tiistai 24. lokakuuta 2017

Väliaikaisratkaisusta melkein haavetta parempi!



Kun aloitimme miettimään tupakeittiöömme muutossa mukanamme tulevia huonekaluja ja niiden sijoittelua, listasimme myös joukon kalusteita hankittavaksi lähitulevaisuudessa. Tuolle listalle nousivat mm. isomman pojan parvelle sopivan kokoinen runkopatja, uusi sohva korvaamaan väliaikasesti pönttöuunin ääreen nostetut nojatuolit sekä Ikean keltainen Strandmon lepotuoli.

Tuolle listalle kirjasin myös vitriinikaapin tuvan pitkälle seinälle.


Ihastelin pitkään Ikean Björksnäs -vitriinikaappia nahkavetimin, samoin Ikean Regissör -vitriiniä. Selasin myös Tori.fi -nettikirppistä ahkerasti, ja harkitsin vaihtoehtoja tuunausta vaativista mäntyvitreeneistä aina '60-luvun vintage senkkeihin.

Liikaa ihania vaihtoehtoja!

Muuttoviikonloppuna nostelimme peräkärrystä huonekaluja sisälle asuntoon, ja kalusteet, joille en ollut vielä keksinyt sopivaa paikkaa, nousivat odottelemaan möbleerausta juurikin tuolle pitkälle seinälle; vanhat pikkupöydät, kaksi jugoslavialaista tuolia sekä aiemmassa kodissamme olohuoneessa ollut tumma kaappi.

Ja tiedättekö mitä?! Nehän näyttivät todella kivoille juuri noin; huolettomana rykelmänä! Kaikki aivan eri paria ja silti niin hauskat yhdessä.


Kuten olen aiemminkin todennut, mielestäni kodin tekee kerroksellisuus; vuosien saatossa esille valikoituneet esineet ja tekstiilit, jotka muodostavat kuitenkin yhtenäisen kokonaisuuden. Tässä kodissa olemme ehtineet asumaan vasta pari viikkoa, mutta tuon kerroksellisuuden luominen oli minulle tärkeää tähän kotimme eniten käytettyyn tilaan, jotta talosta muodostuisi lapsillekin nopeasti 'raksan' sijaan 'koti'.


Uutta ja vanhaa sekaisin, värejä ja puun sävyjä. Kirpputorilöytöjä sekä perintöaarteita.


Moni esine löysi tiensä suoraan uuteen kotiimme ja paikalleen, kuten tuo kaapin ylle vanhan kodin tapaan nostettu Vepsäläisen Egg-tuoli -juliste, jonka olen saanut lahjaksi Mansikkatilan mailla -blogin Tainalta.

Myös anopin antama aloe vera jatkaa kurotteluaan kohti valoa Villa Kotirannassa.


Kalustesommitelman ylle nousivat myös hyönteisjulisteeni, jotka ovat kulkeneet mukanani muutosta toiseen. Tuon perhosjulisteen olen tuonut Lontoon Luonnontieteellisestä museosta (Natural History Museum) ja ötökkäjulisteen ostin jokunen vuosi sitten muistaakseni Habitare -messuilta.


Nämä julisteen nousivat seinälle kevyesti nuppineuloin ja nipsuin - aina ei kehyksiä tarvita! ...Ja toisaalta taas aina ei kehys kaipaa sisälleen julistetta, jotta sen voi ripustaa seinälle. ;)


En ole toki vielä täysin luopunut ajatuksesta, että vitriinin hankkisin tupaamme, mutta tätä sommitelmaa iltaisin katsellessa olen todennut, ettei täydellisen kaapin etsimisellä ole enää mitään kiirettä.

Sen oikean kyllä tunnistaa, kun se joku päivä tulee vastaan! ;)


Voimia viikkoon täältä koleasta Mäntsälästä!

...Suuntana täälläkin kohta moottoritie ja paluu arkeen, notta huomenta... :)

2 kommenttia:

  1. Niin tutulle kuullostaa tuo mööbeleiden hankinnan vaikeus. Täytyy tunnustaa, että en ole koskaan omistanut yhtään vitriinikaappia mutta sitä vastoin ehkä liiankin monta tuolia. Kivaa syysviikkoa. ~Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuoleja ei koskaan voi olla liikaa! ;) Nämä meidänkin seinustalla olevat tuolit on jo ehditty kiskomaan pöydän ääreen lisäistuimiksi tässä lyhyessäkin ajassa, jonka olemme talossa asuneet...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...