Pienen taiteilijan värikynille säilytysratkaisu värikkääseen lastenhuoneeseen

Olen onneni kukkuloilla: meillä kotona asustaa pieni taiteilija!

Vietin itse koko lapsuuteni piirtäen ja maalaten - meillä tuolla Pohjois-Savon sivukylällä olivat välimatkat kavereihin kymmeniä kilometrejä, eikä 80-90 -lukujen taitteessa juurikaan sen kummempia harrastuksia ollut. Aikaa oli ja mielenkiintoa riitti.

Myöhemmin ylioppilaslakkia noutaessa sain kuvataidestipendin ja seuraavana syksynä aloitin Lahden Muotoiluinstituutissa - rakkaasta harrastuksesta tuli lopulta ammatti. Ja kuten usein tuollaisissa tilanteissa, harrastuksen muuttuessa työksi ja suorituspaineiksi, luovuus lopahti ja piirtäminen jäi. Vuosiksi.

Isompaakin poikaa olen koettanut myös innostaa kuvataiteisiin aivan pienestä pitäen, mutta hän on taas enemmän insinöörimäinen luonteeltaan; hän mm. kasasi yksin lyhyessä ajassa 12-16vuotiaille tarkoitetun Technic -legosarjan suuren nosturiauton olleessaan vain kahdeksan vuotias! Hän myös rakastaa lukemista (mikä loistava harrastus!), ja hotkaisi viime talvena vajaassa kolmessa kuukaudessa koko Harry Potter -sarjan.

Joten nyt pienemmän pojan ollessa aivan intona vesiväreillä maalaamiseen, tusseilla piirtämiseen ja liiduilla värittämiseen, on noita askartelutarvikkeita sekä erilaisia värikyniä tullut hankittua reippaasti. Taisipa tuo joulupukkikin tuoda nipullisen lisää. :)

Värikkääseen lastenhuoneeseen kaivattiin siis huoneen tunnelmaan sopivaa säilytysratkaisua kynille ja liiduille.

Vanhan emalimukin sopivat tähän tarkoitukseen loistavasti!

 

Rakastan tällaisia vanhoja retromukeja valtavasti, mutta usein ne ovat kirpputoreilta hankittuina jo sen verran kuluneita ja sisältä huonossakin kunnossa, ettei niitä voi enää juomakäyttöön ottaa. En kuitenkaan ole taaskinut niitä hyllyynkään jättää - usein kun mukin voi löytää 0,50€-2€ hintaan, hieman koosta ja kunnosta riippuen - vaan haalinut kaappiin ja odotellut sopivaa käyttötarkoitusta.

...Jos minulla olisi kesämökki, siellä juotaisiin ainoastaan eriparisista emalimukeista!

Pienet emalimukin ovat lasten tusseille juuri sopivan kokoisia ja pikkuiseen käteen helppo ottaa.

Nuo kuvissa olevat metallipurkitkin ovat niin ollen korkeintaan parin euron kirppislöytöjä, ja kätkevät sisälleen askartelutarvikkeita liimapuikoista lasten saksiin. Hieman laveampi metallirasia nytkin hakusessa pojan tarrojen säilytykseen...

Tämän alla olevan valokuvan traktorimukin olen tuonut vuosia sitten isommalle pojalle matkamuistoksi. Nyt en tarkalleen muista, toinko sen Unkarista, Valko-Venäjältä vaiko Ukrainasta, mutta siitä on tullut ehdoton suosikkini tuon kuvan vuoksi!

(Muistelisin ostaneeni sen Minskistä tai Dnepropetrovskista, mutta pohjassa oleva 'Made in Hungary' hämmentää...).

Luontevasti traktorimuki siirtyi isommalta pojalta pienemmälle muuton yhteydessä; isommalla ei sille enää oikeastaan ollut käyttöä (toimi aiemminkin kynämukina) ja pienempi taasen rakastaa yli kaiken kaikenlaisia menopelejä. :)

Tästä taitaakin muistua aina mieleen ukin traktori siellä Pohjois-Savossa...

Viimeisimpiä löytöjäni ovat viime viikonlopulta kirpputori Kisällistä tuo kuvissa näkyvä suurempi sininen muki, sekä etualalla (kuva alla) oleva meloja -muki.

Näistä taisin maksaa ihan hitusen päälle pari euroa kappale, mutta ne ovatkin erinomaisessa kunnossa sekä melko kookkaita. Niihin mahtuisivat hyvin vaikka hieman paksummatkin liituvärit, jollaisia olen hieman kauppareissuilla katsellut... ;)

Nämäkin mukit - kuten suurinosa löytämistäni emalimukeista - ovat Kiinassa valmistettuja. Ainoastaan tuo traktorimuki on tosiaan unkarilainen.

...Pitäisikin aina reissuilla käydessä ottaa aikaa pieneen kierrokseen paikallisilla kirpputoreilla ja second hand -liikkeissä. Parhaita paikkoja löytää tuliaisia - ihan vaikka vain itselle! ;)

Vuosia sitten ostettu laakea emalivati on hakenut paikkaansa jo pidemmän aikaa. Siinä ovat olleet hyasintit jouluna, sekä rairuohot pääsiäisenä, mutta vasta nyt se pääsi parhaimpaan käyttöön...

...Väriliitujen säilystyskulhona!

Tiedättekö mikä on kaikkein parasta näissä mukeissa kynien säilytyspaikkana?

Ne on helppo kantaa paikasta toiseen, kun taidehetki yllättää!

Useimmiten piirtelemme lastenhuoneen pöydän äärellä, mutta melkein yhtä usein on taidepiste levitetty keittiön ruokapöydälle tai alakerran sohvapöydälle.

Mukeissa kynät on helppoa ottaa mukaan, viedä mennessään ja tuoda tullessaan!

...Ja vaikka taiteilulle on luotu monia paikkoja ympäri taloa, ehti tämä oma rakas pikku Picassomme jo tuhertamaan tussilla huoneensa seinäänkin: kahdelle seinälle, yhteensä neljään valkoiseen hirsipaneeliin...!

Ei muuten lähde pesemälläkään, vaikka tussien piti olla super-pestävää mallia... :D

Työkaveri kysyi, että riittikö äidinrakkaus, kun tuhotyön huomasin. Mietin hetken ja totesin, että riitti - omaan seinäänsähän tuhersi. :D

...Eikä minulla ole varaa sanoa; itse piirsin omassa lapsuudenkodissani yhden huoneeni kapean seinän niin täyteen, että isäni joutui lopulta suostumaan pyytämääni seinien maalaukseen sinapinruskeista (80-luku, huih) vaaleanpunaisiksi... ;)

Värikästä ja valoisaa viikonloppua kaikille!