Poikkesin viikonloppuna poikieni kanssa tervehtimässä vanhempiani Pohjois-Savossa. Koska matkaa kertyy reilut 400km, ja nyt pienimmän pojan kanssa matkatessa aikaa kuluu 5h (+/- puoli tuntia), ei ihan joka viikonloppu päästä poikien mummoa ja ukkia näkemään. Ja, kun isommalla pojalla alkoi koulukin tänä syksynä, niin vierailut ajoittuvat viikonloppuihin ja lomille.
Lepo jäi tuolta viikonlopulta omalta osalta aika vähille, kun pienempi poika kipuilee hampaiden kanssa ja yöt ovat yhtä hulinaa - reissatessa ilman miestä jääkin koko yöshow omalle vastuulle, kun ei ole mies viekussa nousemassa antamaan pojalle ensimmäistä yömaitoa pullosta...
Ehdin pienen hetken nauttia Savon maaseudun hiljaisuudesta, kun pienempi poika kaatui pariksi tunniksi päiväunille kammariin ja isompi poika suuntasi ensimmäiselle kalareissulleen ihan kahdestaan ukin kanssa; kaivoin auton takakontista kumpparit jalkaan ja pakasterasiat käteen, ja suuntasin marjapensaille. :)
Saaliiksi sainkin pojan päiväunien aikana toisella korvalla itkuhälytintä valvoessa ison purkillisen pensasvattuja ja melkein 2,5litraa viherherukkaa. Maanantaina pääsinkin arkeen kiinni hillojen keittämisen merkeissä!
Lisäksi isäni kaivoi vielä kukkapenkistään minulle kotiin viemisiksi yli kaksikymmentä liljan mukulaa!
Isompi poika oli odottanut viikkokaupalla kalareissua ukin kanssa; isäni ón aina toivonut poikaa (minutkin opetettu pienestä pitäen hitsaamaan, remontoimaan, uistelemaan ja vuolemaan pajupillejä sekä ritsoja), ja kun isompi poikani syntyi, kävi ukki innolla odottelemaan pojan kasvamista kalastusikään.
Ja nyt viimeisen vuoden aikana lähestulkoon kaikki matkat mummolaan ovat olleet kalastuksen täytteisiä! :) Poikani totesikin kerran, että 'olisipa kiva, jos ukki asuisi täällä lähellä meitä, niin pääsisi useammin kalaan'. Hetken tuumittuaan sitten jatkoi; 'Mutta parempi, että asuvat siellä mummolassa, kun siellä on paremmat kalavedet!' :D
Nyt sitten viimein koitti SE päivä, kun ukki ja poika päästettiin kahdestaan järvelle kalaan! :) Ja voi sitä riemua! :) Kolme tuntia viihtyivät veneessä - ja kuulemma olisi vielä pidempäänkin poika jaksanut, mutta ukki oli jo vähän ehdotellut kotiin lähtöä. Ison kalansaaliin kanssa kotiutuivatkin!
Olen monesti miettinyt kuinka onnekas olenkaan saanut olla, että minulla on isä, joka on pienestä pitäen vienyt minua luontoon, opettanut kasveja ja eläimiä, muistuttanut, kuinka olemme yhtä luonnon kanssa ja opettanut nauttimaan metsän ja järven tuomasta rauhasta. Olen ollut myös onnekas, että lapsuudenkotini sijaitsee järven ja metsä välissä - olen kasvanut metsässä majoja rakentaen ja lumpeikoissa sukellellen. Ja kaikkein onnellisimmaksi minut tekee se, että myös molemmat poikani pääsevät tuosta kaikesta nauttimaan - ja oppimaan ukiltani saman luonnon arvostuksen. <3
Ehdin pienen hetken nauttia Savon maaseudun hiljaisuudesta, kun pienempi poika kaatui pariksi tunniksi päiväunille kammariin ja isompi poika suuntasi ensimmäiselle kalareissulleen ihan kahdestaan ukin kanssa; kaivoin auton takakontista kumpparit jalkaan ja pakasterasiat käteen, ja suuntasin marjapensaille. :)
Saaliiksi sainkin pojan päiväunien aikana toisella korvalla itkuhälytintä valvoessa ison purkillisen pensasvattuja ja melkein 2,5litraa viherherukkaa. Maanantaina pääsinkin arkeen kiinni hillojen keittämisen merkeissä!
Lisäksi isäni kaivoi vielä kukkapenkistään minulle kotiin viemisiksi yli kaksikymmentä liljan mukulaa!
*Kuva viime kesältä, kun tänä vuonna en enää saanut lähteä miesten kalareissulle mukaan... ;)
*Pilkillä maaliskuussa 2014
*Isäni kanssa kala- ja muut metsäreissut ovat aina olleet seikkailuja, joihin kuuluu luonnollisena osana rauhoittuminen nuotion ääreen makkaran- ja välipalaleipien paisto ja termarikaffet.
Ja nyt viimeisen vuoden aikana lähestulkoon kaikki matkat mummolaan ovat olleet kalastuksen täytteisiä! :) Poikani totesikin kerran, että 'olisipa kiva, jos ukki asuisi täällä lähellä meitä, niin pääsisi useammin kalaan'. Hetken tuumittuaan sitten jatkoi; 'Mutta parempi, että asuvat siellä mummolassa, kun siellä on paremmat kalavedet!' :D
*Kuva viime keväältä
Nyt sitten viimein koitti SE päivä, kun ukki ja poika päästettiin kahdestaan järvelle kalaan! :) Ja voi sitä riemua! :) Kolme tuntia viihtyivät veneessä - ja kuulemma olisi vielä pidempäänkin poika jaksanut, mutta ukki oli jo vähän ehdotellut kotiin lähtöä. Ison kalansaaliin kanssa kotiutuivatkin!
*Kuva viime kesältä
Olen monesti miettinyt kuinka onnekas olenkaan saanut olla, että minulla on isä, joka on pienestä pitäen vienyt minua luontoon, opettanut kasveja ja eläimiä, muistuttanut, kuinka olemme yhtä luonnon kanssa ja opettanut nauttimaan metsän ja järven tuomasta rauhasta. Olen ollut myös onnekas, että lapsuudenkotini sijaitsee järven ja metsä välissä - olen kasvanut metsässä majoja rakentaen ja lumpeikoissa sukellellen. Ja kaikkein onnellisimmaksi minut tekee se, että myös molemmat poikani pääsevät tuosta kaikesta nauttimaan - ja oppimaan ukiltani saman luonnon arvostuksen. <3
*Satuimme sopivasti paikalle, kun supi sattui hiipimään vanhan huoneeni ikkunan takana.
Varmasti ihana viikonloppu! Hieno supikuva.
VastaaPoista