Ensimmäinen joulu ikiomassa kodissa vietettiin juhlistaen perheen kanssa; verannalta kannettiin isäni lapsuudenkodin perintöpöytä ruokapöytämme jatkoksi ja jouluaaton päivällinen katettiin tupaan kaikkiaan yhdeksälle hengelle.
...Kovasti haaveilin myös omien vanhempieni saamisesta saman pöydän ääreen Savosta, mutta näin talvipakkasilla ulkoruokinnassa olevat lemmikit aiheuttavat haasteita useamman päivän visiiteille - lasten joulu siis jatkuu vielä monen monta päivää, sillä lähden lasten kanssa Tapaninpäivänä rekiretkelle Pohjois-Savoon!
Miestä paljolti kiittäminen joulun ruokien valmistamisesta - hän jopa loihti täydellisen glögijuustokakunkin kahvipöytään!
Uusi keittiömmekin pääsi samalla tulikokeeseen, kun miehen kanssa siellä koko aattoaamupäivä yhtä aikaa keitettiin, paistettiin, höyrytettiin, viipaloitiin, paloiteltiin, vispattiin ja tiskattiin. Ja pussattiin. ;)
Jouluaaton päivällisen kattaus rakentui perintöastioista, kirppislöydöistä, viime hetken Ikea -hankinnoista ja kotoa jo löytyneistä tekstiileistä.
Kultareunaiset lautaset ovat jo vuosia olleet osa juhlakattauksiamme; Lahden vuosina löysin tämän kymmenen lautasen astiaston kirpputorilta muutaman euron yhteishintaan!
Kynttilänjalat ovat vuosien mittaan tarttuneet mukaan kirpputoreilta, ja pari vuotta sitten maalasin ne kaikki viimein mustiksi. Tänä jouluna ensimmäistä kertaa otin ne kaikki vihdoin käyttöönkin!
Kynttilät ovat Kotikulta -merkin - ne olivat itse asiassa ainoat kauniin valkoiset pitkät kynttilät, jotka onnistuin joulun alla löytämään. Myös kattauksen valkoiset pallokynttilät ovat samaa sarjaa.
Kahviastiasto on puolestaan miehen mummon käsinmaalaama ja perintönä saatu.
Niin kaunis!
Harvoin raaskimme näitä herkkiä (ja käsinpestäviä...!) astioita ottaa käyttöön - tämä ensimmäinen joulumme Villa Kotirannassa tuntui niin juhlavalle hetkelle, että rohkenimme ottaa ne mukaan kattaukseen.
Väriä kattaukseen toivat juuri kukkaan puhkeavat vaaleanpunaset hyasintit, jotka asettelin erilaisiin sinkkiruukkuihin. Hyasinttien sipulit piilotin koristekivikerroksen alle.
Suuret (150x250cm) ruudulliset pöytäliinat ovat Anno -merkin, ja olen ne ostanut jo vuosia sitten. Edellisen kerran liinat otettiin käyttöön syksyllä 2015 pidetyissä puutarhajuhlissa - tuolloinkin kaksi suurempaa pöytää yhdistettiin yhdeksi pitkäksi pöydäksi ystäville.
Pirta -merkin kaitaliinat löytyivät paikallisesta marketista ruokaostosten yhteydessä. Samaa sarjaa löytyi myös punaisenakin, mutta ne olivat jo hieman liian jouluiset omaan makuuni... :)
Muutamaa päivää ennen aattoa mies alkoi pohtia, onko meillä riittävästi juomalaseja yhdeksän hengen kattaukseen - ja onneksi ottikin puheeksi, sillä mitään sarjaa ei löytynyt sitä perinteistä puolta tusinaa enempää!
Nopea Ikea -googlaus, astiavalikoiman läpikäynti ja ostoslista miehelle mukaan. :)
Lopulta kotiin saapuivat aivan eri lasit, joista olimme alunperin puhuneet, mutta mieskin naurahti, että hyvin on koulutukseni perille mennyt, sillä nämä sinertävän-vihertävän-harmahtavan -sävyiset Kallna -lasit olivat täydelliset talviseen kattaukseen.
Värikkään tuvan vastapainoksi mustavalkoisen sävyinen kattaus kultaisin yksityiskohdin oli kokonaisuutta rauhoittava - ympärille nostetut eripariset tuolit ja pirttisarjan penkit toivat puolestaan kodikasta tunnelmaa ja pehmensivät kokonaisuutta.
Aivan meidän näköisemme joulu! <3
....Ihastuin muuten tuohon vanhaan pirtinpöytään tuvassamme niin kovin, että saattaa Bonanza -ruokailusarja siirtyä joulun jälkeen vuorostaan verannalle...! ;)
Aivan mielttömän kaunista teillä ja niin tunnelmallista <3 Oikein leppoisaa Tapaninpäivää!
VastaaPoista