Kotiseutumatkailua Pohjois-Savoon

Piipahdimme poikien kanssa muutaman päivän syyslomareissulla lapsuudenkotini maisemissa Pohjois-Savossa. Koska matkaa mummolaan kertyy vajaat 400km suuntaansa, ei tavallisen viikonlopun takia kovin usein jaksa pakata poikia neljäksi tunniksi autoon. Näin lomaillessa ehtikin kolmen yön visiitillä jo rauhoittumaan aloilleen ja isompi poikakin ehti käydä ukin kanssa kahtena päivänä kalassa.

Isomman pojan kalastaessa ja paistellessa ukin kanssa nuotiomakkaroita, suuntasimme pienemmän pojan kanssa mummolan metsään retkelle.

Puhtaassa luonnossa ilo liikkua, ja voi kuinka tuo poika nauttiikaan kömpiessä ja könytessä sammalmättäillä ja kaatuneiden puunrunkojen yli!

Meidän retkemme punainen lanka oli tällä kertaa aarrejahti! Aarteiksi määrittelimme kaiken jännittävän luonnosta löytyvän ihmeteltävän, ja tarkempaa tutkimista vaativan, kuten marjat, sienet, linnunpöntöt, käävät, naavan sekä isot kiipeilykivet ja muurahaispesät.

Metsässä liikkuminen on loistavaa tasapainoharjoitusta niin pienille kuin isoillekin! Monesti sain juosta perässä, kun tämä pikkumies kipitti huomattavasti ketterämmin yli (ja ali) esteiden...! :)

Metsäretken aarrejahdin pääpotti oli 'mörkö', eli kaatuneen puun pystyyn nousseet juuret!

...Ehkä hieman liian jännä löytö äidillekin...

Sieniäkin löydettiin valtavasti erilaisia (laitan enemmänkin valokuvia tuonne rinnakkaisblogin puolelle pikemmiten), mutta niin kätevä emäntä en vielä ole, että tunnistaisin lajikkeita ja voisin niitä poimia ihan syötäväksi...!

Eli nämä valokuvien meille vieraat sienet valokuvattiin talteen ja jätettiin varuilta lopulta metsään... :)

Mummolan takapihan suuri vaahtera oli jo pudottanut lehtensä, ja pojat päättivät auttaa mummoa ja ukkia haravoimalla lehdet valtavaksi kasaksi.

...Tosin hieman myöhemmin minullekin alkoi aueta tämän jalon teon taustalla olleet oikeat motiivit... ;)

Pääasia, että saatiin kunnolla liikuntaa ja haukattiin roimasti raikasta ilmaa! Ja siinä sivussa helpotettiin isovanhempien pihatöitä hitusen. ;)

Savossa maisemat olivat muuten syksyisemmät kuin Mäntsälän leveyksillä - ja tänä aamuna lämpömittari näytti hurjaa -4C pakkasta. ...Hurjaa siksi, että olimme kesärenkailla liikkeellä! Hieman jännitti lähteä ajamaan Etelä-Suomea kohti, kun maisema oli valkoinen kuurasta pitkälti vielä Mikkelinkin pohjoispuolella.

Mutta kotiseutumatkailun ja varovasen rauhallisesti edenneen paluumatkan jälkeen on pakko tunnustaa, että onhan vain ihanaa olla taas kotona, ja omalla kotisohvalla!

Välillä pitää lähteä, jotta muistaa, kuinka ihanaa on tulla takaisin.

Vannoin jo perheelle, että huomenna en aio nousta ylös aikaisin, heräsipä muut mihin aikaan tahaansa. Käännän kylkeä ja otan vaikka kirjan käteen peiton alla piileskellen. Saatan toki harkita hetkellistä kipaisua keittiön puolella, kun kahvin tuoksu leijailee kammariin saakka... ;)

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!