keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Unelma - Asparagus plumosus - herkkä vanha huonekasvi



Maanantaina vietin äiti-poika -laatuaikaa vapaapäivän kunniaksi piipahtamalla pienemmän pojan kanssa Järvenpään Kukkatalossa, samalla kun haimme ompelukoneeni saman kadun varrelta huollosta.

Hakusessa oli jotain pientä ja kaunista kotiin, sekä uusi huonekasvi. Tosin lopulta ostos korissa oli kolme kasvia, joista yhden poika oli valinnut itselleen ja toisen veljelleen - minä sain pitää pääni ja valita kasvin, josta olin jo pitkään haaveillut ja jollaista olen anoppilassa ihastellut: Unelma eli Asparagus plumosus, joka tunnetaan myös nimellä Asparagus setaceus.


Unelma on vanha huonekasvi, joka on - hämmentävää, mutta totta - sukua ruokaparsalle!

Kasvikirjani paljasti, että kyseessä on nopeakasvuinen huonekasvi, joka saattaa hyvin hoidettuna jopa kukkia pienin valkoisin kukkasin - tämä tosin taitaa olla harvinaista näin sisätiloissa kasvatettuna. Parsat, joihin tämäkin unelma lukeutuu, ovat alunperin lähtöisin Kaakkois-Afrikasta.

Unelma kaipaa runsaasti valoa, muttei viihdy paahteessa. Anopillakin kasvi kukoistaa pohjoiseen suuntaavien ikkunoiden äärellä kammarin lattialla. Näinpä päättelin, että tupamme ikkunaton päätyseinä voisi olla sopivan valoista paikka, sillä tuvan eteläseinän ikkunoista tulee varsinkin varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn runsaasti valoa tuvan toisellekin laidalle.


Vaikeusasteeltaan parsan pitäisi olla helppohoitoinen, eli jos nyt aivan kokonaan en usohda sitä kastella, niin onnistumisen pitäisi olla lähes taattua. :)

...Jännityksellä jäämme seuraamaan...


Olin jo tosiaan pidemmän aikaa ihastellut näitä unelman herkkiä varsia ja hieman saniaismaista olemusta - koko kasvihan on kuin otos valoisan kesäyön jälkeisestä aamu-usvasta!


Unelma pääsi kotonamme vanhaan kirpputorilta löydettyyn rottinkiseen seinätelineeseen, joka toimii kauniina 'suojaruukkuna' myös lipaston päälle nostettuna.

Noita vanhoja lampunvarjostimia olen myös kerännyt jo melkoisen määrän kirpputoreilta - kaikkiaan jo yli kymmenen kehikkoa odottaa valosarjaksi tuunaamista. Näitä on löytynyt muutamilla kymmenilla centeillä yksittäin, sekä parilla eurolla isommissa nipuissa - osa valmiiksi puhdistettuna kehikoiksi, osa yllään mitä erikoisempia kankaita.


Siivoilin maanantaina hieman uuden huonekasvin innoittamana lipaston päälle kertyneitä tavaroita pois näkyviltä ja nostin pois kaiken tumman ja raskaan. Myös petroolinsinisen ja oranssin sävyinen Vepsäläisen Egg-tuoli -juliste muutti alakertaan tv- & pelihuoneeseen, minne se väriensä puolesta sopiikin nyt paremmin.

Palaan tuohon alakerran oleskelutilaan vielä erikseen paremmalla ajalla, vinkvink.


Syitä tavaroiden karsimiseen oli muitakin kuin vain uusi huonekasvi; onnistuin bongaamaan viikonloppuna Tori.fi -nettikirppikseltä täydellisen vitriinilipaston, joka saapuu kotiimme nyt tulevana perjantaina!

Tuota lipastoa on mietitty ja metsästetty monta kuukautta, ja nyt puoli vahingossa se löytyi; loistavassa kunnossa ja edullisella hinnalla.

Joten tämä tuvan päätyseinä tulee muuttumaan melkoisesti ensi viikonlopun aikana, kun pääsen oikein möbleeraamaan! :) Tuo nykyinen kaappi on jäämässä samalle seinustalle, mutta se täytyy tyhjentää kaikista astioista ja maljakoista ja siirtää hieman sivummalle. Pienet sivupöydät taasen joutuvat siirtymään uusille paikoille eri puolille tupaa.


Palaan tuohon uuteen lipastoon pikemmiten viikon loppupuolella - varmaankin Instagramista löytyy ensimmäinen valokuva jo siinä vaiheessa, kun huonekalu on saatu nostettua peräkärryyn... ;)

Voimia ja iloa kaikille loppuviikkoon!

tiistai 16. tammikuuta 2018

K niin kuin Koti - joululahjasta sisustusideoita koko vuodelle



Kaikista ihanista joululahjoista, jotka nyt menneenä jouluna sain, on kaksi ollut ehdottomasti ahkerimmassa käytössä; mieheni antama ergonominen tyyny, jonka yhdessä hierontalahjakortin kanssa olisi tarkoitus vähentää niskakivuista johtuvia päänsärkyjä, sekä mieheni mummun antama kaunis sisustuskirja - K niin kuin Koti (Heli Thorén, Ulla-Maija Lähteenmäki, Kustannusosakeyhtiö Moreeni)!

Lepoa ja hyvää mieltä ovat tuoneet nuo molemmat lähes päivittäin.


Ehkä sisältöönsä nähden hieman vaatimattoman sävyisten kansien ei pidä antaa hämätä; tämä värikkäiden, elämänmakuisten, ihan tavallisten kotien täyttämä kirja tarjoaa jokaisella lukukerralla jotakin uutta! Kirjassa esitellään kaikkiaan kymmenen persoonallista suomalaista kotia - 1890-luvulla rakennetusta hirsihuvilasta Huittisissa 42m2 kerrostaloasuntoon Lauttasaaressa.

Monta ideaa olen löytänyt niin lastenhuoneeseen kuin työn alla olevaan työhuoneeseenkin. Ja pari suunnitteilla olevaa tuunausprojektiakin on saanut inspiraationsa kirjasta!


Eikä ainoastaan kauniita valokuvia - kirjassa on myös runsaasti ammattilaisten vinkkejä kodin sisustamiseen, huonekalujen valintaan tai vaikka kodin valaistuksen suunnitteluun. 


Värikkäiden yksityiskohtien ja vaaleiden perussävyjen suosijana tämän kirjan koteihin oli helppo samaistua! ...Löysin jopa hieman intoa karsia liikoja tavaroita kaappeihin piiloon sekä kirppikselle menevien roinien laatikkoon.

Ihan konmarituksesta en vielä puhuisi, mutta pieni askel selkeämpää kotia kohti otettu. ;)


Mies kysäisi tuossa iltana eräänä, että miksi ihmeessä noita sisustuskirjoja pitää olla tuollainen määrä. Että koska muka niitä kaikkia luen? Koetin selittää, ettei niitä kaikkia aktiivisesti selailla joka ilta, vaan inspiraatio kaivatessa saatan hakeutua tämän hyllykön ääreen.

Esimerkiksi remonttiprojektin aikana sisustuskirjani ja -lehdet olivat arvossa arvaamattomassa, kun johonkin tiettyyn kohtaan Villa Kotirannassa kaivattiin ratkaisua. Monesti ideointi omaan ratkaisuumme lähtikin liikkeelle näitä selaillessa ja esimerkkikoteja ihastellessa!


Kiitos, K, vielä kerran tästä ihanasta lahjasta - monta kertaa minut jo onnelliseksi tehnyt! :)


Aurinkoista viikkoa kaikille!

maanantai 15. tammikuuta 2018

Pienin askelin kohti valmistuvaa verantaa...



Tiedättekö miten mieli muuttuu ja kärsivällisyys kodin keskeneräisyyksiä kohtaan menee välillä aivan laidasta laitaan?

Ajelemme tuota vuoristorataa mieheni kanssa yhtämatkaa; molemmat viskaa välillä hanskat tiskiin, että 'antaa olla, ehtiihän tässä, valmiissa maailmassa', ja sitten seuraavaksi voidaankin leikata kohtaukseen, jossa viuhdotaan yhdessä menemään, kun päätetään, että 'tämähän tehdään valmiiksi nyt, eikä huomenna, prkl!'...

Veranta on yksi tällaisia ikuisuusprojektejamme...

Ensin päätimme, että eipä tuolla kiirettä, toimikoot varastona siihen asti, kunnes saadaan muu asunto kuntoon. Sitten päätettiin, että kyllä se jouluksi remmotaan kuntoon, kun vieraitakin tulossa! Noh, vieraat otettiin vastaan tupaten täydessä eteisessä ja takitkin taidettiin ripustaa remonttitikkaisiin... :)

Sitten päätettiin, että kesäksi. Kesäksi olisi kiva saada verannasta talon toinen kahvittelunurkkaus. Kunnes saatiin ajatus, että ei kesäksi - maaliskuuksi sittenkin! ''Molempien poikien yhteissynttäreillä voidaan toinen kahvituspaikka kattaa valmiille verannalle, eikö vain?!'' Kyllä, kyllä, nyökyteltiin innokkaasti.

Tammikuun puolessa välissä todettakoot, että suunta on oikea, mutta deadline on haastava. ;)


Jo tovi sitten, ollessani lasten kanssa joululomalla kotiseudullani Pohjois-Savossa, oli mies tarttunut toimeen ja tapetoinut verannan seinät, sekä asentanut kaikki listat!

Tapettihan tilattiin ajoissa, jo viime kesänä, mutta koska verannan valmius ei juurikaan vaikuttanut taloon muuttamiseen, ei ennen muuttoa tähän tilaan juurikaan haluttu käyttää aikaa - pääasia oli saada asuintilat ensin kuntoon ja muutto käyntiin.

Tapetiksi valittiin BoråsTapeter:in Falsterbo II Herba -kasvistoaiheinen tapetti, joka sopii kauniisti vanhaan taloon ja Tikkurilan Valkoinen -sävyllä maalattuihin perinteisiin helmipaneeleihin.


Tapetoinnista innostuneena kipaisimme kotiin Pohjois-Savosta palattuani Ikeaan hakemaan puisia hyllykannattimia verannan avohyllykköä varten. Hyllylevyt noudettiin Byggmaxista ja valkoiset metallinaulakot Puuilosta.

Hieman mittanauhaa, porakonetta ja käsisirkkeliä - koko neljän metrin mittainen avohyllykkö ja naulakko oli hetkessä paikoillaan!

 
...Tosin pelkkä tapetointi ja naulakko ei koko verannan tilannetta pelasta...! :D

Koska verannalta puuttuu edelleen toiselle seinälle (alla olevan kuvan oikean puoleisen oven viereen) suunnitellut vaatekaapit, on vaatesäilytys edelleen yksi ISO kaaos. Lisäksi verannalla pyörii tyhjiä muuttolaatikoita, teollisuusimuri, remonttitikkaat, kierrätykseen menossa olevat pullot ja paperit, sekä nelihenkisen perheen kengät, hanskat ja hatut!

Phuuuh!


Seuraavana projektina onkin maalata tuo vanha liinavaatekaappi (kymmenen euron Tori.fi -löytö viime kesältä!) iloisen keltaiseksi ja saada vihdoin käyttöön kätkemään sisälleen kaikki päähineet, hanskat ja huivit, sekä ehkä jopa heijastinliivit ja muut pienet ulkoiluvälineet.

Myös verannan kaapisto on edennyt jo tarkaksi suunnitelmaksi; ensimmäisessä vaiheessa nyt tulevana perjantaina haetaan 220cm korkeat kaapistot sisusteineen, joilla muodostetaan kolme metriä leveä kaappiryhmä. Seuraavassa vaiheessa haetaan päälle vielä 60cm korkeat yläkaapit sekä kaikki kaapinovet.

Samalla tavalla kahdessa osassa saapuivat meille myös kaikki asuintilojen vaatekaapitkin, jotka nyt viimein saivat viime viikolla myös vetimetkin oviin.

Hiljaa hyvä tulee, ja harkiten vielä parempaa! ;)


Verannalta löytyi vihdoin paikka myös punaiselle, vanhalle haitarinaulakolle, joka löytyi kirpputorilta parilla eurolla palttiarallaa vuosi sitten. Ensin suunnittelin sen maalaamista, mutta lopulta ihastuin tuohon alkuperäiseen puna-mustaan väritykseen.

