Tänään illalla saapuu Nugetti, Poppis, Aku ja vielä yksi nimeämätön kana omaan pihakanalaamme! Onko hieman malttamattomana tätä odoteltu?! :D
Paljon on uutta ja jännää tässäkin projektissamme, joten lainasin kirjastosta Helena Tengvallin Kanojen Hoito -oppaan, joka on kirjoitettu vapaiden kanojen kasvattajille. Myönnän, että vaikka jonkun verran tiesinkin, mitä tuleman pitää, opin kirjasta monen monta niksiä, kuinka kanat saadaan pidettyä onnellisina ja tyytyväisinä.
...Miehelleni tämä oppaan lukeminen ja siitä kirjoitetun tiivistelmän toimittaminen hänelle sähköpostin muodossa viitteeksi kanalan rakentamista varten taisi olla vähän liikaa...! :D Tässä huomasimme taas meidän luonteidemme eron; Kun mieheni päättää tehdä jotain, hänellä on asiaan selkeä visio ja sitten kuuluukin pihalta enää vain Makitan surinaa. Vähän niinkuin Byggmaxin mainoksessa! ;)
Minä taas aloitan tekemisen hakemalla aiheeseen liittyvää lähdemateriaalia, teen muistiinpanoja ja kenties ihan pienen Excelinkin. Sitten mietin vielä jokusen tovin, googlaan ja kyselen, tarkistan faktoja asiaan enemmän perehtyneiltä. Saatan piirtää muutaman havainnekuvankin, lounnollisesti poikkileikkauksien kera. Sitten vasta tartuin toimeen. Silleen hieman insinöörimäisesti, tiedättehän? ;)
...Ja näin toimimalla olenkin kerryttänyt pääni täyteen ihan käsittämätöntä nippelitietoa lähes aiheesta kuin aiheesta! :D Voi, kunpa tämä tiedonjano pysyisi vahvana vanhaksi asti...
Monella muullakin varmasti oma pikkukanala harkinnassa, tai ainakin kesäkanoja suunnitteilla, joten säästän teiltä koko oppaan lukemisen vaivan - sillä kirjassa myös paljon yleistä asiaa myös teollisuuden häkkikanaloista, sekä kukoista, jollaista meille ei siis ole tulossa. Ohessa siis tiivistelmä oppaasta, ihan jo itsellekin muistilistaksi, johon palata uudelleen ja uudelleen.
P.s. Tämä on myös tiivistelmän tiivistelmä siitä yhteenvedosta, jonka toimitin miehelleni... ;)
KOTIKANALAN PERUSTAMISESTA LYHYT OPPIMÄÄRÄ, perustuen Helena Tengvallin oppaaseen Kanojen Hoito:
KANOISTA YLEISESTI:
Kana on yhteisöeläin, joka elää luonnossa 5-20 yksilön ryhmissä. Kana tuntee jokaisen ryhmätoverinsa yksilönä, tunnistaen sen äänestä tai jo pelkästä ulkonäöstä. Kanat myös muodostavat kiinteitä ystävyyssuhteita.
Kanojen keskinäisessä viestinnässä aineksia ovat eleet, asennot ja äänet. Kanat oppivat jopa tunnistamaan ihmisen käyttämiä sanoja, kuten kutsun syömään tai oman nimensä.
Kanaparvessa vallitsee arvojärjestys eli nokkimisjärjestys, joka on tärkeä takaamaan yhteisölle rauhallisen olotilan, jossa nokkiminen ja muu fyysinen agressio on tarpeetonta. Liian suuri ryhmäkoko tai liian ahtaat tilat voivat johtaa nokkimisjärjestyksen puuttumiseen, joka johtaa kiistojen ratkaisemiseen nokkimalla. Myös yhden kanan eriaikainen sulkasato voi johtaa arvoaseman laskemiseen sulkasadon ajaksi, kun taas poikasiaan hoitavan kanan arvoasema nousee. Myös ikä vaikuttaa arvoasemaan; vanhat yksilöt ovat nuorten yläpuolella. Arvoasema ratkaistaan yleensä symbolisin mahtailuelein.
Kanalaa ja ulkoilupihaa suunnitellessa on hyvä ottaa huomioon kanan tärkeimmät käyttäytymistarpeet:
- Liikkuminen
- Vetäytyminen munimisen ajaksi erilliseen, hämärään piilopaikkaan (yksi voimakkaimmista tarpeista!)
- Nouseminen illalla orrelle tai muulle korkealle paikalle nukkumaan
- Tietyn yksilöetäisyyden pitäminen (henkilökohtainen reviiri) muihin kanoihin nähden ruuan etsinnän aikana
- Paritteleminen
- Kylpeminen mullassa, hienossa hiekassa tai puruissa
- Itsensä sukiminen, siipien ja jalkojen venyttely, siipien räpytteleminen ja höyhenpuvun ravisteleminen
- Aurinkokylpyjen ottaminen
- Eläminen molempien sukupuolien muodostamassa yhteisössä, jonka koko on enintään joitain kymmeniä yksilöitä
Eli kanoilla on oltava riittävästi tilaa kanalassa, sekä mahdollisuus ulkoilla väljästi. Tiettyjä aktiviteetteja järjestettävä, kuten kylpypaikka pihalle. Erilliset paikat munimiselle ja nukkumiselle.
Ruokailu ja henkilökohtainen reviiri:
Ruokailutilanteissa tarvittu henkilökohtainen reviiri suhteessa muihin kanoihin on yleensä se etäisyys, johon kana nokallaan ylettyy. Yksilöetäisyyttä pidetään vain ruokaillessa, joten ruokailu tulee voida järjestää väljästi. Levätessä ja kylpiessä yksilöetäisyys pienenee ja esimerkiksi orrella nukkuessa kanat ovat tiiviisti kylki kyljessä.
Ruuan ei tulisi olla yhdessä pienessä yhteisessä kaukalossa, vaan samanaikaisesti tarjolla eri puolilla. Tämä tilanne vastaa kanan luontaista ravinnonetsintätilannetta.
Kanan ruokahaluun vaikuttaa paitsi nälkäisyys ja näkyvillä olevan ruuan houkuttelevuus, myös toisten kanojen toiminta. Kana innostuu helposti syömään nähdessään parvensa muiden kanojen syövän ja vastaavasti kana saattaa hieman nälkäisenäkin jättää syömättä, jos yksikään muista parvenu jäsenistä ei sillä hetkellä syö.
Rentoutumistoiminnat:
Omien höyhenten puhdistaminen nokalla, kumppanin höyhenten sukiminen, hiekka- ja aurinkokylpyjen ottaminen laukaisevat sekä fyysistä että henkistä jännitystä. Kumppanin höyhenien sukiminen vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vähentää sosiaalisia jännitteitä. Sukimista esiintyy eniten orrella istuttaessa, eli aamuisin ja iltaisin.
Myös siipien räpytteleminen ja itsensä ravisteleminen paikallaan seisten ovat rentoutustoimia, kuten myös jalkojen ja siipien venyttely.
Kylpeminen on kanoilla erittäin voimakastarve; jos kanat eivät pääse pitkään aikaan kylpemään, ne muuttuvat jännittyneiksi ja pelokkaiksi.
Ulkoilualueella tulee olla mahdollisuus hiekkakylpyyn, sekä aurinkokylpyyn, mutta myös varjoisia kohtia helteisinä päivinä.
KANALAN RAKENNERATKAISUT
Kanalan rakenteesta yleisesti:
Kanalarakennuksen on oltava kuiva ja vedoton, valoisa, tilava ja lämmin.
Jos olemassa olevan tyhjän rakennuksen muuttaa kanalaksi, tarvittavia muutostoimia ovat rakennuksen lämpöeristäminen, lattian kosteussuojaus, sähkön vedättäminen rakennukseen, ilmanvaihtohormien tai -luukkujen laittaminen, sekä lampoon, lämmityslaitteen, orsien ja pesien asentaminen.
Kanalan paikkana paras on lämmin ja aurinkoinen, pohjoisen puolelta puiden suojaama (tuuli) ja etelän puolelta avoin.
Kanalan mitoituksesta:
Suositus harrastuskanalan mitoittamiseksi on yksi kana lattianeliömetriä kohti. Tuo neliömäärä on tarkoitettu kanojen käytettävissä olevaksi lattiapinta-alaksi, ja siihen ei lasketa niitä kanalan alueita, joihin kanat eivät pääse liikkumaan, kuten orsien alla olevat lantalaatikot.
Kanalan sisätilojen sopiva korkeus on 2-3metriä.
Kanoja ei kannata pitää yhdessä muiden kotieläinten kanssa, vaan erillään omassa rakennuksessaan.
Kanalan rakenteista
(lattiat, katto, ikkunat, ovet):
Kanalan lattian tulee olla kosteuden- ja vedenpitävä sekä lämpöeristetty. Lattiaksi sopiiesimerkiksi puulattia, joka on kosteussuojattu. Maalattia ei ole suositeltava - talvisin kylmä ja hankala puhdistaa.
Kosteussuojauksen suhteen betonilattialle ei tarvitse tehdä mitään, mutta lämpöeristyksenä olisi hyvä olla eristevilla- tai styroxkerros.
Seiniin ja kattoon tarvitan myös eriste, esimerksi vähintään 5cm vahvuinen styrox. Jos Styroxlevyä ei pieta laudoituksella tai kovalevyllä sisäpuolelta, kanat nokkivat styroxlevyn rikki.
Pinta-alaltaan ikkunoiden n oltava vähintään 5% kanalan lattiapinta-alasta, mieluiten 10%. Ikkunoiden ei tulisi sijaita rakennuksen eteläpuolella kesällä sisäilman liiallisen kuumenemisen vuoksi. Lämmöneristävyyden vuoksi ikkunoiden tulisi olla kaksin-tai kolminkertaiset.
Myös tiiviisti suljettavan oven tulee olla lämpöeristetty - yhtä hyvin kuin seinätkin.
Kanat voivat käyttää samaa ovea kuin ihmiset, mutta niille voidaan myös rakentaa 30x30cm avattava luukku. Luukun tulee olla tiiviisti sulkeutuva ja lämpöeristetty.
Ilmanvaihto, valaistus ja lämmitys:
Ilmanlaadun kanalassa tulee olla sellainen, että itsekin viihtyisit tilassa pidempiä aikoja. Oven avaaminen ei riitä tuuletukseksi. Ilmanvaihdon tarkoitus on poistaa kanalasta liiallista kosteutta ja haitallisia kaasuja, niin ettei ilmanvaihdosta aiheudu vetoa. Ilmankosteus ei saisi ylittää 70-80%.
Talvikaudeksi tulee voida järjestää kanalaan lämmitys. Kanalakäyttöön sopivia lämmittimiä myyvät maataloustarvikekaupat ja rautakaupat. Lämmitin sijoitetaan niin, etteivät kanat polta siihen itseään.
Myös valaistus on järjestettävä keinotekoisesti. Talvella kanat munivat vain, jos niiden päivää pidennetään keinovalon avulla. Jos keinovaloa ei ole, kanat eivät välttämättä ehdi syömään lyhyen talvipäivän aikana riittävästi.
Valonlähteeksi sopii hehkulamppu tai lämpölamppu. Lämpölamppu sopii varsinkin pieniin kanaloihin. Huomaathan, että pelkkä lämpölamppu ei riitä talvellalämmitykseksi, vaan erillinen lämmityslaite on myös oltava - varsinkin kun suurin lämmitystarve on talviöisin, jolloin kanoilla on oltava pimeä nukkumajakso.
Lamppujen lukumäärä riippuu kanalan koosta, esimerkiksi alle 25m2 kanalassa (lattiapinta-ala), 40W lamppuja on oltava vähintään 1, 25-50m2 2lamppua, 50-100m2 4lamppua, jne...
Lamppujen paikkojen valinta on tärkeää mm lattialle munimisen ja kannibalismin ehkäisemiseksi. valaistus järjestetään niin, että kanojen oleskelupaikkanaan käyttämä avoin lattia-alue,ruokintapaikat ja mahdollinen hiekkakylpypaikka sisätiloissa ovat hyvin valaistuja. Munimispesien sisään ei sen sijaan saisi langeta suoraa valoa. Mihinkään lattian nurkkaan ei myöskään saisi jäädä varjoisaa paikkaa, ettei kana vahingossa hakeudu sinne munimaan.
