Isänpäivä herätti tänä vuonna entistä enemmän tunteita ja ajatuksia... Kuulin viikonloppuna minulle erittäin läheisen ihmisen isän sairastumisesta, ja ajatukset koko viikonlopun ajan olivat kyseisessä perheessä. <3
Ensimmäistä kertaa mietin myös oman mieheni ja oman isäni lisäksi isäni isää, Aapeli-ukkia, ja hänen sukupolvensa miehiä ja isyyttä viime vuosisadan alkupuolella. Ja isä-lapsi -suhteiden muuttumista muutamassa sukupolvessa.
Kaivoin esiin vanhat valokuvat isäni lapsuudesta, 1930 -luvun lopulta ja 1940 -luvun alkupuolelta.
En ehtinyt koskaan tapaamaan isäni isää, hän ehti menehtyä ennen syntymääni, mutta olen kuullut hänestä valtavasti tarinoita ja isältäni on säästynyt paljon valokuvia, joten koen Aapeli-ukin jopa itselleni läheisemmäksi, kuin äitini isän, Einon. Eino-ukki menehtyi vuosituhannen vaihteessa, joten ehdin tutustumaan hänen lapsuudessani, mutta ehkä ikäluokkansa miesten tapaan, hän ei ottanut meihin lapsenlapsiin erityisemmin kontaktia, joten hän jäi muistoihini hieman vieraana vanhana setänä, jota kävimme tapaamassa.
Ukkini Aapeli oli kertoman mukaan isä, joka oli tiukka kasvattaja, mutta myös leppoisa tuvan penkillä pötköttelijä. Mummoni Aili taas piti pojille kovaa komentoa ja oli kipakkakin luonteeltaan - legendaariseksi on jäänyt tarina ~1940-50 luvun vaihteesta, kun vilkkaat pojat olivat pelanneet jalkapalloa pihassa ja pallo oli helähtänyt ikkunasta sisään. Mummoni oli rynnännyt pihalle, napannut pallon ja tuikannut sen puhki. Siihen loppui pallopelit, mutta oppikin meni pojille perille! :)
(Tähän kohti mainittakoot, että mummoni oli ehkä maailman rakkain ihminen minulle lapsuudessani ja minulle hän on aina ollut lempein mummo, minkä maa päällään on kantanut. Ala-asteikäisenä hän hoiti minua päivittäin koulun jälkeen, keitti teetä ja teki ruisleipää, ja lauloi kanalaulua joka ikinen kerta, kun tee oli liian kuumaa juotavaksi. <3)
...Ja kun isäni kertomia tempauksia on kuunnellut liittyen ritsoihin, tai ongenkoukkukauppoja ukilta napatulla markan kolikolla, läheltäpiti tilanteita uintireissuilla, kun joku kylän pojista meinasi hukkua tai jäisen puukuorman päältä tippumisia, niin en ihmettele ollenkaan, että isovanhempani tiukalla otteella paimensivat poikalaumaa!
Oma isäni taas on astetta pehmeämpi versio ukistani - juuri sellainen iskä, kuin tämä rämäpää poikatyttö on tarvinnut! :) Sopivassa suhteessa kuria, sääntöjä, hommiin patistamista, syliä, lellimistä, huomioon ottamista, itsenäiseksi kasvattamista, rohkaisemista, kannustamista, uskomista ja luottamista.
Isäni oli 45 -vuotias, kun synnyin 1982. Hän oli aina toivonut poikaa, joten tästä tytöstä kasvoi isäni menossa mukana luontevasti tyttö, joka opetettiin kalastamaan, hitsaamaan, remontoimaan, pelaamaan korttia, vaeltamaan luonnossa, pyöräilemään, nyrkkeilemään, hiihtämään, hoitamaan kasvimaata ja ampumaan. Perinteinen maaseudun poikatyttö siis! :)
Isäni patisti minua pihalle töihin, kun olisin halunnut katsoa kesälomalla vain piirrettyjä telkkarista, mutta tuo kärsivällinen ohjaus hommiin kasvatti minusta tunnollisen työntekijän, joka antaa aina kaikkensa ja tekee joka kerta parhaansa. Ja osaa hoitaa kasvimaata tiedolla, joka on juurrutetty selkärankaan! :)
Eikä vain patistamista töihin - isäni myös rohkaisi minua tavoittelemaan unelmiani. Ala-asteikäisenä hän ilmoitti minut viikon maalauskurssille naapuripitäjään, ja joka ikinen päivä tuon viikon ajan hän lähti töihin normaalia aikaisemmin, jotta pystyi ottamaan aikaa vapaaksi viedäkseen minut leirille, joka pidettiin aivan päinvastaisessa suunnassa, kuin isäni työt olivat. Sitten hän ajoi takaisin töihin ja työpäivän jälkeen tuli taas noutamaan minut kurssilta. Ja sama toistui seuraavana päivänä.
Tuon viikon aikana löysin intohimoni maalaamiseen, joka on kantanut tänne saakka, sekä teki minuun lähtemättömän vaikutuksen siitä, kuinka minäkin tahdon omia lapsiani tukea heidän harrastuksissaan.
Ja millaisen aikuisen isäni minusta kasvattikaan opeillaan:
Itseään haastavan rohkelikon, joka heittäytyy kaikkeen mitä tekee täydellä sydämellä. Naisen, joka ei pelkää maailmaa, eikä muita ihmisiä - sosiaalisen savolaisen, joka on reissannut reppu selässä yksin ja kavereiden kanssa. Ihmisen, joka on sinut itsensä kanssa ja joka uskaltaa avata sydämensä, ja äidin, jolla isältään saadut hyvät eväät omaan vanhemmuuteen.
Ja millainen on isäni ukkina?
Ihan huippu tyyppi! :)
Poikani kasvavat ukin kanssa luonnossa viihtyviksi kalamiehiksi, jotka otetaan hommiin mukaan pienestä pitäen. Ukkini on opettanut isommalle pojalleni luonnossa liikkumista retkeilleen ja kalareissuja tehden, sekä työn mielekkyyttä ja siitä saatavan palkan merkitystä - poikani riemumielellä painaa ukin kanssa vaikka halkohommia jo siitäkin ilosta, että ukkini kohtelee häntä kuin vertaistaan, kuin isoa miestä, jolle voi luottaa vastuullisiakin hommia. Ja päivän päätteeksi tulee palkka työstä; kolikoita kukkaroon ja lakuja! :)
Isäni on myös ihanan heittäytyvä - vaikka isälläni ikää jo onkin, aina voi ottaa lapsenlapsen kanssa vaikka painimatsin! Vaikka hän on nähnyt aivan erilaisen mallin omalta ukiltaan ja isältään, on hän ukkina rento, hauska, lempeä ja rakastava - niinkuin isänäkin! <3
....Ja niinhän sitä sanotaan, että nainen etsii rinnalleen isänsä kaltaisen miehen - ja sellaisen olen minäkin löytänyt; rennon, hauskan, lempeän ja rakastavan. <3 Miehen, joka jakaa maailman parhaimman isän tittelin silmissäni oman isäni kanssa.
Ensimmäistä kertaa mietin myös oman mieheni ja oman isäni lisäksi isäni isää, Aapeli-ukkia, ja hänen sukupolvensa miehiä ja isyyttä viime vuosisadan alkupuolella. Ja isä-lapsi -suhteiden muuttumista muutamassa sukupolvessa.
Kaivoin esiin vanhat valokuvat isäni lapsuudesta, 1930 -luvun lopulta ja 1940 -luvun alkupuolelta.
Tässä alla olevassa kuvassa on ukkini Aapeli sylissään esikoispoikansa, minun isäni, vuonna 1939. Isäni lisäksi ukki sai 4 poikaa, eli hän oli viiden vauhdikkaan pojan isä.
Ukkini Aapeli oli kertoman mukaan isä, joka oli tiukka kasvattaja, mutta myös leppoisa tuvan penkillä pötköttelijä. Mummoni Aili taas piti pojille kovaa komentoa ja oli kipakkakin luonteeltaan - legendaariseksi on jäänyt tarina ~1940-50 luvun vaihteesta, kun vilkkaat pojat olivat pelanneet jalkapalloa pihassa ja pallo oli helähtänyt ikkunasta sisään. Mummoni oli rynnännyt pihalle, napannut pallon ja tuikannut sen puhki. Siihen loppui pallopelit, mutta oppikin meni pojille perille! :)
(Tähän kohti mainittakoot, että mummoni oli ehkä maailman rakkain ihminen minulle lapsuudessani ja minulle hän on aina ollut lempein mummo, minkä maa päällään on kantanut. Ala-asteikäisenä hän hoiti minua päivittäin koulun jälkeen, keitti teetä ja teki ruisleipää, ja lauloi kanalaulua joka ikinen kerta, kun tee oli liian kuumaa juotavaksi. <3)
Oma isäni taas on astetta pehmeämpi versio ukistani - juuri sellainen iskä, kuin tämä rämäpää poikatyttö on tarvinnut! :) Sopivassa suhteessa kuria, sääntöjä, hommiin patistamista, syliä, lellimistä, huomioon ottamista, itsenäiseksi kasvattamista, rohkaisemista, kannustamista, uskomista ja luottamista.
Isäni patisti minua pihalle töihin, kun olisin halunnut katsoa kesälomalla vain piirrettyjä telkkarista, mutta tuo kärsivällinen ohjaus hommiin kasvatti minusta tunnollisen työntekijän, joka antaa aina kaikkensa ja tekee joka kerta parhaansa. Ja osaa hoitaa kasvimaata tiedolla, joka on juurrutetty selkärankaan! :)
Eikä vain patistamista töihin - isäni myös rohkaisi minua tavoittelemaan unelmiani. Ala-asteikäisenä hän ilmoitti minut viikon maalauskurssille naapuripitäjään, ja joka ikinen päivä tuon viikon ajan hän lähti töihin normaalia aikaisemmin, jotta pystyi ottamaan aikaa vapaaksi viedäkseen minut leirille, joka pidettiin aivan päinvastaisessa suunnassa, kuin isäni työt olivat. Sitten hän ajoi takaisin töihin ja työpäivän jälkeen tuli taas noutamaan minut kurssilta. Ja sama toistui seuraavana päivänä.
Tuon viikon aikana löysin intohimoni maalaamiseen, joka on kantanut tänne saakka, sekä teki minuun lähtemättömän vaikutuksen siitä, kuinka minäkin tahdon omia lapsiani tukea heidän harrastuksissaan.
Ja millaisen aikuisen isäni minusta kasvattikaan opeillaan:
Ja millainen on isäni ukkina?
Poikani kasvavat ukin kanssa luonnossa viihtyviksi kalamiehiksi, jotka otetaan hommiin mukaan pienestä pitäen. Ukkini on opettanut isommalle pojalleni luonnossa liikkumista retkeilleen ja kalareissuja tehden, sekä työn mielekkyyttä ja siitä saatavan palkan merkitystä - poikani riemumielellä painaa ukin kanssa vaikka halkohommia jo siitäkin ilosta, että ukkini kohtelee häntä kuin vertaistaan, kuin isoa miestä, jolle voi luottaa vastuullisiakin hommia. Ja päivän päätteeksi tulee palkka työstä; kolikoita kukkaroon ja lakuja! :)
Isäni on myös ihanan heittäytyvä - vaikka isälläni ikää jo onkin, aina voi ottaa lapsenlapsen kanssa vaikka painimatsin! Vaikka hän on nähnyt aivan erilaisen mallin omalta ukiltaan ja isältään, on hän ukkina rento, hauska, lempeä ja rakastava - niinkuin isänäkin! <3
....Ja niinhän sitä sanotaan, että nainen etsii rinnalleen isänsä kaltaisen miehen - ja sellaisen olen minäkin löytänyt; rennon, hauskan, lempeän ja rakastavan. <3 Miehen, joka jakaa maailman parhaimman isän tittelin silmissäni oman isäni kanssa.
**Myöhästyneet onnittelut kaikille isille!**
Ihana postaus!<3
VastaaPoista