maanantai 15. lokakuuta 2018

Uusia tuulia Villa Kotirannassa - haikeita hyvästejä ja raikkaita alkuja!


Kevät 2015 oli kiireistä aikaa tässä perheessä; helmikuussa syntyi nuorempi pojistamme, joka piti meitä vanhempia kiireisinä (ja hereillä!), mutta hieman hullunrohkeina heittäydyimme paria kuukautta myöhemmin jo uuteen haasteeseen; päädyimme ostamaan kyläkeskuksessa pitkään jo tyhjillään olleen ja hieman erikoisessa maineessakin olleen vanhan puuverstaan, jota takki auki ja suurella sydämellä lähdimme remontoimaan nelihenkisen perheemme kodiksi.

Jo matkan alkuvaiheilla sai alkunsa myös tämä Villa Kotiranta -nimeä kantava blogi.

Tarkoitus oli tallettaa itselle muistiin sekä jakaa ystäville remonttimme vaiheita, mutta vähitellen blogi laajeni tulevan kodin sisustuksen suunnitteluun, remonttityömaalle rakentuneen kasvimaan vaiheisiin, sisustuksellisiin DIY-ideoihin ja ihan vain kertomaan elämästämme, joka on pian neljä vuotta pyörinyt enemmän ja vähemmän Villa Kotirannan ympärillä.

Remontin vähitellen valmistuessa onkin remonttipäiväkirja muuttunut enenevissä määrin sisustus- ja lifestyle -blogiksi, josta on vuosien varrella tullut minulle rakas harrastus ja elämäntapa, josta en enää osaisi luopua.

Jo pidemmän aikaa olen tuntenut jonkin asteista luomisen tuskaa blogini kanssa; aika on ollut kortilla kesän pihatouhujen ja arjen askareiden keskellä, keväällä aloittamani uusi työ on osaltaan vienyt hurjasti voimavaroja ja kallistanut bloggaajaa useammin Netflixin puoleen kuin tietokoneen ääreen…

En saanut enää ihan niin suurta iloa bloggaamisesta, kuin aiemmin – ja kun kyse on harrastuksesta, johon suhtautuu intohimolla, olen joutunut pohdiskelemaan, että mitäs nyt? Mihin suuntaan tästä eteenpäin?

Ja aivan yllättäen, osallistuessani eräänä lokakuisena viikonloppuna Keski-Uudenmaan blogien (KUBLO) järjestämään Blogilauantaihin (yhtenä neljästä bloggaajasta), ymmärsin miksi blogi aiheutti minulle turhautumisen tunteita! Kuunnellessani kanssatovereitteni kokemuksia niin bloggaamisesta kuin erilaisista blogialustoistakin innostuin ajatuksesta – miksen minäkin vihdoin uskaltautuisi ottamaan askelta eteenpäin ja siirtyisi WordPress:in alustalle, ihan oman .fi -osoitteen alle?!




Ja nyt on ensimmäinen askel otettu! Muutto täältä Bloggerista (villakotiranta.blogspot.com) on aloitettu – ja muutto taitaa sujua perinteistä nopeammin, sillä mukaani en vanhasta ota juuri mitään.
Ehkä siksi olenkin niin täynnä iloa ja energiaa taas bloggaamisen suhteen – tietyllä tapaa aloitan puhtaalta pöydältä, mutta kertyneiden vuosien kokemuksella!

Villa Kotirannan blogihistoria ei kuitenkaan katoa minnekään, vaan tämä 'vanha' blogspot.com -osoite jää voimaan ja pitää sisällään kaikki vanhat tekstit kuvineen. Tuon nostoina vanhoja kuvia toki tuonne uudellekin puolelle, esimerkiksi vanhoja remonttikuvia, joita en koskaan tahdo jättää taakseni – ne kertovat sitä tarinaa, kuinka Villa Kotirannasta (niin blogista kuin talostakin) on tullut pitkän yhteisen taipaleen myötä niin valtavan rakas.

Alkuperäinen ajatukseni oli muuttaa vasta vuoden vaihtuessa, mutta näyttää sille etten malta enää pitkittää siirtymistä uuteen osoitteeseen. Niinpä tämän loppuvuoden mittaan vähitellen teen siirtymää vanhasta uuteen, kunnes vuoden 2019 vaihduttua kaikki julkaisut tapahtuvat villakotiranta.fi -osoitteessa

Toivon suuresti, että vanhat lukijani löytävät uuden sivustoni ja huomaavat, ettei juuri muu ole muuttunut kuin blogialusta ja sen myötä hieman sivuston rakenne. Ja samaan vauhtiin haluan toivottaa kaikki ne, jotka eivät ole seuranneet menoamme näinä menneinä vuosina ja hyppäävät blogini pariin vasta tässä vaiheessa, erittäin tervetulleiksi seuraamaan elämäämme uudessa Villa Kotirannassa.

