Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonnonyrtit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonnonyrtit. Näytä kaikki tekstit

tiistai 2. helmikuuta 2016

Trendikäs ituhippi

Käydessämme toissa viikonloppuna vanhempieni luona Pohjois-Savossa, unohduin aamupalapöydässä selaamaan puolen vuoden takaista ET –lehteä. Joogaohjeiden ja ikäihmisten parisuhdevinkkien seasta silmiin pisti pikkuinen ’uutisointi’ erään sivun alareunassa, että ’hortoilu’ oli vuoden 2015 trendikkäin sana.
Uutisoinnin mukaan hortoilulla ei kuitenkaan tarkoitettu tässä tapauksessa päämäärätöntä kuljeskelua, vaan villiruuan (marjat, voikukat, jäkälät…) keräämistä hortoilemalla metsässä. Ei niin väliä villiruuan lajikkeella, vaan ’tärkeintä on löytää se hortoilemalla’.

Eli samaa puuhaa kuin omassa lapsuudessa, kun vanhemmat pakkasivat lapset, eväät ja marjasankot autoon ja suunnattiin päiväksi metsään, mutta päivitettynä 2010 –luvun tavoitteelliseen tavoitteettomuuteen. :)

Kai tämä hortoilukin lasketaan eräänlaiseksi downshiftaamisen ala-lajiksi. Wikipedian mukaan ’downshiftingin yleistyminen elämänasenteeksi nuorten aikuisten keskuudessa voidaan nähdä vastalauseena nyky-yhteiskunnan materialistista, suorittavaa mentaliteettia kohtaan’, johon hortoilu osuu ja uppoaa täydellisesti!
Eli et ole enää ituhippi, jos pyörit vapaa-aikasi pusikoissa keräämässä maitohorsmaa kuivamaan talven yrttiteevalikoimaasi varten, vaan selkeästi trendikäs ja persoonallinen – silleen viileellä tavalla. ;)

Ihan lohdullista, näin viime kesän ja syksyn metsiköissä ja takapihan puskissa villiruokia haalimassa hortoilleena... :)


Kirjoitinkin aiheesta jo 2014 rinnakkaisblogiini, mutta haluankin jakaa tuon tekstin täällä kanssanne - niin hauskasti osui tähän luonnossa haahuiluun - tai siis 'hortoiluun'! Eli syyskuussa 2014 menin tällaisilla ajatuksilla:

''Muistan lapsuudestani vanhempieni kanssa marjametsässä vietetyt päivät kullatuin kehyksin; mehua pullossa, eväsleivät voipaperissa, mustikoita enemmän suupieliä värjäämässä kuin omassa kupposessa, lepotaukoja kannokossa tai sammalmättäällä, isän kertomukset metsästysretkistä ja erilaisten eläinten kohtaamisesta metsissä… Illalla kotona äiti istui keittiössä siivoamassa marjoja sankoista pakastamista varten.

Reilut 25 vuotta myöhemmin löysin itseni haahuilemasta takametsikössämme pikkuinen muovikippo kourassa; jos vaikka puuromarjat saisin talteen. En tiedä onko nostalgiaa syyttäminen, mutta oman hiljaiset pienet metsäretkeni tempasivat minut mukanaan. Monena iltana töistä kotiin palattuani, kun tuntui, että olin aivan poikki päivän aherruksesta, vaihdoin päälle lämmintä ulkovaatetta, vedin kumisaappaat jalkaan ja katosin kipponi kanssa metsään. Joskus viivyin puoli tuntia, joskus puolitoista, mutta en pysty edes kuvailemaan sitä rauhan ja vapauden tunnetta, kun sain vetäytyä omaan hiljaisuuteen!
Yritin tätä miehellenikin selittää, että puolukoiden poimiminen on minulle kuin meditaatiota tai suoranaista lepoa – ei mitään lisätyötä työpäivän jälkeen. Vaikka olin väsynyt kun raahauduin töistä kotiin, olin metsäretkeni jälkeen taas täynnä uutta virtaa, intoa ja energiaa.
Eikä syy akkujen latautumiseen ollut varmasti pelkkä yksinolo tai hiljaisuudessa kyykkiminen puolukkapensaikosta toiseen, vaan päivän rauhallinen tuokio omien ajatuksien kanssa. Poiminnan lomassa sain käytyä läpi kaikki päivän mittaan kertyneet ajatukset, jotka vaativat vähän pureskelua, ehdin suunnittelemaan tulevien päivien tekemisiä ja muistelemaan päivän tapahtumia – eräänlainen tilinpäätöksen teko sille päivälle. Jätin kaikki vaivanneet ajatukset pohdiskeltuina sinne varpujen sekaan ja palasin taas kodin arkeen kirkkain ja iloisin ajatuksin. :)
Ja uskon, että mieskin huomasi eron energiani määrässä, sillä tässä eräänä iltana, kun haaveilin, että pääsisin  livahtamaan pihassamme leikkiviltä pojilta salaa metsikköön, huomasin mieheni harhauttavan poikien huomion jalkapallopeliin – ja minä katosin hissunkissun takavasemmalle. ;)
Eikä noista retkistä käteen jäänyt vain kirkastuneet ajatukset ja hyvä mieli, vaan myös reilut 5litraa puolukoita, joista osan käytin jo herkulliseen puolukkamehuun (jostain syystä nyt kun odottelen tätä uutta ja pientä ihmistä perheeseemme, happamat puolukat ovat ehkä parasta mitä tiedän!), jota koko perhe juonut innolla – eli meillä voittaa kaikki! :)''

Ensi kesää ja syksyä, sekä niiden mukanaan tuomia hortoiluja odotellessa...

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Luonnonyrttien säilönnästä ja säälittävästä minttukasvien kasvatuskokeilustani...

Kesän ja syksyn makujen säilöminen tulevaa talvea varten sai jatkoa maanantaina, kun isomman poikani kanssa rapistelimme kuivattuja lehtiä taas lasipurkkeihin.
Tällä kertaa vuorossa olivat mustaherukan-, vadelman- ja maitohorsman lehdet, sekä maitohorsman kukat. Samaisten kasvien keräämisestä ja kuivamaan ripustamisesta voit käydä lukemassa täältä: KLIK!
Ensimmäistä kesää luonnonyrttejä kuivattaneena, ja tästä puuhasta paljon kesän aikana lueskelleena, tahtoisin jakaa kanssanne ne kuusi tärkeintä oppia, jotka olen itse saanut:

1. Katso, mistä luonnonyrtit keräät. Vältä esimerkiksi isojen teiden pientareilta, huussin tai tallin takaa keräämistä tai kompostin päältä. Esimerkiksi nokkonen kasvaa hyvin kompostissa, mutta lehdissä on runsaasti nitraatteja.

2. Sopiva kuivauspaikka: auringonvalolta suojassa, kuivassa sekä viileässä paikassa. Omalta pihalta sopiva paikka löytyi leikkimökistä, jonne ripustin yrtit katosta roikkumaan.

3. Tee kuivamaan ripustettavista yrttinipuista ilmavia - vain muutamia oksia/nippu - jotta kasvit pääsevät hyvin kuivamaan. Jos ripustettujen oksien väliin jää ksoteutta, voi muodostua hometta.

4. Riittävä kuivausaika. Suotavaa olisi malttaa antaa yrttien kuivua ainakin 2vko, jotta kaikki kosteus olisi ehtinyt poistua. Kuivausaika riippuu myös kuivausolosuhteista.

5. Puhtaus. Niin kuivausympäristössä, kuin säilöntäastioissa. Säilö yrtit aina hyvin pestyihin ja kuivuneisiin, tiiviisti suljettaviin purkkeihin.

