Kun aloitin tämän postauksen kirjoittamista myöhään eilen illalla, istuin alakerran peli- ja tv-huoneessa, keskellä muuttolaatikoita ja lasten lelukaaosta - ja mietin, koska koko talo mahtaakaan lopulta olla järjestyksessä...
...Julkaisinkin tästä ympäröivästä kaaoksesta valokuvan Instagramissa - kannattaa kurkata, niin ymmärrätte tuskani... ;)
Iloa kaaoksen keskelle tuovat ne huoneet, joissa jo eletään normaalia arkea, ja jotka vihdoin ovat saavuttamassa lopullista muotoaan! Yksi näistä huoneista on pienimmän poikamme aurinkoinen huone, joka on tarkoitettu leikkimiseen, pelaamiseen ja innokkaisiin puuhasteluihin!
Meidän kodistamme ei mustavalkoista ja modernia saisi tekemälläkään, vaan vanhat esineet, reippat värit ja ronski tekemisen meininki näkyy vähän jokaisessa huoneessa... :)
Tänään luvassa siis oikea iloisten värien annos tähän loskasateiseen marraskuun iltaan!
Tämän vanhan liinavaatekaapin hankin paikallisen Facebook -kirppiksen kautta jo edelliseen kotiimme muutamalla kympillä. Ensin ajatus oli tehdä tästä pojalle oma vaatekaappi huoneeseen, mutta hän valtasikin se lelukaapikseen, enkä raaskinut leluja enää poiskaan siirtää, kun lapsi niin riemulla otti uuden kaappinsa vastaan...
...Plus tuota lelua on kertynyt sen verran, että ihana saada osa edes kaappiin piiloon... Ihana on isoveli, joka on raaskinut omia vanhoja lelujaankin lahjoittaa pienemmälle - ja näin ollen isommalla on hyvin tilaa omassa huoneessaan, ja pienempi hamstraaja valtaa kaapit ja hyllyt... :)
Nuo viirit, jotka nostin seinille, ovat vajaa vuosi sitten Tokmannilta poikien syntymäpäiville ostetut. Kun laitoin ne pienemmän pojan huoneeseen roikkumaan, hän totesi riemuissaan, että 'nyt meillä on juhlapäivä!' ja kattoi leikkikaffet ja -pullat...! Aina on arjessakin syytä juhlaan. ;)
Ja tuon pojan nimiviirin askartelin itse - ohje löytyykin täältä blogista; KLIK!
'I love you to the moon and back' -julisteen tilasin juuri tuolle isä & poika -valokuvalle pariksi Deseniolta.
Kuten varmasti muistatte lokakuulta, tein Desenion kanssa kaupallisen yhteistyön, jonka kautta myös tämä printti valikoitui kotiimme.
Alunperin oli ajatellut yhdistää julisteen veljeksistä otetun suuren mustavalkoisen valokuvan kanssa, mutta lopulta tämä samankokoisten kehysten yhdistelmä näytti parhaimmalle. Julisteen sanoma, ääretön rakkauden tunnustus, sopii molempiin valokuviin yhtä täydellisesti.
Vanhasta kodistamme mukana uuteen siirtyi iso Ikean LACK-hyllykkö, jonka paikka ei alunperin pitänyt olla pienemmän pojan huoneessa, mutta jonne se lopulta päätyi paremman sijoituspaikan puutteessa.
...Lisäksi tuo lelu- ja kirjamäärä vaatii hieman enemmän säilytystilaa kuin vain vanhan liinavaatekaapin...
Todella usein lastenhuoneen sisutusvinkki nro 1 tuntuu olevan kerätä lelut laatikoihin ja pakata varastoon - jättäen vain muutamat lelut kerrallaan esille ja käyttöön. Ymmärrän kyllä, että vaihtelemalla leluja varaston ja leikkitilan välillä tuntuvat varastossa olleet lelut uusille, mutta kyllä meillä tasaisesti leikitään ihan niillä kaikilla - ja huomataan heti, jos jotain koetan siirtää syrjään, tai jopa antaa eteenpäin...!
Niinpä kaikki lelut ovat lastenhuoneessa, helposti saatavilla ja leikittävissä milloin tahaansa. Lopputulos on toki välillä melkoinen kaaos, mutta mielestäni lastenhuoneen kuuluu näyttääkin sille, että täällä viihdytään ja leikitään!
Tämä pojan oma POP-UP kahvila/ravintola/kauppa -kombinaatio on heti pikkuautojen ja junaradan jälkeen lempileikki, ja pikkuherra viihtyy molemmilla puolilla tiskiä.
...Papallekin annettiin papanpäivän lahjana 10€ leikkiraha, jolla pappa saa tulla ostoksille pojanpojan markettiin milloin tahaansa. ;)
Tuo vanha kävelykärry ei jäänyt tarpeettomaksi, eikä jouda kiertoon, sillä mikä olisikaan parempi paikka säilöä pikkuautoja, kun ne voi kärryllä näppärästi kuljettaa minne tahaansa mukanaan!
...Mun mielestä voisivat tosin pysyä tuolla pojan huoneessa automatolla, sen verran monta kertaa olen aamu-unisena tallonut niiden päälle tuvan lattialla... ;)
Toinen jalan alle kivuliaasti jäävä ärsyke on pikkulego...!
Vanhassa kodissa rakensimme olohuoneeseen leikkinurkkauksen, jossa myös legoja säilytettiin, mutta nyt muuton myötä pikkupalikat ovat pysyneet pojan huoneessa.
Tuo alla olevan kuvan rakennuspiste - Ikean pikkupöytä ja siihen kiinnitetyt lego-alustat - on ollut monien leikkien päänäyttämö, ja pelastanut korkeat rakennelman hajoamiselta! Aiemmin, kun kaikki rakentaminen tapahtui lattialla, saattoi leikin touhussa vahingossa pieni jalka potkaista legotaloja nurin, mutta tuo rakennuspöytä on ollut pelastus!
Legot muuten odottavat vielä lopullista säilytyspaikkaa; kävin jo katsomassa Bauhausissa sopivia puulaatikoita, jotka mahtuvat sängyn alle vaikka niihin laittaa pienet renkaatkin alle. Nyt vain mittamaan, montako laatikkoa mahtuu sängyn alle vierekkäin! ...Pääsisin vihdoin eroon muovilaatikoista...
Projekti, johon en ole vielä ehtinyt tarttua on pojan sänkyyn päiväpeitto. Tähän samaiseen sänkyyn olen aikoinaan ommellut isommalle pojalle tilkkupeiton, mutta hän on niin kiintynyt siihen, ettei raaski pikkuveljelleen sitä luovuttaa.
Joten, edessä on uusi tilkkutyö - projekti, jota kohtaan minulla on viha-rakkaus -suhde; kankaiden valinta ja suunnittelu on ihanaa, leikkaaminen ja ompelu ihan kamalaa, mutta se työn valmiiksi saaminen taas kerta kaikkiaan herkullisen palkitsevaa. Leikatessa ja ommellessa vannon aina, että 'tämä on vihonviimeinen kerta, kun tällaista teen', mutta työn valmistuttua olen jo kääntänyt takkini ajatuksin, että 'no hitto miksen tee tätä useammin?!' :D
Tämän suuren valokuvan vierelle olin siis miettinyt sitä 'I love you to the moon and back' -julistetta, mutta se saikin seurakseen taulurimat lempikirjoille, sekä kahdelle kuvalle; Desenion 'Bear on Yellow Bike' -julisteen, sekä nimenantolahjaksi saadun Muumitaulun.
...Muumitaulusta kerrottakoot, että ne oli kauniisti kehystettynä pari vuotta, kunnes tämä meidän raivo-petteri päätti eräänä iltana vanhalla kodilla vastustella nukkumaanmenoa sen verran vahvalla tahdolla, että tiputti taulun laseineen lastenhuoneen lattialle... Nyt naurattaa, tuolloin ei juurikaan... ;)
Tämä on ehkä rakkain valokuva, joka minulla on näistä pojista, ja koska isoveli on pikkuiselle kuulemma paras kaveri, niin kodissamme ei ole parempaa paikkaa tällä kuvalle, kuin pienemmän pojan huoneen seinä!
Vanhasta kodista kulki mukanamme myös tuunaamani valaisin, joka aiemmin toimi vanhan lastenhuoneen kattovalona, mutta tähän uuteen kotiin laitettiin molemmille pojille Innoluxin valaisimet päivänvalolampuin perusvaloiksi, ja näitä ns. tunnelmavaloja sitten illan rauhallisempiin hetkiin.
Tämä lamppu sytytetään iltasatuhetkinä ja hieman ennen nukkumaanmenoa tunnelman rauhoittajaksi.
Tulipas paljon juttua - ja vielä enemmän valokuvia - yhden pienen pojan huoneesta! :)
Isomman pojan huone odottelee vielä yhden julisteen kehystämistä ja nostamista paikoilleen, sekä vaatekaapin ovia - toivottavasti siis piakkoin pääsen esittelemään myös tuon sammakonvihreän huoneen!
Valoa ja iloa viikonloppuunne!
On kyllä kaunis ja pirtsakka huone, houkuttelee leikkimään! 😊
VastaaPoista