Psssst, uudessa osoitteessa onkin jo tuoretta luettavaa uudesta rakkaasta harrastuksestani, josta kerroin tovi sitten Instagramin puolella!


maanantai 8. lokakuuta 2018

Uusi opetustaulu ja syksyisiä yksityiskohtia olohuoneeseen

Kuten syyskuun puolella syksynsävyisestä makuuhuoneestamme valokuvia julkaistessa kerroin, on kotiimme saapunut neljä kaunista opetustaulua - jotka osaltaan ovat sysänneet värimaailman muutosta eteenpäin kodissamme.

Makuuhuoneen seinällä komeilee Peltokaura -opetustaulu, kun taas tuvan seinälle nousi jopa jouluisen tuntuinen Omenalaatuja -taulu.


Tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä!



Kylällemme rakennetaan parhaillaan uutta koulua ja vanhan kyläkoulun tulevaa purkamista valmistellen oli koulu laittanut vanhat opetustaulut myyntiin oppilaiden perheille avoimessa tapahtumassa.

Tämä omenataulu vei sydämeni välittömästi, enkä hetkeäkään harkinnut sen ostamatta jättämistä! ...Toki yhtä suurilla tunteilla taisi valikoitua ne kolme muutakin taulua mukaan - ja jos hinta olisi ollut edullisempi kuin 20€/kpl, olisin varmasti kahminut kainalooni vielä vähintään tuplamäärän...


Omenalaatuja -opetustaulu nousi tuvan pohjoispuolen seinälle, vitriinikaapin ja alakertaan johtavan  portaikon väliin - siihen missä aiemmin oli vanha vihreäsävyinen Keiteleen vesistökartta.


Ja samaan vauhtiin, kun vihertävä kartta seinällä vaihtui punertavan oranssiin omenatauluun, poistin seinustalta muutkin vihreät yksityiskohdat - huonekasveja lukuun ottamatta - ja toin tilalle syksyisempiä sävyjä.

Ainoastaan tummat, syvät vihreän sävyt saivat jäädä paikoilleen.


Rimpuilen parhaillaan tämän rakkaan, rehevän runsaan sisustuksen ja hieman minimalistisemman tavoitetilan välillä...

Osa yksityiskohdista on sellaisia joista en halua luopua, kuten huonekasvit, kauniit kirppis- ja huutokauppalöydöt, sekä perintöesineet. Osasta en voi edes karsia (eikä sillä, että oikeastaan haluaisinkaan), kuten lapsen jalkapallopokaali tai lasten taide jääkaapin ovessa.


Nuo yksityiskohdat, ärsyttävät pölynkerääjät ja rakkaita muistoja herättävät tunnearvoesineet, tekevät talosta kodin.


Ja samaan aikaan, todella ristiriitaisin tuntein, haaveilen yksinkertaisemmasta sisustuksesta, jota olisi myös helpompi siivota. Mies esimerkiksi on kieltäytynyt pölyjen pyyhkimisestä niin pitkäksi aikaa, kun pyyhkiminen vaatii hurjan tavaramäärän siirtelyä...! :)

Koetan siis - hieman himohamstraajamaisella luopumisentuskalla - konmarittaa kodista selkeämpää. Paljon olen kasannut kirpputorille menevään laatikkoon ja jonkun verran olen myös myynyt jo pois paikallisen B-kirppiksen kautta, mutta vielä paljosta voisin luopuakin.

Tiedättekö mikä on tavoitteeni?


Omistaa vain ne tavarat ja vaatteet, jotka ovat minulle oikeasti todella rakkaita ja yksinkertaisesti T Ä Y D E L L I S I Ä !


Kaikki turha, kaapeissa käyttämättöminä pyörivä ja joskushan-tätä-voi-vielä-tarvita -tyyppinen esineistö siirtyy meiltä pikkuhiljaa uusille omistajille kirpputorin kautta.


,,,,Ja äskeisen lausahduksen jälkeen onkin hyvä esitellä kaksi ihanaa asiaa, jotka ovat kotiimme juuri nyt T Ä Y D E L L I S I Ä hankintoja - ja kaiken lisäksi herkullisen edullisia...! :)

Alla olevan valokuvan Liljebergs -perhosjuliste tarttui mukaan Habitare -messuilta viime kuussa. Tämä A5-kokoinen valokuvaprintti taisi maksaa (jos en kauhean väärin muista) alle 6€.

Olen tuolle seinustalle kerännyt hyönteisaiheisia julisteita, tauluja ja muita yksityiskohtia, joita olen löytänyt kirpputoreilta, messuilta ja ulkomaanmatkoilta, ja tämä perhonen sopi täydellisesti sarjan jatkoksi.

