Hei, olen Satu.
Olen purkittaja.
Tahtoisin kadottaa kotoamme jokaisen ruman pahvirasian ja muovipurkin - en edes leipoessa tahdo käyttää muovikippoja (joita kotoamme löytyy enää pari mieheni haalimaa), vaan keraamisia kulhoja. Muovirasiat olen hyväksynyt ainoastaan pakastuskäyttöön....
Mieheni mielestä olen ihan varmasti tässä(kin) asiassa nipottaja. :)
Jo pidemmän aikaa olen haaveillut sopivan kokoisista, lasisista, säilytyspurkeista keittiöön. Olen koettanut myös miestäni käännyttää purkittajaksi, mutta tähän asti hän ei ole ollut kovin innostunut kuuntelemaan lasipurkkien ilosanomaa.... Mieheni mukaan - hänellä varmaan kuumottaa korvia juuri nyt - purkitus on ihan okei, mutta purkkien tulisi olla näppäriä, muovisia, yhtenäisen kokoisia ja helposti pinottavia. Mielellään Ikeasta.
Pyh, sanon minä!
Olen katsellut sillä silmällä esimerkiksi vanhoja Ilves -lasipurkkeja - tahdon säilytyspurkkien olevan kauniita pitää esillä, mutta myös helppoja arkikäytössä. Ainoa asia, josta taidamme miehen kanssa olla yhtä mieltä on se, että purkkien tulee myös mennä näppärästi kaappiin piiloon.
Kävin aivan muissa asioissa Clas Ohlsonilla, kun törmäsin näihin ihanuuksiin:
Purkkeja oli saatavilla kolmea koko, joista valitsin kaksi suurinta - jos en kauhean väärin muista, niin hinnat näillä olivat 3,99€/5,99€/7,99€. Pienin koko näytti kaupassa liian pienelle omiin tarpeisiin, ja minulta löytyy jo paljon pieniä lasipurkkeja, joita olen kirpputoreilta löytänyt. Osan olen myös tuunannut itse tyhjistä ruokakaupan pakkauksista, kuten vaikka dippikastikepurkista - KLIK.
Isojen purkkien suuaukko on juuri sopivan kokoinen pienelle, vanhalle kahvikupille, jota mittana olen käyttänyt leipoessa - tällaiseen kupposeen on kaadettu kahvia ilman maitovaraa 1dl verran. ;)
Nämä sokeri- ja suolapurkit ovat vanhat kirppislöydöt vuosien takaa ja palvelleet tehtävässään erittäin mallikkaasti. En kelpuuta sokeripussia ja suolapakettia enää kaappiini! :)
Dymolla naputtelin kuiva-ainesten nimet purkkien kylkeen. Erikoisempia aineksia sisältävät purkit merkitsin dymottamalla aineksen nimen riippulappuun, jolloin purkkia voi käyttää helposti lappua vaihtamalla muillekin aineille. Esimerkiksi bulgur ja kuskus (couscous) ovat ruokavaliossamme vakiovieraita, joten rohkenin dymota ne suoraan purkkien kylkeen - kuten vehnäjauhotkin.
Ja kuinka ollakaan; mieskin tykkäsi näistä! ...Tai ainakin osasi esittää vakuuttavasti tyytyväistä,,, ;)
Olen purkittaja.
Tahtoisin kadottaa kotoamme jokaisen ruman pahvirasian ja muovipurkin - en edes leipoessa tahdo käyttää muovikippoja (joita kotoamme löytyy enää pari mieheni haalimaa), vaan keraamisia kulhoja. Muovirasiat olen hyväksynyt ainoastaan pakastuskäyttöön....
Mieheni mielestä olen ihan varmasti tässä(kin) asiassa nipottaja. :)
Jo pidemmän aikaa olen haaveillut sopivan kokoisista, lasisista, säilytyspurkeista keittiöön. Olen koettanut myös miestäni käännyttää purkittajaksi, mutta tähän asti hän ei ole ollut kovin innostunut kuuntelemaan lasipurkkien ilosanomaa.... Mieheni mukaan - hänellä varmaan kuumottaa korvia juuri nyt - purkitus on ihan okei, mutta purkkien tulisi olla näppäriä, muovisia, yhtenäisen kokoisia ja helposti pinottavia. Mielellään Ikeasta.
Pyh, sanon minä!
Olen katsellut sillä silmällä esimerkiksi vanhoja Ilves -lasipurkkeja - tahdon säilytyspurkkien olevan kauniita pitää esillä, mutta myös helppoja arkikäytössä. Ainoa asia, josta taidamme miehen kanssa olla yhtä mieltä on se, että purkkien tulee myös mennä näppärästi kaappiin piiloon.
Kävin aivan muissa asioissa Clas Ohlsonilla, kun törmäsin näihin ihanuuksiin:
P.s. Nämäkin kuvat löytyvät jo Pinterestista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti