Ruuhkavuosimutsin uusi työpiste keittiön ja lastenhuoneen välissä...!

...Heti kirjoitettuani tekstin otsikon tajusin, että siitä taitaa helposti saada kuvan, että täällä tämä äiti tuskissaan rimpuilee työn ja kotitöiden välillä...

Todettakoot heti alkuun, että onnea on maailman mahtavin mies, joka meillä taitaa enemmän pyörittää arkea kuin minä...! 

Mies laittaa meillä lähes päivittäin (lastenkin mielestä maailman parasta) ruokaa, sillä hän on iltapäivisin kotosalla ruokkimassa pojat ja kuskaamassa isompaa poikaa harrastuksiin. Minä hoidan puolestaan lasten aamurumbaa; aamupalan, säähän sopivien vaatteiden valinnan kakaroille, koulurepun pakkaamisen valvomisen ja pienemmän päivähoitoon viemisen - sekä ajelen iltaisin hakemassa isompaa poikaa harrastuksista.

...Kuulostaako tutulle läpsystä-vaihto -arjelle? ;)

Tämä uuden työpisteen tarve nousi lähinnä esiin tahtotilana pitää ruokapöytä tyhjänä ja pyhitettynä ruokailuhetkille. Minulla kun on paha tapa levitellä tavarani - paperit, vihkoset, teippirullat ja kaksi läppäriä hiirineen - pitkin tuvan pirtinpöytää...

Alakertaan on rakentumassa erillinen työhuone, mutta tällä hetkellä se toimii vielä enemmän varastotilana, ja toisaalta taas harvoin tässä arjessa kolmivuotiaan kanssa on mahdollisuutta linnoittautua eri kerrokseen piiloon omien askartelujen ja blogin pariin.

Joten vihdoin tämä käytävän päädyssä oleva vanha pikkulipasto otettiin hyötykäyttöön työpisteenä. Tähän tasolle olin aiemmin kasaillut kaikkea pikkutavaraa Kastehelmi -tuikkukipoista lähtien, mutta pakko myöntää, että tuntui hyvälle kerätä kaikki 'roina' piiloon kaappiin.

Ainoastaan pöydällä jo vuoden asustellut peikonlehti sai jäädä valtaamalleen paikalle.

Tuo lipaston vastainen matala seinähän on alakertaan vievän portaikon kaide. Kaiteen korkeus on juuri passeli pöydän korkeuden suhteen; työpöydän ääressä touhutessa voin helposti kurkata kaiteen yli tuvan puolella leikkivän pojan touhuja.

Tuoliksi työpisteelle kannoin vanhan jugoslavialaisen puutuolin, joita hankin Tori.fi kautta vuosia sitten yhteensä kuusi kappaletta. Ne muistuttavat Bonanza -sarjan tuoleja, mutta ovat huomattavasti massiivisemmat sekä selkänojan yläosa kaartuu paljon pidemmälle tuolin etuosaa kohti - ja ovat erinomaiset istua pidemmänkin aikaa!

Keittiön etelän puoleisesta ikkunasta paistaa aurinko valaisten työpisteen ihanasti.

Luonnonvaloa tässä tuvassa on kyllä riittänytkin, vaikka kaikki ikkunat ovat vain yhdellä seinustalla.

Kuten Instassa elämäämme seuraavat ovat varmasti huomanneet, olen täysin hurahtanut oman kalenterin tuunaamiseen! ...Ja juurikin nämä askartelutarvikkeet jäävät jäljiltäni lojumaan ympäriinsä... :)

Rakastan vihkoja ja erilaisia muistikirjoja! 
Ostan niitä aina käydessäni mm. Clas Ohlsonilla, Tokmannilla tai Suomalaisessa Kirjakaupassa - joskus jopa sylillisen. Vihkot ovat myös mahtavia matkamuistoja! Niihin tosin ei meinaa koskaan raaskia kirjoittaa mitään...

Tuossa alakuvassa on päällekkäin viisi työvihkoani (alhaalta ylös: ToDo -listat, ideaprojektit liittyen tuote-/palvelukehitykseen, juoksevat asiat & memot palavereista, messu- ja seminaarimuistiinpanot, esimiesrooliin liittyvät muistiinpanot) ja avoinna tämän vuoden kalenterini, jonka olen tuunannut vuosia vanhaan muistikirjaani, jonka otin uusiokäyttöön.

Paperiton konttori - olen melkein siellä! ;) En enää tulosta juuri mitään, mutta en osaisi pitäytyä puhtaasti sähköisissä muistiinpanoissa. Käsin kirjoittaessa voin eri tavoin korostaa haluamiani asioita, tehdä nopsaan erilaisia listoja ja lisätä sivukommentteja myöhemmin. En ole niin näppärä vielä OneNote -ohjelman kanssa, että kykenisin samaan herpaannuttamatta samalla huomiotani itse palaverin asiasta...

Olen tilannut netin kautta hurjan määrän erilaisia vihkosia täynnä kalenterin tuunaamiseen soveltuvia lippulappusia, sekä tarroja, teippejä ja leimasimia. Teippejä ja leimasimia tarttuu mukaan myös joka kerta vieraillessani Tiger -kaupassa, joten ikioma tarvikevarasto päivittäiseen askarteluun alkaa olla jo melkoinen.

Tähän uudelle työpisteelle nousi ainoastaan eniten käytetyt teipit ja tarrat Tiger -kaupasta ostetuissa rasioissa (kannet ovatkin menossa unohtuneet alakerran työhuoneeseen).

Lipaston pieneen vetolaatikkoon sujahtivat piiloon piirrosmuotit ja muut usein käytössä olevat tarvikkeet; mittanauha, laskin, liima ja kameran kuvien purkamiseen tarkoitettu piuha.

Stabilo -tussit ovat avoimen läppärin takana piilossa turkoosissa Heinz -papupurkissa ja vihkoset lippulappusineen mustaksi tuunaamassani metallirasiassa helposti saatavilla.

Lipaston alle nurkkaan jäi vanha puulaatikko, jonne piiloutuu kasa sisustuskirjoja ja lehtiä, jotka ovat harvemmin käytössä, sekä rulla tapettia ja toinen kaunista saniaispaperia, joka odottelee vielä sopivaa askarteluhetkeä. ...Ajattelin päällystää sillä vanhoja, hieman rumia säilytysrasioita esillä pidettävän kauniiksi.

Tätäkin tekstiä kirjoittelen tässä uudella työpisteellä - ja pakahdun onnesta!

Miten en tullut tätä ajatelleeksi jo kauan sitten!?!

Ihanaa alkavaa lokakuuta kaikille! 

Jos et vielä kurkannut Instasta mille perheemme syyskuu näytti, niin klikkaappa tästä: KLIK!

Olohuoneen ryhtiliike

Postasin lauantaina valokuvapäivityksen pienimmän pojan huoneen uudesta matosta - tuo kyseinen matto teki huoneessa olleesta isommasta matosta tarpeettoman. Kyseinen matto löysi nopeasti uuden paikkansa olohuoneestamme - askartelupöydän ja kirjahyllyn välistä.

Kieltämättä teki tilasta paljon ryhdikkäämmän näköisen!

Tahtoisin niin kovasti ostaa uudet matot kotiimme - kaikki tämänhetkiset matot ovat keräilyeriä vuosien varrelta, osa minun ja osa mieheni edellisistä kodeista...

Mutta lupasin miehelleni, ettei uusia mattoja hankita ennen uuden kodin valmistumista - ja ymmärrän kyllä hänen pointtinsa; ei ole järkeä hankkia mattoja tämän väliaikaisen kotimme vaatimusten mukaisesti, sillä ne eivät välttämättä sopisikaan enää Villa Kotirantaan. Ja toisaalta matto, jonka kuvittelisin sopivan uuteen kotiin, ei välttämättä enää istu siihen ajatukseen kodin sisustuksesta, joka tässä raksan edetessä varmasti elää ja muuttuu.