Puinen, oranssiruskea kehys löytyi valmiina varastosta. Olen sen joskus hamstrannut tällaista käyttöä varten kirpputorilta - ja maksanut siitä erittäin todennäköisesti maksimissaan 1,50€.


Toinen syksyinen löytö on puolestaan paikalliselta kirpputorilta; pohjoisseinustalla viihtyvä muorinkukka sai uudeksi ruukukseen 1,50€ maksaneen kuviollisen kaunottaren!

Ihan ehdottomasti lempiruukkuni!


Tuosta tuvan tummasta liinavaatekaapista (alakuva) on tullut tässä kodissa minun sisustustavaroiden piilopaikka. Kaikki ei-käytössä-olevat koriste-esineet, kynttilänjalat ja muut piensisustusesineet piiloutuvat - ja ovat helposti käyttöön otettavissa - tuonne suureen kaappiin.

Sieltä myös aloitin karsintatyön tuloksekkaasti!

Olen myös laittanut myyntiin paljon käyttöastioita, jotka ovat kulkeneet mukana muutosta toiseen, mutta joiden käyttämisestä en saa mitään iloa. Eteenpäin mokomat vain uusiin koteihin!

Astiakaapissakin tavoitteena olisi olla vain onnentunteita tuovia laseja, mukeja ja lautasia. Tämänkin tavoittelu on hyvin pyörähtänyt käyntiin; laitoin jo myyntiin siniset Iittalan Kartio -lasit ja lahjoitetaan -osastolle Luhta Homen vihreät juomalasit - tilalle tulivat matalat ja korkeat Riihimäen Lasin Ilona -juomalasit.

T Ä Y D E L L I S E T !



Samalla kun etsin opetustaulun punaisia ja oransseja sävyjä tukemaan väreihin sopivia sisustusesineitä, muistin nämä Villa Kotirannan remontin yhteydessä löytyneet vanhat vaakapainot.

Mitkä ihanat ruskean sävyt!

Alakuvan Eino Toikan kellosepänliikkeen korurasia on löytö vanhempieni ullakolta. Liekkö vanhempieni nuoruudesta talteen jäänyt vai äitini vanhempien peruja, en tiedä. Mutta kaunis se on!


Ja kun oikein lähdin hulluttelemaan näiden värien kanssa, niin vaihdoinpa samaan vauhtiin myös tumman lipaston päälle rakentuneeseen 'perhealttariin' - tuo oman lapsuuden klassikko jokaisen perheen olohuoneesta - valokuville punertavan sävyiset kehykset.

Samalla tuo (alla oleva) minun ja mummoni vanha valokuva löysi paikkansa tuvastamme. 

Kyseisen valokuvan juuri noissa kehyksissä annoin palttiarallaa kaksikymmentä vuotta sitten mummolleni syntymäpäivälahjaksi - ja hänen jäämistöstään hain mukaani Lahteen opiskelemaan muuttaessa muistoksi.


….Paljon on rakkaita esineitä, joista en luopuisi mistään hinnasta. En edes - enkä varsinkaan - helpomman siivoamisen nimissä!



Aurinkoista viikkoa teille kaikille!

Täällä Mäntsälässä viikko alkaa rapsakassa syyssäässä vapaapäivän merkeissä. P A R A S T A !

perjantai 5. lokakuuta 2018

Ajatuksia bloggaamisesta, vinkkini bloggaamista harkitsevalle sekä blogihaaste jokaiselle bloggaajalle!


Lupailin jo toissapäivänä Instan puolella istahtavani blogin ääreen kirjoittamaan, mutta huomaamatta uusin intohimoni, tänä syksynä aloittamani kirjontaharrastus vei taas illalla mennessään!

Olen kirpputoreilta haalinut pari kirjontakehikkoa aikoinaan odottelemaan innostumista aiheesta ja maanantaina viettäessäni hetken aikaa paikallisessa kirjastossa olin löytänyt inspiraation; kannoin kotiin kasan kirjonta-aiheisia oppaita täynnä upeita kuvia villalangoin kirjotuista töistä sekä paksun oppaan erilaisista kirjontapistoista.

Ensin selailin kirjat läpi, sitten aloin rohkeasti vain kokeilemaan erilaisia tekniikoita - ja nyt olen rohkeasti omasta päästäni, puhtaasti flow -tilassa vain antanut mennä: en kaipaa elämääni enää juurikaan enempää mitään millin tarkkaa ohjeistuksen seuraamista vaan menen ronskisti puhtaalla tunteella ja oman inspiraationi mukaan! On syntynyt erilaisia kukkasia ja jopa taalainmaan hevonen!

