tiistai 21. heinäkuuta 2015

Lapsuudenkotini maisemia

Jostain syystä saan sen aidon kesäfiiliksen vasta, kun olen päässyt lapsuudenkotini rantaan nauttimaan ilta-auringon lämmöstä rantasaunan portailla istuen ja kuunnellen koivujen havinaa tuulessa...

Kun muutin pitkän Lahdessa vietetyn aikakauden jälkeen tänne Mäntsälän maaseudulle, minulta paljon kyseltiin, kuinka olen kotiutunut näinkin pienelle paikkakunnalle. Kyselijät tuntuivat rehellisesti sanottuna välillä jopa olevan hieman epäileväiselläkin kannalla, noinko tänne juurtuisin.

Vastasin tuolloin - ja vastaan nyt vuoden täällä asuttuani - että olen tullut viimein kotiin.

Oma kotikyläni Pohjois-Savossa on pienen pieni; asukkaita koko kylän alueella (kattaa 14 pienempää kylää) taitaa olla ~2,000 ja itse 'keskustassa' ~500 henkeä. Oma lapsuudenkotini sijaitsee vielä tuosta keskustasta ~10km syrjään, eli olen 18 vuotta elämästäni jo aieminkin asunut tällä tavoin maalla. Isoille kaupoille on matkaa, eikä jokaista maitopurkkia varten käynnistetä autoa.

Mutta haluankin jakaa teille tuon oman kesäpaikkani, lapsuudenkotini, ja sen ihanan kesäisen lämmön, joka valtaa mielen, kun noissa maisemissa vierailen. Näissä maisemissa minä olen varttunut, ja kiitos noiden vuosien, osaan myös arvostaa sitä mitä minulla - ja perheelläni - täällä nykyiselläkin kotiseudullani on. <3


2 kommenttia:

  1. Kävin tänään ystäväni kanssa Lahden satamassa peräkärrykirppiksellä ja tulit siellä kesken kaiken mieleeni.:D Mieitn, että oletko mahtanut käydä tuolla? Joka heinäkuun tiistai-iltapäivä satamassa on siis aikamoisen iso kirppistapahtuma.

    Oma lapsuuden maisema on monille se ainut ja oikea. Itse olen sen verran juureton (syntymäkunta on muuten siellä Pohjois-Savossa), ettei mulla taida olla sellaista sielun maisemaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittämätöntä - sen 13 vuotta Lahdessa asunut, enkä ole koskaan kuullutkaan tuosta peräkärrykirppiksestä! Kiitos siis vinkistä - tiedän missä ensi tiistaina pienemmän poikani kanssa menen pyörähtämään! :)

      Itselle lapsuusmaisemat sijoittuvat Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalan suunnille (siskoni asuu Kolin tienoilla), ja kovasti kesäisi kaipaankin noille seuduille takaisin... Ja kieltämättä, kun noita vähälumisia talvia täällä etelässä riittänyt, niin talvisinkin sielu lepää lapsuudenkotiin ajaessa maisemia ihaillessa... Itäsuomalaisuudestani olen kovin ylpeä, vaikka murre on pääosin jo vuosien saatossa puheesta kadonnut (tulee mystisesti takaisin, kun vierailen vanhemmillani...), enkä haluaisi enää välttämättä niillä leveyksillä muuten asua.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...