Uskaltauduin eilen hierottavaksi ensimmäistä kertaa palttiarallaa 12 vuoteen - tänä aamuna heräsin kuin hakattuna!
Olisin varmaan edelleenkin vältellyt tuota käyntiä - tai no 'vältellä' on ehkä väärä sana, 'jättää valiin' sopisi ehkä paremmin - mutta kroppani on alkanut ilmoittelemaan huoltokertojen jäämisestä väliin, mm. ihan karmaisevina pääkipuina.
Varasinkin ajan paikalliselle kiropraktikolle, jolla perheen miehet ovat käyneet murjottavana, ja jota kehuivat kovasti. Ja kehumista jatkan minäkin! :) Vaikka kipu oli suunnaton, ja huutoni raikui pitkin vastaanottoa, oli käynti ehdottomasti tuon kärsimyksen arvoinen; jo ensimmäisen käyntikerran jälkeen tuntui illalla, kuin kaulani olisi kasvanut 10cm lisäpittuutta! ...Kuinkahan kauan olen kulkenut hartiat korvissa...?
Ja tuosta kivustahan on syyttäminen ihan vain itseäni; vaikka olen muistanut huoltaa henkistä jaksamista arjessa hidastamalla tiedostaen tahtia, lyhentämällä työviikkoa ja ottamalla välillä pieniä irtiottoja arjesta yksin, kaksin miehen kanssa ja koko perheenkin voimin, on tuo fyysinen puoli meinannut jäädä heikommalle huollolle. Salilla olen koettanut välillä käydä, mutta parin viimeisen vuoden aikana en ole siitäkään enää ottanut stressiä - mm. HeiaHeia -palvelusta luopuminen usean käyttövuoden jälkeen auttoi olemaan itselleni armollinen liikunnan suhteen.
Venyttelytkin jäävät aina liian helposti väliin liikunnan jälkeen, ja vaikka iltaisinkin olisi hyvää aikaa lasten kanssa lattialla leikkiessä vähän venytellä - tai vaikka tehdä muutamat pilates -liikkeet - niin laiska kun olen, helposti jää tekemättä.
Joten vasta kun keho antoi vikailmoituksen pääkipujen muodossa, sain otettua itseäni niskasta kiinni - vai pitäisikö sanoa, että annoin kiropraktikon ottaa niskaotteen minusta? ;)
Kysyinkin hieronnan aikana, josko tosiaan jumissa oleva yläkroppa on aiheuttanut noita pääkipuja, ja kiropraktikko totesi, että hän on lähinnä ihmeissään, että olen jumieni kanssa edelleen tajuissani...!
Yksi kerta ei riitä mihinkään, vasta hieman saatiin paikkoja avattua, joten parin viikon kuluttua palaan laverille uudelleen muovattavaksi. Jollain hieman kieroutuneella tavalla jo sitä vähän odotankin. :)
Mutta tämä murjottu vapaapäiväläinen jatkaa nyt tohinoita muksun kanssa - ihanaa, aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! Vaikka ensilumi saapui jo Mäntsälään, piipahdan itse vielä hieman talvisemmissa maisemissa viikonlopun aikana, joten palailen sunnuntaina takaisin sorvin ääreen talvisten valokuvien kera!
**VINKVINK:
Odotellessa käythän kurkkaamassa viikon MakroTex -haasteen valokuvat rinnakkaisblogistamme; Something else -photoblog! Tällä viikolla aiheena on 'Lähikuva', ja tarkempaan tarkasteluun pääsi perheemme stara, Bono. ;)
Mulla ainakin hieronnan väliin jättäminen tekee yleensä migreenin. Mulla hierotaan koko pääkoppa, ennenkaikkea ohimolta lähtien takaraivoon ja siitä alaspäin. Tekee ihanaa, onneksi pääsen taas ens viikolla hierojalle, hoidetaan vielä tota lonkkaa kans.
VastaaPoistaSe on jännää, miten esimerkiksi autoaan muistaa huollattaa säännöllisesti, mutta tuota omaa kroppaa ja sen hyvinvointia tulee helposti laiminlyötyä...!
Poista