Lupailin jo toissapäivänä
Instan puolella istahtavani blogin ääreen kirjoittamaan, mutta huomaamatta uusin intohimoni, tänä syksynä aloittamani kirjontaharrastus vei taas illalla mennessään!
Olen kirpputoreilta haalinut pari kirjontakehikkoa aikoinaan odottelemaan innostumista aiheesta ja maanantaina viettäessäni hetken aikaa paikallisessa kirjastossa olin löytänyt inspiraation; kannoin kotiin kasan kirjonta-aiheisia oppaita täynnä upeita kuvia villalangoin kirjotuista töistä sekä paksun oppaan erilaisista kirjontapistoista.
Ensin selailin kirjat läpi, sitten aloin rohkeasti vain kokeilemaan erilaisia tekniikoita - ja nyt olen rohkeasti omasta päästäni, puhtaasti flow -tilassa vain antanut mennä: en kaipaa elämääni enää juurikaan enempää mitään millin tarkkaa ohjeistuksen seuraamista vaan menen ronskisti puhtaalla tunteella ja oman inspiraationi mukaan! On syntynyt erilaisia kukkasia ja jopa taalainmaan hevonen!
Olenkin nyt aamun varhaiset hetket, myöhäisiltapäivien arjen tauot sekä iltojen hiljaiset tuokiot istunut nenä kiinni kirjontakehikkoon viritetyssä kankaassa....
Tähän kirjontaan hurahtamiseen liittyy myös aihe, josta ihan oikeasti ajattelin tänään kirjoittaa - eli suuria tunteita herättävästä, ah niin ärsyttävän rakkaasta harrastuksesta eli bloggaamisesta.
Kuten
valokuvaaja Tarja Sirkiän kanssa toteutetun yhteistyön yhteydessä aiemmin syyskuussa kerroin, olen pyrkinyt haastamaan itseäni aktiivisesti poistumaan mukavuusalueeltani ja kokeilemaan kaikkea uutta ja erilaista. Yksi tällainen rohkea heittäytyminen tuon valokuvattavaksi lupautumisen ohella on ilmoittautuminen mukaan
Keski-Uudenmaan blogien eli KUBLO:n ja Hyvinkään kirjaston yhteistyössä järjestämään tapahtumaan, Blogilauantaihin huomenna, lauantaina 6.10.
Blogilauantaihin osallistuu neljä bloggaajaa KUBLO -yhteisöstä;
Koivulan Emäntä,
Tsajut - Korpikiven Tupa,
Sarin puutarhat ja minä Villa Kotiranta -blogillani. Menossa mukana on myös KUBLO:n perustaja
Rouva Sana.
Tapahtumassa keskustellaan bloggaamisesta - mitä se ihan oikeasti on ja miksi ihmeessä me olemme tähän puuhaan lähteneet! Koetetaan yhdessä karistaa harhaluuloja yhden harrastuksesta ja toisen ammatista - ja samalla innostaa aiheesta kiinnostuneita rohkeasti hyppäämään mukaan tähän todella mielenkiintoiseen maailmaan.
Tämän tapahtuman lähestyessä ovat omat ajatukset kovasti pyörineet teemassa ja ehkä pienenä valmistautumisena tulevaan lauantaihin päätin järjestää ajatuksiani kirjallisen tekstin muotoon. Ja jotta tästä ilosta saadaan kaikki irti, niin
tehdäänpä tästä haaste myös bloggaajatuttavilleni ja laitetaan vahinko kiertoon! :)
Te lukijani, jotka bloggaatte - olette pysähtyneet oikein kunnolla pohtimaan, mikä teitä vetää tässä maailmassa puoleensa?
Miksi olette aloittaneet ja minkä voimalla jaksatte tuottaa uutta vuodesta toiseen? Tästä haasteesta saa napata kiinni kuka tahansa - ainoana toiveenani on, että linkitätte oman postauksenne tuonne alle kommentteihin, jotta pääsisin lukemaan mahdollisimman monen vastauksia näihin itseäni askarruttaneisiin kysymyksiin.
Tässäpä VILLA KOTIRANNAN BLOGIHAASTEEN kysymykset:
1. Mistä aloitin ja mitä odotin?
2. Mikä on muuttunut matkan varrella?
3. Minkä voimin jaksan? Mikä inspiroi bloggaamisessa?
4. Löytämäni bloggaamisen kääntöpuolet?
5. Miettimisen arvoiset kysymykseni jokaiselle bloggaamisen aloittamista harkitsevalle?
...Ja tietenkin ne omat vastaukseni näihin haastaviin kysymyksiin:
***********
1. MISTÄ ALOITIN JA MITÄ ODOTIN?
Villa Kotiranta syntyi tahtotilasta pitää aktiivisesti valokuvallista remonttipäiväkirjaa yllä. Tahdoin kirjata koko (lähes kolmivuotisen) projektin vaiheet ylös ja liittää kuhunkin hetkeen kuuluvat valokuvat tekstin kanssa yhteen - ja tähän sähköinen päiväkirja oli kaikkein näppärin ratkaisu. Minun kohdallani sähköiseksi päiväkirjaksi muodostui blogi, sillä olin jo aiemmin tutustunut bloggaamiseen, mutta toisen, hieman kömpelömmän alustan kanssa.
Odotin periaatteessa sitä mitä lopulta sainkin; kanavan kertoa remonttikokemuksistamme ja tallettaa noita muistoja helposti uudelleen selattavaan muotoon. Kaipasin harrastusta - olin tuolloin aloittaessani mammalomalla pienemmän poikamme kanssa - johon pääsisin purkamaan myös luovuuttani kirjoittaen ja valokuvaten. Kuin pientä henkireikää arjesta, jotain ihan ikiomaa juttuani.
2. MIKÄ ON MUUTTUNUT MATKAN VARRELLA?
Vuosien varrella remontti on alkanut valmistumaan ja samoin sisältö blogissa muuttanut vähitellen muotoaan. Olenkin viime aikoina pohtinut, kuuluuko Villa Kotiranta enää suoranaisesti Remontti ja rakennus -kategorian alle vai olisiko oikeampi osoite nykyisin Sisustus- tai Lifestyle -kategoria...
Bloggaaminen on myös muuttunut arjen henkireiästä ja kevyestä harrastelusta näissä lähes neljässä vuodessa kuin toiseksi pieneksi ammatiksi, jota toteutan oman toiminimen avulla. Edelleen kirjoitan vain aiheista, joista olen oikeasti kiinnostunut, mutta mukaan on tullut erilaisten yritysten kanssa toteutettuja yhteistyökuvioita, sekä olen päässyt kokeilemaan valtavasti itselle entuudestaan vieraita asioita - kuten puutarha-alan ammattilaisille suunnatuille messuille somistuksen toteuttamista!
Eli puhdas luova kirjoittaminen ja valokuvaaminen on saanut rinnalleen kirjanpidon ylläpitotehtäviä, kuittien arkistointia, kalenterin kanssa juttujen suunnittelua sekä ajoittain jopa pientä stressiä siitä, että ehdinhän istumaan blogin ääreen. Lapsiperheen arjen hulinat, päivätyöni mukanaan tuoma väsymys iltaisin sekä yhteistyöyritysten odotukset blogini sisällöltä voivat laittaa välillä hieman puuskuttamaan.
Toki paljon positiivisiakin muutoksia vuosien varrelle on mahtunut; olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin blogini kautta - joita toki ehdin näkemään aivan liian harvoin, kiitos arki - ja päässyt tosiaan tekemään yhteistyötä yritysten kanssa, joista olen aidosti kiinnostunut ja joiden tuotteisiin luotan - ja mikä tärkeintä; joiden tuotteita ja palveluita ihan aidosti sydämestäni voin suositella!
Olen oppinut näinä vuosina lisää valokuvaamisesta, sekä valokuvien käsittelystä, ja tapani tuottaa sisältöä - nähdä tarinan punainen lanka ja kuulla teksti mielessä jo siinä vaiheessa, kun valokuvaan postausta varten - on kehittynyt. Blogini on myös löytänyt äänensä ja ulkomuotonsa vuosien aikana ja menettänyt hieman sitä aloitusvaiheen 'lapsen kömpelyyttä', kun vielä hain omaa tapaani blogata remontoinnista, kotimme sisustamisesta sekä ihan vain elämästä ylipäätään.
3. MINKÄ VOIMIN JAKSAN? MIKÄ INSPIROI BLOGGAAMISESSA?
Jouduin hetkeksi oikein pysähtymään ja miettimään, miksi edelleen, kohta neljä vuotta aloittamisen jälkeen, jaksan istahtaa koneen ääreen ja käyttää niitä ruuhkavuosien arjen harvinaisia hiljaisia hetkiä bloggaamiseen.
Myönnetään, että ajoittain olen harkinnut lopettavani - mutta kanssabloggaajien pohdintoja lukiessa ja kuunnellessa heidän kokemuksiaan olen tullut tulokseen, että jokainen bloggaaja käy jossain vaiheessa nuo samat pohdinnat lopettamisesta läpi. Ja silti suurin osa päättää edelleen jatkaa valitsemallaan tiellä.
Sain omalle listalleni
NELJÄ itselle tärkeää syytä, miksi en osaisi enää luopua blogistani:
1. Blogi on yksi tärkeimmistä keinoista toteuttaa luovuuttani.
Rakastan valokuvaamista ja kirjoittamista - olen aina rakastanut - joten jos lopettaisin bloggaamisen, tiedän etten kirjoittaisi enää niin paljon. Tai ehkä osaisin suunnata kirjoittamisen jotenkin toisin; olen lapsesta asti haaveillut kirjan kirjoittamisesta, mutta en koskaan saa aikaiseksi aloittaa - tiedostan itsekin, että olen liian impulsiivinen ja levoton sielu niinkin pitkäkestoiseen urakkaan, joten blogitekstien tuottaminen tuntuu tällä hetkellä juuri sopivan haastavalle.
Mutta valokuvaaminen! Jos lopettaisin bloggaamisen, en takuulla laskisi kameraa kädestäni, mutta pelkään, että kuvat jäisivät pelkiksi tiedostoiksi tietokoneelle hautautumaan massan alle. Nyt, kun valokuvaan myös blogia varten, käyn kaikki valokuvani aina säännöllisesti läpi sekä käsittelen niistä suosikkini - ja niihin on helppo palata myöhemmin blogissa.
2. Itseni haastaminen & onnistumisen tunteet
Blogin kautta olen joutunut (tai päässyt, kummin asian nyt haluaa kokea) astumaan usein pois mukavuusalueeltani, ja haastamaan itseni kokeilemaan jotain aivan uutta. Joskus jostain projektista olen suunnattoman stressaantunut viikkoja etukäteen, että 'miksi ihmeessä menin tähän lupautumaan', mutta H-hetkellä tekisi mieli hyppiä tasajalkaa ja hihkua riemusta - juuri noita ilon, onnen ja onnistumisen tunteita varten blogin ääreen jaksaa palata päivästä ja viikosta toiseen!
3. Palaute
Mikään ei innosta paremmin jatkamaan, kuin lukijan kommentti tai viesti, kuinka tekstistä on löytynyt vastaus juurikin häntä askarruttaneeseen asiaan tai joku on innostunut blogini myötä itsekin kokeilemaan esimerkiksi jotain DIY-projektia.
Toisaalta taas palaute yhteistyöyrityksiltä kampanjan onnistumisesta ja kiitos tehdystä työstä - sillä sitähän ne yritysyhteistyöprojektin nimenomaan ovat, TYÖTÄ - saa hymyn leveäksi ja joskus jopa pienen tuuletuksen aikaiseksi.
4. Blogitutut ja -yhteisöt
Vaikka aloitin blogin omaksi ilokseni, remonttipäiväkirjaksi, on tekeminen muuttunut nopeasti yhteisölliseksi ja sosiaaliseksi. Olen tavannut blogin myötä aivan mahtavia ihmisiä, joista osan kanssa pidetään enemmän ja vähemmän aktiivisesti myös blogin ulkopuolellakin yhteyttä.
Villa Kotiranta on myös jo pidemmän tovin ollut osa
KUBLO -yhteisöä, joka on kerännyt Keski-Uudenmaan bloggaajat ja vloggaajat yhteen. Meitä on jo melkoisesti!
4. LÖYTÄMÄNI BLOGGAAMISEN KÄÄNTÖPUOLET?
Tähän onkin helppo vastata;
stressi kiireisessä arjessa...
Bloggaaminen vaatii aikaa - siis jos haluaa tehdä lähtökohtaisesti asioita kunnolla - ja kaikki se aika on pois jostain muualta. Tässä yksi syy, miksi blogissa on kesäkauden ollut tänä vuonna hieman normaalia hiljaisempaa; tämä kesä oli ensimmäinen Villa Kotirannassa asuen vietetty, joten piha- ja puutarhatyöt veivät suurimman osan vapaa-ajasta. Toisaalta myös keväällä aloittamani uusi työ on vienyt mehut niin tehokkaasti, että iltaisin parhaalle on tuntunut vain kaatua sohvalle miehen viereen Netflixin ja karkkipussin ääreen.
Ja kun olen ottanut arjessa hieman rennommin iltaisin, koen siitä huonoa omatuntoa blogin vuoksi ja stressaannun. Aiemmin hauskasta harrastuksesta ja siitä arjen pienestä henkireiästä tulee helposti jotain, mitä
pitäisi tehdä, sen sijaan että
saan tehdä.
Onnekseni minun listallani ei tässä kohti ole ikävät kommentit blogissa tai suoranainen nettikiusaaminen - siihenkin törmää aivan liian usein! Nimettömänä on niin helppoa huudella ja purkaa omaa pahaa oloa vaikka blogien kommenttikenttiin...
5. MIETTIMISEN ARVOISET KYSYMYKSENI JOKAISELLE BLOGGAAMISEN ALOITTAMISTA HARKITSEVALLE?
1. Miksi haluan bloggaajaksi? / Miksi haluan pitää blogia?
Vaikka nuo kaksi kysymystä kuulostavat nopeasti periaatteessa samalle, on niissä suuri ero. Pohdi rehellisesti, haluatko loppujen lopuksi bloggaajaksi vai pitää blogia?
Kyse on motiivista - miksi haluan lähteä tähän mukaan?
Jos ensisijainen motiivi on saada käyttää titteliä 'bloggaaja', oletko aivan varma, että ymmärrät mitä se pitää sisällään? Haetko julkisuutta? Silloin blogi on pitkä ja kivikkoinen tie. Tai harkitsetko bloggaamista saadaksesi ilmaisia tuotteita ja palveluita? Voin kertoa, ettei ole ilmaista lounasta! :) Jokaisen tuotteen eteen olen itsekin tehnyt tuntitolkulla työtä ja joka ikisestä tuotteesta/palvelusta olen maksanut myös verot.
Jos haluat toteuttaa itseäsi, olla luova ja kehittyä tekemisessäsi, blogin pitäminen on erinomainen harrastus, joka voi muuttua vaikka ammatiksi. Se vaatii työtä ja aikaa, mutta kaikki on mahdollista.
2. Mihin ole valmis vetämään oman yksityisyyteni rajat?
Yksityisyyden rajojen vetäminen voi olla helppoa, mutta olen huomannut, että niitä kiinni pitäminen ja asettamiesi rajojen noudattamisen seuraaminen yhteistyökumppaneiden kanssa voi olla todella haastavaa.
Olen itse rajannut, etten halua kertoa tarkkaa tietoa asuinpaikastamme. Alueena Mäntsälä kertoo mielestäni jo riittävästi, en koe tarvetta jakaa julkisuuteen sen tarkempaa tietoa, millä kylällä asumme. Mies ja lapset ovat sivuhahmoja blogissani, eivät he ole tätä harrastustani valinneet - niinpä he kulkevat teksteissä (ja Instagramissa) vain nimillä 'Mies', 'Isompi poika' ja 'Pienempi poika'. Myöskään heidän valokuviaan jaan blogissa ja Instagramissa todella harkitusti.
Alun perin rajasin myös, ettei minustakaan olisi tullut sukunimi julkisuuteen, mutta jossain vaiheessa huomasin sen jo ilmaantuneen yhteistyöyrityksen sivuille.
Ajoittain olen joutunut oikein vääntämään rautalangasta, miksi en ole valmis tinkimään näistä rajoista; olen yksityinen henkilö, joka haluaa pitää kiinni yksityisyydestään, vaikka bloggaankin. Se saattaa kuulostaa toisista todella ristiriitaiselle...
3. Paljonko olen valmis irrottamaan aikaa muusta elämästäni bloggaamiseen?
Kuten aiemmin jo tekstissä totesin, on blogiin käytetty aika aina pois jostain muusta. Mistä olet valmis tinkimään?
Mieti, pystytkö irrottamaan aikaa päivittäin vai kerran viikossa - vai vielä harvemmin? Blogissa ei missään tapauksessa tarvitse julkaista päivittäin, mutta kerro lukijoille avoimesti, mikä on sinun tahtisi julkaista. Lukijan kannalta on mukavampaa tietää, että kerran kuukaudessa ilmestyy blogiisi uutta luettavaa, kuin käydä päivittäin kurkistamassa, onko blogissa tapahtunut jotain.
Eikä aikaa kulu ainoastaan tekstien kirjoittamiseen, vaan mm. postausten suunnitteluun, valokuvaamiseen, kuvien käsittelyyn, kommentointiin, blogitekstien linkittämiseen sosiaalisissa medioissa, yhteistyökuvioiden järjestämiseen ja niiden yksityiskohdista sopimiseen, kirjanpitoon ja kuittishowhun, erilaisiin tapahtumiin osallistumiseen...
Vaikka blogisi genre ei olisikaan Lifestyle, on bloggaaminen eräänlainen elämäntapa - se kulkee mukanasi vähän kaikessa mitä teet.
4. Mistä haluan kertoa maailmalle? Mikä on intohimoni?
Blogin kantavaksi teemaksi kannattaa valita aihe, josta
intohimoisesti haluat kertoa koko maailmalle. Muuten blogin ylläpitäminen alkaa nopeasti maistumaan puulle ja tuntumaan työlle.
Jos sinua kiinnostaa valtavan moni asia, mieti mahtuvatko kaikki aiheet saman blogin alle - mikä on blogisi punainen lanka? Mitä tarinaa haluat lukijoillesi kertoa? Sillä sitähän bloggaaminen on,
tarinankerrontaa! Kuinka solmit haluamasi aiheet yhdeksi yhtenäiseksi tarinaksi?
Ilman tarinaa, ilman sitä punaista lankaa, joka solmii palaset yhteen, on blogi helposti vain julkaisualusta, jonne on ladattu vähän sitä sun tätä sen mukaan, mikä minäkin päivänä sattui julkaisijaa kiinnostamaan. Kuinka kauan lukija jaksaa pystyä mukana...?
Villa Kotirannassakin aiheet menevät remontoinnista ja sisustamisesta kotipuutarhan hoitoon, askarteluideoihin ja lapsiperheen arkeen - siksi olenkin alkanut harkita blogin genren vaihtamista remontoinnista lifestyleen… Kaikki mitä kerron, ovat osa minua ja meidän elämäämme täällä Mäntsälän maaseudulla - meidän arkeamme!
***********
Näihin - ja takuulla moniin muihinkin kysymyksiin saat lisää uusia näkökulmia tulemalla kuuntelemaan
huomenna (lauantai 6.10.) Hyvinkään pääkirjastoon klo 12-14
Tervetuloa!