Olenkin nyt aamun varhaiset hetket, myöhäisiltapäivien arjen tauot sekä iltojen hiljaiset tuokiot istunut nenä kiinni kirjontakehikkoon viritetyssä kankaassa....


Tähän kirjontaan hurahtamiseen liittyy myös aihe, josta ihan oikeasti ajattelin tänään kirjoittaa - eli suuria tunteita herättävästä, ah niin ärsyttävän rakkaasta harrastuksesta eli bloggaamisesta.


Kuten valokuvaaja Tarja Sirkiän kanssa toteutetun yhteistyön yhteydessä aiemmin syyskuussa kerroin, olen pyrkinyt haastamaan itseäni aktiivisesti poistumaan mukavuusalueeltani ja kokeilemaan kaikkea uutta ja erilaista. Yksi tällainen rohkea heittäytyminen tuon valokuvattavaksi lupautumisen ohella on ilmoittautuminen mukaan Keski-Uudenmaan blogien eli KUBLO:n ja Hyvinkään kirjaston yhteistyössä järjestämään tapahtumaan, Blogilauantaihin huomenna, lauantaina 6.10.


Blogilauantaihin osallistuu neljä bloggaajaa KUBLO -yhteisöstä; Koivulan Emäntä, Tsajut - Korpikiven Tupa, Sarin puutarhat ja minä Villa Kotiranta -blogillani. Menossa mukana on myös KUBLO:n perustaja Rouva Sana.

Tapahtumassa keskustellaan bloggaamisesta - mitä se ihan oikeasti on ja miksi ihmeessä me olemme tähän puuhaan lähteneet! Koetetaan yhdessä karistaa harhaluuloja yhden harrastuksesta ja toisen ammatista - ja samalla innostaa aiheesta kiinnostuneita rohkeasti hyppäämään mukaan tähän todella mielenkiintoiseen maailmaan.

Tämän tapahtuman lähestyessä ovat omat ajatukset kovasti pyörineet teemassa ja ehkä pienenä valmistautumisena tulevaan lauantaihin päätin järjestää ajatuksiani kirjallisen tekstin muotoon. Ja jotta tästä ilosta saadaan kaikki irti, niin tehdäänpä tästä haaste myös bloggaajatuttavilleni ja laitetaan vahinko kiertoon! :)


Te lukijani, jotka bloggaatte - olette pysähtyneet oikein kunnolla pohtimaan, mikä teitä vetää tässä maailmassa puoleensa? 


Miksi olette aloittaneet ja minkä voimalla jaksatte tuottaa uutta vuodesta toiseen? Tästä haasteesta saa napata kiinni kuka tahansa - ainoana toiveenani on, että linkitätte oman postauksenne tuonne alle kommentteihin, jotta pääsisin lukemaan mahdollisimman monen vastauksia näihin itseäni askarruttaneisiin kysymyksiin.



Tässäpä VILLA KOTIRANNAN BLOGIHAASTEEN kysymykset:


1. Mistä aloitin ja mitä odotin?
2. Mikä on muuttunut matkan varrella?
3. Minkä voimin jaksan? Mikä inspiroi bloggaamisessa?
4. Löytämäni bloggaamisen kääntöpuolet?
5. Miettimisen arvoiset kysymykseni jokaiselle bloggaamisen aloittamista harkitsevalle?



...Ja tietenkin ne omat vastaukseni näihin haastaviin kysymyksiin:


***********


1. MISTÄ ALOITIN JA MITÄ ODOTIN?

Villa Kotiranta syntyi tahtotilasta pitää aktiivisesti valokuvallista remonttipäiväkirjaa yllä. Tahdoin kirjata koko (lähes kolmivuotisen) projektin vaiheet ylös ja liittää kuhunkin hetkeen kuuluvat valokuvat tekstin kanssa yhteen - ja tähän sähköinen päiväkirja oli kaikkein näppärin ratkaisu. Minun kohdallani sähköiseksi päiväkirjaksi muodostui blogi, sillä olin jo aiemmin tutustunut bloggaamiseen, mutta toisen, hieman kömpelömmän alustan kanssa.

Odotin periaatteessa sitä mitä lopulta sainkin; kanavan kertoa remonttikokemuksistamme ja tallettaa noita muistoja helposti uudelleen selattavaan muotoon. Kaipasin harrastusta - olin tuolloin aloittaessani mammalomalla pienemmän poikamme kanssa - johon pääsisin purkamaan myös luovuuttani kirjoittaen ja valokuvaten. Kuin pientä henkireikää arjesta, jotain ihan ikiomaa juttuani.





2. MIKÄ ON MUUTTUNUT MATKAN VARRELLA?

Vuosien varrella remontti on alkanut valmistumaan ja samoin sisältö blogissa muuttanut vähitellen muotoaan. Olenkin viime aikoina pohtinut, kuuluuko Villa Kotiranta enää suoranaisesti Remontti ja rakennus -kategorian alle vai olisiko oikeampi osoite nykyisin Sisustus- tai Lifestyle -kategoria...

Bloggaaminen on myös muuttunut arjen henkireiästä ja kevyestä harrastelusta näissä lähes neljässä vuodessa kuin toiseksi pieneksi ammatiksi, jota toteutan oman toiminimen avulla. Edelleen kirjoitan vain aiheista, joista olen oikeasti kiinnostunut, mutta mukaan on tullut erilaisten yritysten kanssa toteutettuja yhteistyökuvioita, sekä olen päässyt kokeilemaan valtavasti  itselle entuudestaan vieraita asioita - kuten puutarha-alan ammattilaisille suunnatuille messuille somistuksen toteuttamista!

Eli puhdas luova kirjoittaminen ja valokuvaaminen on saanut rinnalleen kirjanpidon ylläpitotehtäviä, kuittien arkistointia, kalenterin kanssa juttujen suunnittelua sekä ajoittain jopa pientä stressiä siitä, että ehdinhän istumaan blogin ääreen. Lapsiperheen arjen hulinat, päivätyöni mukanaan tuoma väsymys iltaisin sekä yhteistyöyritysten odotukset blogini sisällöltä voivat laittaa välillä hieman puuskuttamaan.

Toki paljon positiivisiakin muutoksia vuosien varrelle on mahtunut; olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin blogini kautta - joita toki ehdin näkemään aivan liian harvoin, kiitos arki - ja päässyt tosiaan tekemään yhteistyötä yritysten kanssa, joista olen aidosti kiinnostunut ja joiden tuotteisiin luotan - ja mikä tärkeintä; joiden tuotteita ja palveluita ihan aidosti sydämestäni voin suositella!

Olen oppinut näinä vuosina lisää valokuvaamisesta, sekä valokuvien käsittelystä, ja tapani tuottaa sisältöä - nähdä tarinan punainen lanka ja kuulla teksti mielessä jo siinä vaiheessa, kun valokuvaan postausta varten - on kehittynyt. Blogini on myös löytänyt äänensä ja ulkomuotonsa vuosien aikana ja menettänyt hieman sitä aloitusvaiheen 'lapsen kömpelyyttä', kun vielä hain omaa tapaani blogata remontoinnista, kotimme sisustamisesta sekä ihan vain elämästä ylipäätään.




3. MINKÄ VOIMIN JAKSAN? MIKÄ INSPIROI BLOGGAAMISESSA?

Jouduin hetkeksi oikein pysähtymään ja miettimään, miksi edelleen, kohta neljä vuotta aloittamisen jälkeen, jaksan istahtaa koneen ääreen ja käyttää niitä ruuhkavuosien arjen harvinaisia hiljaisia hetkiä bloggaamiseen.

Myönnetään, että ajoittain olen harkinnut lopettavani - mutta kanssabloggaajien pohdintoja lukiessa ja kuunnellessa heidän kokemuksiaan olen tullut tulokseen, että jokainen bloggaaja käy jossain vaiheessa nuo samat pohdinnat lopettamisesta läpi. Ja silti suurin osa päättää edelleen jatkaa valitsemallaan tiellä.

Sain omalle listalleni NELJÄ itselle tärkeää syytä, miksi en osaisi enää luopua blogistani:

1. Blogi on yksi tärkeimmistä keinoista toteuttaa luovuuttani. 
Rakastan valokuvaamista ja kirjoittamista - olen aina rakastanut - joten jos lopettaisin bloggaamisen, tiedän etten kirjoittaisi enää niin paljon. Tai ehkä osaisin suunnata kirjoittamisen jotenkin toisin; olen lapsesta asti haaveillut kirjan kirjoittamisesta, mutta en koskaan saa aikaiseksi aloittaa - tiedostan itsekin, että olen liian impulsiivinen ja levoton sielu niinkin pitkäkestoiseen urakkaan, joten blogitekstien tuottaminen tuntuu tällä hetkellä juuri sopivan haastavalle.

Mutta valokuvaaminen! Jos lopettaisin bloggaamisen, en takuulla laskisi kameraa kädestäni, mutta pelkään, että kuvat jäisivät pelkiksi tiedostoiksi tietokoneelle hautautumaan massan alle. Nyt, kun valokuvaan myös blogia varten, käyn kaikki valokuvani aina säännöllisesti läpi sekä käsittelen niistä suosikkini - ja niihin on helppo palata myöhemmin blogissa.

