Pääsiäisen vapaista on vähitellen toivuttu tässäkin talossa - tosin vastapainoksi onnistuin jostain haalimaan (mies)flunssan itselleni, joten voimat olleet vähissä viime päivinä... Nuhaa ja yskää, karmeaa pääkipua ja täysin voimat pois nyt jo kolmatta päivää, mutta kuumeesta ei tietoakaan!
Kuten Instan puolella jo kerroinkin, nuutunutta oloa hieman piristää tieto, että pönttöuunin tarvikkeet tiilineen saapuivat eilen raksalle, ja jo heti huomenna pönttöuuni nousee paikoilleen tupakeittiöömme! :)
Luvassa siis viikonloppuna valokuvia raksalta!
Mutta ajattelin kertoa teille tänään uudesta kasvatusprojektistani, josta olen aivan innoissani, enkä vain valittaa flunssastani. ;)
Käydessäni pääsiäisena vanhempieni luona Pohjois-Savossa ihastelin isäni viherhuoneen reheviä huonekasveja. Suurin osa lajikkeista on tuttuja omasta lapsuudestani - osa kasveista jopa 'alkuperäisiä', 1970-80-lukujen taitteesta asti säilyneitä!
Yksi tällainen kasvivanhus on valtavan kokoinen bougainvillea eli ihmeköynnös. Kasvi on reilusti yli kolmekymmentä vuotta vanha, ja se aikoinaan nökötti lapsuudenhuoneeni ikkunalaudalla, täyttäen oksillaan koko ikkunan. Tänä päivänä tuo kasvi on tukevasti lattialla, valtavassa ruukussa ja sen oksat on kieputettu suureksi palloksi tukien varaan.
En valitettavasti muistanut lomaillessa valokuvata tuota parhaillaan kukkivaa kasvia isäni viherhuoneessa, mutta muistin onneksi napata mukaani kolme nuorta oksaa juurtumaan.
Aikoinaan isäni oli epäonnistunut ensimmäisessä yrityksessään juurruttaa tämän lajikkeen oksaa, joten suuria paineita en tästä istutuskokeilusta suostu ottamaan. :) Kuitenkin ajattelin hyödyntää hänen kokemuksiensa pohjalta tulleita vinkkejä, ja tuikkasin nuoret oksat suoraan multaan, ilman vesilasissa juurruttamista.
Lisäsin oksille myös tukikepit samantien, sillä oksat ovat erittäin taipuisia ja juurettomina helposti tuntuivat kallistuvan pois paikoiltaan.
Kotonani oli ainoastaan taimimultaa enää jäljellä, joten hätäpäissäni istutin oksat siihen. Nyt vain sormet ristissä, etten väärällä mullalla onnistu taimia lannistamaan....
Ihmeköynnös kuulemani mukaan on melkoisen hidas juurtumaan, joten koetan nyt kaikessa rauhassa malttaa odotella onnistuuko juurrutus vai ei. Nämä hitaat projektit, joiden onnistumisesta ei ole mitään takeita, eivät ole suosikkejani - ehdin tässä odotellessa jo monet kerrat heittää toivoni onnistumisesta.... :)
Lopulta vielä huputin oksat ohuiden muovipussien sisään, joihin leikkasin pieniä reikiä, ja nostin ruukut aurinkoiselle ikkunalaudalle.
Jos/kun oksat juurtuvat, tulee taimet siirtää altakasteluruukkuihin, sillä tämä lajike on melkoinen juoppo. :) Samassa vauhdissa lisään ruukkuihin hieman huonekasveille tarkoitettua multaakin.
Ainakin näin muutaman päivän jälkeen näyttävät oksat muovin alla ihan eloisille:
Samaisella ikkunalla odottelee kunnollista juurtumistaan myös isältä saatu kiinanruusun oksa. Tämä yksilö vietti useamman viikon ensin vesimaljassa, ja vasta tällä viikolla istutin juuria kasvattaneen oksan multaan.
Hieman kärsivälle näyttää, mutta elossa edelleen - ja katselin tuota oksan latvaa, että ihan kuin nuppua sinne tekisi! Siinä olisikin ihmettelemistä, jos heti rankan juurruttamiskokemuksen jälkeen oksa palkitsisi minut kukkimalla. :)
Luin jostakin, että kiinanruusun oksaa juurruttamista varten pyytäessä kannattaa valita oksa sellaisesta kasvista, jonka tiedetään viihtyneen hyvin suomalaisella ikkunalaudalla - kiinanruusun viihtymisessä huonekasvina on suuria lajikekohtaisia eroja.
Minun kaksi oksaani, joita juurrutan ruukkuihin, ovat takuulla Suomen leveysasteilla viihtyvästä ja kukkivasta yksilöstä! :) Tai no, ainakin isäni hellässä hoidossa viihtyvästä...
Huomenna olisi tarkoitus tsempata flunssasta huolimatta, ja siirtää esikasvatetut kurpitsat, kesäkurpitsat ja avomaankurkut isompiin ruukkuihin. Kurkistin nimittäin esikasvatusastioina toimivien kananmunakennojen pohjaan, ja totesin, että näiden lajikkeiden juurilla ei ainakaan ole mitään ongelmia puskea läpi pehmenneen kennon! :)
Lisäksi tehtävälistalla olisi kylvää vielä viimeiset esikasvatettavat siemenet, eli maissit.
Ja tietenkin ehtiä kurkistamaan raksallekin, kuinka sitä pönttöuunia oikein muurataan! ;)
Kuten Instan puolella jo kerroinkin, nuutunutta oloa hieman piristää tieto, että pönttöuunin tarvikkeet tiilineen saapuivat eilen raksalle, ja jo heti huomenna pönttöuuni nousee paikoilleen tupakeittiöömme! :)
Luvassa siis viikonloppuna valokuvia raksalta!
Mutta ajattelin kertoa teille tänään uudesta kasvatusprojektistani, josta olen aivan innoissani, enkä vain valittaa flunssastani. ;)
Käydessäni pääsiäisena vanhempieni luona Pohjois-Savossa ihastelin isäni viherhuoneen reheviä huonekasveja. Suurin osa lajikkeista on tuttuja omasta lapsuudestani - osa kasveista jopa 'alkuperäisiä', 1970-80-lukujen taitteesta asti säilyneitä!
Yksi tällainen kasvivanhus on valtavan kokoinen bougainvillea eli ihmeköynnös. Kasvi on reilusti yli kolmekymmentä vuotta vanha, ja se aikoinaan nökötti lapsuudenhuoneeni ikkunalaudalla, täyttäen oksillaan koko ikkunan. Tänä päivänä tuo kasvi on tukevasti lattialla, valtavassa ruukussa ja sen oksat on kieputettu suureksi palloksi tukien varaan.
En valitettavasti muistanut lomaillessa valokuvata tuota parhaillaan kukkivaa kasvia isäni viherhuoneessa, mutta muistin onneksi napata mukaani kolme nuorta oksaa juurtumaan.
Aikoinaan isäni oli epäonnistunut ensimmäisessä yrityksessään juurruttaa tämän lajikkeen oksaa, joten suuria paineita en tästä istutuskokeilusta suostu ottamaan. :) Kuitenkin ajattelin hyödyntää hänen kokemuksiensa pohjalta tulleita vinkkejä, ja tuikkasin nuoret oksat suoraan multaan, ilman vesilasissa juurruttamista.
Lisäsin oksille myös tukikepit samantien, sillä oksat ovat erittäin taipuisia ja juurettomina helposti tuntuivat kallistuvan pois paikoiltaan.
Kotonani oli ainoastaan taimimultaa enää jäljellä, joten hätäpäissäni istutin oksat siihen. Nyt vain sormet ristissä, etten väärällä mullalla onnistu taimia lannistamaan....
Ihmeköynnös kuulemani mukaan on melkoisen hidas juurtumaan, joten koetan nyt kaikessa rauhassa malttaa odotella onnistuuko juurrutus vai ei. Nämä hitaat projektit, joiden onnistumisesta ei ole mitään takeita, eivät ole suosikkejani - ehdin tässä odotellessa jo monet kerrat heittää toivoni onnistumisesta.... :)
Lopulta vielä huputin oksat ohuiden muovipussien sisään, joihin leikkasin pieniä reikiä, ja nostin ruukut aurinkoiselle ikkunalaudalle.
Jos/kun oksat juurtuvat, tulee taimet siirtää altakasteluruukkuihin, sillä tämä lajike on melkoinen juoppo. :) Samassa vauhdissa lisään ruukkuihin hieman huonekasveille tarkoitettua multaakin.
Ainakin näin muutaman päivän jälkeen näyttävät oksat muovin alla ihan eloisille:
Samaisella ikkunalla odottelee kunnollista juurtumistaan myös isältä saatu kiinanruusun oksa. Tämä yksilö vietti useamman viikon ensin vesimaljassa, ja vasta tällä viikolla istutin juuria kasvattaneen oksan multaan.
Hieman kärsivälle näyttää, mutta elossa edelleen - ja katselin tuota oksan latvaa, että ihan kuin nuppua sinne tekisi! Siinä olisikin ihmettelemistä, jos heti rankan juurruttamiskokemuksen jälkeen oksa palkitsisi minut kukkimalla. :)
Luin jostakin, että kiinanruusun oksaa juurruttamista varten pyytäessä kannattaa valita oksa sellaisesta kasvista, jonka tiedetään viihtyneen hyvin suomalaisella ikkunalaudalla - kiinanruusun viihtymisessä huonekasvina on suuria lajikekohtaisia eroja.
Minun kaksi oksaani, joita juurrutan ruukkuihin, ovat takuulla Suomen leveysasteilla viihtyvästä ja kukkivasta yksilöstä! :) Tai no, ainakin isäni hellässä hoidossa viihtyvästä...
Huomenna olisi tarkoitus tsempata flunssasta huolimatta, ja siirtää esikasvatetut kurpitsat, kesäkurpitsat ja avomaankurkut isompiin ruukkuihin. Kurkistin nimittäin esikasvatusastioina toimivien kananmunakennojen pohjaan, ja totesin, että näiden lajikkeiden juurilla ei ainakaan ole mitään ongelmia puskea läpi pehmenneen kennon! :)
Lisäksi tehtävälistalla olisi kylvää vielä viimeiset esikasvatettavat siemenet, eli maissit.
Ja tietenkin ehtiä kurkistamaan raksallekin, kuinka sitä pönttöuunia oikein muurataan! ;)
Olispa ollut kiva nähdä villen kukkivan. Hyvän näköiset noi taimet ovat.
VastaaPoistaSormet ja varpaat ristiin että sun taimet alkaisi kasvamaan.
Mulla oli aikoinaan kiinanruusu, se kasvoi niin suureksi että vein tuparilahjaksi kaverilleni. Silläkin se kasvoi että vei sen työpaikan aulaan. Tarinan loppua en tiedä, pitäis muistaa kysyä :)
Muistan omasta lapsuudestani, kuinka tuo isäni ihmeköynnös täytti marjapuuronpunaisilla kukkasillaan koko makuuhuoneeni ikkunan! Toivonkin saavani tulevan verantamme ikkunalle näistä kukkaset... <3
PoistaKiinanruususta saa kyllä kauniin kasvin isompaankin tilaan, kun vain malttaa jokusen vuoden odotella. :) Ja niin kauniit kukat!!
Anoppini muuten näytti eilen, että hänelle antamaani kiinanruusun oksaan on muodostunut suuri nuppu!