Kotiseutumatkalla Pohjois-Savossa

Ei, tuo ylläoleva valokuva ei ollut arkistojen kätköistä, vaan syyskuussa otettu - ja vielä Pohjois-Savon korkeuksilta! :)

Blogissa on hetken ollut hiljaiseloa, sillä lähdimme viikko sitten perjantaina lasten kanssa remonttitouhuja pakoon vanhempieni luo Itä-Suomeen

Vaikka koivut olivat aloittaneet jo värinvaihdon vihreästä keltaiseen, ja sotkeneet hiekkatietkin touhussaan tipahtaneilla väriläiskillä, oli isäni puutarhassa kukkaloisto edelleenkin upea. Kuten olen aiemminkin sanonut, kadehdin - ja koetan kovasti napata opit talteen - isäni taitoa ja silmää puutarhan lajikkeiden suhteen, sillä lapsuudenkotini piha on täydessä kukassa varhaisesta keväästä pitkälle myöhäiseen syksyyn!

Lupaan palata noihin puutarhan valokuviin vielä paremminkin - ehkäpä perjantain Kukkailottelua -valokuvahaasteen merkeissä! ;)

Ehdin viikonloppumatkan aikana myös viettämään hiljaisen hetken kasvimaallakin - niin kameran kanssa, kuin pakasterasioidenkin! Marjasato on osittain Savossakin jo kypsynyt, mutta tyrnit ja karviaiset saivat vielä jäädä odottamaan poimintaa. Pensasmustikkakin oli osittain poimintakypsää, eli paras satokausi niidenkin osalta taitaa olla vasta tällä tai seuraavalla viikolla.

Mutta pensasvadelmat - ne olivat jo pääsääntöisesti kypsiä, herkullisia, valtavia ja niitä oli runsaasti!

Keräsin pakastimeen useamman litran vadelmaa - siis sen minkä syömiseltä ehdin rasioihin pudottaa... :) Tarkoitus olisi talven mittaan, kunhan täällä tuo remontti saadaan valmiiksi ja päästään rauhoittumaan kotoiluun, keittää marjat lettuhilloksi pojille.

Yksi parhaita puolia isäni pihassa - ja varsinkin kasvimaalla - ovat pienet yllätykset, jotka löytyvät vasta, kun menet aivan lähelle ja satut kurkistamaan oikeaan paikkaan. Esimerkiksi tällainen kaunokainen sai minut hymyilemään vadelmapenkin keskellä, kun kurkottelin marjoja aivan sieltä pensaan keskeltä:

Luonnonmukainen, rento, sattumanvarainen - siinä ehkä parhaat adjektiivit kuvaamaan lapsuudenkotini pihapiiriä. Perinnekasvit, jotka isäni on tuonut mukanaan viime vuosisadan alkupuolella hänen lapsuudenkodin pihapiirissä kasvaneista taimista, täydentävät puutarhaa ja tekevät siitä aidon, herkän ja tunnelmallisen.

Vadelmapensaikkoon eksyi kanssani myös lapsetkin, jotka melkoisella tarkkuudella tyhjensivät korkeiden pensaiden alaosat. ....Ja ainoatakaan noista marjoista ei tipahtanut hillokeräykseen... ;)

Kovasti olin jo haaveillut pääseväni tänä syksynä jo istuttamaan omatkin vadelman taimet pihaamme, mutta vielä ensi kesään saan odottaa tuon askareen kanssa. Isän kanssa tosin jo sovimmekin, että saan hänen puutarhastaan tarvittavat taimet sitten, kun niiden hankinnasta tulee ajankohtaista - ja aion kyllä päälle vaatia vielä hands-on -perehdytyksen tähän osaan puutarhanhoitoa! ;)

Isän vadelmatarhassa oli helppo kadottaa myös lapset pensaiden sekaan - pienin poimija varsinkin pujahti sujuvasti lehtien keskelle.

Eikä viikonloppu ollut pelkkää marjapensaissa pyörimistä - isommalle pojalle kaikkein tärkein osa näitä kotiseutumatkoja on puolen päivän mittaiset kalaretket ukin kanssa!

Tälläkin kertaa nämä perheen miehet viettivät viisi tuntia soudellen ja kalastellen, välillä rantautuen makkaranpaistoon rantakiville tehdyn nuotion ääreen, höpötellen ja elämänoppeja sukupolvelta toiselle jakaen.

Tärkeitä hetkiä - ja niin kovasti odotettuja - niin lapsenlapselle kuin ukillekin...

On ihanaa ollut huomata, että vaikka välimatkaa onkin melkein 400kilometriä, on Savossa asuvista isovanhemmista tullut myös todella läheisiä ja rakkaita lapsille. Ikävä on aina suuri puolin ja toisin. ...Eikä kuivaa silmäkulmaa ole kenelläkään, kun sanotaan heippoja Etelä-Suomeen päin käännetyn auton kupeessa...

Nämä kaksi kumppanusta saattavat myös viettää pitkiä toveja köllötellen yhdessä kammarissa, jutellen vaikka koulusta, kavereista, harrastuksista... Ukille uskoudutaan, ukin kertomuksia kuunnellaan, ukilta opitaan.

Oma isä on aina maailman paras isä, mutta on mahtavaa seurata, kuinka tuo maailman paras isä on myös maailman paras ukki! Se sama avoin ja lämmin suhde, joka minulla ja isälläni on ollut, on nyt myös lapsillani heidän ukkinsa kanssa; painimista ja telmimistä, leikkiin täysillä heittäytymistä, halaamista, tukea ja lohtua, rohkaisua ja kannustusta, oman ajan antamista, opettamista ja myös kuuntelemista puolin ja toisin...

...Mun iskä on kyllä loistotyyppi! :)

Pari seuraavaa kuukautta taitaa mennä turhankin ahkerasti muuton ja muuton jälkeisen purkamisen parissa, joten hieman harmissani laskeskelin, että taitaa seuraava Itä-Suomen retki mennä marraskuun alkupuolelle... Yleensä olemme pyrkineet vähintään kerran kuukaudessa näkemään, kesällä pidempiäkin aikoja kerrallaan.

Tosin ehkä lokakuulle ajoittuvalla syyslomalla olisi hyvä nipistää muutama päivä muuttotouhuistakin hetken lepoon ja suunnata seesteiseen Savoon...! ;)

Tuulahdus heinäkuulta - visiitillä lapsuudenkodissa

Näissä maisemissa vietettiin viikonloppua Pohjois-Savossa!

Lähdimme pienimmän pojan kanssa Mäntsälän sadetta pakoon, ja lähes koko reissun ajan saimme nauttia auringonpaisteesta ja lähes helteisistä keleistä tässä ihanassa ympäristössä.

 

Mansikoita masu pullollaan - ja mummon leipomaa mansikkakakkua! <3

Äidilleni on lasteni myötä syntynyt perinne leipoa täytekakku lähes jokaiselle käynnillemme lapsuudenkodissani. Ei omassa lapsuudessani näin herkuteltu - tapa taitaakin olla niitä isovanhempien etuoikeuksia lelliä pikkuisia... ;)

Pohjois-Savossa mansikkakausi oli vanhempieni puutarhassa juuri parhaimmillaan, ja useamman litran sai äitini päivittäin marjoja jo pakastaakin.

Edes tämä herkkusuu ei onnistunut koko mansikkamaata kerralla tyhjentämään, vaikka kerran vielä  onnistui karkaamaan luvattakin mansikkamaalle napostelemaan ennen kotiin lähtöä... ;)

Isäni marjamaa - pensasmustikoineen, puutarhavadelmineen ja mansikoineen - jota koristavat erilaiset kukkivat lajikkeet peurankelloista lähtien on mielestäni todella kaunis. Koko pihamaa ja puutarha on muutenkin rennolla otteella (ja 'sattumanvaraisella istuttelulla') toteutettu yhdistelmä vanhanajan luontopihaa ja harvinaisempienkin lajikkeiden istutuksia.

Osa kukkalajikkeista on itseasiassa alkujaan 1900 -luvun alkupuolella jo kasvanut isäni lapsuudenkodin maisemissa Tervossa, ja sieltä hänen mukanaan kulkeutunut Pohjois-Savoon.

Valokuvasin puutarhan kukkaloistoa niin paljon, että ajattelin julkaista niistä koosteen perjantain Kukkailottelua -haasteessa! :)

Marjasato näytti runsaalle muuallakin kuin mansikkamaalla; puna- ja mustaherukka-, sekä karviaispensaat olivat täynnä kypsyviä marjoja.

Omaan puutarhaani ei tänä vuonna näytä tulevan omenasatoa lainkaan - toki viime vuoden yli 200kg omenasadosta tehtyä mehua on vieläkin melkoisesti jäljellä - mutta isäni puutarhassa myös omenapuut olivat täyttyneet raakileista!

...Voi, kun Isäni viherpeukalon olisinkin perinyt... ;)

Pojalle mummolan Jami-koira, sekä Musta Kissa ja Rontti-kissa olivat ikävöityjä kavereita, joita kuukauden erossa olon jälkeen rapsuteltiin ja halailtiin urakalla. ...Pihakissoille hieman kova paikka tämän pienen eläintenystävän loputon rakkaus... ;)

...Ja minäkin ehdin viettää muutaman hetken nauttien auringosta ja pienestä palasta rauhaa yksin kameran kanssa puutarhassa kierrellen! :)

Olinkin jo tässä arjen tohinan keskellä unohtanut, miten minun akkuni latautuvat kyykkiessä kukkapuskassa, jahdaten kameran kanssa herhiläisiä ja perhosen toukkia! :)

ZEN!