2. Itseni haastaminen & onnistumisen tunteet
Blogin kautta olen joutunut (tai päässyt, kummin asian nyt haluaa kokea) astumaan usein pois mukavuusalueeltani, ja haastamaan itseni kokeilemaan jotain aivan uutta. Joskus jostain projektista olen suunnattoman stressaantunut viikkoja etukäteen, että 'miksi ihmeessä menin tähän lupautumaan', mutta H-hetkellä tekisi mieli hyppiä tasajalkaa ja hihkua riemusta - juuri noita ilon, onnen ja onnistumisen tunteita varten blogin ääreen jaksaa palata päivästä ja viikosta toiseen!

3. Palaute
Mikään ei innosta paremmin jatkamaan, kuin lukijan kommentti tai viesti, kuinka tekstistä on löytynyt vastaus juurikin häntä askarruttaneeseen asiaan tai joku on innostunut blogini myötä itsekin kokeilemaan esimerkiksi jotain DIY-projektia.

Toisaalta taas palaute yhteistyöyrityksiltä kampanjan onnistumisesta ja kiitos tehdystä työstä - sillä sitähän ne yritysyhteistyöprojektin nimenomaan ovat, TYÖTÄ - saa hymyn leveäksi ja joskus jopa pienen tuuletuksen aikaiseksi.

4. Blogitutut ja -yhteisöt
Vaikka aloitin blogin omaksi ilokseni, remonttipäiväkirjaksi, on tekeminen muuttunut nopeasti yhteisölliseksi ja sosiaaliseksi. Olen tavannut blogin myötä aivan mahtavia ihmisiä, joista osan kanssa pidetään enemmän ja vähemmän aktiivisesti myös blogin ulkopuolellakin yhteyttä.
Villa Kotiranta on myös jo pidemmän tovin ollut osa KUBLO -yhteisöä, joka on kerännyt Keski-Uudenmaan bloggaajat ja vloggaajat yhteen. Meitä on jo melkoisesti!




4. LÖYTÄMÄNI BLOGGAAMISEN KÄÄNTÖPUOLET?

Tähän onkin helppo vastata; stressi kiireisessä arjessa...

Bloggaaminen vaatii aikaa - siis jos haluaa tehdä lähtökohtaisesti asioita kunnolla - ja kaikki se aika on pois jostain muualta. Tässä yksi syy, miksi blogissa on kesäkauden ollut tänä vuonna hieman normaalia hiljaisempaa; tämä kesä oli ensimmäinen Villa Kotirannassa asuen vietetty, joten piha- ja puutarhatyöt veivät suurimman osan vapaa-ajasta. Toisaalta myös keväällä aloittamani uusi työ on vienyt mehut niin tehokkaasti, että iltaisin parhaalle on tuntunut vain kaatua sohvalle miehen viereen Netflixin ja karkkipussin ääreen.

Ja kun olen ottanut arjessa hieman rennommin iltaisin, koen siitä huonoa omatuntoa blogin vuoksi ja stressaannun. Aiemmin hauskasta harrastuksesta ja siitä arjen pienestä henkireiästä tulee helposti jotain, mitä pitäisi tehdä, sen sijaan että saan tehdä.

Onnekseni minun listallani ei tässä kohti ole ikävät kommentit blogissa tai suoranainen nettikiusaaminen - siihenkin törmää aivan liian usein! Nimettömänä on niin helppoa huudella ja purkaa omaa pahaa oloa vaikka blogien kommenttikenttiin...





5. MIETTIMISEN ARVOISET KYSYMYKSENI JOKAISELLE BLOGGAAMISEN ALOITTAMISTA HARKITSEVALLE?


1. Miksi haluan bloggaajaksi? / Miksi haluan pitää blogia?

Vaikka nuo kaksi kysymystä kuulostavat nopeasti periaatteessa samalle, on niissä suuri ero. Pohdi rehellisesti, haluatko loppujen lopuksi bloggaajaksi vai pitää blogia? Kyse on motiivista - miksi haluan lähteä tähän mukaan? 

Jos ensisijainen motiivi on saada käyttää titteliä 'bloggaaja', oletko aivan varma, että ymmärrät mitä se pitää sisällään? Haetko julkisuutta? Silloin blogi on pitkä ja kivikkoinen tie. Tai harkitsetko bloggaamista saadaksesi ilmaisia tuotteita ja palveluita? Voin kertoa, ettei ole ilmaista lounasta! :) Jokaisen tuotteen eteen olen itsekin tehnyt tuntitolkulla työtä ja joka ikisestä tuotteesta/palvelusta olen maksanut myös verot.

Jos haluat toteuttaa itseäsi, olla luova ja kehittyä tekemisessäsi, blogin pitäminen on erinomainen harrastus, joka voi muuttua vaikka ammatiksi. Se vaatii työtä ja aikaa, mutta kaikki on mahdollista.


2. Mihin ole valmis vetämään oman yksityisyyteni rajat?

Yksityisyyden rajojen vetäminen voi olla helppoa, mutta olen huomannut, että niitä kiinni pitäminen ja asettamiesi rajojen noudattamisen seuraaminen yhteistyökumppaneiden kanssa voi olla todella haastavaa.

Olen itse rajannut, etten halua kertoa tarkkaa tietoa asuinpaikastamme. Alueena Mäntsälä kertoo mielestäni jo riittävästi, en koe tarvetta jakaa julkisuuteen sen tarkempaa tietoa, millä kylällä asumme. Mies ja lapset ovat sivuhahmoja blogissani, eivät he ole tätä harrastustani valinneet - niinpä he kulkevat teksteissä (ja Instagramissa) vain  nimillä 'Mies', 'Isompi poika' ja 'Pienempi poika'. Myöskään heidän valokuviaan jaan blogissa ja Instagramissa todella harkitusti.

Alun perin rajasin myös, ettei minustakaan olisi tullut sukunimi julkisuuteen, mutta jossain vaiheessa huomasin sen jo ilmaantuneen yhteistyöyrityksen sivuille.

Ajoittain olen joutunut oikein vääntämään rautalangasta, miksi en ole valmis tinkimään näistä rajoista; olen yksityinen henkilö, joka haluaa pitää kiinni yksityisyydestään, vaikka bloggaankin. Se saattaa kuulostaa toisista todella ristiriitaiselle...


3. Paljonko olen valmis irrottamaan aikaa muusta elämästäni bloggaamiseen?

Kuten aiemmin jo tekstissä totesin, on blogiin käytetty aika aina pois jostain muusta. Mistä olet valmis tinkimään?

Mieti, pystytkö irrottamaan aikaa päivittäin vai kerran viikossa - vai vielä harvemmin? Blogissa ei missään tapauksessa tarvitse julkaista päivittäin, mutta kerro lukijoille avoimesti, mikä on sinun tahtisi julkaista. Lukijan kannalta on mukavampaa tietää, että kerran kuukaudessa ilmestyy blogiisi uutta luettavaa, kuin käydä päivittäin kurkistamassa, onko blogissa tapahtunut jotain.

Eikä aikaa kulu ainoastaan tekstien kirjoittamiseen, vaan mm. postausten suunnitteluun, valokuvaamiseen, kuvien käsittelyyn, kommentointiin, blogitekstien linkittämiseen sosiaalisissa medioissa, yhteistyökuvioiden järjestämiseen ja niiden yksityiskohdista sopimiseen, kirjanpitoon ja kuittishowhun, erilaisiin tapahtumiin osallistumiseen...

Vaikka blogisi genre ei olisikaan Lifestyle, on bloggaaminen eräänlainen elämäntapa - se kulkee mukanasi vähän kaikessa mitä teet.


4. Mistä haluan kertoa maailmalle? Mikä on intohimoni?

Blogin kantavaksi teemaksi kannattaa valita aihe, josta intohimoisesti haluat kertoa koko maailmalle. Muuten blogin ylläpitäminen alkaa nopeasti maistumaan puulle ja tuntumaan työlle.

Jos sinua kiinnostaa valtavan moni asia, mieti mahtuvatko kaikki aiheet saman blogin alle - mikä on blogisi punainen lanka? Mitä tarinaa haluat lukijoillesi kertoa? Sillä sitähän bloggaaminen on, tarinankerrontaa! Kuinka solmit haluamasi aiheet yhdeksi yhtenäiseksi tarinaksi?

Ilman tarinaa, ilman sitä punaista lankaa, joka solmii palaset yhteen, on blogi helposti vain julkaisualusta, jonne on ladattu vähän sitä sun tätä sen mukaan, mikä minäkin päivänä sattui julkaisijaa kiinnostamaan. Kuinka kauan lukija jaksaa pystyä mukana...?

Villa Kotirannassakin aiheet menevät remontoinnista ja sisustamisesta kotipuutarhan hoitoon, askarteluideoihin ja lapsiperheen arkeen - siksi olenkin alkanut harkita blogin genren vaihtamista remontoinnista lifestyleen… Kaikki mitä kerron, ovat osa minua ja meidän elämäämme täällä Mäntsälän maaseudulla - meidän arkeamme!




***********

Näihin - ja takuulla moniin muihinkin kysymyksiin saat lisää uusia näkökulmia tulemalla kuuntelemaan 

huomenna (lauantai 6.10.) Hyvinkään pääkirjastoon klo 12-14

 Koivulan Emäntä, Tsajut - Korpikiven Tupa, Sarin puutarhat ja Villa Kotiranta -blogien takana olevien bloggaajien ajatuksia!


