Syksy on saapunut - siis se ihan oikea syksy raikkaine aamuineen, kellastuvine lehtineen ja punastuvine puolukoineen! Poissa on helteiset hikikelit, kasvimaata piinaava kuivuus ja auringon polttava porotus! JEIJ! :)
Aika aikaa kutakin... Kun lumi laskeutuu maahan ja pimeä talven läpi kaahlaaminen alkaa, haaveilen taas niistä päivistä, kun pelkässä ohuessa mekossa pysty pihamaalle menemään ja lapsille ei tarvinnut pakata paljoa vaatteita päälle. Mutta nyt, elokuun superhelteiden jälkeen varsinkin, syksyinen kirpakkuus tuntuu ihanalle.
Kasvimaani kanssa läpikäyn sitä syksyistä haikeaa vaihetta, kun sadonkorjuu on alkanut. Samaan aikaan onnellisin mielin kerään kasviksia talteen ja säilön talvea varten, ja samaan aikaan hieman apeana ja kaihomielisenä valmistaudun henkisesti raivaamaan kasvatuslaatikot tyhjiksi syksyn alla kellastuvista herneenvarsista... Ihanaa se taas oli, tuo kasvimaan hoito, niin kauan kuin sitä tänäkin vuonna kesti! <3
Kasvimaan välitilinpäätöstä olen jo aloitellutkin, ensimmäiseen osaan pääset tästä; KLIK. Seuraavaksi olisi vuorossa listata tämän satokauden onnistumiset ja ensi kevään lajitoivelista! Palaan tähän aiheeseen piakkoin....
Mutta nyt valokuvin kurkistus kasvimaalle ja kasvihuoneeseen näin elokuun vaihduttua syyskuuksi.
Hatunnosto basilikalleni, joka sinnittelee edelleen kasvihuoneessa näin vehreänä, vaikka lämpötila on usein aamuvarhain ollut reilusti alle +10 asteen! Basilika on herkkä viileälle ja lämpötilan laskeminen alle +15 asteen voi nuuduttaa sen.
Pienemmissä ruukuissa kasvavat basilikan taimet kannoin jo keittiöön lämpimään ja paremmin käden ulkottuville kokatessa.
Chili on myös seuraavana listalla kasvihuoneesta sisälle tuotavista lajikkeista - appelsiinipuiden ohella. Nämä ovat mieheni ja poikani kasveja, joten annan heidän keskenään selvittää, miten aikovat nuo chilit käyttää... ;)
Kamomillasato vaikuttaa edelleen melko niukalle, mutta kasvi näyttää edelleen kukkivan. Tasaisin välein olen käynyt saksien kanssa napsimassa auenneet nykeröt talteen ja kuivattanut niitä talouspaperin päällä yrttiteetä varten. Tämän hetkinen tilanne lasipurnukassa näyttää sille, että saan muutamaan otteeseen flunssateet keiteltyä. Ja, koska mies on vähän naureskellut näille yrttien kuivauksille, niin tasan tarkkaan aion käyttää jokaisen nykerön tänä talvena lapsien flunssanoireisiin - mies voi sitten vaikka kipaista apteekista flunssalääkettä! :P
Nämä kolme ensimmäistä (ja toivottavasti ei viimeistä *kop, kop*) tomaattia katosi hetkessä meidän suihin, kun mies ne sisälle kantoi. Ja kyllä maistuivatkin herkuille! :)
Jos kelit tästä vielä viilenevät, kerään raakileet pois ja käärin ne sisällä talouspaperiin tai sanomalehtiin kypsymään. Niin viimekin kesänä jouduin kypsyttämään suurimman osan sadosta...
Pensaspapu oli itselle uusi lajike tänä kesänä, mutta ehdottomasti ensi keväänä saa kasvimaaltani isomman alan - jos nyt ei kahta, niin ainakin yhden kokonaisen kasvatuslaatikon! Ylemmässä papukuvassa tilanne kasvihuoneessa ja alemmassa papukuvassa tilanne avomaalla. Viikonloppuna pääsen nämä jo keittämään ja käyttämään oman kasvimaan sadosta tehdyssä wokissa.
Pinaatti vetelee viimeisiään - annettakoot se anteeksi, sillä niin runsaan sadon tänä kesänä tuottikin! Ensi kesänä tarkoitus istuttaa taas kahteen kasvatuslaatikkoon. Pakastimesta löytyykin jo tarpeeksi ryöpättyä pinaattia monen moneen pinaattikeittoon ja -lettutaikinaan!
Jäävuorisalaatti tuotti todella hyvän sadon yhdessä kasvatuslaatikossa ja salaattia tulikin enemmän kuin olemme itse ehtineet edes syömään! Ja näin rapsakan raikkaalle salaatti näyttää vieläkin laatikossa:
Porkkanaa on saatu kolmesta kasvatuslaatikosta todella hyvin meidän omiin tarpeisiin! Isompi poika on noutanut pitkin kesää naposteluporkkanoita harventamalla samalla rivejä ja pienemmän pojan porkkanamössöt on saatu oman maan aineksista. Kun saamme Villa Kotirannan kylmäkellarin käyttöön, haluaisin lisätä porkkanan määrää muutamalla kasvatuslaatikolla talven yli kellarissa säilyvän lajikkeen muodossa - näitä makeita kesäporkkanoita riittää nuo kolme laatikollista kesän ja syksyn herkutteluihin.
Tilli ja punajuuri ovat sopuisasti eläneet rinnakkaiseloa samassa kasvatuslaatikossa. Punajuuria olisi tarkoitus säilöä balsamico-punajuuri -säilykkeinä (ohje luvassa myöhemmin) ja kevyesti keitettyinä kuutioina pakastimessa talven uunikasviksia varten.
Tästä viikonlopun poissaoloni aikana ilmestyneestä kurpitsasta kerroinkin jo Villa Kotirannan Facebook -sivulla. Taas kerran kurpitsa aloittaa sadonteon viime metreillä - katsotaan ehdinkö tänä vuonna saamaan jopa kurpitsaa hilloksi asti! :) Ainakin vartta kurpitsantaimi on ruhtinaallisesti kesän aikana kasvattanut (kolmas kuva alla).
Avomaakurkun taimi on maltillisesti tehnyt tänä kesänä kokonaiset NELJÄ kurkkua.... :D Näistä ei ole saatu mitään säilöön... Onneksi ihana anoppi lahjoitti omistaan ja noista olisikin tarkoitus saada etikkakurkkua vielä tehtyä!
Aika aikaa kutakin... Kun lumi laskeutuu maahan ja pimeä talven läpi kaahlaaminen alkaa, haaveilen taas niistä päivistä, kun pelkässä ohuessa mekossa pysty pihamaalle menemään ja lapsille ei tarvinnut pakata paljoa vaatteita päälle. Mutta nyt, elokuun superhelteiden jälkeen varsinkin, syksyinen kirpakkuus tuntuu ihanalle.
Kasvimaani kanssa läpikäyn sitä syksyistä haikeaa vaihetta, kun sadonkorjuu on alkanut. Samaan aikaan onnellisin mielin kerään kasviksia talteen ja säilön talvea varten, ja samaan aikaan hieman apeana ja kaihomielisenä valmistaudun henkisesti raivaamaan kasvatuslaatikot tyhjiksi syksyn alla kellastuvista herneenvarsista... Ihanaa se taas oli, tuo kasvimaan hoito, niin kauan kuin sitä tänäkin vuonna kesti! <3
Kasvimaan välitilinpäätöstä olen jo aloitellutkin, ensimmäiseen osaan pääset tästä; KLIK. Seuraavaksi olisi vuorossa listata tämän satokauden onnistumiset ja ensi kevään lajitoivelista! Palaan tähän aiheeseen piakkoin....
Mutta nyt valokuvin kurkistus kasvimaalle ja kasvihuoneeseen näin elokuun vaihduttua syyskuuksi.
Pienemmissä ruukuissa kasvavat basilikan taimet kannoin jo keittiöön lämpimään ja paremmin käden ulkottuville kokatessa.
Kasvihuonekurkku otti loppukirin ja syömistä odottamassa onkin jo kolme uutta kurkkua - yksi on jo nassutettu voileivän päällä. :)
Jos kelit tästä vielä viilenevät, kerään raakileet pois ja käärin ne sisällä talouspaperiin tai sanomalehtiin kypsymään. Niin viimekin kesänä jouduin kypsyttämään suurimman osan sadosta...
Keltasipuli odottelee nostamista vielä jonkun aikaa laatikoissa. Ajattelin kokeilla muutaman sipulin kuivattamista autotallin välikatolla ihan kokonaisena, mutta suurimman osan joko pilkon murskaksi ja kuivatan kuivurissa sipulirouheeksi ruuanlaittoon, ja osan pilkon ja pakastan sellaisenaan talven uunikasvikseksi. Ehkä muutaman sipulin voisin pakastaa myös rouhittuna käytettäväksi 'tuoreena' vaikka kastikkeissa.
Ja sitten vielä poikani silmäterä; itsensä istuttama hernepenkki! :) Lähes kaikki herneet ovatkin jo kadonneet pieneen masuun - ja hyvä niin! Parhailta ne maistuvatkin suoraan penkistä, auringonpaisteessa istuskellen ja ötököiden pörinää ympärillä kuunnellen. ;)
...Voi kunpa seuraava kuvapäivitys ei olisi vielä puutarhan raivaamisesta talvikuntoon....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti