Tästä onkin jo toista viikkoa, kun istuin alas läpikäymään metallirasiaan pikkuhiljaa kerättyjä siemenpusseja kevään varhaisistutuksia ajatellen. Tämän vuoden lajikemäärä on taas räjähtänyt käsiin, mutta ei oteta siitä liikaa stressiä - voi hyvinkin olla, ettei jokainen laji edes ehdi multaan saakka tässä meidän tohinassa... ;)
Esikasvatukseen poimin avomaakurkun, tomaatin, kesäkurpitsan, spagettikurpitsan, kurpitsan, rukolan, basilikan, rosmariinin ja vesimelonin - tosin spagettikurpitsa ja kurpitsa odottelevat yhä pussukassa istutusta, sillä taimimulta loppui ensimmäisellä kierroksella kesken, enkä uutta ole ehtinyt vielä hakemaan! :)
Tänä keväänä istutin suurimman osan lajeista näihin kasvatusruukkuihin, jotka löysin vasta viime kesänä. Ja tänä vuonna panostin tuohon taimimultaan, sillä viime keväänä käytin ns. tavallista multaa, joka oli kyllä erittäin hyvää, mutta joka ei sitten sopinutkaan ilmeisesti idättämiseen, sillä vain osa siemenistä kasvoi taimiksi asti.
....Tässä alla nämä viime syksynä anopin kasvattamasta spagettikurpitsasta kerätyt ja itse kuivatut siemenet, jotka pitäisi vielä ehtiä laittamaan ensin toviksi vesilasiin pehmenemään ja sitten multaan.
*Vinkvink; siemenien kuivaamisesta, sekä spagettikurpitsasta ylipäätään, voit käydä lukemasta aiemmasta postauksestani viime syksynä.*
Tämä vesimelonin kasvatuskokeiluprojekti oli muuten mieheni haave - jonka nyt sitten polkaisin hänen puolestaan käyntiin kylvämällä Sugar Baby -lajikkeen siemenet. En ole vielä kertaakaan nähnyt, että mies olisi käynyt kastelemassakaan näitä, tosin on ahkerasti ihmetellyt nenän ruukun äärellä, että kylläpä ovat hienosti kasvaneet (hänen kurpitsansa)... ;)
Joka vuosi esikasvatan omat tomaatintaimet, mutta jostain syystä oma tomaattisatomme on aina nihkeän niukka... Viime keväänä tosin palellutin osan todella lämpiminä toukokuun lopun päivinä, kun toin taimet ulkoilemaan etukuistille - hohkavasta auringosta huolimatta tuuli oli vielä liian kylmä, ja suurin osa taimista nuutui pois. Lopulta kävin ostamassa Saaren kartanon puutarhasta lisää taimia, jotka kasvoivat valtaviksi kasvihuoneessamme, mutta jälleen kerran kesä loppui kesken; juuri, kun tomaatit alkoivat viimein punertua, tuli yöpakkaset ja palelluttivat taimet... :(
Istutin osan tomaateista kananmunakennoon ja osan ruukkuihin - viime vuonna istutin kaikki isoon pesuvatiin kelmun alle, mutta tänä vuonna nostin kennot ja ruukut kylpyhuoneeseen ilman kelmuja, ja kaikki siemenet itivät tämänkin lajin kohdalla. JEIJ! :)
Oppia ikä kaikki; tästä eteenpäin kylvän aina tomaatit kananmunakennoon. Periaatteessa kenno toki maatuu, eli tuosta olisi voinut lohkaista kennoineenkin taimet yksitellen irralleen ja istuttaa multaan, mutta koska näiden kennojen pahvi ei ollut kastelusta huolimatta alkanut pehmenemään, nappasin taimet lusikalla omiin ruukkuihinsa.
Mutta koskaan ei ole ollut yhtä helppoa saada taimet ehjän paakun kanssa irroitettua itämisastiastaan, kuin lusikan kanssa munankennon kolonen kaapaisemalla! Ei enää isoja vateja tähän taloon esikasvattamiseen! :)
Kaikkiaan tomaatintaimia on nyt roimat 25, eli ei ainakaan liian huonon itämisen takia mene tänä vuonna sato sivu suun! :)Tästä osan jätänkin kesällä tähän talolle lasitetun terassin suojaan auringon paahteeseen ja osan vien raksalle siirrettyyn kasvihuoneeseen - katsotaan kummasta taimet pitävät enemmän...
...Pussissa vielä kylvöä odottaa kirsikkatomaatti, mutta voi olla etten sen kanssa enää ehdi mukaan tämän kesän kasvatuksiin...
Viime kesänä löysin ensimmäistä kertaa rukolan, ja sitä tulee jatkossakin kasvamaan puutarhassani - ihanan monipuolinen kasvi salaatteihin tai vaikka täytettyihin sämpylöihin mozzarellan tai vuohenjuuston kera! Nam!
Periaatteessa ei olisi esikasvatusta välttämättä tarvinnut, mutta tahdon mahdollisimman pian päästä nauttimaan sadosta, joten saa kasvaa ruukussa sisällä kesäkuun puolelle, ja ehkä ehdimme jo aloittamaan rukolan käyttämisen sisällä kasvatuksen aikana.
Rukola onkin päässyt bataattiemme kanssa olohuoneen avohyllylle huonekasvin rooliin - ihanan herkkää ja raikasta vihreää mustan, harmaan ja metallin keskellä.
Avomaakurkku ei itänyt aivan toiveiden mukaisesti, kahdeksasta siemenestä vain kaksi iti... :( Kävinkin ostamassa jo uuden pussillisen siemeniä, ja ajattelin uudet kahdeksan siementä laittaa kasvatusruukkuihin. En uskalla koko kurkkusatoani jättää vain kahden taimen varaan...
Basilikaa, kuten rukolaakin, laitoin pari ruukkua kasvamaan jo sisälle. Taimiväli ei tosin ruukuissani ole ihan ihanteellinen, mutta kylvän sitten väljemmin uuden erän avomaalle kesäkuussa.
Tai kuten tässä talven aikaan noita puutarhakirjoja lueskelin, basilika kannattaa istuttaa väljästi suureen ruukkuun, sillä laji on herkkä kylmälle. Ruukkuun istutettuna sitä on helppo siirtää aurinkoisille paikoille auringon liikkeiden mukaan pitkin päivää, ja säiden viiletessä nostaa sisälle lämpimään.
Jos joku laji on helppo ja varma esikasvatettava, niin se on kesäkurpitsa! :) Kahdeksasta siemenestä kahdeksan vahvaa ja valtavaa taimea.
Muutama viikko eteenpäin, niin nämä innokkaat kasvajat täytyy uudelleensijoittaa isompiin ruukkuihin odottelemaan ulosistutusta kesäkuun 10.päivän jälkeen.
Täytyy todeta, että tajusin juuri täystyöllistäneeni itseni koko touko-ja kesäkuuksi ennen ulosistutusta, sillä näitä kavereita saa muutaman tovin nostella terassin ovesta aurinkoon ulkoilemaan...
Eli yhteenvetona sanottakoot, että kylvetty on, ja itämistäkin tapahtunut! :)
Siemenien kylvämisen jälkeen iski se ainainen masennus, että ei sieltä kuitenkaan mitään nouse, kun sitä ainaisen liikkumatonta multakasaa ruukuissa tuijotteli. Mutta kevään parhaita puolia on se mieletön riemu ja onnistumisen tunne, kun ensimmäisestä ruukusta multapaakun alta kurkistaa pienen pieni taimen alku!! :)
Siinä se meneekin sitten loppukevät nenä mullassa kasvun ihmettä kummastellessa.
Mutta nyt ulos ja aurinkoon!! :)
*Vinkvink; siemenien kuivaamisesta, sekä spagettikurpitsasta ylipäätään, voit käydä lukemasta aiemmasta postauksestani viime syksynä.*
Ja totta; hienosti ovat taimet nousseet mullasta! Kuudesta siemenestä kehittyi kuusi taimea, eli paremmin ei olisi startti voinut mennä! :)
Oppia ikä kaikki; tästä eteenpäin kylvän aina tomaatit kananmunakennoon. Periaatteessa kenno toki maatuu, eli tuosta olisi voinut lohkaista kennoineenkin taimet yksitellen irralleen ja istuttaa multaan, mutta koska näiden kennojen pahvi ei ollut kastelusta huolimatta alkanut pehmenemään, nappasin taimet lusikalla omiin ruukkuihinsa.
Mutta koskaan ei ole ollut yhtä helppoa saada taimet ehjän paakun kanssa irroitettua itämisastiastaan, kuin lusikan kanssa munankennon kolonen kaapaisemalla! Ei enää isoja vateja tähän taloon esikasvattamiseen! :)
...Pussissa vielä kylvöä odottaa kirsikkatomaatti, mutta voi olla etten sen kanssa enää ehdi mukaan tämän kesän kasvatuksiin...
Periaatteessa ei olisi esikasvatusta välttämättä tarvinnut, mutta tahdon mahdollisimman pian päästä nauttimaan sadosta, joten saa kasvaa ruukussa sisällä kesäkuun puolelle, ja ehkä ehdimme jo aloittamaan rukolan käyttämisen sisällä kasvatuksen aikana.
Tai kuten tässä talven aikaan noita puutarhakirjoja lueskelin, basilika kannattaa istuttaa väljästi suureen ruukkuun, sillä laji on herkkä kylmälle. Ruukkuun istutettuna sitä on helppo siirtää aurinkoisille paikoille auringon liikkeiden mukaan pitkin päivää, ja säiden viiletessä nostaa sisälle lämpimään.
Muutama viikko eteenpäin, niin nämä innokkaat kasvajat täytyy uudelleensijoittaa isompiin ruukkuihin odottelemaan ulosistutusta kesäkuun 10.päivän jälkeen.
Siemenien kylvämisen jälkeen iski se ainainen masennus, että ei sieltä kuitenkaan mitään nouse, kun sitä ainaisen liikkumatonta multakasaa ruukuissa tuijotteli. Mutta kevään parhaita puolia on se mieletön riemu ja onnistumisen tunne, kun ensimmäisestä ruukusta multapaakun alta kurkistaa pienen pieni taimen alku!! :)
Siinä se meneekin sitten loppukevät nenä mullassa kasvun ihmettä kummastellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti