Lastenhuoneeseen lisää väriä tekstiilein

Meillä pienemmän pojan huone on ehkä se värikkäin tila kodissamme.

...Tai turhaanpa edes käytin sanaa 'ehkä' - 'varmasti' olisi sopinut paremmin! :)

Pojan huoneeseen saatiin taas muutama väriläikkä lisää, kun sain vihdoin ja viimein valmiiksi pitkään suunnitteilla olleen ompeluprojektin - päiväpeiton pojan sänkyyn!

Aloitin tämän projektin siis jo edellisessä kodissamme heti sinne muutettuamme, siis tarkalleen kaksi vuotta sitten, tammikuussa 2016. Tuolloin sain valmiiksi samasta kankaasta - Jyskistä tätä projektia varten ostetusta pussilakanasta - verhot pojan huoneeseen, mutta tämä päiväpeitto jäi syystä tai toisesta odottamaan aikaa parempaa.

Nyt muuttolaatikoita tyhjentäessä löysin uudelleen tuon kankaan, sekä päiväpeittoa varten hankitun ohuen vanun - eikä tekosyitä enää ollut! :) ...Toki ompelukone piti viedä huoltoon kesken peiton ompelun, kun puolaus ei koneessa yhtäkkiä toiminutkaan...

Päiväpeitolle ei juurikaan jäänyt hintaa, sillä laskeskelin, että tuon mustavalkoisen kankaan hinnaksi peiton osalta jäi noin kahdeksan euroa ja tarvittava määrä vanuakin maksoi muistaakseni reilusti alle kymmenen euroa.

Olen opettanut molempia lapsia aivan pienestä pitäen siihen, ettei ole mitään tyttöjen tai poikien värejä. On vain värejä, joista tykkää, ja sitten niitä, mistä ei niin pidä.

Juttelimme mieheni kanssa tästä aiheesta juuri muutama päivä sitten ja havahduin toteamukseeni, että vaikka nuorin lapsemme olisikin ollut tyttö, olisi hänen huoneensa aivan juuri samanlainen kuin nyt pienemmän poikamme huone on!

Voisin melkein väittää, että olen itse 80-luvun versio sukupuolineutraalista kasvatuksesta; sellaisella lapsen omaa persoonaa ja temperamenttia tukevalla tavalla, jonka lähtökohtainen ajatus on kasvattaa lapsesta itsenäinen ja maailmanmenossa pärjäävä yksilö, joka uskaltaa olla oma itsensä ja pitää puoliaan. Isäni nimittäin toivoi aikoinaan poikaa ja saikin minut - olen siis oppinut lapsesta lähtien pilkkimään, hitsaamaan ja vaihtamaan auton renkaat. Oivia taitoja ihan jokaiselle osata, varsinkin, jos maalla asuu. ;) Lukioiässä isäni kysyi tahdoinko suorittaa kevarikortin vai mennä nyrkkeilemään - ja noilta ajoilta asti, isäni innostamana, ovat hanskat ja hammassuojat kulkeneet treenikassissani. En siis koskaan ole oikein Barbie -leikeistä syttynyt, vaan parasta ikinä olivat ne pienen pienet muoviset sotilasukot, joita muovipusseissa myytiin...! :)

Olen näin aikuisiällä vasta naureskellen tajunnut, että kasvaessani koulua edeltävät vuodet poikien seurassa majoja rakentaen, jousipyssyillä ampuen ja tukka takussa tapellen, heräsin vasta ensimmäisellä luokalla huomaamaan, että onkin sellaisia kuin 'tytöt' ja 'pojat' - eikä vain 'lapsia'.

...Tästä varsin ikimuistoisesta havahtumisesta on kiittäminen äitiäni, joka oli hankkinut minulle ensimmäistä kouluvuottani varten marjapuuron punaisen college-asun, jonka rinnuksessa koreili nalle - siis samanlaisen kuin kaikilla muillakin tytöillä - eikä sellaista auton kuvalla varustettua sinistä, jollaista olin toivonut - jollainen kaikilla luokan pojilla näytti olevan. :D

Niinpä pienemmän(kään) lapsen huonetta sisustaessa en ole pitänyt lähtökohtana sitä, että huone on tarkoitettu pojalle, vaan että siellä tulee olla tilaa leikkiä mitä ikinä lapsi itse haluaa, värien pitää olla raikkaita ja pirteitä, sekä huoneen tulee innostaa ja inspiroida mielikuvitusta!

...Ja luotan siihen, että kun lapsi kasvaa, hän kyllä itse sitten kertoo, millaisen huoneen haluaa - ja sitä tulee (innokkaasti kotia sisustavan) äidinkin kunnioittaa! ;)

Samaan vauhtiin, kun valmistui tuo päiväpeitto, ompelin myös kaksi uutta tyynyä pojan huoneeseen.

Vihreä kukkatyyny on kirpputorilta löydetty retrotyynynpäällinen, jota ainoastaan hieman lyhensin tuollaiselle ~40x40cm sisätyynylle sopivaksi ja harsin suuaukon kiinni. Tuon tyynynpäällisen olen ostanut joskus vuosia, vuosia sitten ja maksanut siitä alle euron.

Tiesin, että joku päivä löytäisin sille oikean käyttökohteen!

Punavalkoinen omenatyyny on taas Finlaysonin pop-up myymälän alennusmyynnistä ostetusta Omppu -tyynyliinasta ommeltu - taisi maksaa seitsemän euroa, jos ihan oikein muistan. Taustapuolen ompelin kangasvarastoistani löytyneestä punaisesta puuvillakankaasta, ja näin sainkin lopulta yhden tyynyliinan kankaan riittämään lopulta kolmeen koristetyynyyn!

Suunnitelmissa vielä ommella tyyny tai pari - löysin vielä melkoisen nipun kauniita retrokankaita muuttolaatikoista.

Yhtenä ompeluprojektina on niin ollen retrokankaista ommella tilkkupeitto helmikuussa syntyvälle kummitytölleni. Olen tuota projektia varten jo leikannut tilkutkin valmiiksi; puolet juurikin tuota samaa vihreää kukkakangasta, puolet vaaleanpuna-valkoraidallista puuvillakangasta. Ja tikkaukset ajattelin muuten ommella käsin paksummalla puuvillalangalla - katsotaan, koska tuo ikuisuusprojekti on valmis... ;)

Viime viikolla piipahdimme pienemmän pojan kanssa Järvenpään Kukkataloon, ja poika tahtoi valita itselleen, veljelleen ja minulle kukkaset. Isompi poika sai keraamisessa, hieman retrohenkisessä ruukussa huonekasvin, jonka lajiketta en tunnista ja minä onnistuin ohjailemaan oman kukkani valintaa aiemmin jo esittelemääni Unelmaan.

Itselleen poika tahtoi ehdottomasti 'violetin kukkasen', joka muuten hauskasti sopu hänen huoneensa väreihin! :)

Pienempi poikamme on temperamentiltaan niin räiskähtelevä, eloisa ja nauravainen - oikea itsesuojeluvaistoton rämäpää (siis en tiedä kehen tullut...?!), joten huoneeseen valikoituneet vahvat värit, rohkeat väriyhdistelmät sekä kuosit tuntuvat sopivan pojan persoonaan paremmin kuin esimerkiksi rauhalliset pastellinsävyt tai maltillinen musta-valkea-harmaa -sisustus. :)

Mielenkiinnolla jään seuraamaan, mikä pojasta mahtaakaan tulla isona - itse kasvoin suurimman osan lapsuudestani sinapinruskeassa lastenhuoneessa, ja Muotoilijaksi vaatemaailmaan lopulta valmistuin... :D

Että ei ne lastenhuoneen värit lasta pahenna... ;)