Raksalla sokkelityöt ovat edenneet rauhalliseen tahtiin. Toissa viikolla paikan päällä pyörähti betoniauto (tuohon postaukseen pääset tästä) ja viime viikonloppuna minun ja poikien ollessa reissussa, kävi Oman Elämäni rakas Raksamies latomassa betoniharkkoja paikoilleen. Talon ympärys näyttääkin nyt tältä:
''Tuleehan tämä kotialbumiin?'' Kysäisi mies, kun nappasin valokuvan hänestä työn tiimellyksessä.
''Tulee, tulee'', hihkaisin, mutta lisäsinpä sen kuitenkin tänne blogiin. Vaikka raksamieheni onkin oman elämäni tähtihahmoja, piilotin hänet sopuisasti tähden alle kaiken kansan katseilta. :)
Sokkelien korjausvaluja vielä vähän paranneltiin, eli niihin lisättiin kaato.
Lisäksi harkoista tehdyn tukimuurin muotoa vähän paranneltiin valamalla siitä pois harkkojen muodostama porrastus. Mieskin naurahti, että olisihan tämänkin voinut helpommin tehdä, mutta kokeillen ja testaten meni tällä kertaa. Pääasia, että hyvä tuli! :)
Sain samalla kannettua myös ison kasan rakennuksen tyhjennyksessä löytynyttä puutavaraa taas pois kaivuutöiden tieltä - jännästi vanhasta puuverstaasta löytyi puuta poltettavaksi asti... ;)
Olen myös muutamana iltana lasten mentyä nukkumaan piirtänyt hahmotelmaa talon tulevasta ulkonäöstä - ihan vain siis omaksi ilokseni ja motivaattoriksi raksailuun. :) Ei siis ihan (ehkä vähätellen sanottu) mittakaavassa ja esimerkiksi se tukimuurin avulla tehty pengerrys puuttuu, mutta kyllä siitä jo pääsee vähän tunnelmaan:
On siihen vielä vähän matkaa... ;)
Tälle sama kulma näytti toissa viikolla betoniauton käynnin jälkeen:
Ja tälle näytti toissa viikolla tältä kulmalta taloa:
Mieheni tosiaan kävi latomassa betoniharkkoja paikoilleen myös talon pihan puoleiselle sivulle ja, kuten alla olevasta kuvasta näkyy, talon kupeeseen onkin ilmestynyt tukimuuri, jonka avulla tulevaa pihaa pengerretään eri korkeuksille. Talon päädyssä maa tulee olemaan siis korkeammalla kuin pihan puolella.
Tuosta tukimuurin oikealla puolella olevasta ovesta pääseekin, sekä nyt että jatkossakin, kylmäkellariin, joten viimein saan haaveilemani säilytystilan oman maan sadolle talveksi!
Eilen vietimme pari tuntia raksalla (sitä ihanaa kahdenkeskistä parisuhteen laatuaikaa <3) tehden lisää valutöitä. Betonimylly jäi kotiin ja tarvittavat pienet määrät sekoiteltiin ihan porakoneella - minä hääräsin apuna laskemassa vettä ja vähemmän apuna räpsimässä valokuvia.''Tuleehan tämä kotialbumiin?'' Kysäisi mies, kun nappasin valokuvan hänestä työn tiimellyksessä.
''Tulee, tulee'', hihkaisin, mutta lisäsinpä sen kuitenkin tänne blogiin. Vaikka raksamieheni onkin oman elämäni tähtihahmoja, piilotin hänet sopuisasti tähden alle kaiken kansan katseilta. :)
Sokkelien korjausvaluja vielä vähän paranneltiin, eli niihin lisättiin kaato.
Lisäksi harkoista tehdyn tukimuurin muotoa vähän paranneltiin valamalla siitä pois harkkojen muodostama porrastus. Mieskin naurahti, että olisihan tämänkin voinut helpommin tehdä, mutta kokeillen ja testaten meni tällä kertaa. Pääasia, että hyvä tuli! :)
Sain samalla kannettua myös ison kasan rakennuksen tyhjennyksessä löytynyttä puutavaraa taas pois kaivuutöiden tieltä - jännästi vanhasta puuverstaasta löytyi puuta poltettavaksi asti... ;)
Olen myös muutamana iltana lasten mentyä nukkumaan piirtänyt hahmotelmaa talon tulevasta ulkonäöstä - ihan vain siis omaksi ilokseni ja motivaattoriksi raksailuun. :) Ei siis ihan (ehkä vähätellen sanottu) mittakaavassa ja esimerkiksi se tukimuurin avulla tehty pengerrys puuttuu, mutta kyllä siitä jo pääsee vähän tunnelmaan:
On siihen vielä vähän matkaa... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti