DIY: Nimiviiri lastenhuoneeseen

Eilisillan askarteluina valmistui nimiviiri pienemmän pojan huoneeseen. Pidemmän aikaa ollut jo työlistalla, mutta en vain ole saanut aikaiseksi... Torstai-illan piipahdus Kärkkäisellä Lahdessa auttoi motivaatiossa askarteluun, sillä täydellinen tähtikartonki (3,90€/5kpl kaksipuolisia 300g/m2 kartonkeja), sekä mustavalkoinen raitanaru (2mm x 100m, 3,50€/rulla) löytyi paperiosastolta.

Puuhelmet olikin jo kotosalla odottelemassa - näitä täytyy aina purkillinen tai pari olla askarteluihin! :)

Ilman sen kummempia ohjeita tai kaavoja leikkasin kolmiot yläreunan taittovaralla. Yhdestä kartongista sain kaksi kolmiota, ja tähtikuvio helpotti leikkaamista - en edes piirtänyt leikkausviivoja.

Seuraavaksi valitsin kivan fontin Word:in valikoimasta ja tulostin (koossa 190) kirjaimet tarrapaperille. Kannattaa huomioida tulostaessa riittävä tyhjä tila kirjainten välille, jotta saat leikattua kirjaimet sopivankokoisen pyöreän muodon kera. Itse tulostin kirjaimia 2/arkki.

Tarrapaperille tulostaminen helpottaa kirjaimien kiinnittämistä viireihin - ja poistaa liimatessa usein tulevat töhryt ja kuplat.

Seuraavaksi taitoin yläreunan kääntövarat - eli narukujat.

Leikkasin narusta reippaan mittaisen pätkän, ja kiinnitin helmet & viirit seuraavasti:

solmu + helmi + solmu + viiri + solmu + helmi + solmu + viiri + solmu.....

Nykyisen kotimme toisessa lastenhuoneessa - eli pienimmän poikamme käytössä olevassa - oli jo entuudestaan kaunis sinivalkoinen tähtitapetti, joka on osaltaan on vaikuttanut huoneen sisustuksen muodostumiseen.

Tähtitapetti vaikutti siis myös tuohon viirien kartonkikuvion valikoitumiseen. ;)

Jonkun mielestä hempeät helmet viirissä saattavat olla pojan huoneeseen kummallinen valinta, mutta koetan tämän pienemmänkin lapsen opetettua siihen, ettei ole mitään 'tyttöjen ja poikien värejä'. On vain olemassa niitä värejä, joista tykkää, ja niitä värejä, joista ei niin kovasti välitä. :)

Samaan vauhtiin taiteilin tuolle Pinterestista löytämälleni ja tulostamalle 'Always be yourself, unless you can be Batman. Then always be Batman' -printille pohjan tähtikartongista, ja nostin sen lastenhuoneen seinälle vanhalla klipsillä, jonka löysin muuttolaatikoiden seasta, kun noita puuhelmiä kävin varastosta hakemassa. :)

Taas saimme siis hieman jotain pientä ja uutta pojan huoneeseen! ...Katsotaan kauanko herra malttaa antaa tuon viirin roikkua paikoillaan - saattaa joku aamu olla pojalla sylissä, kun menemme häntä aamupalalle hakemaan... :D

Olenko muuten kertonut, miten paljon pidän noista kotimme vanhoista parketeista!?! Voi, jos vain voisin siirtää ne mukanani Villa Kotirantaan... <3 Näitä ei pidä liioilla matoilla peittää ja piilottaa!

Tuo sängyn reunalla roikkuva yöpaita on muuten yksi lempivaatteista, joka on siirtynyt isommalta pojalta pienemmälle - kahdeksan vuotta sitten ostettu, ja kovassa käytössä nyt kahdella pojalla ollut ihana Polarn O. Pyret:in punainen pupu -paita! Näyttää paidan laatu sille, että siirtyy tältäkin pojalta vielä eteenpäin - tai saatan vaikka pistää kehyksiinkin muistuttamaan molempien poikien vauvavuosista... <3

Noh, tulihan tässä sitten päästettyä teitä lukijoita taas hieman syvemmälle tähän meidän perheeseen, ja paljastettua tuo pienimmän pojan nimi - vaikka kovasti olinkin vannonut etten lapsien nimiä mainitsisi - mutta jatkossakin saa tämäkin herra kulkea teksteissä nimellä 'pienempi poika'. ;)

Uusiokäyttöä Ikean lasipullolle - tähän sopivat myös vanhat limsapullot!

