Tämän äidin ZEN löytyy kasvimaalta!

Tänään luvassa hirmuinen valokuvapostaus kasvimaalta! :D

Kävin eilen kastelemassa taas raksan pihassa, ja nappasin samalla kameran mukaan.

...Ja kyllä, täälläkin sataa melkein päivittäin, mutta 'kasvimaan kasteleminen' on jo melkein tunnussana 'äidin omalle hetken hengähdykselle ja hiljaiselle tuokiolle'... ;)

Jokaisessa laatikossa vihertää mukavasti, ja kehäkukat sekä samettiruusut alkavat olla jo nupuilla, eli pian kasvimaalle saadaan kauniita väriläiskiäkin!

...Alkaisi olla jo aika harventaa ensimmäisen kerran porkkanaakin, mutta lykkään koko ajan toimeen tarttumista... Harvensin jo nauriin melkein pari viikkoa sitten, ja sain siitäkin jo mielipahan; tuntuu niin vaikealle päättää, minkä taimen jättää ja minkä heittää menemään - rakkaudella kylvettyjä ja kasteltuja taimia kun ei tahtoisi tuhlata yhtäkään! Ja samaan aikaan kyllä tiedostan, ettei kunnon satoa saada ilman harvennusta - ja kylvövaiheessa vielä olin hieman suurpiirteinen siementen kanssa ajatellen, että mielummin liian tiuhaan kuin turhan harvaan... :)

Muistan omasta lapsuudestani, kun isäni puuhasi kaikki kevät, kesä ja syksyillat kasvimaalla työpäivän jälkeen; kylvi, istutti, harvensi, kasteli, käänsi maata, harasi, levitti harsoja, viritti suojaverkkoja, nosti kuokan kanssa satoa, ja kantoi sankko kerrallaan perunoita kellariin puulaariin.

Meille nuo puuhat olivat normaaleja arjen touhuja, mutta muistan kuinka aika ajoin kylässä käyneet vieraat ihmetellen kysyivät isältäni, kuinka hän töiden päälle vielä jaksaa tehdä töitä kasvimaalla. Muistan myös isäni leppoisan ilmeen hänen todetessaan, ettei kasvimaalla olla töissä. Siellä harrastetaan. ;)

Nyt olen aika ajoin itsekin törmännyt samaan ihmettelyyn - kuinka aamuin (ja välillä myös illoin) jaksaa käydä (vielä toisessa osoitteessa sijaitsevalla kasvimaalla) kastelemassa ja kitkemässä. Kyykkiä lavojen äärellä tai hikoilla kasvihuoneessa varkaita tomaateista keratin. Kantaa kymmeniä kottikärrykuormia multaa - ja tiiliä!

Jaksan, koska nautin siitä! :)

Kasvimaalta löytyy minun ZEN. Se on paikka, jossa saan olla yksin, voin olla ihan hiljaa, ja siinä hiljaisuudessa unohtua omiin ajatuksiin. Tehdä jotain ihan ikiomaa. Tehdä käsillä, nähdä työn tuloksia, poimia työn hedelmät. Iskeä sormet multaan, hikoilla ja saada kipeät lihakset fyysisestä työstä.

Arjessa saan olla aivan riittävän sosiaalinen töissä, joten jos en iltaisin ehdi nähdä ystäviäni (suurin osa heistä asuu Lahdessa), vietän vapaa-aikani suurimmaksi osaksi perheeni kanssa. Ja jos joskus saan hetken vapaata lapsiperheen arjesta, tiedän miten sen vietän; kasvimaallani, ollen täysin epäsosiaalinen, kääntyen sisäänpäin viettämään aikaa itseni kanssa, kuunnellen itseäni ja fiiliksiäni.

Joskus jokaisen on hyvä muistaa viettää laatuaikaa yksin itsensä kanssa! <3

Ja tätä nautintoa kasvimaalla puuhailusta koetan jättää perinnöksi myös omille lapsilleni! Vaikka kasvimaa onkin äidin hermolomakeskus, pääsevät lapset myös osallistumaan siemenien kylvämiseen, kasvien kasteluun ja tietenkin sadosta nauttimiseen! :) Isomman pojan suosikkeja ovatkin herneet ja porkkanat, joita tänä vuonna pitikin laittaa tuplamäärä, sillä nyt meillä on kaksi pientä herkkusuuta... ;)

Tämän vuoden kamomillasauniosato näyttää pelottavan pieneksi jäävän, mutta onneksi viime kesältä on kuivattuja kukintoja jäljellä. Viime talvena ei sairasteltu flunssia juuri ollenkaan, joten säästyi vilustumisen oireita helpottavat yrttijuoma-ainekset. :)

Ilmeisesti kaalikoi iski niin nauriiden lehtiin kuin rukolaankin... :( Jos reikien aiheuttaja on kaalikoi, niin itse nauriit saattavat siis vielä selvitä ilman tuhoja syötäviksi, mutta rukolalle on jouduttu lähes kokonaan heittämään hyvästit...

Edes penkkeihin istuttamani kehäkukat ja samettiruusut eivät auttaneen, vaan - kuten ystäväni minulle totesi - ovat koit päässeet herkuttelemaan kauniissa ympäristössä... :D

Kesäkurpitsa- ja kurpitsalavoilla näkyy kukkia ja runsaasti nuppuja, eli satoa odotellen! Jeij! Varsinkin kesäkurpitsaa menee meillä valtavasti - ihan parasta leikattuna siivuiksi ja kypsennettyinä uunissa vuohenjuustoviipaleiden kanssa - joten iso sato haaveissa.

Bataattienkin kuulumisia; osa bataatintaimista on päätynyt kasvatuslavoihin, pari taimea myös kasvihuoneeseen. Osa ulkona olevista taimista sai ylleen vanhat ikkunat suojaamaan, osa on taas aivan taivasalla... Luin jostain ohjeesta, että taimet pitäisi pitää harson alla koko kesän, mutta nyt täytyy sanoa, etten jaksanut nähdä tuota vaivaa! Kaikki viime kesän harsot olivat niin haperoituneita, että piti heittää menemään, enkä jaksanut ostaa uusia... :) Eli itseäni on syyttäminen, jos satoa ei syksyllä saada!

Tosin minulla on jo bataattiprojektista versio 2 työn alla; 'emäbataatit' ovat minulla edelleen sisällä vesiastioissa, ja ne elelevät todella leveästi huonekasveina. Tarkoitus onkin ensi talven aikana ottaa niistä taas uudet versot juurtumaan ja multaan. Sitten kevään tullen istutan ne isoihin ruukkuihin, ja kannan mahdollisimman aikaisin kasvihuoneen lämpöön, ennen siirtoa avomaalle harsojen alle kesäkuun loppupuolella!

Huomasin nimittäin, että bataatit kasvattivat nopeasti isot juuret ja suuret lehdet, kun ne oli istutettu isoihin ruukkuihin ja niitä pidettiin kasvihuoneen lämmössä ja kosteudessa.

Niin, tällaisia kuulumisia tällä kertaa - ja tällaiselle kasvimaalla nyt näyttää! Kovasti odottelee vielä lavojen väliset käytävät soraa...

Mutta keskeneräisyydessäänkin kasvimaani tuottaa minulle niin paljon iloa, ettei sitä vaan pysty sanoin kuvailemaan...!! Vain toinen kotipuutarhan pidolle sydämensä menettänyt voi ymmärtää mitä tarkoitan... <3