistumaan, mutta satuin eilen piipahtamaan asioilla Mäntsälän Kukassa, ja onnekseni mukana oli kamera; myymälästä löytyi nimittäin orkidea, joka pisti heti silmään!

Kukka kuin karamelli!

...Myös pienimmän pojan makuun! ;) Tätä tuoksuteltiin oikein ajan kanssa, ja melkein maisteltiinkin.... Kuin pehmoinen vaahtokarkki!

Myymälään oli juuri saapunut myös upea violetti orkidea, joka sopisi vaikka isänpäivälahjaksi - arvokkaan ja ylvään näköinen ilmestys.

Täällä isänpäivä aloiteltiin herättelemällä isi suukkosin ja halauksin, sekä nauttimalla pitkä ja rauhallinen aamupala kynttilöiden valossa, normaalista arjesta poikkeavin herkuin. Voi, kun vuoden jokainen aamu voisi alkaa näin...

Mies pakkasi pienimmän pojan pulkkaan, ja perheen miesten aamupäivä jatkui yhteisellä happihyppelyllä pappalaan toivottamaan hyvää isänpäivää.

Onni on pappala naapurissa! <3

Oma isäni - minun maailmani paras isi - on aloittanut isänpäivän siellä Pohjois-Savossa hankien keskellä. Vietimme isäni syntymäpäivää ja isän- & ukinpäivää hieman etukäteen jo viime viikonloppuna yhdessä koko perheen voimin, joten tänään tartun vielä puhelimeen ja toivottelen onnittelut, sekä isot kiitokset mahtavasta työstä isänä ja ukkina täältä etelästä.

Onni on ukkila Savossa! <3

Ihanaa isänpäivää kaikille isille! 

Osallistun tällä valokuvapostauksella Mansikkatilan mailla -blogin jokaviikkoiseen Kukkailotteluun! :)

Purkit ja purnukat - arjen kaunistajat

Arkiaamut ovat täällä meillä melkoista tohinaa. Tai no ainakin silloin, kun minä olen joukkoja kasaamassa valmiiksi päivän taistoihin... :) Niinä aamuina, kun mies hoitaa aamutoimet lasten kanssa, tuntuu kaikki sujuvan mutkattomasti ja saumattomasti - minä taas saan aamusta melkoista kohellusta... ;)

Laskin tuossa viime viikolla, että siitä hetkestä, kun heräsin, eivät jalkani lakanneet kertaakaan liikkumasta, kunnes istahdin autoon viemään pienintä poikaa päivähoitoon reilua tuntia myöhemmin...! Kirjaimellisesti aamiainen tuli nautittua lennossa. ;)

Tuon aamun tohinatunnin aikana koetan suoriutua (ainakin) kaikista näistä; suihku, hammaspesu & meikkaus, kanojen aamuappeen valmistus, oma aamupala, lasten vaatteiden laittaminen valmiiksi, oman työlaukun pakkaus, isomman pojan repun sisällön tarkistus, lasten herätys, pienemmän pukeminen, pienemmälle aamupalaa, isomman hampaidenpesun & aamupalan & pukeutumisen varmistaminen sivusilmällä, itseni pukeminen, pienemmän pojan pakkaaminen autoon, isomman pojan pusuttelut ja halailut, sekä kanojen ruokinta. Huh!

...Tuntuu, että jotain tuosta vielä unohtui... :)

Isompi poika, 8v, laittaa jo näppärästi itse omat aamu- ja iltapalansa - mikä helpottaa arkea kummasti. Alkoikin naurattaa tuo keittiön pakastimen päälle muodostunut, bed & breakfast -tyylinen aamupalanurkkaus, joka on siis muodostunut tässä vajaan vuoden aikana puolihuomaamatta perheen aamu- ja iltapalojen rakentamiseen.

Samalla, kun nappaa kulhoon myslit, murot tai weetabixit, voi kurkata kalenterista päivän tapahtumat ja harrastukset.

...Tuo DIY-kalenteri on ollut meillä kyllä täällä kodin sydämessä oikea arjen pelastus! Pysymme vihdoin koko perhe menoissa mukana, kun monesti iltaisinkin iltapalalle kokoontuessa kurkistamme, mitä huominen päivä pitää sisällään; kenellä on harrastukset, missä ja monelta, ja kuka on kuskivuorossa? :)

Olen intohimoinen purkittaja. Parin kuukauden ajan tuskailin pahvisen muropaketin kanssa, kun isompi poika toivoi muroja vaihtoehdoksi myslille. Sitten kävimme Lahdessa Kärkkäisellä muilla asioilla, kun tämä juuri täydellinen uus-retro corn flakes metallirasia löytyi purkki ja purnukka -osastolta.

Paljon olen ostanut rasioita ja purkkeja kirpputoreiltakin, mutta tähän hätään uutena löytynyt metallirasia miellytti silmää, ja sopi ulkonäkönsä(kin) puolesta käyttötarkoitukseen.

Nämä lasipurkit ovat molemmat kirpputoreilta aikoinaan löytyneitä.

Hedelmäkorin olen tuunannut yhdistelemällä kirpputorilta löytyneen metallikorin, joka on siis alunperin ollut osa kolmikerroksista tarjotinta, mutta josta joku oli tämän korikerroksen irroittanut erilleen. Korin pohjassa on edelleen hieman terävät metallijalkojen jäänteet, joten kori raapii helposti naarmuja pöydän pintaan, ellei alle sijoittaisi esimerkiksi tätä anopilta talteen napattua punostarjotinta, jonka pelastin kierrätykseen menossa olleiden tavaroiden joukosta. :)

Heinzin papupurkit ovat keittiössämme saaneet uuden elämän kynäpurkkina ja...

...Pienimmän pojan värikkäiden muovilusikoiden säilytyspurkkina! :)

Tuon keraamisen kahvipurkin olen kuusi vuotta sitten ostanut Tampereelta, ja tuota suodatinpussien säilytykseen käytettävää ihanaa Piia Kedon Pauligille kuvittamaa Piilopaikka -rasiaa metsästin viime syksynä pidemmän aikaa, ja Hollolasta sen viimein löysin puolivahingossa. Elovena retrorasia taisi 2010 -luvun alussa saada kaupan päälle Elovenan kampanjassa kaurahiutaleita ostaessa.

Kirpputorilta löytämässäni oranssinkeltaisessa lasikulhossa säilytetään kananmunien kuoret, joita sitten murskataan kanojen appeiden sekaan lisäkalkiksi, ja loput päätyvät sitten keväällä kasvimaalle kalkkilannoitteeksi. :) ...Voi olla tosin, että kohta pitää jo isompi astia näiden säilömiselle etsiä...

Aina välillä ihastelen vaaleita, sisustuslehtien kotien keittiöitä, joissa tasot hohtavat tyhjinä ja korkeintaan kaksi latva-artisokkaa on puutarjottimelle aseteltu kauniisti... Olen jo vähitellen antanut itselleni anteeksi sen, että rakastan runsautta ja värejä - pienet yksityiskohdat ja esineet, joilla on historia ja tarina, tuovat kodikkuutta ja lämpöä.

Ja rakastan enemmän kotoilla värien ja tavaroiden luomassa hulinassa, kuin edustuskodin selkeydessä... ;)

...Miehellä tosin meinaa välillä huumori loppua, kun ei tahdo keittiöstä löytää riittävästi työtilaa, kun purkkia ja purnukkaa on tasot pullollaan.... :D

Hetki omaa aikaa - MakroTex viikkohaaste 'Aamupala'

Tällä viikolla Pieni Lintu -blogin MakroTex -viikkohaasteen aiheena onkin 'Aamupala' - minun oma pieni hiljainen hetkeni ennen arjen tohinan käynnistymistä!

Aamupalani on useimpina aamuina nykyisin pari palaa Reissumiestä kera erilaisten lisukkeiden. Tänä aamuna leivälle eksyi margariinin lisäksi kolme siipaletta juustoa, pari tomaattia ja viimeisiä oman sadon basilikalehtiä.

Toinen ehdoton lempparini on Reissumies + avokadoa + pippuria + keitettyä kananmunaa = NAMS! :)

En luota enää pelkän valtavan kahvikupillisen kick-start -voimaan, vaan apua kaamosväsymykseen olen saanut joka aamuisesta vitamiinipommista, joka koostuu purkkivitamiineista sekä ihan tuoreista hedelmistä.

Kahvikuppina muuten uusi lempparini, Hemtexin valikoimasta löytynyt Nadja Wedinin Snowflake -jättikuppi! Tähän ihanuuteen mahtuu NELJÄ kupillista kahvia - tai vaikka yrttiteetä iltaisin.

Mutta ne vitamiinit (ja muut kaamosväsymyksen karkoittajat ja arjen vauhdissa pitäjät)! Joka aamu nappaan tällaisen kourallisen: B- ja D-vitamiinit, Omega-3, monivitamiinivalmiste ja magnesium. Molemmat lapset ottavat myös D-vitamiinit ja mies on tehnyt oman cocktailin noista yllämainituista + Berocca.

Sitten vielä monen monta mandariinia/klementiinia/satsumaa/appelsiinia/omenaa/banaania päivän mittaan välipaloina ja jälkiruokina! :)

Ja ennen aamukahvia hörppään vitamiinien kera ison lasillisen, tai kaksi, raikasta vettä. Opin jo kotoa, ettei kahvia saisi juoda tyhjään vatsaan, vaan vähintään lasillinen vettä pohjalle - mielellään sitä aamupalaakin vaikka kera veden tai mehun. Kahvi sitten siihen päälle! :)

Ja koska aamupala on äidin omaa aikaa - isompi poika nukkuu vielä ja pienempi laiskottelee olohuoneessa lelujensa kanssa - aamupalaan kuuluu olennaisena osana uutisten lukeminen puhelimesta tai tabletilta.

Näiden jälkeen olenkin valmis päivään; herättämään isomman pojan, vaihtamaan päivävaatteet pienemmälle, istuttamaan molemmat aamupalapöytään yhdessä ja laittamaan isomman pojan kouluun! :)

 :D ...Ja loppuun pieni hauskuutuskuva - nappasin tämän nassuttaessani aamupalaleipää! ...Ihan vauvasta lähtien pienin poikamme on jotenkin mystisesti osannut aavistaa ne hetket, kun tämä äiti on juuri laittamassa ruokaa omaan suuhunsa - silloin on alkanut itku kuulumaan vaunuista/sängystä. Aivan kuin poika olisi vahvasti sitä mieltä, että meillähän ei äiti syö - ellei hänkin syö! :D

...Sieltä hän sitten tuimasti minua tuijotteli pöydän takaa, kun yritin hetken herkutella ilman häntä... :D

*Enemmän MakroTex -viikon periaatteesta voit lukea Pieni Lintu -blogista.