Tuo kivasti kontrastia muutoin niin vaaleaan verantaan.


Meillä muuten kauniit, vahvat paperipussit ovat säilytyskäytössä - niin piilotettuina kaappeihin kuin reteästi esillä naulakoissa sekä avohyllyillä.

Tässäkin Lontoon matkalta tuodussa pussukassa pysyvät huivini piilossa esillä ja helposti käyttöön otettavissa!


Sormet ristissä, että tällä kertaa tavoitteemme pitäisi ja maaliskuussa pääsisimme nauttimaan kevätauringon säteistä verannalla kahvitellessa!

...Tai, että ainakin talvitakit olisi saatu tupaan vievältä käytävältä piiloon kaappeihin...

Pieniä, mutta niin suuria juttuja, jotka voivat remonttikohteessa asuvan saada todella onnelliseksi. ;)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!!

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Alennusmyynneistä pienillä löydöillä helpotusta kevään odotukseen



Joulukuusi siirtyi vihdoin pihalle nuotiopaikalle, ja kevättä kohti vähitellen ottaa suuntaa meidänkin kotimme. ...Tosin pienempi pojista luuli kuusen joutuneen vahingossa nuotiolle ja koetti raasu raahata kuusta takaisin sisään... ;)

Lyhdyt on kerätty pois, samoin tontut ja jouluiset asetelmat. Joulukuusen tilalle palasi keinutuolikin evakosta ja huonekasvit valtasivat taas tuvan ikkunat.

Eilen selailin H&M Home -verkkokaupan alennusmyyntejä ja laitoin kuusi (!!) keväisen raikasta, vaaleanvihreää ja keltaista tyynyä tilaukseen, sekä vihertävän pöytäliinan. Verkkokaupassa oli ilmeisesti tähän iltaan asti poikkeuksellisesti toimitukset ilman toimituskuluja, joten parin euron tyynyliinoja oli kerrankin järkeä tilata verkkokaupasta. ...Yleensä toimituskulut ovat suhteessa poskettomat, jos haluaisi tilata vain tuotteen tai pari.

Ennen kuin nuo raikkaat uudet tyynyliinat saapuvat, nappasin olohuoneeseen alennusmyynnistä kaksi sohvatyynyä, joita olen käynyt hipeltelemässä jo varmaan pari kuukautta.


Kävin ostamassa muutaman kerän villalankoja neuleprojektiini paikallisesta Citymarketista, ja siinä samalla kierähdin liikkeen Hemtex -osaston kautta - nämä tyynyt olivat nyt alennusmyynneissä 10€/kappale, joten nappasin tyynyt sohvan molempia päätyjä varten!

Tulipa hyvä mieli!


Vaikka ostinkin nämä lähinnä ensi syksyä ajatellen, en malttanut olla ottamasta käyttöön siksi aikaa, että saan keväisemmän väriset tilalle. :)


Nuo oranssin ja punaisen sävyt sopivat kauniisti yhteen tuvassa vielä hetken viipyvään ryijymattoon, joka on ikilainassa parhaalta ystävältäni, ja vihreät taasen pönttöuunin sävyyn, tuvan runsaslukuisiin huonekasveihin sekä tuohon vanhaan Keiteleen karttaan!

Lisäksi hauskat tupsut ovat leikkisä lisä ei-niin-vakavaan sisutukseemme. :)


Vaikka joulu on jo pakattu laatikoihin ja nostettu varastoon, ei talvista tunnelmaa vielä tarvitse täysin kodista riisua. Onhan vasta tammikuu! :)

Maaliskuussa, auringon alkaessa jo lämmittää ja lumikinosten sulaessa vähitellen pois, kaipaan vahvemmin keveyttä kodin ilmeeseen. Huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa, kun ruoho vähitellen vihertää ja kevätkukkaset nousevat esiin, tuon raikkaita sävyjä kodin tekstiileihin ja raivaan tasojen päälle kertyneitä tavaroita kaappeihin; talven aikana rehevän lämpimäksi vuorattu kodin sisustus pitää tomuttaa raikkaaksi, avaraksi ja valoisaksi!

Siinä missä talvella pyritään sulkemaan pakkanen ja viima, pimeys ja kylmät sävyt kodin seinien ulkopuolelle, kesää kohti häviää sisä- ja ulkotilojen rajat - luonto tulvii sisään ja pihasta aukeaa toinen olohuone.

Voi miten jo odotankaan ensi kesää...!


Mutta nautitaan vielä hetki näistä kipakoista pakkaspäivistä - luistellaan posket punaisiksi ja käperrytään iltaisin lempikirjan ja kahvikupin kanssa sohvan nurkkaan, takkatulen lämpöön. Kömmitään koko perhe saman viltin alle lämmittelemään ja herkuttelemaan hyvällä omatunnolla, jos illan pimeys vie mennessään, eikä mitään aktiivista jaksa tehdä.

Nyt on vielä hyvä syy kotoilla, eli laiskotella, herkutella ja nauttia ihan vain lököilystä sisätiloissa rakkaiden kanssa!



Rentouttavia viimeisiä sunnuntain hetkia ja voimia tulevaan viikkoon!


lauantai 13. tammikuuta 2018

Loputonta möbleerausta ja muutama täysosumakin!



Kolme kuukautta melko tarkalleen nyt täällä uudessa kodissa asuttu, ja yhä edelleen - loputtomiin - jatkan tätä turhankin tuttua koreografiaa huonekalujen ja muuttolaatikoiden kanssa; kannan tavaraa huoneesta toiseen, nostelen muiden paikkaansa etsivien tavaroiden tieltä taas toisaalle. Koti on edelleen jatkuva muuttuva labyrintti - noidankehä, jossa jonkun huoneen nurkkauksen valmiiksi saaminen edellyttää toisen huoneen valmistumsita...

Veranta ja työhuone ovat ne pahimmat! Liikaa tavaraa tiellä, jotta olisi tilaa tehdä huoneita loppuun asti valmiiksi - ja näin saada lopulta säilytystilaa niille tavaroille, jotka nyt pyörivät jaloissa.

Turhauttaa. Välillä todella pahastikin.

Mutta onni tässä kaaoksen keskellä on niissä hetkissä, kun joku tavara puolivahingossa löytääkin oikean paikkansa!


Yksi näitä viimeisimpiä möbleerauksen kohteita on mieheni lähes kolme vuotta sitten vanhoista paksuista lankuista valmistama hyllykkö.

Se palveli alunperin kirjahyllynä vanhan kotimme makuuhuoneessa sängyn päädyssä (kuvia täällä), ja edellisessa vuokrakodissamme kirjahyllyn ja kukkatason yhdistelmänä olohuoneessa (esiintyy parissa valokuvassa täällä). Villa Kotirantaan suunnittelimme siitä kenkätelinettä verannalle (toinen samanlainen on jo tässä käytössä), mutta seinusta olikin liian lyhyt kahdelle tällaiselle hyllykölle ja vanhalle liinavaatekaapille, jonka ehdottomasti halusin samaiselle seinustalle mahduttaa.

Niinpä hyllykkö jäi pyörimään verannan lattialle - siihen samaan kasaan, missä on nyt sulassa sovussa työkaluja, raksavaatteita, tyhjiä muuttolaatikoita, maalipurkkeja, teollisuusimuri ja yhtä sun toista tavaraa - juurikin niille main, mihin pitäisi vähitellen saada korkeat vaatekaapit kasattua, jotta saisimme tupaan johtavalta käytävältä sesonkivaatteet piiloon... Loputon palapeli, huoaaah...

Hermostuin tähän hyllykköön ja puolihuolimattomasti raahasin sen verannalta tupaan johtavaan käytävään tuossa päivänä eräänä - ja kah, sehän löysi paikkansa perheemme taideseinältä!


Samalla sain verannalla odotelleista kymmenestä kirjoja sisältäneistä muuttolaatikosta tyhjennettyä pari kappaletta tähän hyllykköön.

Monet kerrat olen blogeissa ja sisustuslehdissä ihastellut minimalistisen selkeitä koteja - jopa hieman kateellisena toisten ihmisten mielettömän upeasta taidosta olla haalimatta tavaraa. Konmaritus - ei vaan mun juttu! Mutta tämä taideseinä saa minut aina hyvälle tuulelle hallitulla kaaoksellaan ja onkin minulle yksi rakkaimmista kohdista kodissamme.

Tällä seinällä yhdistyy neljä sukupolvea ja kaksi sukua sulassa sovussa.


Tuo vanha ikkunanpokakin pyöri pitkään makuuhuoneessamme vaaterekin takana piilossa, odotellen paikkansa löytymistä - oli ilo nostaa se taas esille. Ikkuna on alunperin isäni lapsuudenkodista hänen mukanaan kulkenut ja olen sen oman lapsuudenkotini ullakolta käyttöön pelastanut.

Noista ruskeista lasipulloista olemme vasemman puoleisen pelastaneet täältä talon vanhasta puuverstaasta purujen ja puuroskan seasta. Puhdistuksen jälkeen pölyn alta löytyi kaunis kuvioitu pinta.

Oranssi maljakko on viimeisin löytöni paikalliselta kirpputorilta. Muistaakseni 1,50€ siitä maksoin ilolla - sävy on ihana ja maljakon muoto kaunis. Ei mitään tietoa, mistä maljakko on alunperin lähtöisin - onko uusi tai vanha...?

Sen verran testailin kruunukynttilän kanssa, että periaatteessa kynttilänjalkanakin toimii. Ja miksei tuohon voisi vaikka jotain hyasinttimaista sipulikukkaa laittaa...?


Samaiselta kirppisreissulta on myös tuo amppelikin, joka odottelee tässä lipaston kupeessa verannan valmistumista ja pääsyä sinne ikkunan ääreen.

...Ja vieressä elämäni ensimmäinen pillihimmelitähti -kokeilu, joka ei mennyt kuin Strömssöös, mutta niin hampaat irvessä vietin aikaa sitä tehdessä, että esille nostin ja ylpeydellä pidän. Vaikka onkin ihan vänkyrä. Prkl. :D


...Kuten todettu, minimalismiin ei vanha kirppiskiertäjä tule ikinä pääsemään - toisaalta, miksi pitäisikään?! Vaikka vihaan pölyjen pyyhkimistä ja jatkuvaa imurointia (joiden tarpeelta toki osaan sujuvasti myös sulkea silmänikin tarvittaessa...), rakastan jokaista esille nostamaani esinettä. Jokainen niistä sisältää muiston jostakin elämämme vaiheesta, läheisistä ihmisistä tai talomme historiasta. Tai niiden löytäminen on tuottanut ihan suunnattoman suuren onnentunteen!

Kuten nämä pikkuiset metalliset teepurkit - voiko niitä koskaan olla liika?! :)

...Haaveeni onkin löytää niin monen monta värikästä purkkia, että saan lopulta työhuoneeseen kaikki askartelu- ja ompelutarvikkeet piiloon niihin...


Taideseinä laajeenee ja laajenee alati. Juuri eilen kehystin taas uuden vesivärimaalauksen, jonka pienemmän pojan kanssa maalasimme. Ja innolla odottelen, että taas keväällä isompi poika tuo koulusta kaikki kolmannen vuosiluokan kuvataidetyöt kotiin ihasteltaviksi!

...Olenkin viime aikoina taas tehnyt kehyslöytöjä oikein isolla kädellä ja hankkinut eri kokoisia ja värisiä kehyksiä odottelemaan lasten taideteoksia ja valokuvia kehystettäväksi.

Meillä on ollut pienemmän pojan syntymästä lähtien perinteenä käydä joka vuoden helmikuussa valokuvauttamassa koko perhe ja juuri sain kehystettyä edellisten vuosien perhekuvat kirpputoreilta löytämiini samantyylisiin kehyksiin odottamaan ripustamista seinälle (viime vuoden kuvista pari löytyy täältä). Ja ensi kuussa menemme ottamaan valokuvat jo neljännen kerran! ...Aika menee niin nopeasti...!


On ollut helpotus huomata, että tuon lahjaksi saadun kultaköynnöksen sijoittaminen ikkunattomaan käytävään ei ollut väärä ratkaisu - ilman lisävaloakin on kasvi jatkanut kasvuaan läpi talven!
Ilmeisesti tuvasta ja makuuhuoneiden ikkunoista heijastuu riittävästi valoa valkoisten hirsipaneeliseinien kautta vähään tyytyvälle köynnöksellekin, kuten toivoin.


Kovasti kevättä kaipailisin jo tänne meillekin... Vähitellen olen keräillyt lyhtyjä pois tuvasta ja sohvakin sai uudet tyynyt Hemtexistä - tai siis paikallisesta Citymarketista, joka on tovi sitten ottanut Hemtexin tuotteet valikoimiinsa!

Tuvan nurkassa yhä edelleen - tammikuun puolessa välissä, jestas - joulukuusi, joka tyytyväisenä latvatähti hieman kenollaan odottelee, että josko TÄNÄÄN olisi se päivä, kun joulu laitettaisiin viimein pakettiin! ...Ehkä se on se loppumaton neulasshow, mitä olemme mieheni kanssa koettaneet viimeiseen asti vältellä... Tai ehkä minun on vain ollut vaikeaa päästää tällä kertaa tuosta kuusesta irti, kun kerrankin meille osui yksilö, joka oli tasainen, tuuhea eikä vieläkään kovin pahasti varissut... :)

...Ehkä nyt vaan tartun toimeen....


Leppoisaa lauantaita kaikille!

perjantai 12. tammikuuta 2018

Pienen taiteilijan värikynille säilytysratkaisu värikkääseen lastenhuoneeseen



Olen onneni kukkuloilla: meillä kotona asustaa pieni taiteilija!


Vietin itse koko lapsuuteni piirtäen ja maalaten - meillä tuolla Pohjois-Savon sivukylällä olivat välimatkat kavereihin kymmeniä kilometrejä, eikä 80-90 -lukujen taitteessa juurikaan sen kummempia harrastuksia ollut. Aikaa oli ja mielenkiintoa riitti.

Myöhemmin ylioppilaslakkia noutaessa sain kuvataidestipendin ja seuraavana syksynä aloitin Lahden Muotoiluinstituutissa - rakkaasta harrastuksesta tuli lopulta ammatti. Ja kuten usein tuollaisissa tilanteissa, harrastuksen muuttuessa työksi ja suorituspaineiksi, luovuus lopahti ja piirtäminen jäi. Vuosiksi.

Isompaakin poikaa olen koettanut myös innostaa kuvataiteisiin aivan pienestä pitäen, mutta hän on taas enemmän insinöörimäinen luonteeltaan; hän mm. kasasi yksin lyhyessä ajassa 12-16vuotiaille tarkoitetun Technic -legosarjan suuren nosturiauton olleessaan vain kahdeksan vuotias! Hän myös rakastaa lukemista (mikä loistava harrastus!), ja hotkaisi viime talvena vajaassa kolmessa kuukaudessa koko Harry Potter -sarjan.

Joten nyt pienemmän pojan ollessa aivan intona vesiväreillä maalaamiseen, tusseilla piirtämiseen ja liiduilla värittämiseen, on noita askartelutarvikkeita sekä erilaisia värikyniä tullut hankittua reippaasti. Taisipa tuo joulupukkikin tuoda nipullisen lisää. :)


Värikkääseen lastenhuoneeseen kaivattiin siis huoneen tunnelmaan sopivaa säilytysratkaisua kynille ja liiduille.

Vanhan emalimukin sopivat tähän tarkoitukseen loistavasti!

 
Rakastan tällaisia vanhoja retromukeja valtavasti, mutta usein ne ovat kirpputoreilta hankittuina jo sen verran kuluneita ja sisältä huonossakin kunnossa, ettei niitä voi enää juomakäyttöön ottaa. En kuitenkaan ole taaskinut niitä hyllyynkään jättää - usein kun mukin voi löytää 0,50€-2€ hintaan, hieman koosta ja kunnosta riippuen - vaan haalinut kaappiin ja odotellut sopivaa käyttötarkoitusta.

...Jos minulla olisi kesämökki, siellä juotaisiin ainoastaan eriparisista emalimukeista!


Pienet emalimukin ovat lasten tusseille juuri sopivan kokoisia ja pikkuiseen käteen helppo ottaa.

Nuo kuvissa olevat metallipurkitkin ovat niin ollen korkeintaan parin euron kirppislöytöjä, ja kätkevät sisälleen askartelutarvikkeita liimapuikoista lasten saksiin. Hieman laveampi metallirasia nytkin hakusessa pojan tarrojen säilytykseen...


Tämän alla olevan valokuvan traktorimukin olen tuonut vuosia sitten isommalle pojalle matkamuistoksi. Nyt en tarkalleen muista, toinko sen Unkarista, Valko-Venäjältä vaiko Ukrainasta, mutta siitä on tullut ehdoton suosikkini tuon kuvan vuoksi!
(Muistelisin ostaneeni sen Minskistä tai Dnepropetrovskista, mutta pohjassa oleva 'Made in Hungary' hämmentää...).

Luontevasti traktorimuki siirtyi isommalta pojalta pienemmälle muuton yhteydessä; isommalla ei sille enää oikeastaan ollut käyttöä (toimi aiemminkin kynämukina) ja pienempi taasen rakastaa yli kaiken kaikenlaisia menopelejä. :)

Tästä taitaakin muistua aina mieleen ukin traktori siellä Pohjois-Savossa...


Viimeisimpiä löytöjäni ovat viime viikonlopulta kirpputori Kisällistä tuo kuvissa näkyvä suurempi sininen muki, sekä etualalla (kuva alla) oleva meloja -muki.

Näistä taisin maksaa ihan hitusen päälle pari euroa kappale, mutta ne ovatkin erinomaisessa kunnossa sekä melko kookkaita. Niihin mahtuisivat hyvin vaikka hieman paksummatkin liituvärit, jollaisia olen hieman kauppareissuilla katsellut... ;)


Nämäkin mukit - kuten suurinosa löytämistäni emalimukeista - ovat Kiinassa valmistettuja. Ainoastaan tuo traktorimuki on tosiaan unkarilainen.

...Pitäisikin aina reissuilla käydessä ottaa aikaa pieneen kierrokseen paikallisilla kirpputoreilla ja second hand -liikkeissä. Parhaita paikkoja löytää tuliaisia - ihan vaikka vain itselle! ;)


Vuosia sitten ostettu laakea emalivati on hakenut paikkaansa jo pidemmän aikaa. Siinä ovat olleet hyasintit jouluna, sekä rairuohot pääsiäisenä, mutta vasta nyt se pääsi parhaimpaan käyttöön...


...Väriliitujen säilystyskulhona!


Tiedättekö mikä on kaikkein parasta näissä mukeissa kynien säilytyspaikkana?

Ne on helppo kantaa paikasta toiseen, kun taidehetki yllättää!


Useimmiten piirtelemme lastenhuoneen pöydän äärellä, mutta melkein yhtä usein on taidepiste levitetty keittiön ruokapöydälle tai alakerran sohvapöydälle.

Mukeissa kynät on helppoa ottaa mukaan, viedä mennessään ja tuoda tullessaan!


...Ja vaikka taiteilulle on luotu monia paikkoja ympäri taloa, ehti tämä oma rakas pikku Picassomme jo tuhertamaan tussilla huoneensa seinäänkin: kahdelle seinälle, yhteensä neljään valkoiseen hirsipaneeliin...!

Ei muuten lähde pesemälläkään, vaikka tussien piti olla super-pestävää mallia... :D


Työkaveri kysyi, että riittikö äidinrakkaus, kun tuhotyön huomasin. Mietin hetken ja totesin, että riitti - omaan seinäänsähän tuhersi. :D

...Eikä minulla ole varaa sanoa; itse piirsin omassa lapsuudenkodissani yhden huoneeni kapean seinän niin täyteen, että isäni joutui lopulta suostumaan pyytämääni seinien maalaukseen sinapinruskeista (80-luku, huih) vaaleanpunaisiksi... ;)


Värikästä ja valoisaa viikonloppua kaikille!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...