6. Säilö ilmavasti. Purkkia ei tule sulloa täyteen, vaan lehtien ja kuivattujen kukkien tulee olla säilöntäastiassaan ilmavasti. Mielummin jätä purkki vaikka hieman vajaaksi.
Mustaherukan oksia olin ripustanut neljä ja niistä kertyikin kuivattuja lehtiä pari purkillista. Mustaherukanlehdet sopivatkin hyvin flunssakauteen, ja ajattelin kokeilla ensimmäisen flunssan ilmoitellessa itsestään yhdistää mustaherukanlehtiä ja kamomillan kukkia.
Maitohorsmaa olin ripustanut pari oksaa kukkineen ja niitä purkkiin murskatessa vuorottelin lehtien ja kukkien kanssa, jolloin sain säilöttyä koko kasvin valmiina sekoituksena.
Vadelmaa sain talteen myös useamman purkillisen. Näin loppukesästä kuivattuna tuoksu lehdissä oli mukavan vahva, sillä vadelman lehdet ovat (saamieni vinkkien mukaan) alkukesästä poimittuna muuten melko miedon makuiset.
 Kaikkiaan kuusi purkillista jaksoimme yhdellä istumalla rapistella kasaan:
Iso kiitos apumiehelle, joka vuoroin rapisteli lehtiä ja vuoroin viihdytti terassilla leikkivää pikkuveljeään! <3
 Niin, ja toimihan se poika myös apumiehenä valokuvaamisessakin! :)
Luonnonyrteistä aasinsillan kautta kasvimaalla kasvatettuihin yrtteihin...

Kruunutilli on nauttinut selkeästi tästä kesästä ja humahtanut kasvaa lähes minun mittaisekseni.
Olen siitä napsinut oksia ruokaa laittaessa, ja pienimmän poikanikin kasvis- ja lihakasvismössöt ovat aika pitkälti saaneet lisämakua tillillä. Myös ystäviä on tällä lahjottu, ja anopille annettu VIP -oikeus käydä noutamassa kukintoja säilöntää varten! :)
Ajattelin ripustella tänään vielä muutaman oksan leikkimökkiin kuivamaan, ja useamman oksan silppuan pakastimeen pakastuspusseihin talven keittoja varten. Kolmas keino säilöä tilliä on pakastaa jääpalarasioissa esimerkiksi oliiviöljyssä, jolloin talveksi löytyy helppoja maustekuutioita lisättäväksi keittoihin tai vaikka paistinpannulle!

Lupaan palata tuohon tillien säilöntään vielä erikseen!

En keväällä yrttien siemeniä ostaessa vielä tiennyt puoliakaan, mitä yrttiä voisi käyttää esimerkiksi teejuomiin tai ruuanlaittoon - en olisi muuten erehtynyt ostamaan puolanminttua... Ajatus oli kuivata tästä teejuomaa, mutta nyt tiedän paremmin, ettei tämä lajike sovi teehen. Voi plääh!

Puolanminttua voi pienissä määrin laittaa (kuivattuna tai tuoreena) liharuokiin, mutta kasvissa vahva ominaismaku, eli annostelun kanssa oltava varovainen. Lisäksi kasvi aiheuttaa runsasta hikoilua, ja liikaa nautittuna voi aiheuttaa vakaviakin oireita, mm. sydämen tykytystä!
Eli kuivaan tätä nyt sitten yhden oksan, kun kerta kasvatinkin, ja säilön kokeiltavaksi ruuanlaitossa.

Kähäräminttu taas ei puolestaan kasvanut ollenkaan, joten aika kehnoksi jäi tämän kesän minttusaaliit.... Ensi kevääksi jo suunnitelmat onneksi valmiit, ja ainakin suklaamintun kasvatuskokeilua luvassa! :)

Vaikka kesä alkaa olla lopuillaan, ei kotipuutarhurin vuosi ole vielä ohi; nyt alkoi jo siemenien metsästys nettikaupoista! :D Olen löytänyt sisäisen lapseni karkkikaupassa, kun selaan siemenkaupan valikoimaa....

P.s. Herneetkin viimein naposteluvalmiita ja ihanan pullakoita! :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...