Kuulumisia raksalta; tupakeittiön päätyseinän tuoma ryhtiliike koko tilaan

Viime viikonloppuna saatiin valmiiksi taas yksi työvaihe, jota on odotettu pidemmän aikaa malttamattomina; tupakeittiön olohuoneen puoleisen päädyn hirsipaneeliseinän käsittely tummaksi!

Itselleni tuon seinän käsittely tummaksi on ollut itsestäänselvyys jo pidemmän aikaa, mutta vielä hetki sitten mies vielä pähkäili minulle ääneen, että 'tosissaanko, tummaksiko, oletko nyt ihan varma...?!'

No olin varma - ja niin oli mieskin heti ensimmäisen käsittelykerran jälkeen! :)

Tälle seinä näytti ennen käsittelyä (kuva alla); Tikkurilan Valkoiset hirsipaneelit viereisissä seinissä, valkoinen katto ja harmaa lankkulattia. Mielestäni tila kaipasi jotain konkreettista, jotain jämerää ja vakaata, jonkin kiinnekohdan - pelkäsin, että tupakeittiö jäisi pelkillä vaaleilla pinnoilla hattaraksi, josta ei saisi kunnon otetta, tilaksi jossa ei olisi selkeitä rajoja - ympäripyöreää, mautonta ja hajutonta vaaleutta.

Alla olevassa valokuvassa mies levittää hirsipaneelin pintaan ensimmäistä kerrosta käsittelyainetta - huomaatteko eron?! Tila sai välittömästi ryhtiä ja kaipaamaani jämäkkyyttä!

...Jo ensimmäisen käsittelykerran jälkeen itkeä tihrustin taas tapani mukaan ilosta ja onnesta, haahuillen pitkin tupakeittiötä hokien 'ihan uskomattoman upea', ja hinkaten silmäkulmia entistä punaisemmiksi maalauspaidan karheisiin hihoihin... :)

Ihan mieletön muutos ja jälki jo yhden käsittelykerran jälkeen!

Nuo pönttöuunin tummat luukut muuten valittiin maaliskuussa jo silmällä pitäen juurikin tuota tummaa seinää pönttöuunin ympärillä.  

Alunperin meidän oli tarkoitus käsitellä seinä Tikkurilan Valtti Color -sävyllä 5089 (kuva yllä), mutta maalikaupassa asiaan paremmin perehtyessä saimmekin ohjeistuksen valita ulkokäyttöön tarkoitetun Valtti Colorin sijaan Tikkurilan Paneeli-Ässä Hirsisuojalla (kuva alla), joka jättää käsitellyn pinnan hengittäväksi ja pitää puun terveenä. Sävyksi valikoitui TVT5089 PIKI.

Ensimmäinen käsittelykerta kuivui lopulta melko vaaleaksi, ja seinä käsitelttiin lopulta kolme kertaa, jotta saatiin haluttu tummuusaste. Kyseinen hirsisuoja oli yllättävän riittoisaa, ja tuo 1 litran purkki riitti erinomaisesti kolmeen käsittelykertaan (~5-6m2 seinäpinta-alaa), sekä ainetta jäi vielä jäljelle muutamien listojen käsittelyä varten!

Tuo PIKI oli purkissa ja märkänä pintana seinässä hämäävän violetinsävyistä. Onneksi huomasin asian jo maalikaupassa, ja kysyin asiasta myyjältä - olisin varmasti muutoin säikähtänyt pahemman kerran ensimmäisen käsittelykerran alussa...! :)

Kolmannen käsittelykerran jälkeen saimme piiloon ensimmäisten kerrosten sävyerot ja epätasaisuudet, ja haluamamme tumman sävyn!

...Alla olevassa valokuvassa muuten vasemmassa reunassa näkyy kurkistus miehen juuri laatoittamaan ja saumaamaan wc- ja kylpyhuonetilaan, joka odottelee vielä lattialaattojen latomista paikoilleen. Ilmeisesti ensi viikon työlistalla tuo askare... ;)

Loppuun vielä alla 'kevennyksenä' valokuva tuosta samasta tilasta remontin alkuvaiheilta.

Huh!

Näitä vanhoja valokuvia selailen välillä todella ristiriitaisin tuntein; toistaalta löydän motivaatiota remonttiväsymyksen keskellä, kun muistelen, mistä lähdimme liikkeelle, ja miten paljon olemmekaan saaneet aikaiseksi.

...Toisaalta taas tuo tehdyn työn määrä tuntuu välillä oikein jysähtävän niskaan näistä kuvista, ja hengästyn jo pelkistä muistoista taas lähes yhtä paljon, kuin vaikka miehen kanssa kahdestaan puruja talosta imuroidessa...

Voinkin siis todeta myös miehenkin puolesta, että muuton jälkeen vietetään pidempi hetki ihan vain laiskotellen, kierrellen kaffekupposten kanssa pitkin taloa ihmettelemässä sen jokaista nurkkaa ja nukkuen viikonloppuisin niin pitkään, kuin lapset vain antavat meille armoa. ;)

Kuulumisia raksalta; pienemmän pojan aurinkoinen huone vihdoin lopullisessa värissään!

Viikonloppuna urakoitiin miehen kanssa oikein hartiavoimin, ja saimme koko yläkerran vihdoin lopulliseen väriinsä!

Tai no melkein; jäljelle jäi vielä isomman pojan huoneen seinä, jonka hän itse haluaa tulla maalaamaan valitsemallaan vihreän sävyllä. :)

Tuossa alla olevassa valokuvassa pilkistääkin pieni siivu pienimmän poikamme aurinkoista lastenhuonetta - ja taustalla tupakeittiön päätyseinä, jonka tässä vaiheessa valokuvaamista oli saanut ylleen ensimmäisen kerroksen väriä. Palaan tuohon seinään pikemmiten ihan oman postauksen merkeissä.

Pienemmän pojan huoneeseen valittiin kipsilevyseiniin aurinkoinen ja lämmin sävy, Greippi (S302), Tikkurilan värikartasta, ja hirsipaneelit maalattiin koko kodissa Tikkurilan Valkoisella.

Greippi oli täydellinen värivalinta aurinkoisen ja energisen pojan huoneeseen! :)

Pojan huoneesta puuttuukin enää vain patterin kytkeminen sekä listat; lattian ja katon rajasta, sekä ikkunan ympäriltä. Siivousta vaille muuttovalmis huone noiden askareiden jälkeen siis - lähellä maaliviivaa siis tämän huoneen osalta!

Muistin virkistykseksi oli muuten pakko kaivaa arkistoista valokuva (alla) juurikin tuosta samaisesta nurkasta ennen remontin aloitusta.... Phuuuuh, pitkä matka on tuosta tultu!

Aikoinaan tämän huoneen läpi kuljettiin isoon tilaan (nykyiseen tupakeittiöön), mutta remontissa tuo oviaukko poistettiin ja tilalle rakentuu keittiö seinän toiselle puolelle. Pienemmän pojan huone olikin siis alunperin yhdistetty oleskeluhuone ja eteinen...

Ette voi edes kuvitella niitä onnen tunteita, joita läpikäymme joka ikinen päivä tuolla raksalla puuhatessa, kun muistelemme melkein kolmen vuoden mittaista tarinaa taaksepäin ja katselemme oman työmme jälkeä...!

...Ollaan kyllä monen kerrat taputeltu toisiamme olkapäille ja lyöty yläfemmaa:

'Hyvä Meidän Tiimi!

Samoin pintamateriaali- ja värivalintoja nyt valmiina pintoina katsellessa olemme todenneet, että 'kyllä, nappiin meni!' :)

Omaa silmääni miellyttää suuresti tuo Greipin, Tikkurilan Valkoisen ja meille vahingon kautta 'erikoistilauksena' sekoitettu harmaan lattiamaalin sävyn, tupla-annos 2115 -väriä, yhdistelmä:

Makuja on monia, ja tästä talosta on tullut täysin meidän näköisemme. Olemme molemmat vanhan talon asujia, vaikka edellisinä koteina on ollut niin uusi omakotitalo, kerrostaloasuntoja, rivitaloasuntoja... Vanhassa talossa on lämmin tunnelma ja tällä talolla on kaunis sielu!

...Pelkään pimeää, ja liian vilkkaalla mielikuvituksella iltaisin jännitän täällä nykyisessäkin kodissamme jokaista rapinaa, mutta tuolla Villa Kotirannassa saatan yksin puuhastella iltahämärään saakka, ihanan rauhallisissa tunnelmissa.

Noiden seinien sisältä löytyi minun ZEN. <3

Kaivoin arkistoista vielä muutaman valokuvan matkan varrelta, jotka on otettu tuosta pienemmän pojan huoneesta eri vaiheissa:

Meidän koti - ihan meidän näköinen!! <3

Murphyn laki päti keittiöömme...

Viikko sitten tunnelma oli hieman erilainen raksalla - ja raksaajillakin fiilikset vähän korkeammalla; odottelimme nimittäin Noblessa -keittiön saapumista Saksan tehtaalta.

Edellisenä viikonloppuna olin huhkinut maalaamisen parissa, jotta keittiön seinät saatiin lopulliseen maaliin ennen tavaroiden saapumista, ja mies oli buukannut apujoukkojakin kasaamaan keittiötä paikoilleen.

Viikkoa myöhemmin tilanne on tämä:

Keittiö kyllä saapui, mutta ei sellaisena - tai edes siinä kunnossa - kuin olimme tilanneet.

Yksi laatikosto oli kuormassa tullut sivu edellä alas, ja tavarantoimittajakin heti ilmoitti, että uusi laatikosto on tilattu jo tilalle. Toimitusaikaa keittiöfirmasta kysellessä selvisi, että kesälomakaudella puhutaan viikoista, ei päivistä...

Lisäksi löytyi naarmua ja yksi vetolaatikoston ovi oli reunasta lohjennut - tilaukseen menivät siis nekin.

Viikko sitten tiistaina vietin illan tulkiten saksankielistä rahtikirjaa (yllättävän haastavaa, sillä aikoinaan valitessani italian- ja ranskankielet saksan sijaan en ollut ymmärtänyt päätöksen vaikutusta parinkymmenen vuoden päähän - tyhmästä päästä kärsii koko rakennusprojekti....) ja verraten sitä rakenne- ja naamakuviin, jotka meille oli toimitettu - ja joiden avustuksella kasaamisen piti tapahtua helposti ja lähes vaivatta. Rahtikirjasta löytyi rivikaupalla koodeja, joita kuvissa taas ei ollut, ja selvisikin sitten hieman myöhemmin, että kuvista puuttui elementtejä.

...Nuo elementit muuten lisäsivät keittiön toisen kaappirivistön leveysmittoja sen verran, että kiiteltiin tuuriamme, että olimme jättäneet hieman pelivaraa seinälle ja siirtäneet varuilta suoraan valokytkimet toiselle seinälle kulman taakse - olisi nimittäin loppunut seinä muuten kesken...

Mutta koko toimituksen kruunasi allaskaappi-roskiskaappi -sketsi, jota tässä seuratessa ja koettaessa selvittää ei olla ihan aina oltu varmoja, missä kohti kuului nauraa - tai itkeä, ei sen puoleen...

Eli ongelma on tämä: meille toimitettiin alla olevan kuvan kaapit. Oikealla on allaskaappi NSPU2A-ASS60 ja vasemmalla oleva roskiskaappi NU2A60.

Lopputuleman pitäisi siis näillä olla alla olevan valokuvan mukainen:

Sitten päästään siihen ongelmaan:

Allaskaappi NSPU2A-Ass60 ja roskiskaappi NU2A60 on piirretty tehtaallekin toimitettuun naamakuvaan väärin päin - roskiskaappi on allaskaapin paikalla ja allaskaappi on roskiskaapin paikalla.

Saimme ensin keittiöfirmasta vastauksen, että vaihdatte vain niiden paikkaa keskenään. No niinhän sitä nopeasti kuvittelisi, mutta koska naamakuvat ovat menneet väärin tehtaalle, on tehtaalla lovettu vetolaatikoiden listoille kolot väärin.

Eli allaskaapissa on roskiskaapin loveus ja roskiskaapissa allaskaapin loveus.

Seuraava ehdotettu ratkaisu oli, että antakaa kaappien olla siinä järjestyksessä kuin ne ovat nyt naamakuvissa, mutta asennatte altaan siihen roskiskaappiin.

No kaappien rakenne on erilainen, eikä allas mahdu roskiskaappiin!

Eipä hätää, tähänkin löytyi näppärä ratkaisu; ihan pienellä DIY-projektilla voimme tuunata-leikkata-liimata-askarrella roskiskaapista allaskaapin ja toisin päin; eli meidän olisi pitänyt purkaa kaappien rakenteet, ja siirrettä osat toisesta kaapista toiseen. Vähän olisi jäänyt ruuvinreikiäkin näkyviin, kun vetolaatikkojen kiskotkin kaapeissa eri mittaiset...

Tässä kohti vihellettiin peli poikki!

Olemme kolmatta vuotta niska limassa itse remontoitu talo, ja tämän keittiön piti olla se palkinto koko hommasta; keittiö, jota meidän EI TARVITSE KASATA ITSE, vaan maksamme siitä ilosta, että jotain tulee taloon valmiina ja me vain ASENNAMME kaapistot paikoilleen.

Emme maksa DIY-projektista, emme ole tilanneet DIY-projektia, emmekä ole missään vaiheessa lupautuneet sellaista vastaanottamaan. Olemme tilanneet keittiön, johon leikkaamme itse aukot tasoihin liedelle ja altaalle - that's it!

Virhe yksinkertaisesti on myyjän; jos hän olisi tarkistanut koodit ennen tilaamista, olisi tehdas lovennut kaapit oikein, ja meillä olisi jo keittiö valmiina!

Myyjä lupautui tulemaan huomenna itse paikalle, ja tuunaamaan kaapiston, mutta ilmoitimme viikonlopun ajan tätä muristuamme, että kiitos ei, emme halua tuunattua ratkaisua, vaan haluamme sen, mitä olemme tilanneet ja mistä maksamme.

Keittiö siis nyt seisoo laatikoissa ja valtaa sekä keittiönurkkausta, että koko verannan - mihin piti muuten varastoida muuta toimituksessa olevaa tavaraa, ja joille jouduimme nyt järjestämään erillisen tilapäisvarastoinnin. Ja montako viikkoa? Ei tietoa...

Ja ei, emme voi kasata muuta osaa keittiöstä tässä odotellessa, sillä sekä tuo hajonnut kaapisto, että allas- ja roskiskaappi ovat ikkunan alle tulevasta tasosta, joka täytyy kasata ensin, ennenkuin toiselle seinälle pääsee kokoamaan kaappirivistöä...

Phuuh....

Tässä vaiheessa, kun maaliviiva alkoi jo häämöttää, ei vain enää jaksaisi tällaista säätämistä! Harmittaa niin vietävästi, että aikataulut kosahtivat tämän takia...

Koetamme pitää mielialaa yllä muistuttelemalla toisiamme, että keittiöstä tulee kyllä sellainen kuin olemme toivoneetkin - ja kaiken kaikkiaan muutoin keittiö vaikuttaa todella hyvälaatuiselle, ja rakenteet tukeville. Meillä vain kävi huono tuuri tällä kertaa yksityiskohtien kanssa.

 "Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen."

Mitä tästä opimme?

1. Tekevälle sattuu, ja ihminen on erehtyväinen. Tarkemmin olisi vielä käytävä suunnitelma kaappi kaapilta yhdessä läpi myyjän kanssa ja tarkistettava koodit kohilleen ennen tilausta, jos haluaa varmistaa, että saa kerralla oikein - ja silti saattaa kuormassa tavara kolhiintua tai vaikka tehtaalla pakkausvaiheessa jotain unohtua kyydistä. Ja rajallinen on asiakkaan vastuu tällaisissa tilanteissa tilauskoodien oikeellisuudesta - asiakas ja myyjä sopivat, mitä tilataan ja myyjän vastuulla on näppäillä koodit oikein!

2. Avaa suu rohkeasti, ja keskustele avoimesti, mitä olet valmis hyväksymään ja mitä et. Aivan liian usein meillä suomalaisilla tuppaa olla tapana niellä pettymys ja tyytyä siihen mitä saadaan...

Näillä ajatuksilla uuteen viikkoon! :)

Inspiraatiota sisustamiseen ja ohjeita DIY-projekteihin vuoden jokaiselle viikolle

*Kaupallinen yhteistyö, Kustannus-Mäkelä

Esittelin viime huhtikuussa inspiroivimman sisustuskirjan aikoihin; Kodin kaunis vintagetyyli (Susanna Zacke & Sania Hedengren, Kustannus-Mäkelä Oy).

Tuo kirja on edelleen parhaalla paikalla olohuoneessamme, aina helposti käsien ulottuvilla, kun kaipaan ideoita ja inspiraatiota oman kotini sisustamiseen, mutta tovi sitten kirjan rinnalle hyllyyn ilmestyi samojen tekijöiden uusi teos; 52 Sisustusideaa kotiin (Susanna Zacke & Sania Hedengren, Kustannus-Mäkelä Oy).

Kuten kirjan nimestäkin voi päätellä, on noiden koreiden kansien sisään piilotettu sisustus-, tuunaus- ja askarteluideoita vuoden jokaiselle viikolle.

Niin minun näköiseni kirja - löysin monen monta ideaa, joita olin joko itse joskus kokeillut tai joihin olin ohjetta koettanut aiemmin jo löytää!

Tämä kirja inspiroi minua löytämään yhä jatkossakin uusia tapoja hyödyntää vanhoja esineitä, ja antaa roskalavatuomion saaneille tavaroille vielä uuden elämän. :)

Tässä kirjassa olevien ideoiden toteuttaminen on myös tehty lukijalle helpoksi, sillä työvaiheet on avattu selkein työohjein ja työvaihekuvin. Esimerkiksi kauniin puulaatikon tekeminen itse ei enää näiden ohjeiden läpikäynnin jälkeen tunnu tippaakaan liian haastavalle! :)

...To Do -listallani onkin taas useampi pieni ja vähän suurempikin projekti odottelemassa... ;)

Eikä vain tuunausideoita, vaan myös hauskoja vinkkejä ja sisustusideoita, kuinka vaikka saman sohvan ympärillä tekstiilejä ja piensisustusta muuttamalla voit saada kolme aivan erilaista tunnelmaa olohuoneeseen.

Tästä kirjasta löysin myös ratkaisun tulevan kotimme verannan vaatesäilytykseenkin!

Kirjan ideat on toteutettavissa pienin kustannuksin, tai jopa ilmaiseksi kodeista jo löytyvin tarvikkein, ja ohjeita on tosiaan helppo noudattaa.

Myös isompi poikani selasi kirjan innoissaan läpi, ja löysi askarteluohjeen näyttävään tauluun, jollaista vähän jo häneltä tilailin mittatilaustyönä tulevaan kotiimme. ;)

Mielestäni tämä kirja sopiikin vaikka tuliaisiksi ensimmäiseen omaan kotiin muuttaneelle nuorelle, tai vaikka viemisiksi tuunaamisesta ja sisustamisesta innostuneelle ystävälle!

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan kirjaan, ja nappaamaan omaan kotiin sopivat ideat toteutukseen!

Vinkvink, tämän viikon vinkkinä on valaisin vanhasta lasipullosta.

Tuulahdus heinäkuulta - visiitillä lapsuudenkodissa

Näissä maisemissa vietettiin viikonloppua Pohjois-Savossa!

Lähdimme pienimmän pojan kanssa Mäntsälän sadetta pakoon, ja lähes koko reissun ajan saimme nauttia auringonpaisteesta ja lähes helteisistä keleistä tässä ihanassa ympäristössä.

 

Mansikoita masu pullollaan - ja mummon leipomaa mansikkakakkua! <3

Äidilleni on lasteni myötä syntynyt perinne leipoa täytekakku lähes jokaiselle käynnillemme lapsuudenkodissani. Ei omassa lapsuudessani näin herkuteltu - tapa taitaakin olla niitä isovanhempien etuoikeuksia lelliä pikkuisia... ;)

Pohjois-Savossa mansikkakausi oli vanhempieni puutarhassa juuri parhaimmillaan, ja useamman litran sai äitini päivittäin marjoja jo pakastaakin.

Edes tämä herkkusuu ei onnistunut koko mansikkamaata kerralla tyhjentämään, vaikka kerran vielä  onnistui karkaamaan luvattakin mansikkamaalle napostelemaan ennen kotiin lähtöä... ;)

Isäni marjamaa - pensasmustikoineen, puutarhavadelmineen ja mansikoineen - jota koristavat erilaiset kukkivat lajikkeet peurankelloista lähtien on mielestäni todella kaunis. Koko pihamaa ja puutarha on muutenkin rennolla otteella (ja 'sattumanvaraisella istuttelulla') toteutettu yhdistelmä vanhanajan luontopihaa ja harvinaisempienkin lajikkeiden istutuksia.

Osa kukkalajikkeista on itseasiassa alkujaan 1900 -luvun alkupuolella jo kasvanut isäni lapsuudenkodin maisemissa Tervossa, ja sieltä hänen mukanaan kulkeutunut Pohjois-Savoon.

Valokuvasin puutarhan kukkaloistoa niin paljon, että ajattelin julkaista niistä koosteen perjantain Kukkailottelua -haasteessa! :)

Marjasato näytti runsaalle muuallakin kuin mansikkamaalla; puna- ja mustaherukka-, sekä karviaispensaat olivat täynnä kypsyviä marjoja.

Omaan puutarhaani ei tänä vuonna näytä tulevan omenasatoa lainkaan - toki viime vuoden yli 200kg omenasadosta tehtyä mehua on vieläkin melkoisesti jäljellä - mutta isäni puutarhassa myös omenapuut olivat täyttyneet raakileista!

...Voi, kun Isäni viherpeukalon olisinkin perinyt... ;)

Pojalle mummolan Jami-koira, sekä Musta Kissa ja Rontti-kissa olivat ikävöityjä kavereita, joita kuukauden erossa olon jälkeen rapsuteltiin ja halailtiin urakalla. ...Pihakissoille hieman kova paikka tämän pienen eläintenystävän loputon rakkaus... ;)

...Ja minäkin ehdin viettää muutaman hetken nauttien auringosta ja pienestä palasta rauhaa yksin kameran kanssa puutarhassa kierrellen! :)

Olinkin jo tässä arjen tohinan keskellä unohtanut, miten minun akkuni latautuvat kyykkiessä kukkapuskassa, jahdaten kameran kanssa herhiläisiä ja perhosen toukkia! :)

ZEN!

...Noita luontokuvia tulikin niin paljon, että niistäkin lupailen laittaa vielä koosteita tuonne rinnakkaisblogin puolelle viikonloppua kohti.

Eikä viikonlopun aikana työt raksallakaan pysähtyneet, sillä mies jäi ahertamaan poissaollessamme; yläkerran wc- ja suihkutilan seinät on nyt laatoitettu (laitoinkin valokuvaa Instagramin puolelle) ja portaiden pystysuorille osuuksille vaaleat kuviolaatatkin ovat paikoillaan.

Koetan huomenna ehtiä illalla vielä valokuvaamaan raksalle ja laittaa valokuvia jakoon, sillä muutakin huimaa edistystä remontissa tapahtuu; keittiömme saapui tänään ja kaapistot alkavat suunnitelman mukaan nousta huomenna paikoilleen!! :)

Etenee, etenee... ;)

Mutta nyt kaadun hetkeksi sohvalle vaaka-asentoon - mies lähti käymään asioilla kera pienimmän pojan, ja minulle vapautui pieni pala taivasta hiljaisuuden merkeissä. <3

Tsemppiä viikkoon, ja hei - ihanaa elokuuta!!

Se ois syksy nyt!

*....Harkitsee puolivakavissaan kynttilöiden ja viime talvena kesken jääneiden neuletöiden kaivamista esiin...*