Meidän perheen projektipäällikkö ja esteetikko työjuhta!

Muutaman kerran töissä tästä meidän raksaprojektista keskustellessa on kollegani lausahtanut erittäin osuvan kommentin:

'Samoin, kuin osa rakastaa oopperaa ja osa sitä vihaa, voi ihmiset jakaa niihin, jotka rakentavat taloja, ja niitä, jotka eivät rakenna taloja.'

Olemme mieheni kanssa molemmat kovia puuhastelemaan koko ajan jotakin; varsinkaan kesäaikaan meitä ei juurikaan aloillaan näe. Jos ei pihalla ole tekemistä odottavaa askaretta (ja tässä kohti kaikki omakotitaloasujat ja kotipuutarhurit naurahtavat, että 'sellaisen hetken kun näkisi'), keksimme jonkin puuhan, jonka parissa hääräämme.

Toki haaveilemme usein ääneen, että olisi se ihanaa, kun ei olisi niin paljon puuhaa, että voisi vaan ottaa aikaa ja olla, nauttia leppoisasta löhöilystä. Ja että kuinka ihanaa, kun raksa on viimein valmis, niin sitten voimme käyttää kaiken vapaa-ajan ihan vain oleilemiseen ja puutarhassa rauhaisaan puuhasteluun... Ja höpöhöpö! Samaan aikaan noita haavekuvia maalaillessa tiedostamme kumpikin, että kun raksa on valmis, meillä on takuulla jo joku uusi projekti harkinnassa! :D

Vaikka minäkin olen luonteeltani tekevä ja innostuva, tarvitsen minä rinnalleni samanlaisen innostujan JA loppuunasti saattajan, jotta saan valjastettua kaiken tarmoni ja upotettua sen yhteen projektiin kerrallaan. Yhdessä toisiamme innostaen ja tsempaten saamme eniten irti toisistamme, ja kun kumpikin on yhtä sitoutunut urakkaan ja sen eteen tekemään niska hikisenä ja käden rakoilla hommia, saadaan tulostakin aikaiseksi.

Ja kumpikaan ei katselisi pitkään lapion varteen nojailijaa, joten yhtä kovasti teemme töitä yhteisen päänmäärän eteen.

Olenkin monesti naurahtanut, että mies on tämän urakan projektipäällikkö ja työnjohtaja; hänellä on kokonaisuus hallussa, hän ymmärtää jokaisen työvaiheen, osaa aikatauluttaa ja jakaa tasaisesti tehtävät työt. Minä olen puolestaan urakan taiteellinen vastaava, projektin AD ja samaan rahaan sitkeä työjuhta; etsin ja keksin ratkaisuja rakennuksen käyttämismukavuuteen liittyen, jotka sitten hyväksytän projektiryhmällämme (a.k.a. miehellä ja tarvittaessa isommalla pojallamme), sekä raadan kuin viimeistä päivää, enkä jää mielelläni miehelle kovin helposti kakkoseksi. Kun minulle näyttää, että mitä pitää tehdä ja millä työkalulla, niin minä tyttö teen. :) Siinä sivussa opettelen vaikka uuden työkalunkin käytön - esimerkiksi nyt odottelen innolla, että pääsen käsikäyttöisen piikkauskoneen kimppuun! :D

Mutta rohkenen sanoa, että jos rinnalla ei olisi mieheni - aikaisemmin jo talon itse rakentanut, ahkera ja periksiantamaton, idearikas ongelmanratkoja - niin tuskinpa olisin hypännyt tähän rumbaan! :) Vaatii molemmilta melkoista mielikuvitusta ja (monien mielestä takuulla) hitusen hulluuttakin nähdä talovanhuksen potentiaali. Siihen päälle vielä ripaus pitkää pinnaa sekä roima kasa hurttia huumoria, sekä molemmille rutkasti toisen väsymyskiukuttelun sietokykyä, niin koossa on melkoinen seikkailu!

Jokaisella pariskunnalla on oma tapansa harrastaa yhdessä - tämä on meidän! <3