Kuten aiemmin kerroinkin, en halua tehdä uudenvuodenlupauksia, sillä harvoin kykenen niitä muutamaa päivää kauemmin pitämään. ...Rantakunto, sokerilakko, ja mitä muita niitä jokavuotisia lupauksia olikaan... ;)
Tänä vuonna tein listan toiveista ja haaveista vuodelle 2017, ja olen varma, että noita listaamiani asioita jaksan innolla ja motivoituneena toteutaa.
**Tämän postauksen kuvat ovat syksyn 2015 Bulgarian matkalta otettuja - jotenkin niistä huokuu se rentous, laatuajan ottaminen ja ihan puhdas hedonismi, joille tahtoisin tämän vuoden 2017 omistaa. ;)
Toinen aivan mahtava, vähemmän-stressaantuneen-mielen lista on Kivemman bloginTOUN-DO -lista!
Itse kamppailen näissä ruuhkavuosien kiireissä, joissa parisuhde, kodin arkihommat, työt, raksa, lasten harrastukset, omat harrastukset, lemmikit ja miljoonat pienet juoksevat asiat tuntuvat välillä hengästyttävän tukka putkella juoksijaa. Niin paljon asioita joita a) täytyy tehtä ja b) haluaisi tehdä. Yleensä tuo b) jää aivan liian vähäiselle osalle...
Kuulinkin jokunen tovi sitten Radio Suomipop -kanavalla tehdyssä Menestyjät -sarjassa yrittäjäpariskunnan haastattelun, jossa heiltä kysyttiin, kuinka he ovat onnistuneet yhdistämään menestyksekkäästi yhteisen, kansainvälisesti menestyneen firman pyörittämisen ja lapsiperheen arjen.
Vastaus räjäytti pääni, sillä en ollut osannut edes ajatella niinkin yksinkertaista ratkaisua näihin ruuhkavuosiin! Kyseinen pariskunta teki ajoittain yhdessä inventaarion elämästään; mitä haluamme elämältämme saavuttaa, mitä nuo saavutukset vaativat ja mihin toimenpiteisiin olemme valmiit ryhtymään saavuttaaksemme tavoitteet.
Pariskunta oli esimerkiksi listannut ne ihmiset, kenen kanssa he tahtoivat jakaa niitä harvoja vapaa-ajan hetkiään, ja jättäneet kyseiseltä listalta pois kaikki 'turhanpäiväiset tuttavuudet'. Se kuulosti jo hieman julmalle, mutta toisaalta nostan hattua rohkealle päätökselle keskittyä olennaiseen ja pyhittää aikaa oikeasti niille rakkaille. Parempi laatuaika muutaman tärkeimmän ihmisen kanssa, kuin hätäisiä hetkiä sinkoillen vähän kaikkialle - keskittymättä mihinkään, tai kehenkään kunnolla.
Olen vähitellen aloittanut oman elämäni inventaariota, mutta lähinnä päättänyt karsia pois turhia menoja esimerkiksi arki-illoista. Silloin, kun isommalla pojalla ei ole harrastuksia, ei ole minullakaan, vaan voimme rauhassa keskittyä viettämään yhteistä laatuaikaa. Omat harrastukseni, kuten salilla käynnin, koetan ajoittaa isomman pojan jalkapallotreenien kanssa samaan aikaan, ja kirppiksillä ehdin pyörähtää pojan ollessa englannintunnilla.
Viikonloppuja koetan omistaa perheen kanssa puuhailulle, ja ystävien tapaamiselle - harvoin arki-iltaisin enää töiden jälkeen jaksaa uudelleen hypätä autoon, ja suunnata täältä Mäntsälän maaseudulta esimerkiksi Lahteen asti lasten kanssa kahvikupposelle.
Mutta siihen UN-DO -listaani!
Näitä asioita on tullut viimeisen kolmen vuoden aikana pohdittua jokusen verran, joten listan tekeminen ei lopulta ollut kovinkaan hankalaa - ehkä tuo listan laatimisen helppous antaa myös vinkin siitä, että tätäkin listaa on todennäköisesti melko helppoa noudattaa. ;)
1. En enää koskaan unohda, kuinka helppoa on sanoa pieni sana, 'ei', kun todella tiedän, etten jaksa/pysty/halua johonkin osallistua tai jotakin tehdä.
2. En koskaan enää mieti, kehtaanko sanoa, että haluan olla välillä yksin. Etten aina jaksa tavata muita ihmisiä, että haluan välillä olla hiljaisuudessa, uppoutuneena omiin ajatuksiini. Etten jaksa turhaa small-talkia, liibalaabaa, turhanpäiväisiä sanoja, jotka eivät ketään ihan oikeasti lopulta kiinnosta. Etten tahdo välttämättä aina tutustua uusiin ihmisiin, sillä en ehdi aina tavata niitä vanhoja, rakkaitakaan ystäviä, vaikka tahtoisin.
3. En koe huonoa omatuntoa, jos en jaksa mennä salille, jos syön munkin (tai kaksi) lounaan sijaan tai vaikka otan hissin vieressä olevien portaiden sijaan. Aina ei tarvitse jaksaa, ja välillä saa mennä sieltä, mistä aita on matalin - tai jo kokonaan kenollaan. Pääasia, että isossa kuvassa balanssi pitää, pienet hetken hairahdukset herkutteluun ja laiskotteluun ovat itseasiassa itsensä hemmottelua ja rentoutumista! :)
Näillä mennään tämä vuosi! :)
Tänä vuonna tein listan toiveista ja haaveista vuodelle 2017, ja olen varma, että noita listaamiani asioita jaksan innolla ja motivoituneena toteutaa.