Orret:
Orsien oikea läpimitta riippuu kanojen rodusta. Munijarotuisillekanoille tarvitaan orret, joiden läpimitta vähintään 4cm. Keskiraskaat ja raskaat rodut tarvitsevat vähintään 5-6cm paksut orret. Liian ohuet orret voivat aiheuttaa kanalle jalkapohjien tulehduksia.
Orsien yhteenlaskettu pituus riippuu kanojen määrästä. Ortta tarvitaan vähintään 25cm/kana, eli meidän neljälle kanalle vähintään 1m orsitilaa. Kannattaa mielummin laittaauseampia lyhyitä orsia, kuin yksi pitkä. Kun kanat saavat lentää orrelta toiselle, ne saavat liikuntaa, jotka osaltaan ehkäisevät käyttäytymishäiriöiden riskiä.
Orsien korkeus määräytyy kanarodun lentotaidon mukaan: kevyet rodut 1,5-1,8m, keskiraskaille roduille alin orsi 1m korkeuteen ja muut orret voivat olla korkeammalla, raskaat rodut 0,5-1m.
Orsien sijoittelussa kannattaa ottaa huomioon, että kanat ulostavat useimmiten juuri orrella ollessaan. Orsien alle ei sijoiteta ruoka tai juoma-astioita eikä toista ortta. Orren sivusuuntainen etäisyys lähinnästä samansuuntaisesta orresta on oltava vähintään 30cm ja seinästä 50cm.
Orret tulee sijoittaa paikkoihin, joissa ei käy vetoa.
Lantalaatikot:
Lantalaatikot ovat orsien alle sijoitettavia lannan keräilypaikkoja. Ne tulee sijoittaa orsien alle, kuten aiemmin mainitsin, kanat ulostavat useimmiten ollessaan orsilla. Laatikko on korkeareunainen ja ulottuu koko sille alalle, jonka päällä orret ovat. Laatikkoa ei tarvitse tyhjentää päivittäin.
Munintapesät:
Munintapesät tarvitaan jo nuorille kanoille, jotka eivät vielä muni, sillä ne ovat ehtineet tottua munintapesiin normaalina osana ympäristöään.
Yksittäispesiä tarvitaan pienessä kanalassa yksi kutakin neljää munivaa kanaa kohti, mutta meidän kanalaan rakennetaan varuilta kaksi vierekkäistä pesää samaan laatikkoon, sillä tilaa on riittävästi. Laatikossa tulee olla myös saranoilla oleva kansi helpottamaan munien keräämistä.
Pesän paikaksi valitaan hämärä ja rauhallinen kohta, joka on kauimpana kaikkein vilkkaimman toiminnan alueesta. Hyvä paikka on ikkunan alla, sillä sinä on yleensä kanalan hämärin kohta.
Pesät tulee asettaa sen verran korkealle, että kanat eivätlattialla kävellessään näe pesässä olevia munia - näin pienennetään munien syönnin riskiä. Noin 1,2-1,4m korkeuteen sijoitetut pesät ovat sopivalla korkeudella myös munia kerääville ihmisille.
Pehmusteita pesään tarvitaan myös noin 5-10cm paksuinen kerros. Näin pesät ovat houkuttelevampia ja vähentävät lattialle munimista. Myös munien rikkoutumisen riski pienenee.
Pehmusteeksi käyvät samat kuivikseainekset kuin kanalan lattiallekin, eli kestopehku, olki, kuivat syksyn lehdet tai silputut sanomalehdet. Likaantuneet pehmusteet luonnollisesti vaihdetaan uusiin.
Jos kanalan lattialla ei ole kuivikkeina kutteripurua vaan esimerkiksi kestopehkua, on kanoille järjestettävä erillinen kylpypaikka.
Kuivikkeet:
Jos käytät kestopehkua lattialla kuivakkeena, aloita levittämällä tyhjälle, puhtaalle kanalan lattialle 50-60cm paksuudelta kuivakkeita. Kuivike painuu kokoon kanojen tallatessa sitä, joten lopullisen kerroksen paksuudeksi tulee n.30-40cm.
Parin ensimmäisen kuukauden aikana pehkua käännetään lapiolla tai talikolla kerran viikossa, jotta pieneliöt saavat happea ja pehkun kompostoituminen käynnistyy. Sen jälkeen pehku hoitaa itse itsensä. Kestopehku uusitaan kanalan suursiivouksen yhteydessä kerran-kaksi vuodessa.
Kylpypaikka ja -ainekset:
Parhaita aineksia kylpypaikan valmistamiseen ovat kuiva multa, kuiva turve ja hieno hieta. Myös kutteripuru käy.
Kesällä kylpypaikka voi olla sadekatoksessa ulkona ja talvella kylpy täytyy järjestää sisätiloissa. Kylpypaikka sijoitetaan kanalan sisällä avoimelle lattia-alueella hyvin valaistuun kohtaan. Tähän tarkoitukseen käy puinen tai muovinen kaukalo, jonka pohjalle levitetään parinkymmenen sentin paksuinen kerros kylpyainesta. Kaukalo tulee kiinnittää paikoilleen, ettei se kaadu nurin, vaikka useampi kana istuisi yhtäaikaa reunalla.
Kaukalo voi olla myös jalallinen ja irti lattiasta, n.1m korkeudella. Tällöin lattialle saadaan enemmän liikkumatilaa. Kaukalon kokoa miettiessä tulee ottaa huomioon, että kanat kylpevät usein yhdessä - tilaa tulisikin olla n.1m2/10-20 kanaa. Eli meillä varmaankin neljän kanan kanssa riittää 70-100cm sivunpituus kaukalolle.
Ruokinnasta ja ruokintapaikasta:
Kanojen jyväannos ripotellaan kanalan pehkuun tai kesäaikana ulos pihalle. Näin kanat pääsevät kuopimaan jaloillaan ja nokkimaan maata. Rehulle sen sijaan tarvitaan ruoka-astiat.
Pitkänomaiset kaukalot ovat hyviä rehuastioita. Kaukalon korkeuden on oltava sellainen, että yläreuna on seisovan kanan selän tasolla.
Ruokintapaikka tulee mitoittaa niin, että kaikki kanat mahtuvat yhtäaikaa syömään. Kaukalon pituutta tarvitaan siis vähintään 15cm/kana. Eli meidän neljän kanan kanssa mittaa on oltava minimissään 60cm, mielellään reippaasti enemmänkin.
Ruokintapaikka sijoitetaan avoimelle lattia-alueelle, ja jos ruokinta paikkoja on useampia, ne sijoitetaan mahdollisimman kauas toisistaan. Valaistuksen tulee olla ruokintapaikan kohdalla hyvä, sillä hämärä heikentää kanojen ruokailua.
Soraa ja kalkkia varten tarvitaan vielä erilliset, pienemmät kaukalot.
Kanat tarvitsevat myös juomapaikat sekä kanalaan, että pihalle. Vettä tulee olla saatavilla koko kanojen hereilläoloajan, veden tulee pysyä puhtaana eikä vesi saa läikkyä kastelemaan pehkua.
Sopivia astioita ovat vaikka seinään kiinnitettävä muovikanisteri, jonka kylkeen on leikattu aukko, tai pöytämäisen tason päälle asetettu laakea vati, johon pohjalle laitettu iso kivi pitämään astiaa pystyssä, jos kanat istuvat astian reunalle.
Juoma-astian tulee olla riittävät korkealla lattiatasosta, jotta kuivikkeita ei lentele juomaveteen kanojen kuopiessa.
Ulkoilualue:
Ulkoilualueen tulisi olla joko aidattu laidun, jossa tulaa olisi vähintään 10m2/kana, jolloin laitumen kasvillisuus säilyisi elinvoimaisena tai aidattu tarha, jos laidunta ei ole mahdollista järjestää.
Aidatussa tarhassa täytyy huomioida, että kanat syövät kesän aikana ruohon ja muun kasvillisuuden tarhasta loppuun. Hyvä ratkaisu olisi rakentaa kaksi tarhaa, joita käytettäisiin vuorotellen, muutama kuukausi kerrallaan, jolloin toinen tarhapuoli ehtisi elpyä sillä aikaa, kun toinen puolisko on käytössä. Tarha kannattaa heti alussa mitoittaa mahdollisimman laajaksi. Pinta-alan ehdoton minimiraja on 2m2/kana, eli meillä minimissään 8m2. Liian pienessä tarhassa esimerkiksi heikommat tai alemmissa arvoasemissa olevat kanat eivät uskalla mennä ulos
Sopiva tarhan paikka on aurinkoinen ja tuulensuojainen. Maaperän on oltava kuivaa.
Tarhaa ympäröivälle aidalle sopiva korkeus on munijarodulle 2m, muille riittää 1,5m. Verkon alareuna kannattaa kaivaa 30cm syvyyteen maan sisään, jotta ketut ja koirat eivät kaivaudu tarhaan sisään.
Ulkoilualueelle (eli tarhaan) tulee järjestää seuraava varustus: sadekatos, ruoka-astiat sadekatokseen, juoma-asiat varjoisaan paikkaan, hiekkakylpypaikka aurinkoiseen paikkaan, mutta suojaan sateelta (korkealle sijoitettu katos tai vino katos, jonka etelänpuoleinen reuna on huomattavasti ylempänä kuin pohjoisen puoleinen). Tuuheita puita ja pensaita tai katos tuomaan varjoa. Puut ja pensaat tuovat myös viihdykettä kanoille, joten niitä kannattaa istuttaa, jos alueella ei valmiiksi ole. Ulkoilualueelle voi istuttaa vaikka hedelmäpuita tai marjapensaita, jolloin kanat myös huolehtivat maaperän lannoituksesta. Kanat syövät harvoin yli puolen metrin korkeudella olevia marjoja. Pensaat kannattaa tosin taimivaiheessa suojata verkoin, jotta kanat eivät syö niistä lehtiä.
Jos ulkoilualue on multavaa, ei hiekkakylpyaineksia tarvise tuoda, vaan kylpyalueelta kaivetaan juurineen irti kaikki kasvillisuus. Hienojakoinen, aruringossa kuivunut multa on sellaisenaan ihanteellista kylpyainesta.
Kanojen kuljettaminen:
Tähän tarkoitukseen sopivat tukevat pahvilaatikot, joihin puhkotaan valmiiksi runsaasti ilmareikiä, ja laatikon pohjalle levitetään sanomalehtiä.
Yhdessä laatikossa voi kuljettaa sen määrän kanoja, mikä sinne mahtuu ilman, että yksikään kana jää puserruksiin. Kanat saavat laatikossa kevyesti koskettaa toisiaan. Suljetussa laatikossa ne menevät passiiviseen tilaan, joten yksilöetäisyyden pitäminen ei ole merkityksellistä kuljetuksen aikana. Laatikkoa ei saa laittaa auton tavarasäiliöön hapen riittävyyden takaamiseksi, vaan takapenkille.
Ravinnosta:
Munivan kanan keskimääräinen energiantarve on 1,25MJ/päivä ja sulavan valkuaisen tarve 16-18g/päivä.
Ruokinnan perustaksi tulee valita jokin seuraavista; 1. teollinen täysrehu, 2. kotoinen täysrehu, 3. teollinen puolitiivisterehu + vilja, 4. Aperuokinta + vilja. Näistä vaihtoehdoista harrastekanalaan sopivat parhaiten 3. ja 4.
3. Teollinen puolitiivisterehu + vilja: Molempia puolet ja puolet. Teollinen puolitiivisterehu sisältää tarvittavat ravintoaineet ja vitamiinit, ja viljanjyvien nokkiminen tyydyttää kanojen toiminnantarvetta.
4. Aperuokinta + vilja: Monissa pienkanaloissa ruokitaan kanat keittiöstä ylijäävillä aineksilla ja muilla ruokatavaroilla ilman, että niistä sekoitettaan varsinaista apetta. Ainekset tulee kuitenkin sekoittaa hyvin, sillä muuten kaikki kanat eivät saa tasaisesti kaikkia aineksia. Kotiruokaa käytettäessä ainekset eivät saisi olla liian suolaisia tai voimakkaasti maustettuja. Ainesten pitää olla myös kanoille helppoa syödä. Esimerkiksi kuivat leivänpalat saa pehmeiksi liottamalla niitä vedessä yön yli. Ape muodostaa puolet rehusta, kokonaisena annetut viljanjyvät toisen puolen.
Valkuaisaineet 1/3 appeesta: piimä, kalajauho, keitetty kala, liha, lihaluujauho, herneet, rapsi, soija
Hiilihydraatit 1/2 appeesta: vilja, peruna aina keitettynä, myös keitetyt kuoret sopivat. Max päiväannos 8kg perunaa/100 kanaa.
Viherrehu 1/3 appeesta: ruoho, voikukat, apila, juuresten naatit silputtuna. Talvella kuivattua, silputtua heinää, kaalia ja juureksia.
Suolaa kana tarvitsee saadakseen natriumia, joka vaikuttaa kanan verenpaineen säätelyyn. Talvella appeeseen lisätään ruokasuolaa 0,2% appeen kokonaismäärästä. Jos appeessa on suolalla maustettua kotiruokaa tai leipää, ei suolaa tarvitse lisätä.
D-vitamiini talvella kaupallisen vitamiinivalmisteen muodossa.
Vilja: muniville kanoille 2/3 viljaravinnosta ohraa ja 1/3 kauraa. Jos saatavilla vehnää, annetaan 1/3 kutakin. Poikasten pääasiallinen vilja on kaura. Ohraa voi antaa vähän kauran ohella, mutta ei vehnää lainkaan.
Kalkki: kanoilla pidetään aina saatavilla kanankalkkia tai murskattuja munankuoria.
Hienojakoinen sora: pidetään aina saatavilla. Aikuisille kanoille muutaman mm sora, poikasille 1mm sora lihasmahaan jauhinkiviksi.
Keskimäärin muniva kana tarvitsee 60g jyviä/pv + vapaasti puolitiivisterehua, apetta tai kotiruokaa sekä vapaasti kalkkia ja soraa.
Juomavettä kana tarvitsee 2-3dl/päivä.
Jyvät tulee sirotella hajalleen pehkuihin tai pihalle. Jos jyvät annetaan yhtenä eränä, hyvä ajankohta on iltapäivä tai alkuilta. Jos jhyvät annetaan kahdessa erässä, sopivat ajankohdat ovat aamu ja iltapäivä/alkuilta. Ruokinta-aikojen suhteen tulee olla täsmällinen, sillä kanoilla on tarkka sisäinen kello. Jos kana ei saa ruokaa totuttuun aikaan, sen ruuansulatusnesteiden eritys alkaa elimistössä, vaikka ruokaa ei olisikaan, ja tilanne aiheuttaa kanalle stressiä. Kun ruoka viimein tulee, ruuansulatusnesteiden voimakkain eritys on jo ohi, ja ruoka sulaa epätäydellisesti.
Ruokavalion muutokset eivät saa olla äkillisiä, tai ne aiheuttavat ruuansulatuselimistön häiriöitä. Jo yhden ruoka-aineet vaihtaminen appeessa on kanalle riittävää vaihtelua.
Puolitiivisterehu ja ape annetaan kaukalossa, joka täytetään 1/3 syvyydeltä, jotta kanat eivät syödessään kuopisi rehua tai apetta nokallaan ulos kaukalosta.
Raakoja, halkaistuja juureksia ripustetaan kanalaan talvisaikaan tuomaan virikkeitä.
Rehujen säilytyspaikan tulee olla kuiva, eikä hiiret ja rotat saa pasta rehuihin.
- - - - - - - - - - - -
Näillä opeilla koetamme päästä kotikanalamme kanssa alkuun - takuulla lisäoppia tulee matkan varrella vielä roimasti lisää! :)
Toivottavasti tästä yhteenvedosta on iloa ja hyötyä muillekin!
Kun olemme uusien ystäviemme kanssa saaneet arjen rullaamaan, lupaan postata teille valokuvia sekä kanalastamme, että kanoista! :)
P.s. Kanalan kuvia odotellessa voit käydä seuraamassa
Villa Kotirannan Facebook -sivulla tämän kevään kasvatusprojektin - osterivinokkaan - etenemistä! Olen koko ensimmäisen kasvatuskokeilun valokuvannut ja taltioinut Faceen, ja vihdoin eilen - kasvatuksen 62.päivänä - ensimmäinen sienirypäs alkoi kurkistella rasiasta!! :)
Niin jännittäviä hetkiä eletäännyt tässä talossa, monessakin 'projektissa'! ;)
