Syksy on aina henkisesti haastavaa aikaa kotipuutarhurille... Niin suuren vaivan ja työn kun on kasvimaahan kevään ja kesän aikana laittanut, ristiriitaisin tuntein seuraa syksyn etenemistä kasvimaalla; toisaalta harmittaa, kun hallayöt vievät osan kasveista mukanaan, kukat lakastuvat ja satokausi alkaa hiipua. Ja toisaalta olo on myöskin jopa hieman helpottunut, kun se päivittäinen kasteleminen on ohi, eikä kasvimaa enää vaadi niin paljoa huomiota - omakin pää ja kroppa on jo alkanut vaihtamaan talviasetuksille, jolloin touhuja vähennetään ja tahtia rauhoitetaan.
Tänä vuonna tämä kotipuutarhurin homma on ollut aivan uudella tavalla haastavaa ja samalla palkitsevaakin; ensimmäistä kertaa kasvimaa sijaitsi eri paikassa, kuin kotimme - toki välimatkaa on vain noin kilometrin verran, mutta silti ihan riittävästi, ettei ihan jokaista pientä hetkeä viitsinyt lähteä viettämään kasvimaalla kitkien. Tuntuukin, että tänä vuonna rikkaruohot ehtivät (ja toisaalta saivatkin) rehottaa ennenkuin ehdin niitä aina kitkemään, ja kastelukaan ei tainnut ihan jokaisena päivänä mennä suunnitelmien mukaan.
Mutta toisaalta pääsimme viimein hieman muokkaamaan jo omaa tulevaa pihamaatamme, ja luomaan kasvimaalle ja puutarhalle aihion. Ja tämän kesän kokemuksien perusteella onkin nyt helpompaa miettiä puutarhan laajuutta tulevaisuutta ajatellen.
Ja toihan tämä vuosi myös hauskoja (onnistumisenkin) kokemuksia aivan uusien lajikkeiden parissa!
Myös vanhasta pihasta keväällä talteen noudetut ja raksan pihaan tilapäisesti lavoihin istutetut kukat säilyivät hengissä ja jopa kukkivat! :) Dahlian tosin saimme maahan vasta (muistaakseni) heinäkuun puolella, mutta sekin ehti kukkia suurin punaisin kukkasin.
Ja vaikka lokakuun puolelle jo käännyttiin, jaksaa kesäkurpitsa - tuo vähään tyytyvä ja runsaasti satoa tuottava lajike - edelleen toiveikkaasti kukkia! :)
...Tosin tämä puutarhuri, sekä puutarhurin perhe, alkavat jo olla korvia myöten täynnä koko kesäkurpitsaa, ja harkitsin kerran jo puolivakavissani repiväni taimet irti maasta kompostiin, jotta satokausi saataisiin viimein vähitellen tämän lajin osalta pakettiin... ;)
Olenkin raahannut reiden paksuisia kesäkurpitsoja ystäville tuliaisina, ja osan syöttänyt myös kanoille appeen joukossa - niille näyttää vielä hyvin pilkottuna maistuvan...
Toki anopilta sain herkullisen reseptin, jossa kesäkurpitsa halkaistiin ja pilkottiin n.5cm paloiksi. Siemenet otettiin pois ja tilalle laitettiin ruskistettu ja kevyesti maustettu jauheliha, jonka sekaan on sekoitettu vihreää pestoa. Sitten reippaasit juustoraastetta päälle ja uuniin. NAMS!
Testattu, ja herkuiksi todettu! :)
Yleisilme kasvimaalla alkaa tosiaan olla jo melko nuupahtanut. Vähän samanlainen olo on puutarhurillakin... ;)
Kasvimaan rakentelu jatkuu ensi keväänä loppujen tiilien asettelun (taisi jäädä enää yhden lavarivin ympäriltä puuttumaan), ja soran lisäämisen muodossa. Sorakasa on ylärinteessä talon toisella puolella - yhden kottikärryllisen jaksoin soraa lapioida ja raahata tontin toiseen laitaan, kunnes totesin, että kiitti, riitti.
Keväällä on taas kone tulossa tontille, niin ilmeisesti samassa vauhdissa tulee soraakin sitten lähemmäs lapioitavaksi. Jeij!
Maassa on vielä nostamatta melkoisesti satoa; nauriit, punajuuret ja porkkanat ovat vielä osittain maassa - olemme nostaneet tähän mennessä vasta sitä mukaa, kun olemme kasviksia syöneet. Osa sipuleista on myös vielä penkissä, osan jo nostin ja kuivasin, sekä letitin kuivista varsistaan varaston puolelle odottelemaan käyttöä.
Myös salaattia saadaan vielä omasta maasta, tosin lehtisalaatti jo kuihtui pois - ja rukolan söi joku koi melkein alkukesästä. Samainen koi naposteli myös melkein kaikki nauriiden lehdet.
Muutaman maissin tähkänkin olemme jo päässeet keittämään, ja yllätyimme, kuinka hyvin tänä kesänä maissia kypsyi, vaikkei mitenkään erityisen lämmin kesä ollutkaan. Olemme jo miettineetkin ensi kesälle maissin paikkaa; joko tulevan perunamaan reunaan tai kasvihuoneen kupeeseen, tuulensuojaan.
Tämä alla oleva tähkä sai jäädä vielä paikoilleen odottelemaan kypsymistään. Kun tuo höhtyvä tuossa tähkän päässä muuttuu ruskeaksi ja kuivuu, pitäisi tähkän olla silloin kypsä kerättäväksi.
Kaikkea sitä on taas kotipuutarhuri yhdessä kesässä oppinut! :)
Tuon alla olevan valokuvan vasemmassa alareunassa olevien ikkunaruutujen alla näyttää muhivan kasa rikkaruohoja, mutta on siellä muutakin! :D
Siellä seassa muhii nimittäin osa bataateistani.
Ja juu, voisihan sitä luulla, että nyt on kasvattajalta jäänyt kitkemiset tuon laatikon osalta hoitamatta, mutta kyllä minulla on ihan suunnitelmakin tuossa - ihan oikeasti! :)
Tuo nokkonen on saanut kasvaa lasien alla, ja suojata lehdillään pintamultaa kuivumasta lasien alle paahtavan auringon lämmössä. Bataatti on tuolla seassa kasvattanut valtavan lehvästön - ja toivottavasti yhtä runsasta kasvua on tapahtunut myös mullan alla.
Jännityksellä nyt sitten vielä pari viikkoa koetan malttaa odottaa, ja sitten nostan kaikki bataatit maasta. Mielenkiintoista sitten verrata, onko avomaalla kasvaneilla ja tuolla ikkunoiden alla muhineilla taimilla eroa sadossa!
Kunhan saan lokakuun aikana lopunkin sadon nostettua ja korjattua talteen, lupaan satokauden päätteeksi istahtaa ajatuksen kanssa alas tekemään perinteisen yhteenvedon tämän vuoden kasvatuskokemuksista ja raapustelemaan suunnitelmia ensi vuotta varten.
Tämä kotipuutarhurina puuhastelu on kyllä ympärivuotinen toimi - ja silleen hyvässä mielessä, hauskalla tavalla! ;) Yhden kauden loppu tarkoittaa aina vain uuden kauden alkua suunnittelmien ja siemenhankintojen merkeissä.