**Tämän postauksen kuvat ovat syksyn 2015 Bulgarian matkalta otettuja - jotenkin niistä huokuu se rentous, laatuajan ottaminen ja ihan puhdas hedonismi, joille tahtoisin tämän vuoden 2017 omistaa. ;)
Toinen aivan mahtava, vähemmän-stressaantuneen-mielen lista on Kivemman blogin
Itse kamppailen näissä ruuhkavuosien kiireissä, joissa parisuhde, kodin arkihommat, työt, raksa, lasten harrastukset, omat harrastukset, lemmikit ja miljoonat pienet juoksevat asiat tuntuvat välillä hengästyttävän tukka putkella juoksijaa. Niin paljon asioita joita a) täytyy tehtä ja b) haluaisi tehdä. Yleensä tuo b) jää aivan liian vähäiselle osalle...
Kuulinkin jokunen tovi sitten Radio Suomipop -kanavalla tehdyssä Menestyjät -sarjassa yrittäjäpariskunnan haastattelun, jossa heiltä kysyttiin, kuinka he ovat onnistuneet yhdistämään menestyksekkäästi yhteisen, kansainvälisesti menestyneen firman pyörittämisen ja lapsiperheen arjen.
Vastaus räjäytti pääni, sillä en ollut osannut edes ajatella niinkin yksinkertaista ratkaisua näihin ruuhkavuosiin! Kyseinen pariskunta teki ajoittain yhdessä inventaarion elämästään; mitä haluamme elämältämme saavuttaa, mitä nuo saavutukset vaativat ja mihin toimenpiteisiin olemme valmiit ryhtymään saavuttaaksemme tavoitteet.
Pariskunta oli esimerkiksi listannut ne ihmiset, kenen kanssa he tahtoivat jakaa niitä harvoja vapaa-ajan hetkiään, ja jättäneet kyseiseltä listalta pois kaikki 'turhanpäiväiset tuttavuudet'. Se kuulosti jo hieman julmalle, mutta toisaalta nostan hattua rohkealle päätökselle keskittyä olennaiseen ja pyhittää aikaa oikeasti niille rakkaille. Parempi laatuaika muutaman tärkeimmän ihmisen kanssa, kuin hätäisiä hetkiä sinkoillen vähän kaikkialle - keskittymättä mihinkään, tai kehenkään kunnolla.
Olen vähitellen aloittanut oman elämäni inventaariota, mutta lähinnä päättänyt karsia pois turhia menoja esimerkiksi arki-illoista. Silloin, kun isommalla pojalla ei ole harrastuksia, ei ole minullakaan, vaan voimme rauhassa keskittyä viettämään yhteistä laatuaikaa. Omat harrastukseni, kuten salilla käynnin, koetan ajoittaa isomman pojan jalkapallotreenien kanssa samaan aikaan, ja kirppiksillä ehdin pyörähtää pojan ollessa englannintunnilla.
Viikonloppuja koetan omistaa perheen kanssa puuhailulle, ja ystävien tapaamiselle - harvoin arki-iltaisin enää töiden jälkeen jaksaa uudelleen hypätä autoon, ja suunnata täältä Mäntsälän maaseudulta esimerkiksi Lahteen asti lasten kanssa kahvikupposelle.
Mutta siihen UN-DO -listaani!
Näitä asioita on tullut viimeisen kolmen vuoden aikana pohdittua jokusen verran, joten listan tekeminen ei lopulta ollut kovinkaan hankalaa - ehkä tuo listan laatimisen helppous antaa myös vinkin siitä, että tätäkin listaa on todennäköisesti melko helppoa noudattaa. ;)
1. En enää koskaan unohda, kuinka helppoa on sanoa pieni sana, 'ei', kun todella tiedän, etten jaksa/pysty/halua johonkin osallistua tai jotakin tehdä.
2. En koskaan enää mieti, kehtaanko sanoa, että haluan olla välillä yksin. Etten aina jaksa tavata muita ihmisiä, että haluan välillä olla hiljaisuudessa, uppoutuneena omiin ajatuksiini. Etten jaksa turhaa small-talkia, liibalaabaa, turhanpäiväisiä sanoja, jotka eivät ketään ihan oikeasti lopulta kiinnosta. Etten tahdo välttämättä aina tutustua uusiin ihmisiin, sillä en ehdi aina tavata niitä vanhoja, rakkaitakaan ystäviä, vaikka tahtoisin.
3. En koe huonoa omatuntoa, jos en jaksa mennä salille, jos syön munkin (tai kaksi) lounaan sijaan tai vaikka otan hissin vieressä olevien portaiden sijaan. Aina ei tarvitse jaksaa, ja välillä saa mennä sieltä, mistä aita on matalin - tai jo kokonaan kenollaan. Pääasia, että isossa kuvassa balanssi pitää, pienet hetken hairahdukset herkutteluun ja laiskotteluun ovat itseasiassa itsensä hemmottelua ja rentoutumista! :)
Näillä mennään tämä vuosi! :)