...Noita luontokuvia tulikin niin paljon, että niistäkin lupailen laittaa vielä koosteita tuonne rinnakkaisblogin puolelle viikonloppua kohti.

Eikä viikonlopun aikana työt raksallakaan pysähtyneet, sillä mies jäi ahertamaan poissaollessamme; yläkerran wc- ja suihkutilan seinät on nyt laatoitettu (laitoinkin valokuvaa Instagramin puolelle) ja portaiden pystysuorille osuuksille vaaleat kuviolaatatkin ovat paikoillaan.

Koetan huomenna ehtiä illalla vielä valokuvaamaan raksalle ja laittaa valokuvia jakoon, sillä muutakin huimaa edistystä remontissa tapahtuu; keittiömme saapui tänään ja kaapistot alkavat suunnitelman mukaan nousta huomenna paikoilleen!! :)

Etenee, etenee... ;)

Mutta nyt kaadun hetkeksi sohvalle vaaka-asentoon - mies lähti käymään asioilla kera pienimmän pojan, ja minulle vapautui pieni pala taivasta hiljaisuuden merkeissä. <3

Tsemppiä viikkoon, ja hei - ihanaa elokuuta!!

Se ois syksy nyt!

*....Harkitsee puolivakavissaan kynttilöiden ja viime talvena kesken jääneiden neuletöiden kaivamista esiin...*

Trendikäs ituhippi

Käydessämme toissa viikonloppuna vanhempieni luona Pohjois-Savossa, unohduin aamupalapöydässä selaamaan puolen vuoden takaista ET –lehteä. Joogaohjeiden ja ikäihmisten parisuhdevinkkien seasta silmiin pisti pikkuinen ’uutisointi’ erään sivun alareunassa, että ’hortoilu’ oli vuoden 2015 trendikkäin sana.

Uutisoinnin mukaan hortoilulla ei kuitenkaan tarkoitettu tässä tapauksessa päämäärätöntä kuljeskelua, vaan villiruuan (marjat, voikukat, jäkälät…) keräämistä hortoilemalla metsässä. Ei niin väliä villiruuan lajikkeella, vaan ’tärkeintä on löytää se hortoilemalla’.

Eli samaa puuhaa kuin omassa lapsuudessa, kun vanhemmat pakkasivat lapset, eväät ja marjasankot autoon ja suunnattiin päiväksi metsään, mutta päivitettynä 2010 –luvun tavoitteelliseen tavoitteettomuuteen. :)

Kai tämä hortoilukin lasketaan eräänlaiseksi downshiftaamisen ala-lajiksi. Wikipedian mukaan ’downshiftingin yleistyminen elämänasenteeksi nuorten aikuisten keskuudessa voidaan nähdä vastalauseena nyky-yhteiskunnan materialistista, suorittavaa mentaliteettia kohtaan’, johon hortoilu osuu ja uppoaa täydellisesti!

Eli et ole enää ituhippi, jos pyörit vapaa-aikasi pusikoissa keräämässä maitohorsmaa kuivamaan talven yrttiteevalikoimaasi varten, vaan selkeästi trendikäs ja persoonallinen – silleen viileellä tavalla. ;)

Ihan lohdullista, näin viime kesän ja syksyn metsiköissä ja takapihan puskissa villiruokia haalimassa hortoilleena... :)

Kirjoitinkin aiheesta jo 2014 rinnakkaisblogiini, mutta haluankin jakaa tuon tekstin täällä kanssanne - niin hauskasti osui tähän luonnossa haahuiluun - tai siis 'hortoiluun'! Eli syyskuussa 2014 menin tällaisilla ajatuksilla:

''Muistan lapsuudestani vanhempieni kanssa marjametsässä vietetyt päivät kullatuin kehyksin; mehua pullossa, eväsleivät voipaperissa, mustikoita enemmän suupieliä värjäämässä kuin omassa kupposessa, lepotaukoja kannokossa tai sammalmättäällä, isän kertomukset metsästysretkistä ja erilaisten eläinten kohtaamisesta metsissä… Illalla kotona äiti istui keittiössä siivoamassa marjoja sankoista pakastamista varten.

Reilut 25 vuotta myöhemmin löysin itseni haahuilemasta takametsikössämme pikkuinen muovikippo kourassa; jos vaikka puuromarjat saisin talteen. En tiedä onko nostalgiaa syyttäminen, mutta oman hiljaiset pienet metsäretkeni tempasivat minut mukanaan. Monena iltana töistä kotiin palattuani, kun tuntui, että olin aivan poikki päivän aherruksesta, vaihdoin päälle lämmintä ulkovaatetta, vedin kumisaappaat jalkaan ja katosin kipponi kanssa metsään. Joskus viivyin puoli tuntia, joskus puolitoista, mutta en pysty edes kuvailemaan sitä rauhan ja vapauden tunnetta, kun sain vetäytyä omaan hiljaisuuteen!

Yritin tätä miehellenikin selittää, että puolukoiden poimiminen on minulle kuin meditaatiota tai suoranaista lepoa – ei mitään lisätyötä työpäivän jälkeen. Vaikka olin väsynyt kun raahauduin töistä kotiin, olin metsäretkeni jälkeen taas täynnä uutta virtaa, intoa ja energiaa.

Eikä syy akkujen latautumiseen ollut varmasti pelkkä yksinolo tai hiljaisuudessa kyykkiminen puolukkapensaikosta toiseen, vaan päivän rauhallinen tuokio omien ajatuksien kanssa. Poiminnan lomassa sain käytyä läpi kaikki päivän mittaan kertyneet ajatukset, jotka vaativat vähän pureskelua, ehdin suunnittelemaan tulevien päivien tekemisiä ja muistelemaan päivän tapahtumia – eräänlainen tilinpäätöksen teko sille päivälle. Jätin kaikki vaivanneet ajatukset pohdiskeltuina sinne varpujen sekaan ja palasin taas kodin arkeen kirkkain ja iloisin ajatuksin. :)

Ja uskon, että mieskin huomasi eron energiani määrässä, sillä tässä eräänä iltana, kun haaveilin, että pääsisin  livahtamaan pihassamme leikkiviltä pojilta salaa metsikköön, huomasin mieheni harhauttavan poikien huomion jalkapallopeliin – ja minä katosin hissunkissun takavasemmalle. ;)

Eikä noista retkistä käteen jäänyt vain kirkastuneet ajatukset ja hyvä mieli, vaan myös reilut 5litraa puolukoita, joista osan käytin jo herkulliseen puolukkamehuun (jostain syystä nyt kun odottelen tätä uutta ja pientä ihmistä perheeseemme, happamat puolukat ovat ehkä parasta mitä tiedän!), jota koko perhe juonut innolla – eli meillä voittaa kaikki! :)''

Ensi kesää ja syksyä, sekä niiden mukanaan tuomia hortoiluja odotellessa...

Metsäretki takapihalle - MakroTex viikkohaaste 'Syyskuu'

Olen nyt muutamana iltana kyykkinyt takapihan metsikössä poimimassa syksyn puolukkasatoa pakastimeen. Metsän syksyistä väriloistoa ihastellessa tuntuikin luontevalle ottaa kamera mukaan ja valokuvata viikon MakroTex -viikkohaasteen kuvat syksyistä asetelmaa metsän omista askartelumateriaaleista kerätessä - aiheena tällä viikolla 'Syyskuu'.

*Enemmän MakroTex -viikon periaatteesta voit lukea Pieni Lintu -blogista.

Tälle näyttää siis minun silmissäni syyskuu:

Vadelma-viherherukkahillo

Poimin viime viikonloppuna vanhempieni luona käydessä ison purkillisen vadelmia sekä 2,5litraa viherherukoita - viikolla olikin sitten hillotalkoot, joiden ansiosta jääkaapissani on nyt 9 pilttipurkillista ja 1 vähän isompi salsapurkillinen hilloa talven pannari- ja lettuhetkiin.

...Laskinkin, että hillojen ystäville lahjoittamisesta huolimatta jääkaapissamme on nyt jo reilut 30 purkillista erilaisia hilloja - ja näillä näkymin ainakin omenahilloa olisi vielä tiedossa! :D

Mutta tässäpä jakoon helppo ja herkku ohje vadelmien ja viherherukoiden säilömiseen:

Vadelma-viherherukkahillo

1l vadelmaa

1l viherherukkaa

½dl vettä

6dl hillosokeria

1. Siivoa marjat.

2. Mittaa marjat ja vesi kattilaan. Kuumenna höyryäväksi.

3. Survo marjat sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi.

4. Kuumenna seos uudelleen höyryäväksi. 

5. Lisää sokeri.

6. Kiehauta ja keitä miedolla lämmöllä 15-20min. 

7. Anna hillon jäähtyä n.30min. Purkita kuumennettuihin lasipurkkeihin ja sulje välittömästi.

8. Hillo jähmettyy n.1vrk aikana. Säilytä hillo viileässä.


Ja yllätys, yllätys - luonnollisesti askartelin etiketit näillekin hilloille! ;)