Joka toinen viikko perjantai on yhtä juhlaa; vietämme pienemmän pojan kanssa vapaapäivää, ja isommallakin alkaa koulu vasta yhdeksän jälkeen, joten miestä vaille koko poppoo tohottaa nukkua pitkälle kahdeksaan - siis jos pieninkin malttaa heräillä ajan kanssa... ;)
Kävin jo viikolla hakemassa leivontatarvikkeet, mutta erinäisistä lapsiperheen sattumuksista johtuen (...älä kysy....), jäi sämpylöiden pyörittely arki-illalta väliin.
Tänään olikin loistava hetki pitkästä aikaa tarttua kulhoon ja jauhopussiin, sillä pienempi poika, 1v9kk, päätti reippaasti lapioida aamupalan ihan itse ääntä kohti! Siis käsittämätöntä; yhtäkkiä minulla olikin kaksi kättä vapaana, joten iskin ne saman tien taikinaan. :)
Asuessamme vielä Lahdessa, minulla oli tapana aina perjantai-iltaisin leipoa pari leipää viikonloppua varten. Lauantaisin aamupalapöydässä oli aina itsetehtyä sekaleipää, ja sunnuntain iltapalalla katosivat viimeiset viipaleet.
Olihan se melkoista arjen luksusta!
Tänään taas leipoessa huomasin, miten pienellä vaivalla ja nopeasti sämpylät valmistuivat melkein kaiken muun touhun sivussa - miten se aloittaminen aina tuntuukin niin vaikealle?
Lupasinkin pojalle tämän lähtiessä kouluun, että iltapäivällä pöydässä odottaa iso kuppi kaakaota ja lämpöiset sämpylät. Veikkaan, että pöydän ääreen istahtaa välipalalle myös toinenkin tokaluokkalainen. ;)
Kerrankin olen sellainen, jos nyt en pullatuoksuinen, niin ainakin sämpyläntuoksuinen äiti... :D
...En nimittäin voi kovasti kehua leipovani täällä - mies on se meidän mokkapala- ja lettuvastaava! Eli suotakoon minulle tämä harvinaislaatuinen hetki paistatella kiertoilmauunin lampun loisteessa. ;)
**vinkvink: Ensi viikolla on vuoroni loihtia somistus Järvenpään Kukkatalon tiloihin! Olkaa siis maanantaina kuulolla, tiedossa myös lukijakilpailu, jossa palkintona on lahjakortti Järvenpään Kukkataloon!
Kävin jo viikolla hakemassa leivontatarvikkeet, mutta erinäisistä lapsiperheen sattumuksista johtuen (...älä kysy....), jäi sämpylöiden pyörittely arki-illalta väliin.
Tänään olikin loistava hetki pitkästä aikaa tarttua kulhoon ja jauhopussiin, sillä pienempi poika, 1v9kk, päätti reippaasti lapioida aamupalan ihan itse ääntä kohti! Siis käsittämätöntä; yhtäkkiä minulla olikin kaksi kättä vapaana, joten iskin ne saman tien taikinaan. :)
Asuessamme vielä Lahdessa, minulla oli tapana aina perjantai-iltaisin leipoa pari leipää viikonloppua varten. Lauantaisin aamupalapöydässä oli aina itsetehtyä sekaleipää, ja sunnuntain iltapalalla katosivat viimeiset viipaleet.
Olihan se melkoista arjen luksusta!
Tänään taas leipoessa huomasin, miten pienellä vaivalla ja nopeasti sämpylät valmistuivat melkein kaiken muun touhun sivussa - miten se aloittaminen aina tuntuukin niin vaikealle?
Lupasinkin pojalle tämän lähtiessä kouluun, että iltapäivällä pöydässä odottaa iso kuppi kaakaota ja lämpöiset sämpylät. Veikkaan, että pöydän ääreen istahtaa välipalalle myös toinenkin tokaluokkalainen. ;)
Kerrankin olen sellainen, jos nyt en pullatuoksuinen, niin ainakin sämpyläntuoksuinen äiti... :D
...En nimittäin voi kovasti kehua leipovani täällä - mies on se meidän mokkapala- ja lettuvastaava! Eli suotakoon minulle tämä harvinaislaatuinen hetki paistatella kiertoilmauunin lampun loisteessa. ;)
Leppoisaa viikonloppua kaikille!
**vinkvink: Ensi viikolla on vuoroni loihtia somistus Järvenpään Kukkatalon tiloihin! Olkaa siis maanantaina kuulolla, tiedossa myös lukijakilpailu, jossa palkintona on lahjakortti Järvenpään Kukkataloon!
Olen samaa mieltä, miksi sen taikinan teko on niin vaikeeta. Herkullisen näköisiä sämpylöitä.
VastaaPoistaKiitos, taisi myös maku osua kohdilleen, kun melkein kaikki sämpylät jo kadonneet parempiin suihin.... ;)
Poista