Tätä Ikean lasipulloa olen ennenkin käyttänyt maljakkona, mutta nyt sijoituspaikka on uusi! :)

Ripustin pullon nimittäin korkkikiinnikkeestään roikkumaan etuoven viereen seinälle! :)

Seinässä oli entuudestaan jo ruuville paikka, joten vaihdoin ruuvin koukkuun, jolloin pullo pysyy paikoillaan, vaikka tuulikin pääsisi kuistille pyörähtämään.

Vettä kannattaa tosin laittaa pulloon maltillisesti, sillä lasipullosta tulee nopeasti yllättävän painava.

Löysin takapihaltamme vielä yhden kauniisti kukkivan puun - liekkö syreeni tämäkin - josta taitoin yhden oksan pulloon. Sopii kauniisti valkoisen tiiliseinän kanssa yhteen.

Isäni kasvimaalla Pohjois-Savossa

Pyörähdimme pikaisesti Pohjois-Savossa lasten mummolassa, lapsuudenkodissani, viikolla. Tarkoitus olisi palata takaisin vielä paremmalla ajalla parin viikon kuluttua, jolloin pakkaan vain lapset autoon - mies jää raksalle ahertamaan, kun me suuntaamme lomailemaan... ;)

Perinteiden mukaisesti kiersin taas isäni puutarhaa ja kasvimaata kameran kanssa, ja ihastelin, kuinka paljon pidemmällä kasvukausi noilla leveysasteilla on - omassa kasvihuoneessani ei vielä tomaatin raakileita näy. ...Tosin en tiedä voinko siitä kelejäkään syyttää, tänä kesänä vain kasvihuoneeseen taimien siirto tapahtui myöhemmin kuin normaalisti.

Tähän kasvihuoneeseen liittyy myös valtavasti muistoja - olen nimittäin isäni kanssa joskus lapsena rakentanut sitä! Muovit isä on tainnut vaihtaa kerran jos toisenkin rakentamisen jälkeen, mutta rakenne on pysynyt hyvänä reilut pari vuosikymmentä.

Jos tehdään jotain, tehdään se kerralla kunnolla! ;)

Myös perunat, porkkanat, purjot ja muut kukoistavat isäni kasvimaalla!

Taustalla näkyvä portti (alla) vie pensasmustikka- ja mansikka-aitaukseen.

Isäni on esikuvani rehevän ja kotoisan kasvimaan luojana. Tällaiseksi olen oppinut mieltämään kotipuutarhurin unelman!

Juttelimmekin isäni kanssa lavaviljelystä, sillä se on hänelle uusi juttu - tosin kukka-istutuksia hän on tehnyt laatikoihin jo vuosia.

...Taidankin viedä isälle luettavaksi hankkimani Lavatarhuri -kirjan, ja kenties tulostan myös muistiinpanoni Suvi Lehtosen lavaviljely -luennolta...! Aika mukava ajatus, että voin tuoda jotain uutta sellaisen ihmisen puutarhaan, joka on opettanut minulle lapsesta asti kasvimaan perustamista, viljelyä ja sadon hyödyntämistä. :)

Myös ensimmäiset mansikatkin olivat ehtineet kasvimaalla kypsymään. Ja arvaatte varmasti mikä oli näiden marjojen kohtalo....? ;)

Nams! :D

Pienemmän pojan herkutellessa ukin mansikkamaalla, vietti isompi poika kalaretkeä kahdestaan ukin kanssa. Retken oli kruunannut makkaranpaisto nuotiolla saaressa, jonka ukki oli järjestänyt pojalle yllätykseksi! <3

Voitte uskoa, että 8v oli riemuissaan palatessaan - ja vielä kalasankon kera! ;)

Kesäinen teehetki terassilla

Kesäloman ensimmäisen jakson kunniaksi kaivoin rakkaimman teekuppini säilytysrasiastaan astiakaapista, ja nautin kupposellisen kuumaa takapihan terassilla.

Tämä englantilainen Wedgwood -teekuppi on ehkä suurin astia-aarteistani, ja sitä myös varjelenkin sen mukaisesti. Tästä kupposesta ei juoda arkipäiväisiä aamukaffeja, vaan se on pyhitetty erikoisiin, rauhallisiin teetuokioihin - aurinkoisiin aamupäiviin hiljaisella terassilla, tai vaikka kesäsateen ropinaan rauhoittumiseen. Ei lasten kanssa vietettyihin hulinahetkiin, vaan omaan laatuaikaan.

Tämä kuppi = äidin ZEN.

Sain tämän kupin mieheltäni lahjaksi, kun hän työskenteli tovin Lontoossa - olin tosin visiitilläni käynyt katselemassa kuppia ja tassia, mutta en tuolloin raaskinut niitä ostaa... Tähän kuppiin siis liittyy paljon tunteita; aina osan teehetkestä vietän muistellen noita erossa vietettyjä kuukausia ja olen onnellinen, kun tuo aika on jo takana.

