torstai 16. marraskuuta 2017

Lähestyvästä joulusta viis - raikasta vihreää ja keltaista keittiöön!


Odotellessani eilen poikaa treeneistä kiersin pari Mäntsälän keskustan kirpputoria pikaisesti. Toivoin löytäväni muutaman hieman isomman vaalean rottinkikorin - ei toivoa - mutta mukaani tarttui mm. seitsemän inspiroivaa sisustuskirjaa 1€ kappalehintaan ja lapsille pari paitaa.

Päivän paras löytö oli eräällä myyntihyllyllä muiden pikkuesineiden sekaan hukkunut kaunis keraaminen kulho. Ensin silmään pisti kaunis keltaisen sävy, ja kun nostin kulhon käteen lähempään tarkasteluun, rakastuin!

Kauniit vihreän, keltaisen ja ruskean sävyt kulhon kyljissä ja syvä sininen sävy sisäpinnalla. Ja vielä erinomaisessa kunnossa!


...Hieman pelotti kääntää kulho nurin hintalapun tarkistamiseksi, sillä tämän kulhon ihan ehdottomasti halusin viedä kotiini!

Kulhon pohjasta löytyikin erittäinen iloinen yllätys; hinta 0,50€!

LÖYTÖ!

Hintalapun alta pohjasta paljastui kirjainyhdistelmä GDR eli kulho on Itä-Saksan tuotanto aikaväliltä 1949-1990.


Omalla tavallaan näistä väreistä ja kuvioinnista muistui mieleeni Marimekon Sääpäiväkirja -tuotteet.


Ensin ajattelin, että tästäpä kulho ensi kevään rairuoholle - onhan väritys raikkaan keväinen. Mutta kun nostin astian laukusta illalla keittiössämme, löysi se välittömästi paikkansa tupakeittiömme avohyllyltä.

Voin kuvitella jopa valkoisen hyasentinkin tuon 'ruohon' tilalle - tai valkoisen helmililjan vihreine varsineen!


En ole koskaan oikein innostunut suoranaisen joulun sisustamisesta kotiin; en siis vaihda esimerkiksi tyynyjä, verhoja tai mattoja jouluisiksi. Tuon pienillä jutuilla toki kotiin talvisempaa tunnelmaa, kuten kransseilla, tähdillä ikkunoissa, tai vaikka kynttiläasetelmilla, mutta perusilme kodissamme pysyy samanlaisena läpi vuoden.

Siksi tämä keittiön avohyllyille nostettu asetelma rakkaita astioita ja pienesineitä ei vaihdu sesongin mukaan, vaan paremminkin päivittyy uusien löytöjen myötä. Rakastan tuota valkoisen, keltaisen ja vihreän raikasta yhdistelmää!

Niinpä uusi kulho nousi hyllylle ja korvasi aiemmin samalla paikalla 'heinien' ruukkuna olleen pienen virkatun korin.


Hyllyille ja tasoille löytää tiensä muistot vuosien takaa; tuo keltaisissa kehyksissä oleva printti on Lontoosta 2013 ostamani postikortti, joka on tässä ajassa löytänyt tiensä jo neljänteen keittiööni. Keltaisen kehyksen - itse asiassa useammankin samanlaisen - olen ostanut joskus vuosia, vuosia sitten Lahden Anttilasta alennusmyynnistä.

...Näitä valokuvia katsellessa huomasin, että olipa tuonne hyllylle nostettu myös pojan junakin näköjään jäähylle... :)


Tänä vuonna mies sai pienemmältä pojalta isänpäivälahjaksi Martinexin 'Maailman paras isä' -mukin, joten isillä on onkin nyt kaksi lempimukia; Hemtexin 'I have a HERO, I call him DAD' -muki löytyi joulupaketista pari vuotta sitten.

...Ja minä tässä kaiken tohinan keskellä koetan muistaa rakastua arkeen... ;)


Mutta päivän postauksen sanoma oli, että

silmät auki niillä kirppiskierroksilla!

Ikinä ei tiedä, mikä löytö sinua odottelee siellä sekaisella alimmalla hyllyllä jemmassa.

Kuten nuo alla olevan valokuvan ohuet lasiset jälkiruokakulhot; olin vanhempieni kanssa vuosia sitten Pohjois-Savossa paikallisella rompetorilla kiertämässä ja isäni ihastui näihin jalallisiin kulhoihin. Äitini ei koskaan niistä innostunut, ja kulhot päätyivätkin pitkäksi aikaa romukaappiin keräämään pölyä. Onneksi äitini ei ehtinyt kulhoja vielä lasinkeräykseen heittää, uhkauksistaan huolimatta, ja ehdin pelastaa ne omaan kotiini.

Nyt nämä lasikulhot ovat minulle rakkaat muistot minun ja isäni yhteisestä innosta kirpputoreihin ja kauniisiin esineisiin. ;)


Blogissa on viime viikkoina ollut hieman hiljaisempaa - tämä loputtomiin venynyt muuttolaatikoiden purkaminen ja tavaroiden järjestely vie ihan naurettavan paljon aikaa iltaisin. Ja niinä iltoina, kun olisin ehtinyt blogin ääreen istumaan, on ollut liian pimeää valokuvaamaan - tai sohva, Netflix ja sipsit ovat houkuttaneet liikaa... ;)

Ollaan armollisia toisillemme ja itsellemme - tähän pimeään, märkään vuodenaikaan saa hieman lepsuilla ja kerätä voimia!

Aurinkoisempaa viikonloppua kaikille!

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

DIY: Mustikanvarvuista kranssi tupaan


Julkaisin eilen Instagramissa valokuvan askartelutuokiosta, jossa materiaalina olivat mustikan- ja puolukanvarvut, ja josta lopputulemana valmistui tuuhean talvinen kranssi tupaamme.


Olin haaveillut varpukranssista jo pitkin syksyä, mutta ikinä ei aika tuntunut aiemmin riittävän...

Nyt vietimme TOISTA täysin ohjelmatonta viikonloppua uudessa kodissamme - tähän yhden talon asuttamiseen ja raksaamisen rauhoittumiseen on vaikea tottua - joten enää ei löytynyt tekosyitä jättää projektia odottelemaan! :)


Vaikka sää oli lauantaina sateinen, pistettiin pienimmän pojan kanssa sadetakit päälle ja kumpparit jalkaan, ja kipaistiin metsään retkelle. Poika nauttii luonnossa liikkumisesta ja metsässä kömpimisestä niin paljon, ettei minun hieman itsekkäästä retkeilyn teemasta (askartelumateriaalin kerääminen) tarvinnut paljoa huonoa omatuntoa ottaa! :)


Itse kranssin tekeminen oli helppoa ja nopeaa:

1. Kiepitin vihreästä rautalangasta, joka on tarkoitettu tällaisiin sidontatöihin, pyöreän kehikon. Kehikon ympärysmitta vaikuttaa luonnollisesti kranssin suuruuteen. Rautalankaa ostin Bauhausin puutarhaosastolta, mutta olen nähnyt myös mm. Kärkkäisellä.

2. Leikkasin varvut hieman lyhyemmiksi ja niputin pieniksi kimpuiksi. Kiinnitin kimput pyörittämällä hieman rautalankaa varsien ympärille.

3. Leikkasin vielä erikseen osan varvuista lyhyemmiksi, mutta en solminut niitä kimpuiksi vaan jätin irtomateriaaliksi.


4. Lisäsin rautalankakehikon ympärille pari kimppua kerrallaan varpuja pyöräyttämällä aina pari kierrosta rautalankaa varsien ympärille. Seuraavat kaksi kimppua asettelin aina niin, että ne peittivät edellisten varpujen kiinnityskohdan.

5. Välillä lisäsin joukkoon varpukimppujen lisäksi irtovarpuja, joiden seassa oli myös muutamia puolukanvarpuja. Varsinkin jos varvut kimpussa sohottivat jostain syystä eri suuntiin, eikä kimppu asettunut millään tuuheannäköisenä kehikolle, lisäsin joukkoon irtovarpuja.


6. Lisäsin varpuja, kunnes kehikon kierros oli täynnä ja aloituspiste saavutettu. Leikkasin rautalanganpään ~20cm pituiseksi, ja kiinnitin viimeiset varvut kiepittämällä rautalankaa aloituskierroksen varpujen seassa niin, ettei rautalanka litistänyt aloitusvarpujen latvoja.

7. Lisäsin kranssiin paperinarun ripustamista varten.


Olin ensin haaveillut krassin ripustamisesta pönttöuunin yläosaan, mutta luulenpa etteivät varvut olisi viihtyneet lämpenevää uuninkylkeä vasten kovin kauaa...

Niinpä paikaksi valikoitui lopulta tuvan tumma kaappi!

Kaapin ovessa sattui sopivasti olemaan sisäpuolella puutappi, johon sain kranssin paperinarulla solmittua. Kyseistä kaappia käytetään harvoin - sisällä lähinnä ns. perintöastioita ja maljakoita, joita otetaan harvemmin esille - joten kranssi ei ole lainkaan tiellä tuossa ovessa roikkuessaan.


...Meidän Bonon piti heti päästä tätäkin ihmettä tutkimaan... :)

Siitä mukava kissa muuten, ettei kisko tavaroita alas, ei revi tai raavi, niin uskaltaa tällaisia kranssejakin jättää roikkumaan oviin, tai vaikka joulukuuseen ripustaa palloja alaoksillekin.
 

Taas pienin askelin lähempänä talvisempaa - ei jouluisempaa - kotia!

...Nostin muuten lopulta tuon kuusentaimen lasipurkissa ylös lattialta tuonne lipaston päälle. Heräsin nimittäin tässä eräänä aamuna mielikuvaan, missä lapset riehuessaan tönäisee tuon purkin nurin ja kaikki tuo vesi huljuaa pitkin puulattiaa ja sen alle...!


Muutossa löytyivät myös nuo tulitikku- ja pahvirasiat, jotka olin aiemmin nostanut pois näkyviltä ja hyvään talteen - niin hyvään, että vaadittiin muutto, jotta ne taas tulivat esiin!

Tuo Suomi -tulitikkuaski on ehkä yksi parhaita kirpputorilöytöjäni kautta aikojen; en ole törmännyt tuohon suureen kokoon missään muualla (kerran olen nähnyt kuvan tavallisen askin kokoisesta versiosta), rasia on ihan loistavassa kunnossa - käytän siis raapaisupintaa edelleen, tämä aski ei ole pelkkä koriste - ja hinta oli vuosikausia sitten ~4€!

Taustalla oleva isompi vanha rasia on pikkujoululahja ystävältä, ja IvanaHelsinki -aski taas muisto ajalta, kun olin kyseisellä merkillä töissä - melkein viisitoista vuotta sitten!


...Luulenpa, että itsenäisyyspäivän kynttilät syttyvät myös tämän Suomi -askin kylkeen raapaistulla tikulla.



Aurinkoisempaa alkavaa viikkoa kaikille!


Se on kuulkaas pian jo puolessa välissä marraskuukin....! Eli joulusta saa jo innostua, eikös vain?! :)

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Ei jouluisia, vaan talvisia tunnelmia jo tupaan ja pihaan


Mennyt viikonloppu oli ensimmäinen viikonloppu melkein kolmeen vuoteen, kun emme olleet enää kahden talon välissä, rempoilleet remontin kanssa tai joutuneet miettimään minkäänlaisia aikatauluja.

Melko villi kokemus rauhallisuudessaan ja stressittömyydessään!

...Istuttiin sunnuntaina pönttöuunin kupeessa kahvikuppien kanssa ja ihmeteltiin, kuinka syyllinen olo tulikaan tekemättömyydestä, vaikka samaan aikaan ymmärsi, että nämä hetket ovat nyt ne palkinnot menneiden viikonloppujen ahertamisista...


Vietettiin itse asiassa pitkää viikonloppua, eli perjantaista maanantaihin kuunneltiin seinäkellon raksutusta, lämmitettiin pönttöuunia ja makoiltiin alakerran sohvalla television äärellä.

Tätä lisää! :)

Eikä viikonloppu nyt ihan vain makoiluksikaan mennyt; lauantaiaamu aloitettiin reippaalla kävelylenkillä - edes ihan pikkuinen tihusade ei tahtia hidastanut! Samaan vauhtiin ulkoillessa nappasin pihalta sisälle mukaan kuusentaimen, jonka tuikkasin nyt ensi alkuun vanhaan Ilves -lasipurkkiin pönttöuunin kupeeseen. ...Vielä tuo juurien pesu hieman vaiheessa... ;)

Lauantaina päivällä mies vei pienemmän pojan Helsinkiin Monster Jam -tapahtumaan - tästä oltiin tohistu jo monen monta päivää etukäteen. Pienelle autofanaatikolle piti oikein hankkia ikiomat vihreät Peltor -kuulosuojaimetkin... ;)

Miesten nauttiessa moottorien pörinästä ja eriskummallisiksi tuunatuista monsteriautoista, minä vietin äidin omaa laatuaikaa suuntaamalla pitkästä aikaa auton kohti Lahtea, ja Launeen alueen kirpputoreja. Ostoslistalla edelleen vintage -valaisin yläkerran wc- ja suihkutilaan, sekä 60-luvun teak -yksityiskohdilla varustettu seinäpeili...

Ihan noita en löytänyt - yllätys - mutta luettavaa pojille, pari värikästä metallirasiaa itselle ja pikkuinen metallikori kylpyhuoneeseen.


'Eksyin' myös Plantageniin kotimatkalla, ihan pienellä koukkauksella... :) Ajatukseni oli ihan pikaisesti vain kiertää kurkistamassa, jokohan hyasintteja vähitellen olisi tullut myyntiin ja napata kimppu leikkokukkia viikonlopuksi kotiin...

...Noooh.... Ei löytynyt vielä hyasintteja, mutta ihana kartiovalkokuusi (näissä lauantaina otetuissa valokuvissa tuolla puulaatikon päällä) tarttui mukaan (-30% alennuksessa) hintaan 5,59€.


Kotiin päästyä piti heti kaivaa muuttolaatikoiden seasta joulukoristelaatikot esiin, sillä kuusi ruukussa kaipasi jotain pientä, kaunista ja valkoista ylleen!

...Tässä oli muuten oiva motivaation lähde availla ja purkaa muuttokuormaa - ei löytyneet nimittäin koristeet ihan niistä varaston päällimmäisistä laatikoista...

Nämä valkoiset puuhiutaleet ostin viime jouluna paikallisesta sisustusliikkeestä, LaFiliasta, joka on muuten avannut myös nettikaupan! Kannattaa ehdottomasti tutustua valikoimaan - myymäläänkin saapuivat juuri joulutuotteet, joita pitää päästä hipeltämään mahdollisimman pian! :)


Sunnuntaina mies leipoi pienemmän pojan kanssa monta pellillistä rusinapullia sekä korvapuusteja, ja minä askartelin pojan kanssa maanantaina talven ensimmäiset piparkakut! Eikä koristelukarkeissa sitten säästelty! ;)

Valokuvia noista herkuista löytyy muuten Instagramin puolelta, vinkvink! ;)



Maanantaina vietettiin myös koko aamu puuhastellen kotipihassa; minä riuhdoin kasvatuslaatikot talvikuntoon ja viritin valosarjan toiseen omenapuuhun (toinen valosarja oli kateissa muuttolaatikoiden kaaoksessa). Mies taas keräsi pojan kanssa pihasta remontin jäljiltä puunpalasia nuotioon poltettavaksi.

Pienimmästä pojasta on tullut jo melkoinen työnjohtaja tähän perheeseen; isäänsäkin hoputtaa hommiin - ei sitä nuotiota pitänyt jäädä ihastelemaan, vaan puita kerätä! :D

Nuo puihin nostetut valosarjat tuntuvat muuten herättävän suuria tunteita...! Muistaakseni viime talvena ihan paikallislehden uutiseksikin nousi eräs mielensäpahoittaja, joka ilmeisesti iltalenkeillään joutui muutoin niin ihanan masentavan synkissä myöhäissyksyn illoissa räävittömän valosaasteen uhriksi. ...Siis pimeälle tietaipaleelle oli eräs ihana rouva laittanut kuuseen klassisen kauniit valot tuomaan hieman valoa pimeyteen. Tästä suivaantuneena oli mielensäpahoittaja käynyt ihan kipakan heippalapunkin jättämässä...

Itse ahdistun pimeyden saapuessa yhä aiemmin ja aiemmin syysiltaisin - tuntuu, että pimeys laskeutuu mustan muurin tavoin ikkunan taa ja kaikki elämä talon ulkopuolella loppuu. Valojen tuominen pihaan muistuttaa maailman jatkuvan ikkunalasin takana pitkälle pihamaalle. Ulkovaloilla, erillisillä valaisimilla ja valosarjoilla, tuntuu siis olevan ainakin minuun samanlainen psykologinen vaikutus kuin avaruusalusten ikkunoilla astronauteille avaruudessa. Estävät mökkihöperyyttä! :)


Hieman kuin valosarjat pimeässä pihassa ovat minulle syys- ja talvivaloja, miellän nämä kuuset ja pienet hiutalekoristeet talvisiksi tunnelmanluojiksi - en niinkään joulukoristeiksi!

Yhtä paljon kuin olimme odottaneet tällaisten perhetouhujen täyttämien viikonloppujen saapumista, yhtä kovasti odotan tätä ensimmäisen talven - ja toki ensimmäisen joulunkin - viettämistä omassa kodissa.

...Vielä kun saapuisi lumi!

lauantai 4. marraskuuta 2017

Vanha puuverstas ja intialainen villamatto - täydelliset yhdessä!

*Kaupallinen yhteistyö: Sukhi



Tiedätkö mikä sai kisumme, Bonon, näin tyytyväisenä makoilemaan....?


Uusi, ihana Sukhimatto!

Sain mahtavan yhteistyöehdotuksen Sukhilta keväällä liittyen intialaisiin mattouutuuksiin, jotka ovat nyt lokakuusta lähtien tilattavissa Sukhin nettisivuilta; kotiimme saapui koko perheen iloksi kaunis palmikoitu villamatto!


Tästä matosta on tullut perheen suosituin paikka tuvassamme; siinä makoilee kisun lisäksi yleensä vähintään toinen pojista katsomassa piirrettyjä tabletilta.

Minäkin  olen löytänyt itseni usein iltaisin istumassa matolla, katselemassa pönttöuunissa roihuavaa tulta, tai läppäri sylissä kirjoittamassa blogia.


Ihanan pehmeä ja lämpöinen tuo villamatto!


Tätä palmikoitua villamattoa saa kolmessa värissä; beigensävyinen Kayum, harmaa Tahir sekä tämä meille kotiutunut luonnonvalkoinen Kalim.

Harkitsin pitkään mattoa harmaassa sävyssä, mutta olen nyt todella tyytyväinen päätökseeni; luonnonvalkea Kalim sopii todella kauniisti yhteen harmaaksi maalatun puulattian kanssa!


Nämä intialaiset palmikoidut villamatot valmistetaan Pohjois-Intiassa, Rajasthanin alueella, kuten kerroinkin eilisessä postauksessani.

Pssst, Jos et vielä ehtinyt tuota eilistä tekstiäni lukemaan, käythän kurkkaamassa - löydät sieltä lisää tietoa Sukhin eettisistä ja ekologista arvoista, jotka tekivät minuun suuren vaikutuksen.


Palmikoitua villamattoa on saatavissa yhdeksässä eri koossa, sekä verkkokaupassa voit määritellä myös yksilöidyn koon.

Tämä meidän kotimme matto on kokoa 80x100cm, joka on pienin valmiiksi määritelty mattokoko - suurin on puolestaan 300x400cm.

Palmikoidusta villamatosta on myös saatavilla pieni koko, 15x20cm, joka sopii vaikka pannunaluseksi! ...Ihana idea joululahjaksi...


Hauska huomata, kuinka vanhan puuverstaan tunnelmaan ja suomalaisen käsityöharrastajan kotiin sopiikaan intialainen matto näin luontevasti! :)


Mietin tätä mattoa tilatessa, että sen paikaksi varmaankin valikoituu makuuhuoneemme, sillä mikä olisikaan ihanampi tunne aamulla herätessä, kuin laskea paljaat varpaat lämpimälle villamatolle.

Mutta kun matto saapui Villa Kotirantaan, rullasin sen auki tupaamme ja en voinut enää kuvitella siirtäväni sitä pois tuosta koko kodin sydämestä!


Niin, kyllä kelpaa nyt kisunkin tulevana talvena viettää päiviä sisällä lämpimässä - köllötellä pönttöuunin lämmössä villamatolla ja katsella lintulaudalla pyörähtäviä pikkulintuja.




Kiitos, Sukhi!





http://www.sukhimatot.com/

perjantai 3. marraskuuta 2017

Ihastuttavat Sukhimatot

*Kaupallinen yhteistyö: Sukhi


Olin valtavan otettu, kun sain keväällä yhteydenoton Sukhilta liittyen yhteistyöhön. Ihastukseni Sukhin mattoihin ei perustu ainoastaan kauniiseen ulkonäköön, vaan laadukkaaseen käsityöhön sekä yrityksen eettisiin ja ekologiin arvoihin.

Jotkut tarkkasilmäiset ovat saattaneetkin huomata tupakeittiömme valokuvissa pienen vilahduksen kaunista luonnonvalkoista mattoa - kyseessä on Sukhin uusimman intialaisen mattomalliston helmi, palmikoitu villamatto!


Intialaisen villamaton innoittamana päätinkin kuvittaa päivän postauksen valokuvilla, jotka olen ottanut kahdella matkallani Intiaan, Mumbaihin. ...Tuohon vastakohtien maahan, jossa olen kokenut sekä ennennäkemätöntä vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä, sekä nähnyt öisin kaduille nukkumaan käpertyvät taaperot. Taksin ikkunasta sisään kurottuvat pienet sormet, jotka koskettivat varovasti hiuksiani. Paljon hymyileviä kasvoja. Iäkkään rouvan, joka hellästi hymyillen silitti päätäni. Niin hyvissä kuin vaikeissakin hetkissä sydäntäni koskettava maa ja kulttuuri.


Kuten blogini lukijoille, sekä Instagramin seuraajille, on varmasti jo valjennut, lähellä sydäntäni ovat kestävä kulutus, eettinen valmistus ja käsityöläisyys.

Arvot, jotka yhdistävät minua ja Sukhia.


'Sukhi' on nepalia ja tarkoittaa 'onnellista'.

Tuolla onnellisuudella voidaan tarkoittaa sitä ilon ja mielihyvän tunnetta, joka minut valtaa aina, kun astun tuolle tupamme ihanan pehmeälle villamatolle tai kun katselen pienemmän poikamme hymynaamaa hänen köllähtäessä matolle lukemaan.

Vielä enemmän tuo onnellisuus tarkoittaa minulle kuitenkin tietoisuutta siitä, että henkilö, joka tuon kyseisen maton on kotiimme käsin valmistanut, on erittäin todennäköisesti onnellinen työssään Sukhilla; hänelle maksetaan hyvä palkka (2-3 kertaa alueen keskiansiota enemmän) ja hänen työolosuhteensa ovat kunnolliset. Monet työntekijöistä työskentelevät itse asiassa kotonaan ja heitä koulutetaan työn ohessa. Heillä on mahdollisuus kouluttaa lapsensa ja huolehtia perheistään.

Haluatko tutustua tarkemmin Sukhin matontekijöihin Intiassa? Klikkaa tästä!


Mediassa on ollut paljon puhetta halvoista paimentolaismattojen kopioista, joilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisten käsityöperinteiden kanssa. Sukhilla arvostetaan käsityöläisyyttä ja perinteitä - niin ollen Sukhin matot ovat aitoja ja alkuperäisiä.

Kotiimme saapunut palmikoitu villamatto on valmistettu Pohjois-Intiassa, Rajasthanin alueella.


Tiesitkö esimerkiksi, että intialaisten villamattojen, jollainen meillekin kotiutui, erityispiirre on, että perinteiden mukaan niitä valmistavat ainoastaan miehet?


Intialaisten palmikoitujen villamattojen valmistusprosessi alkaa villan karstaamisella; materiaali puhdistetaan, erotellaan, suoristetaan ja lopuksi karstataan käsityönä, jonka jälkeen se vielä pestään ja kuivataan.

Seuraavaksi karstattu villa kehrätään paksuiksi langoiksi. Kun lanka on vielä kertaalleen pesty ja kuivattu auringossa, matontekijät palmikoivat siitä langat ja käsin kutovat palmikot matoiksi.


Eettisien arvojen ja käsityöläisyyden ohella myös Sukhin ekologisuus miellyttää tietoista kuluttajaa.

Materiaaleina käytetään aitoja luonnon raaka-aineta, kuten puhdasta villaa, joka ei allergisoi. Meille saapuneen palmikoidun villamaton luonnonvalkoinen sävy on saatu aikaan värjäämällä villa ilman kemikaaleja, luonnonmukaisilla väreillä.

Jokainen matto valmistetaan tilauksesta, ja toimitetaan suoraan asiakkaalle kotiin. Tämä tarkoittaa, ettei tuotteita valmisteta varastoon - se merkitsee hetken odottamista tilaajalle, mutta mikä tärkeintä, materiaaleja ei tuhlata tekemällä tuotteita vain tilauksesta.


Ymmärrätkö nyt, miksi olin niin otettu saadessani mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Sukhin kanssa?

Tänään kerroin teille Sukhin laadukkaasta käsityöstä sekä yrityksen eettisistä ja ekologisista arvoista. Huomenna keskitytään siihen postauksen alussa mainitsemaani kauniiseen ulkonäköön - luvassa valokuvia punostusta villamatosta tupamme lattialla!




http://www.sukhimatot.com/


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...