keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Kuulumisia raksalta; muuttovalmis kammarimme


Meidän aikuistenkin oma kammari on vihdoin ja viimein siinä kunnossa, että tänään siirtyy ensimmäinen huonekalu - vanha senkki - nykyisestä tilapäiskodistamme Villa Kotirantaan!

*Villiä tuuletusta ja onnenkiljahduksia!*

Samaisessa, ensimmäisessä virallisessa muuttokuormassa siirtyvät myös kaksi liinavaatekaappia; pienemmän pojan huoneesta kaappi, joka pursuaa pehmoleluja, ja eteisessä maalausta odotteleva tuunauskohde, josta syntyy alakerran pelihuoneeseen säilytyspaikka perheemme lautapeleille.


Rakastan näitä Mattiovien Line 4R -sarjan lasiovia, jotka valikoituivat lopulta meidän kammariimme, alakertaan johtavan portaikon alapäähän (eli pelihuoneeseen) ja verannalta sisälle asuntoon johtavaan oviaukkoon.

Huurrelasista ei näy läpi, mutta valo kulkee kauniisti läpi - ja oven toiselle puolelle ikkunattomaan käytäväänkin saadaan tämän makuuhuoneen sekä veranan lasioven kautta luonnonvaloa.


Vaikka vanhaa puuverstasta onkin pyritty säilyttämään remontissa mukana mahdollisimman paljon, ja olemme palauttaneet niitä elementtejä, joita jouduimme remontin alussa purkamaan - kuten puulattiat ja -seinät - olemme myös samalla tuoneet talovanhusta tälle vuosituhannelle.

Pyrkimys vanhan säilyttämiseen, ja vanhan talon pelastaminen uuteen eloon ei mielestäni automaattisesti tarkoita remontin osalta puhdasta entisöintiä tai sisustuksessa museomaisuutta, vaan perinteiden ja nykyhetken sulavaa käsikkäin kulkemista.

Joku toinen on omalla kädenjäljellään luonut talolle sen historian, ja nyt me olemme omalla työllämme - ja pian talon asuttamisella - kirjoitamme vanhan puuverstaan jatkotarinan.

Siksi emme ole lähteneet talon yksityiskohdissa, kuten näissä valokatkaisimissa, pistorasioissa tai ovenkahvoissa etsimään nostalgisia, retroja ratkaisuja, vaan etsineet omaan makuumme sopivia vaihtoehtoja - pitäen mielessämme silti talon hengen ja haluamamme tunnelman.


Vanhan talon tuntua tuovat puolestaan miehen askartelemat listat pienine yksityiskohtineen - kuten alakuvassa viimeistä maalauskertaa odottava jalkalista.

Olemme käyttäneet leveitä puuvalmiita jalka- ja kattolistoja, jotka maalasimme talon väreihin sopiviksi; lattialistat harmaalla lattiamaalilla ja kattolistat Tikkurilan valkoisella. Ovien karmilistat ostimme valmiina, mutta ikkunoiden smyygit mies nakersi itse käsityönä.


Ja jotta matka pysyy mielessä - ja pelkkien jalka- ja kattolistojen merkitys huoneen ilmeelle - alla muistukseksi valokuva ihan lyhyen ajan takaa, kun huonetta vasta maalattiin:


Näillä ajatuksilla tähän uuteen aamuun! :)


Syksyisen sateiset keskiviikkoaamun terveiset siis Mäntsälän kupeesta kaikille!

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Anna hyvän kiertää; kaunis keraaminen pannunalunen


Muistatteko eilisessä postauksessa valokuvaamani Pirta -tuotemerkin teekannun alta pilkahtaneen pannunalusen? 


Tänään tuo kirppislöytö nousee esille ansaitsemaansa päärooliin!


Vietin alkuviikosta maanantaina vapaapäivää parhaan ystäväni ja pienimmän poikani kanssa kierrellen muutamalla suosikkikirppikselläni Lahdessa, ja mukaan tarttui lasipurkkien ja valokuvakehysten ohessa myös tämä kaunis, vanha keraaminen pannunalunen - hurjaan 1,20€ hintaan!


Harkitsin jo hetken puuosien maalaamista valkoisiksi, mutta kun nostin alusen muiden keittiöstämme jo löytyvien tavaroiden joukkoon, päätin jättää alusen puupinnalle.


Tässä pannunalusessa ensi-ihastuksen tuotti tuo kaunis kuvio, jonka puolesta laatta voisi olla vaikka vanhaa Arabiaa!

Sinivalkoisenakin kuvio sopii kauniisti yhteen tuon Ilves -lasipurkin annostelukippona toimivan Arabian kahvikupin kanssa. Ja toisaalta kuviossa on myös jotain samaa, kuin tuossa Piia Kedon vuonna 2015 Pauligille suunnittelemassa Piilopaikka -rasian kuosissa.


Olen jo pidemmän aikaa katsellut laattoja aivan uusin silmin kodin piensisustuksessa, kuten olettekin varmaan huomanneet; Pukkilan Curvytile -lattialaatat muuttuivat pannunalusiksi ja nämä kuvien MX Kiven meksikolaiset Talavera -laatat mukinalusiksi!

Annetaan hyvän kiertää siis ja mietitään arkisillekin tavaroille uusia käyttötapoja - sen sijaan, että heitettäisiin niitä kylmästi pois. :) 

Paljonpuhutussa konmarituksessakin on etunsa - tekisi hyvää omillekin kaapeille tässä muuton yhteydessä hieman suorittaa harkittua karsintaa - mutta omalle kantilleni ei sovi millään muotoa se 'tarpeettomien' esineiden heittäminen pois. Mietin aina pitkän tovin (miehen mielestä aivan naurettavan romunkin kanssa), että saisiko siitä vielä edes osan hyödynnettyä jossain tuunausprojektissa.

...Tällaisia kierrätyksen ja uusiokäytön ''mestarinäytteitäni'' on mm. erään retrovalaisimen tuunaus uusiksi niin, että sain lopputulokseksi niin uuden valaisimen kuin kauniin metallisen amppelinkin! :) Tuosta projektista lisää syksymmällä, kun pääsen nostamaan valaisimen paikoilleen uuteen kotiin.


Kuten mainitsinkin eilisessä postauksessa, kodin tekee sekoitus elämän varrelta mukaan tarttuneita esineitä, joilla on tarina kerrottavana.

Kuulisin mielelläni tämänkin pannunalusen tarinan - kuka sen on omin kätösin valmistanut, ja millaisia kahvi- ja ateriahetkiä sen ylle nostettujen patojen ja kahvipannujen äärellä on vietetty? Juorut, joita on supateltu kumartuneina kahvikupposten ääreen, ja päivän kuulumisten vaíhdot perheelle katetulla päivällisellä.


lauantai 16. syyskuuta 2017

Ihanat astiauutuudet; Pirta -tuotemerkin Lupiini -jumbomuki ja teekannu!


Piipahdin eilen paikallisessa marketissa ruokaostoksilla, ja hakemassa pari kimppua ruusuja piristämään viikonlopun kahvipöytää - tälläkään kertaa en päässyt astiaosaston ohi kurkistamatta hyllyille! :)

Ajattelin, että saattaisin ehkä löytää (taas) uuden lempimukin, mutta yllätys oli suuri, kun hyllyllä minua odottelikin äärettömän kaunis teekannu!

Ja juuri, kun olin sellaisesta haaveillut - syksy on otollisinta aikaa nauttia kupponen teetä iltojen hämärtyessä!


Tämä teekannu on Pirta -tuotemerkin Lupiini -sarjaa, josta ainakin paikallisen Citymarketin valikoimassa oli myös mukeja ja leipälautasia - joita palaan vielä ostamaan, sillä jäivät mieleeni niin vahvasti kummittelemaan. :)

Ihastuin täsäs kannussa tuohon kauniiseen, 'vanhahtavaan' muotokieleen ja tuohon puiseen ripaan tummunein messinkiyksityiskohdin. Koko kannun kruunaa sivujen kuviopinta, joka antaa teekannulle nostalgisen vivahteen.

Täydellinen vanhaan puuverstaaseen, eikös?!


Teekannu oli myös maltillisen shoppailijan kukkarolle löytö; 19,95€!


Samaan Lupiini -sarjaan oli saatavilla myös jumbomukit, jotka ovat täydellisen kokoiset kietoa kädet ympärille ja lämmitellä ulkoillessa viilenneitä sormia teen lämmössä.

....Voin kuvitella jo itseni Villa Kotirannan verannalle istumaan vanhalle puusohvalle sateisena päivänä, ja katselemaan ikkunasta ukkosen valonäytöstä - hörppien samalla yrttiteetä näistä mukeista!

**Pssst, nämä mielikuvaharjoitukset ovat ne voima, joiden avulla tämän remonttiprojektin ja lähestyvän muuton on jaksanut tsempata läpi... ;)


Jumbomukilla oli hintaa 6,99€/kpl, ja muistaakseni leipälautanen maksoi saman verran.


Näistä mukilöydöistä muistui mieleen, kuinka luin tovi sitten erään haastattelun, jossa kotiaan esitellyt rouva mainitsi, että ostaa aina pelkästään alkuperäisiä design klassikoita, koska niillä tuotteilla on jälleenmyyntiarvo.

Kuka ostaa kotiinsa tavaroita ajatellen jälleenmyyntiarvoa?!?

Minulla ei varmaan kertaakaan ole käynyt mielessä jotain tuotetta hankkiessa miettiä, että kuinka paljon tuotteesta saan,  jos joskus tarvitsee se laittaa myyntiin... Koti sisustetaan itseä varten, itselle rakkailla ja omaa silmää miellyttävillä tuotteilla.

Tämä jälleenmyyntiarvon pohdiskelu menee samaan sarjaan, kuin auton omistaja, joka peittää penkit suojuksilla omassa käytössään, jotta ne ovat varmasti kuin uudet sitten autoa myydessä. Kyllä, auto painii hieman eri hintaluokassa kuin teekannu tai vaikka nojatuoli, mutta ajatusmalli on sama; tuote hankitaan, muttei siitä voida itse nauttia, koska sitä täytyy vaalia ja suojella jälleenmyyntiarvon säilyttämiseksi.

PÖH, sanoo Satu!

Kestävää kulutusta on toki hankkia ajattomia klassikoita, ja jättää sesonki- ja muoti-ilmiöhärpäkkeet ostamatta, mutta kestävä kulutus ei vaadi tanskalaisen designtalon leimaa pohjaan. Kestävämpää kulutusta on hankkia tuoteita, jotka ovat a) laadukkaasti valmistettuja, laadukkaista materiaaleista, jotta ne kestävät aikaa ja käyttöä, sekä b) ajattomasti muotoiltuja, jotka miellyttävät omaa silmää vielä vuosien - tai jopa vuosikymmenten - jälkeenkin.


Sorrun itse ostamaan usein kahvimukin kauppareissulla, mutta jokaista mukia ihastelen käytössä, kunnes muki hajoaa - ja pyrin toteuttamaan tätä mallia kaikkien tavaroitteni kanssa, vaatteista astioihin.

Ja jos jostain syystä päädyn luopumaan jostakin tavarasta, laitan sen kirpputorille myyntiin etsimään uutta kotia, tai vaikka lahjoitan eteenpäin. Pääasia, että tavara jatkaa kiertoaan käytössä, kunnes hajoaa - ja toivottavasti kierrätetään asianmukaisesti!

Astioita, ja muitakin sisustus- ja käyttötavaroita hankkiessa pyrin myös miettimään, sopiihan tuote oman kotini muihin tavaroihin, huonekaluihin tai ylipäätään sisustusmakuuni. Jos epäröin hetkenkään, jää tuote hyllylle.

Haluan, että ostamani tuote on lempituotteeni nyt ja aina. Vaatteiden ja kenkien kohdalla käy usein niin, että kulutan ostamani tuotteen aivan loppuun, koska lempituotteita on ihanaa käyttää vaikka joka päivä, ja lopulta harmittelen, miksen suoraan ostanut kaksia kappaleita - en ikinä opi! :)

Toisaalta minua myös viihdyttää seurata, kuinka lähtökohtaisesti kauniisti muotoilu tuote (astia, vaate, huonekalu, jalkine...) muuttuukin 'hieman noloksi', jos se onkin ostettu paikallisesta marketista, eikä design tuotemerkin kivijalkamyymälästä. Miten ostopaikka, tai edes tuotemerkki vaikuttaa niin suuresti mielikuviimme? :)

Joten täten lupaan ja vannon, että jatkan tällä samalla omalla linjallani, ja jaan blogissani kokemuksiani vain sellaisista tuotteista, jotka olen itse todennut loistaviksi ja joiden tarinaan vahvasti uskon.

Kuten nämä sydämeni vieneet Lupiinit! :)


Lupiini -astiat olivat täydellinen match keittiömme tunnelmaan, ja ne yhdistyivät kauniisti niin vanhaan Arabiaan kuin uuteen Marimekkoonkin! :)


Uusi, vanha, design klassikko tai parin euron kirppislöytö - minulle ne ovat samalla linjalla!

Kodin kuuluu olla kodikas sekoitus elämän varrelta mukaan tarttuneita esineitä, joilla on tarina kerrottavana.

...Näiden mukien ja teekannun tarinaa kirjoitan tulevina syksyinä Villa Kotirannassa takkatulen äärellä, tai verannalla sadetta kuunnellen.



Ihanaa viikonloppua kaikille!


perjantai 15. syyskuuta 2017

Kuulumisia raksalta; keittiön kattovalaisin paikoillaan - sehän on muutto ihan just!


Ensimmäisiä askeleita kohti tulevaa muuttoa; raksalla on jo keittiön kattovalaisin nostettuna paikoilleen! :)

Tämä valaisinlöytö tuli vastaan jo viime viikolla, kun kävin paikallisella kirpputorilla isomman pojan ollessa treeneissä. Katselin sitä pidemmän aikaa, pyörittelin ja puntaroin - ja lopulta jätin ostamatta.

Ja paria päivää myöhemmin palaisin takaisin, ja ostin sen pois! :)

....Tämän valaisimen kanssa kävikin pienoinen onnenkantamoinen, sillä kun olin pyytänyt kirpputorin henkilökuntaa ottamaan valaisimen tiskille odottamaan, että kierrän muut hyllyt ja ostan valaisimen sitten pois lähtiessä, saapui paikalle toinenkin ostajakandidaatti, joka kovasti jäi harmittelemaan, kun valaisin olikin jo mennyt - hänkin ilmeisesti oli jäänyt asiaa harkitsemaan ja palannut takaisin ostohousut jalassa, kuten minäkin. :)


Valaisimen korkeutta ei olla vielä säädetty, kunhan vasta nostettiin paikoilleen ja kytkettiin. Valaisin tulee asettumaan hieman alemmas. Tuohon valaisimen alle, aivan ikkunan ääreen tuleekin meidän pyöreä Bonanza -pöytä tuoleineen.


Kerroinkin aiemmin, kuinka asensin jo kaikkiin välioviin kahvat, ja näihin yläkerran tupakeittiön kahteen oveen tuli myös lukot; vasemmalla wc- ja suihkutila, oikealla isomman pojan huone.

Mies on saanut listoitukset, ja muut viimeistelytyöt jo aivan viime metreille; enää puuttuu tästä tilasta hormin pystysuorat reunalistat, sekä wc- ja suihkutilan ovensuusta kynnys (samanlainen kuin pojan huoneessa).


Lattialistojen väriksi valittiin lopulta lattian harmaa sävy, ja omasta mielestä aivan nappiratkaisu!

Mietittiin miehen kanssa valkoisiakin listoja, mutta värillisillä seinillä, joita meillä onkin melkoisen monta, olisi valkoinen lista ollut ehkä erikoinen raita harmaan lattian ja värikkään seinäpinnan välissä.


Aika lailla tasan viikko siihen, että keittiö nousee paikoilleen ja muutto ihan oikeasti alkaa!

...Tai no siis koetamme luottaa keittiöfirman kuusi viikkoa sitten antamaan aikatauluun viimeisten kaappien toimituksesta, johon ei tässä välissä ole ainakaan ilmoitettu muutoksia...

Eli viikko aikaa tehdä viimeisiä silauksia, sillä keittiön jälkeen olisi tarkoitus enää viimeistellä veranta, josta puuttuu tapetointi, kaapisto ja listat, sillä keittiön kaapistot ovat vallanneet koko verannan, eikä sitä ole kunnolla päässyt työstämään.

Vuokrasopimuskin vihdoin uskallettu irtisanoa, eli nyt meillä on ensimmäistä kertaa koko projektin aikana ihan oikeasti määritelty deadline - päivämäärä, mihin mennessä on oltava valmista! ..Hiukan hurjistuttaa ja jännittää...

Tänä viikonloppuna taitaa nousta saunaan lauteet - kiuas onkin jo paikoillaan, ja ensimmäiset puut siellä jo testimielessä polteltu. Vielä kun sitä lämmintä vettä saisi hanoista taloon, niin voisi ensi viikolla käydä jo testaamassa löylyt! :)

...Sitä odotellessa...


Aurinkoista perjantai-iltaa kaikille!

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Kuulumisia raksalta; kurkistus valmistuvaan työhuoneeseen

Jaoin eilen valokuvia Villa Kotirannan alakerran tv- ja pelihuoneesta, ja siinä sivussa kuvissa vilahti myös hieman työhuonettakin - ja tänään kurkistetaan paremmin tuonne seinien sisälle:


Ensimmäinen kuikistus työhuoneen väliseinän ikkuna-aukosta paljastaa Tikkurilan Greippi -sävyllä maalatun tehosteseinän, jonka on tarkoitus luoda jokaiseen tilassa oleskelevaan ja siellä työskentelevään inspiroitunut ja energinen fiilis!

...Etäpäivien Excel -hirvityksetkin muuttuvat takuulla uudessa työtilassa silkaksi riemuksi! ;) Hih, aina on syytä olla toiveikas...


Eikä ikkuna-aukko (tai itse asiassa kaksi, molemmilla tv-ja pelihuoneen vastaisilla seinillä) jää ilman ikkunaa; työn alla edelleen vanhojen vankilan ikkunoiden puhdistus aikaisemmasta sinisestä maalista ja uudelleenkäsittely mustiksi.

...Vankilan ikkunat kellarikerroksen työhuoneeseen ovat vain jotenkin niin osuvat löydöt! :)


Työhuoneen (ja tv- & pelitilan) kattoon on asennettu metallikannakkeet, jotka tukevat yläkerran lattiaa. Mies olisi halunnut joko a) maalata ne valkoisiksi, tai b) koteloida piiloon, mutta ainakin työhuoneeseen halusin ne jättää näkyviin.

Tuon metallisen yksityiskohdan kaveriksi olen nostamassa alla olevan valokuvan vasemman puoleiselle seinälle, tuohon palkin alapuolelle, palan saneerausverkkoa 'muistitauluksi'. Ja sen verran jykevästi kiinnitys, että vaikka jonkun viherkasvinkin voin siihen kiinnittää.


Tuon metallipalkin ja raudoitusverkon kanssa sopisi hauskasti yhteen joku tämän alla olevan kuvan tyylinen metallivalaisin:

Tuon keltaisen seinän alaosaan (alla oleva valokuva) on tarkoitus koota kaappirivistö, jonne saa piiloon paperit ja askartelutarvikkeet, mapit ja ehkä osan kankaistakin.

Ja viereiselle seinälle, keltaisen seinän ja valokuvan oikein reunan palkin väliin, on tulossa avohyllyjä, joille saan talteen mm. muisti- ja leikekirjani, sisustus- ja puutarhakirjat, sekä oman alani ammattikirjallisuuden.


Raaka hahmotelma nurkkauksesta näyttää tällaiselle:


Kaapistoksi olen hahmotellut Ikean Eket -sarjan seinäkaappia, joka on mitoiltaan 70x35x70cm (kuva alla), mutta pidän vielä silmiä auki vastaavanlaiselle kaapille, joka olisi mitoiltaan kapeampi ja yksiovinen, sillä yksi tällainen Eket -kaappi on liian kapea tuohon avohyllyjen alle, mutta kaksi kaappia (140cm) on taas liian leveä kokonaisuus.

Työhuoneen toiselle puolelle on tulossa pidempi, kapea taso ikkunan alle, joka levenee ja jatkuu kulmatasona. Tuolle seinustalle on tarkoitus sijoittaa ompelukone ja saumuri, sekä langaton tulostin ja isompi näyttö läppärille.

Kerrankin on pistorasioitakin tarpeeksi, kun on itse päässyt laskemaan tarvetta! :)


Tuo vanhan talon mukana tullut kummallinen seinämuoto oli aluksi harkinnassa 'koteloida' piiloon ja suoristaa seinä, mutta nyt olen tyytyväinen päätökseen jättää seinä sellaisekseen. Tuo syvä nurkka on loistava sijoituspaikka vaikka sille näytölle!

Ja onhan tuo vaan hauska, persoonallinen yksityiskohta tässä muutenkin omalaatuisessa talossa. ;)


Huomenna ajattelin palailla blogin ääreen ja jakaa vaihteeksi tunnelmia yläkerrasta!

Pala palalta sielläkin ovat makuuhuoneet valmistuneet muuttokuntoon - isoimman muutoksen on ehkä saanut isomman pojan huone parven portaineen, joten ehkä huomenna aloitan kertomalla niistä. ;)

Aurinkoisen raikkaita syyssäitä teille kaikille!

tiistai 12. syyskuuta 2017

Kuulumisia raksalta; alakerran tv- ja pelihuone lähes valmis!

Viikonloppuna tohistiin taas urakalla raksalla; nostettiin viimeisiä väliovia paikoilleen, kiinnitin välioviin kahvat ja kolmeen oveen (yläkerran wc- ja suihkutilan, isomman pojan huoneen ja alakerran saunaosaston ovet) lukot, asennettiin viimeisiä LED-valoja ja palohälyttimiä kattoihin ja siivottiin tiloja - tällä viikolla tavaraa voi vihdoin kantaa sisälle yläkerran makuuhuoneisiin, ja alakerran pelihuoneeseen sekä työhuoneeseen.

Enää verannan lasinen väliovi odottelee pakkauksessaan paikalle nostamista, sillä sitä ei oikein uskalla laittaa kolhittavaksi muuttotavaroiden ja viimeisten keittiön kaappien kantamisen ajaksi...


Nämä tämän päivän valokuvat ovat alakerrastamme!

...Kuvia tänne blogiin lisätessä muuten tajusin, etten ole aikaisemmin juurikaan tästä aulatilasta/tv- ja pelihuoneesta kuvia ottanut ja julkaissut, sillä tähän asti ei ole juurikaan ollut muuta kuvattavaa, kuin tavaravuoria ja pohjamaalattuja seiniä...

Vihdoin pelihuoneestakin on tullut viihtyisä! :)

Tuossa yläkuvassa tuo vasemman puoleinen lasiovi johtaa yläkertaan vieviin portaisiin, ja tuo oikean puoleinen ovi taas saunaosastolle (pukuhuone, kylpyhuone, sauna ja kodinhoitohuone). Ja niiden välissä onkin ensimmäinen raksalle tuotu muuttokuorma, se tärkein; telkkari! :D

Meille ei siis tule yläkerran tupakeittiöön televisiota, vaan tuvassa on tarkoitus OLLA, ei tuijottaa kuvaruutua. Jos jotain haluaa tuijottaa, niin sitten vaikka sitä pönttöuunissa rätisevää valkeaa. Ja jos polttopuiden rätinä tulen hampaissa ei riitä ääneksi, voi kuunnella tuvassa raksuttavaa perintökelloa, napsauttaa päälle vaikka radion tai LP-soittimen.

...Isompi poika tosin kielsi minua tekemästä tuota viimeisintä a) jos hänen kavereitaan on kylässä, b) jos meinaan soittaa Edith Piafin kokoelmaa, tai c) jos pahimmassa skenaariossa kyseessä on yhdistelmä näitä molempia! ;)

Televisiota tulee kaksi yläkertaankin; pojan huoneen parvelle jo paikoilleen asennettu tekevisio, ja meidän omaan makkariin toinen, jotta laiskoina aamuina viikonloppuisin voi pienimmälle pojalle napsauttaa piirretyt pyörimään ja torkuttaa itse vielä hetken...


Tuo yllä oleva valokuva on otettu myös samaisesta pelihuoneesta; oikeassa reunassa on portaikkoon johtava ovi, kuvan keskellä työhuone - josta puuttuu siis vielä ikkunat väliseinistä - ja vasemmasta reunasta pääsee tuulikaapin kautta ulos.

Työhuoneesta nappasin viikonloppuna myös kasan valokuvia, jotka lupaan huomenna laittaa illalla jakoon!

Olen muuten aivan rakastunut tuohon tv- ja pelihuoneen seinien väriin; Tikkurilan 94 harmaan sävyä kattavasta Deco Grey -värikartasta löytynyt hieman beigeen taittuva 1916 tekee kellarikerroksen tilasta lämpöisen ja kodikkaan, muttei tippaakaan tunkkaisen tai ahtaan oloista.

Väri valittiin vertaamalla värikartan sävyjä tilaan tulevan sohvamme verhoilun ruskeisiin sävyihin. Tuo sohva oli ainoa kiintopiste tilan sisustuksessa, ja aikaisemmissa kodeissa minua on hieman harmittanut ruskean sohvan sovittaminen kotien sinertävämpiin harmaisiin seiniin. Joten tällä kertaa tilanne käännettiin toisin päin; sohvasta tulikin määrittelevä tekijä!

Lattiat tehtiin alakerrassa laatoittamalla, jolloin liikkuminen saunatiloista paljain jaloin on huomattavasti huolettomampaa. Pakkastakin kestävä lattialaatta on karhea, eikä ainakaan vielä vaikuta tippaakaan liukkaalle - mikä on tärkeää varsinkin pienten lasten kanssa, jotka tuppaavat aina unohtamaan, ettei märin jaloin saa juoksennella...

Samaa laattaa käytimme alakerrassa siis tässä pelihuoneessa, työhuoneessa sekä tuulikaapissa, ja yläkerrassa verannalla.


Mattiovien Line -sarjan väliovetkin saivat vihdoin kahvat - ihan itse laitoin paikoilleen! :)

Ja jos vielä vähän saa kehaista, niin osaanpa nyt sitten myös kääntää välioven lukkopesänkin toisin päin, jos oven kätisyyttä täytyy vaihtaa. Aina oppii uutta, kun on valmis kokeilemaan - ja astumaan ulos sieltä mukavuusalueelta!

...En tosin osaa nyt äkkiseltään sanoa, että missä työvaiheessa tässä remontissa olisin siellä mukavuusalueellani ollut... ;)


Väliovien kahvoiksi valittiin Abloyn todella selkeälinjainen Polarita 16 -kahva värissä satiinikromi. Omaan silmääni selkeä, mutta silti klassinen - ei liian kaarevaksi muotoiltu, muttei toisaalta liian modernikaan. Mielestäni kaunis yhdistelmä tuon Line -sarjan oven kanssa.

Peitekilveksi valittiin FXA:n valikoimasta Abloyn kahvaan sopiva malli ja sävy, sillä FXA:n peitekilpi oli hinnaltaan budjettiin järkevämpi.

Ja myöskin lukkosarjat hankimme eri toimittajalta, ja niistä tähän settiin sopivin (matta kromi) löytyi CELLO -merkiltä.


Taas saatiin paljon viikonloppuna aikaiseksi - ja noita viikonlopun valokuvia lupaan jakaa tässä viikon mittaan enemmänkin!

Muuttokin alkaa vihdoin olla käsin kosketeltavan lähellä, sillä niiden odottamiemme keittiön viimeisten kaappien pitäisi saapua ensi viikon alussa. Ne enää nippuun ja sitten voidaan muutto aloittaa!

...Tosin onhan tuota puuhaa vielä keittiönkin jälkeen, mutta niitä voi näpertää siinä muuttoa vähitellen tehdessä; veranta päästään tapetoimaan ja listoittamaan vasta, kun keittiö on saatu kannettua pois verannalta tilaa viemästä oikealle paikalleen, ja lämmintä vettäkin vielä odottelemme... Kylmää tulee ja lähtee sujuvasti, mutta lämmin on vielä kateissa.

Mutta eikös tuo omakotitalossa asuminen ole aina sellaista ikuisuusprojektien kanssa pyörimistä? ;)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...