Silloin se tuntui ikuisuudelle, mutta näin taaksepäin muistellessa aika on jo kullannut muistoja.

Mutta näihin Wedgwood -astioihin rakastuin täysin - ja haaveena onkin koettaa vuosien varrella kerätä kyseistä astiastoa (haluaisin, että jokainen astiaston kuppi&tassi olisi hieman eri värinen ja eri tavalla kuvioitu).

Eli jos itse eksyn taas tuonne suunnalle Eurooppaa - tai jos joku on sinne suunnalle matkustamassa - niin tiedän jo, mikä kuppisetti olisi seuraavana hankintalistalla... ;)

Kannattaa käydä kurkkaamassa heidän nettisivuilleen - varsinkin teekuppi-osastolle - KLIK!

Kävin itsekin kurkkaamassa, että astioita saa myös tilattua Wedgwood -nettikaupan kautta - toimitus tosin maksaa 35€ UPS:illa, joten yhdelle kupposelle kertyy melkoisesti hintaa - auts...

Ja nyt, kun hieman enemmän vielä selailin nettisivuja, löytyikin sieltä tällainen jännittävä fakta:

''Fiskars – celebrating centuries of pride, passion and design. Every day.

Established in 1649 as an ironworks in a small Finnish village, Fiskars has grown to be a leading consumer goods company with globally recognised brands including Fiskars, Iittala, Gerber, Royal Copenhagen, Wedgwood and Waterford.''

Nyt olen siis todella hämmentynyt! :D

Hieman lisää googlausta, ja löysinkin The Telegraph:in uutisen vuodelta 2015, jossa kerrotaan suomalaisen Fiskarsin ostaneen Waterford Wedgwood:in! Wau! :)

...Päivä jatkuukin näköjään googlailemalla, josko Suomestakin saisi siis näitä astioita! Lupaan kertoa, jos näin on!

Kasvimaalle DIY-tuki herneille hetkessä!

Herneet ovat ottaneet muutamassa päivässä sellaisen kasvupyrähdyksen, että piti tuunata pikaisesti tukikehikko niitä varten!

Olin jo kertaalleen noukkinut talteen raksan rakennustarvikeroskista rautakehikon tähän tarkoitukseen, mutta kun alkuviikosta tuunasin kuivatuista vadelman oksista tukikehikot viereiseen penkkiin, jäi muutama oksa yli - juuri sopiva määrä tähän projektiin! :)

Tuikkasin oksat sopiville väleille multaan laatikon sisäpuolelle ja pujottelin ne sopivaksi ruudukoksi. Sitten vain solmin risteyskohdat yhteen. Valmista viidessä minuutissa! :)

Jälleen kerran olen tosi tyytyväinen - ihan minun makuuni tama ratkaisu! Sopivan kotikutoinen omaan kotipuutarhaan, missä tekijän kädenjälki saa näkyä. ;)

Isäni kasvattaa omassa puutarhassaan puutarhavadelmaa, ja pitääkin pyytää isää keräämään ensi keväänä leikattavat oksat minulle talteen puutarha-askarteluja varten... Tämän nipun sain anopiltani - taidan olla vähintään termarikaffet puutarhassa velkaa hänelle... ;)

Tässä alla olevassa valokuvassa näkyykin rinnakkain vadelman oksista tuunaamani tuet herneille:

Olin poissa puutarhasta pari päivää, ja ihana yllätys oli taas kerran nähdä tuo kasvava vehreys kasvimaalla...!

Lauantain urakaksi onkin lankeamassa ensimmäinen harvennuskierros naurispenkkiin...

Myös pinaatitkin olivat ottaneet kasvupyrähdyksen tällä viikolla! Hurjan kokoiset lehdet odottivat kasvimaalla - tänään pääsenkin keräämään ensimmäisen sadon jo talteen. Isompi poika esittikin jo toiveen, että ensimmäisistä pinaateista tehdään lettuja, eli paistopuuhiin pääsen tänään! ;)

Myös kasvihuoneessa odottavat palkinnot nähdystä vaivasta; ensimmäiset kurkun alut! :)

Palttiarallaa tähän kohtaan, mistä olen alla olevan valokuvan ottanut, voisin tuoda puutarhapenkkini jo täksi kesäksi; kelpaisi tätä ilta-auringossa hehkuvaa maisemaa - ja viereistä kasvimaata - hetki ihastella ennen paluuta nykyiseen kotiin ja tohinaan... ;)