Viikon blogihiljaisuuden jälkeen voi vain todeta, että eipä näin joulun alla ole taaskaan liikaa aikaa ollut iltaisin tietokoneen ääressä istua...! Tuttu tunne varmasti monelle...? ;)
Vaikka stressittömään joulun odotukseen on kovasti pyritty - ja suurimmalta osin siihen päästykin - ei joulutohinoiden mukanaan tuomilta kiireiltä ole pystytty kokonaan välttymään. Ja toisaalta ennen joululomia valmiiksi saatavat työprojektit ovat vieneet siihen malliin mehut, ettei iltaisin enää ole oikein jaksanut kuin puuhata lasten kanssa ja nuokkua lasten nukahdettua Netflixin äärellä.
Minähän vuotena oppisin, ettei maailman tarvitse valmis olla vuoden loppuun - uusi vuosi koittaa uusine työpäivineen kuitenkin! :)
Jouluvalmistelujamme voit muuten seurata Instagramissa @VILLAKOTIRANTA - alla muutama valokuva napattuna Instasta:
Kotia on valmisteltu jouluun jo pitkin joulukuuta; koriste sinne, valopallot tuonne, päivittäin lisää kynttilöitä tasoille, kukkimaan ehtineiden hyasinttien korvaamisia uusilla... Joulu ei saapunut kertarysäyksellä, vaan melkein salavihkaan.
Joulukuusi haettiin viikko sitten lauantaina, kun vietimme miehen kanssa lapsivapaata laatuaikaa tehden viimeisiä tonttujen touhuja Lahden ihmisvilinässä. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa olimme jo hyvissä ajoin olleet kuulolla lasten joulutoiveiden suhteen, eikä ne muutamat aikuisillekaan paketoidut lahjat tuottaneet päänvaivaa - eli viime hetken lahjapaniikilta olemme kerrankin onnistuneet välttymään!
...Tai mies on varmaan eri mieltä - tuo vanha joulun jäärä, joka saa stressin jo pelkästä tontunpunaisesta väristä... ;)
Koetan aina helpottaa miehen eloa näin joulunalla ottamalla itse enemmän koppia lasten joululahjatoiveiden kartoituksesta ja lähetän kuvakaappauksena omankin lahjatoiveeni hänelle (mielellään lähimmän kaupan ja ovh:n kanssa *tirskis*), mutta tänä vuonna onnistuinkin vetäisemään maton jalkojen alta; toivoin Lars Keplerin Kaniininmetsästäjä -kirjaa, mutta ostinkin sen itse, kun satuin edullisesti nettikirppikseltä löytämään! :D
...Että jännityksellä odotan, mitä mies on keksinyt... ;)
Tämän joulun yksi tähän mennessä mukavimpia hetkiä oli tuokio tänään, kun olimme koko perhe saarekkeen ympärillä leipomassa pipareita. En enää pysy laskuissa, onko samoissa touhuissa oltu jo kolme, vaiko kenties jopa neljättä kertaa, mutta taas näytti piparipurkin pohja paistavan näkyviin ja sain koko poppoon avuksi huomisen jouluaaton herkuttelua varten.
Tupaan joulu tuli punaisen ja keltaisen sävyin tänä vuonna - johtuen suuresti tuosta uudesta Ikean keltaisesta Strandmon -lepotuolista ja rahista. Moni arkinenkin kodin yksityiskohta, kuten vaikka tuo virkkaamani viltti, näyttääkin joulukuusen saavuttua tupaan aivan jouluiselle!
Tyynyjä oli tarkoitus ommella isomminkin, mutta ompelukoneeni sanoi sopimuksensa irti muutaman tyynyn jälkeen - ja kesken pojan päiväpeitteen ompelun - eikä suostu enää puolaamaan alalankaa. Nyt sitten kovassa googlauksessa ompelukonekorjaaja lähiseudulta....
Sukhin kaunis luonnonvalkoinen villamatto siirtyi joulun ajaksi odottelemaan sivummalle ja ystävältäni ikilainaan saamani vanha punainen ryijy otti paikkansa olohuoneen mattona.
Täydellinen yhdistelmä tuon keltaisen lepotuolin kanssa!
Noista tuvan katossa roikkuvista uusista vanhoista valaisimista laitoinkin hieman valokuvia jo Instagramiin, mutta palaan niihin vielä paremmin joulun jälkeen täällä blogissa.
Näihin valaisimiin liittyikin lopulta melkoinen yllätys - ja usein nettikirppiskauppoja tekevänä voin todeta, että kerrankin todella onnekas sellainen! :) Mutta aiheesta enemmän hieman myöhemmin - pysykäähän kuulolla.
Sohvan selustalla odottelee viittä-vaille-valmis neulevilttini, josta pitäisi enää muutamia lankoja päätellä - juuri sopivaa puuhaa näin joulunpyhiksi tuossa sohvalla karkkikipon kanssa pötkötellessä! ;)
Ompelin aikoinaan Lahden kotiini tuon raidallisen tyynyn vanhasta villaisesta ryijystä, ja se edelleen löysi paikkansa jouluisessa, kelta-punaisessa tuvassamme.
...Kaiken huipuksi tyynyn vihreä sointuu pönttöuuniimme ja musta tuohon tummaan päätyseinään!
Tänä vuonna rohkaistuin ja ostin elämäni ensimmäisen amarylliksen - ihan villiksi siis heittäydyin näin uuden kodin innoittamana...! :D
Kauniisti kukkiva kukka tuo amaryllis, mutta yllätyksekseni jouduin tukemaan pitkiä varsia kukintojen auetessa. Ajoittain tämä amaryllis myös nojaili viereiseen lyhtyyn ja lämmitteli kynttilän liekin lämmössä.
Hyasintti on ehdoton suosikkini joulukukista, ollut jo lapsuudesta saakka, ja tänäkin vuonna kannoin noita ihanasti tuoksuvia kukkasia tupaamme useassakin erässä. Aina kun edelliset alkoivat olla kukintansa lopussa, tulivat viereen odottelemaan jo nupullaan olevat uudet hyasintit.
Olen tässä viime päivinä ihastellut blogeissa ja Instassa aivan täydellisiä joulukuusia, seesteisen tyylikkäin koristeita. Sitten nostan katseeni puhelimeni näytöstä ja vähän virnuillen katselen tätä meidän tupamme nurkkaan koristeltua retropallojen näyttelyä... :)
Siis kaikessa väriloistossaan, kolmekymmentä vuotta vanhoilla joulunauhoilla koristeltuna ja latvatähti sopivasti kenollaan tämähän on itse asiassa juuri täydellinen joulukuusi; lähestulkoon aikamatka omaan lapsuuteen!
Tätä kuusta ovat ainoastaan lapset koristelleet; he ovat valinneet koristelaatikoista ne heidän mielestään kauneimmat pallot, tähdet ja sydämet, he ovat sommitelleet koristeet oksille ja kiepittäneet kuusen nauhoin.
Tässä kuusessa on aitoa lapsiperheenkodin tunnelmaa!
Alla olevissa valokuvissa vasemmalla puolella olevat punaiset pallerot ovat oman lapsuuteni palloja - näitä samoja itse ripustin lapsuudenkotini kuuseen saman ikäisenä kuin omat lapseni ovat nyt. Oikealla puolella taasen metallinen lumihiutale juuttinarussa - nämä löysin Järvenpään Kukkatalosta syksyllä.
Jos olisin itse koristellut kuusen tupaan, olisin käyttänyt ainoastaan punaisia palloja ja olkikoristeita - tehnyt sellaisen oikein perinteisen joulukuusen vanhan talon tupaan.
Haaveena olisikin saada ensi jouluksi toinen joulukuusi talon verannalle - joka muuten ei valmistunut ihan täksi jouluksi - jonka minä saisin koristella aivan itse. Lapset saavat täyden päätösvallan tuvan kuusen koristelusta tulevinakin vuosina!
Pienenä yksityiskohtana tuvassa vanhat suksisauvat, jotka löytyivät talon remontin yhteydessä. Myös vanhoja puusuksia löytyi, mutta niille ei ole vielä paikkaa valittu - eikä mies suostu niitä tupaan tuomaan 'ihan vain nojailemaan seiniin'.
En ymmärrä! ;)
Tänään kannoimme isäni lapsuudenkodin pirtinpöydän penkkeineen tupaan Bonanza -ruokapöytämme jatkoksi, jotta meitä huomenna mahtuu 9 ja ½ henkeä saman pitkän pöydän ääreen jouluaterian ja herkuttelujen ääreen.
Lupaan ottaa vielä huomenna valokuvia jouluisesta kattauksestamme, ja palata blogin ääreen vielä ennen katoamistani poikien kanssa omaan lapsuudenkotiin joulun välipäivinä!
...Huomenna keitän aamulla perinteisen riisipuuron ja luumukiisselin aamiaiseksi sillä aikaa kun mies lämmittää meille jouluisen aamusaunan, ja autan miestä päivällä jouluaaton päivällisen valmistamisessa. Muuten aion ottaa mallia kisustamme Bonosta, ja viettää suurimman osan joulun pyhistä vaaka-asennossa levossa! :)
Hyvää joulua kaikille teille!!
Nauttikaa, rentoutukaa, herkutelkaa, laiskotelkaa, viettäkää aikaa rakkaiden kanssa, juokaa paljon glögiä ja lukekaa jotain hyvää kirjaa villasukat jalassa ja viettäkää kokonainen päivä pyjamassa!
....Niin minäkin aion tehdä! ;)
Ihanan värikäs joulukoti ja niin kauniisti koristeltu. Nyt on aika ottaa rennosti ja hiljentyä joulun viettoon. Oikein ihanaa joulunaikaa teille sinne kauniiseen kotiin. ❤️ -Katja
VastaaPoistaIhanan tunnelmallinen joulukoti teillä. Kuusikin on kaunis. Muistan myös omasta lapsuudestani en niinkään palloja vaan ne mistä ne ripustettiin. Juurikin tuommoiset muoviset kiepit oli niissäkin. Aika mukava suunnitelma huomiselle. Juuri semmoisen rennon letkeä sen joulun kuuluukin olla.
VastaaPoistaMukavan rentoa joulua sinulle ja perheellesi.