Niinpä tyydyn siirtelemään mattoja huoneesta toiseen - ja toisaalta välillä koen näitä iloisia yllätyksiä! Tästäkään matosta en ole niin hirvittävästi tykännyt, kun olen sitä tuolla lastenhuoneessa katsellut, mutta tähän tilaan se sopikin mainiosti! :)

Pakko kyllä myöntää, että on tässä taito toteuttaa oman näköistä sisustusta kasvanut ja kehittynyt, kun urakkana on ollut sisustaa olemassa olevilla, aivan toisenlaiseen kotiin hankituilla esineillä ja huonekaluilla talo, jonka pintamateriaalit ovat jonkun toisen valitsemia ja huoneiden mitat erilaiset, kuin joissa kyseiset kalusteet ovat aiemmin olleet! :D

Niinnotta, lopputulemaan olen yllättävän tyytyväinen! ;) Vaikka tässä kodissa on nyt asuttu kolme täyttä kuukautta, tuntuu tuo aika paljon pidemmälle - siis hyvässä mielessä. Eli kotoisaksi on paikka saatu ja kotiutuminen suoritettu onnistuneesti!

P.s. Loppuun vielä 'missä Jallu luuraa' -tyyppinen tehtävä, eli etsi kuvaan piiloutunut pikkumies! ;)

Olohuoneeseen eloa nurkka kerrallaan!

Olohuoneessa, keittiön vastaisella seinällä, oli mielestäni aivan liian - miten sen nyt muotoilisi - hiljaista.


Vaikka ihastelenkin Pinterestissa seesteisen karsittuja koteja, ei minusta olisi sellaisessa kuitenkaan asumaan. Rakastan värejä ja hauskoja yksityiskohtia, runsautta ja sen mukanaan tuomaa kodikkuutta.


Joten kehoitin miestä kaivamaan minulle autotallista sopivat ruuvit ja akkuporakoneen, sillä kodissamme tapahtuisi pian pientä kasvojenkohotusta! ;)


Tässä kuva lähtötilanteesta:

Olin aiemmin löytänyt Jyskin alennusmyynnistä taulurimoja, joista yksi jo päätyi aiemmin pienimmän pojan huoneeseen. Kaksi rimaa riitti hyvin tälle seinälle tuomaan hieman eloa nurkkaukseen.

Nämä Jyskin taulurimat ovat loistavan pituiset, mutta pakko sanoa, että niiden leveys ei ole riittävä, jotta paksumpia kehyksiä näihin voisi asettaa - ne eivät yksinkertaisesti mahdu asettumaan riittävän vinoon pysyäkseen tukevasti seinää vasten nojallaan.


Mutta tällaisia ohuita kehyksiä varten juuri passelit - ja sirot tällaiselle kapealle seinän kaistaleelle.

Eikä seinälle tarvitse nostaa ainoastaan tauluja, piirroksia tai valokuvia - myös kauniit kirjat toimivat esillepanoissa! Tämä Swedish Traditions -kirja on lahja Ruotsissa asuvalta serkultani ja hänen ihanalta vaimoltaan, ja se on odotellut lähes kaksi vuotta päästäkseen viimein esille.

Ei näin kauniisti kuvitettua kirjaa voi kiljahyllyyn piilottaa! :)

Kirjan ja Lego-ukon ohella paraatipaikalle ovat päässeet valokuva isommasta pojastani vuosien takaa, piirtämäni taulu, valokuva sileiksi hioutuneista rantakivistä sekä juliste Muotoiluinstituutissa opiskelujen ajoilta - yksi päättötyönäytöksemme mainosjulisteista. Näitä julisteita kuuluu samaan sarjaan vielä kaksi muutakin, jotka odottelevat kehyksissä varaston puolella.

Kurkista uudelleen ylintä valokuvaa lähtötilanteesta ja sitten alla olevia valokuvia - nurkkaus sai uutta ilmettä todella pienellä muutoksella! :)

Samaan vauhtiin möbleerasin myös olohuoneessa olleen askartelupöydän (minun ja isomman pojan jatkuvassa käytössä) lähemmäs nurkkausta, sillä ikkunan äärellä olevan pöydän ovat valloittaneet kevään taimet. Nyt, lähempänä nurkkaa, pöytä pääsee kokonaisuudessaan ikkunan eteen ja taimet suorempaan valoon - ja työpöydän päälle asettuu työvaloksi ikkunan edessä jo aiemmin roikkunut kattovalaisin.

Samalla nostin vanhan lasipullon kehikoineen kuluneen, kirpparilta löydetyn sivupöydän päälle - joka muuten sopii kauniisti tuohon mainosjulisteen värimaailmaan. Työpöytä on vanha ja myöskin kulunut ruokapöytä, joka on kulkenut mukanani muutosta muuttoon ja joka jatkaa Villa Kotirannassakin vielä elämäänsä työhuoneessamme.

Samoin tuo Ikean tuoli on 5euron kirpputorilöytö ajalta, jolloin tuoli oli hetkiseksi poistettu Ikean valikoimasta, ja jolloin kyseisestä tuolista saattoi saada reilut 70euroa nettihuutokaupassa - kuten ystäväni sai! Tuoli on minun ja poikani lempi-istuin, juuri sopivan kokoinen meille molemmille! :)

...Oli muuten ihanaa istahtaa valkenevan aamun valossa tuohon pöydän ääreen nauttimaan aamukahvit ja katselemaan taimien kasvua...!

Askartelijan unelmia...

Viikonloppuna kävimme pyörähtämässä ystävän valmistujaisjuhlissa - ihana syy ottaa hieman omaa aikaa myös askartelun parissa! ;)

Tätä onnittelukorttia leikatessa, liimatessa ja teipatessa, sekä leimatessa, haaveilin, miten ihanaa olisi, jos omistaisi sellaisen 'Desperate Housewives Bree Van de Kamp' -henkisen askarteluhuoneen, joka olisi viimeisen päälle hyvässä järjestyksessä ja jokaiseen pikku-projektiin löytyisi tarveaineet!

Nautin näistä askarteluista valtavasti, mutta välillä meinaa pieni stressi iskeä, kun lähimpään hyvään (= laaja valikoima) askartelukauppaan on se ~60km matkaa (Lahden kauppakeskus Karisman Sinelli) ja yleensä tarve kortinteolle iskee lyhyellä varoitusajalla.

Olen haalinut perustarvikkeita pienen arsenaalin onneksi jo vanhan Tiimarin aikaan - korttipohjia riittää varmaan vielä nuoremman poikani lakkiaiskutsujen askarteluun.... Mutta miten ihanaa olisikaan omistaa kaikki ne ihanat kuviosakset ja leimasimet, nauhoista ja askartelutarroista puhumattakaan....! *haaveilee*

Minulle on erittäin avokätisesti lahjoitettu mieheni toimesta pieni autotallimme askarteluhuonekäyttöön - ja sinne olen saanut ompelukoneet ja kaavoituspöydänkin asemiin, mutta varsinkin nyt pienemmän pojan syntymän jälkeen en ole ehtinyt siellä aikaa viettämään juuri lainkaan.... Eikä siellä taida olla järjestyksessä kuin ompelulangat seinätelineessä... :D

Toista viikkoa ehti askartelutarvikkeet lojumaan keittiön pöydällä niin joulukorttien, joulukalenterin kuin tämän kortinkin askartelun jäljiltä - aina välillä enimpiä työnsin sivummalle, että mahduimme perheen kanssa pöydän toiseen reunaan syömään. Miehelle siis iso kiitos kärsivällisyydestä... ;)