Tapahtuma on kaikille avoin ja maksuton!


Tervetuloa!


sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Ruuhkavuosimutsin uusi työpiste keittiön ja lastenhuoneen välissä...!


...Heti kirjoitettuani tekstin otsikon tajusin, että siitä taitaa helposti saada kuvan, että täällä tämä äiti tuskissaan rimpuilee työn ja kotitöiden välillä...

Todettakoot heti alkuun, että onnea on maailman mahtavin mies, joka meillä taitaa enemmän pyörittää arkea kuin minä...! 

Mies laittaa meillä lähes päivittäin (lastenkin mielestä maailman parasta) ruokaa, sillä hän on iltapäivisin kotosalla ruokkimassa pojat ja kuskaamassa isompaa poikaa harrastuksiin. Minä hoidan puolestaan lasten aamurumbaa; aamupalan, säähän sopivien vaatteiden valinnan kakaroille, koulurepun pakkaamisen valvomisen ja pienemmän päivähoitoon viemisen - sekä ajelen iltaisin hakemassa isompaa poikaa harrastuksista.

...Kuulostaako tutulle läpsystä-vaihto -arjelle? ;)


Tämä uuden työpisteen tarve nousi lähinnä esiin tahtotilana pitää ruokapöytä tyhjänä ja pyhitettynä ruokailuhetkille. Minulla kun on paha tapa levitellä tavarani - paperit, vihkoset, teippirullat ja kaksi läppäriä hiirineen - pitkin tuvan pirtinpöytää...

Alakertaan on rakentumassa erillinen työhuone, mutta tällä hetkellä se toimii vielä enemmän varastotilana, ja toisaalta taas harvoin tässä arjessa kolmivuotiaan kanssa on mahdollisuutta linnoittautua eri kerrokseen piiloon omien askartelujen ja blogin pariin.

Joten vihdoin tämä käytävän päädyssä oleva vanha pikkulipasto otettiin hyötykäyttöön työpisteenä. Tähän tasolle olin aiemmin kasaillut kaikkea pikkutavaraa Kastehelmi -tuikkukipoista lähtien, mutta pakko myöntää, että tuntui hyvälle kerätä kaikki 'roina' piiloon kaappiin.

Ainoastaan pöydällä jo vuoden asustellut peikonlehti sai jäädä valtaamalleen paikalle.


Tuo lipaston vastainen matala seinähän on alakertaan vievän portaikon kaide. Kaiteen korkeus on juuri passeli pöydän korkeuden suhteen; työpöydän ääressä touhutessa voin helposti kurkata kaiteen yli tuvan puolella leikkivän pojan touhuja.

Tuoliksi työpisteelle kannoin vanhan jugoslavialaisen puutuolin, joita hankin Tori.fi kautta vuosia sitten yhteensä kuusi kappaletta. Ne muistuttavat Bonanza -sarjan tuoleja, mutta ovat huomattavasti massiivisemmat sekä selkänojan yläosa kaartuu paljon pidemmälle tuolin etuosaa kohti - ja ovat erinomaiset istua pidemmänkin aikaa!


Keittiön etelän puoleisesta ikkunasta paistaa aurinko valaisten työpisteen ihanasti.

Luonnonvaloa tässä tuvassa on kyllä riittänytkin, vaikka kaikki ikkunat ovat vain yhdellä seinustalla.


Kuten Instassa elämäämme seuraavat ovat varmasti huomanneet, olen täysin hurahtanut oman kalenterin tuunaamiseen! ...Ja juurikin nämä askartelutarvikkeet jäävät jäljiltäni lojumaan ympäriinsä... :)

Rakastan vihkoja ja erilaisia muistikirjoja! 
Ostan niitä aina käydessäni mm. Clas Ohlsonilla, Tokmannilla tai Suomalaisessa Kirjakaupassa - joskus jopa sylillisen. Vihkot ovat myös mahtavia matkamuistoja! Niihin tosin ei meinaa koskaan raaskia kirjoittaa mitään...

Tuossa alakuvassa on päällekkäin viisi työvihkoani (alhaalta ylös: ToDo -listat, ideaprojektit liittyen tuote-/palvelukehitykseen, juoksevat asiat & memot palavereista, messu- ja seminaarimuistiinpanot, esimiesrooliin liittyvät muistiinpanot) ja avoinna tämän vuoden kalenterini, jonka olen tuunannut vuosia vanhaan muistikirjaani, jonka otin uusiokäyttöön.

Paperiton konttori - olen melkein siellä! ;) En enää tulosta juuri mitään, mutta en osaisi pitäytyä puhtaasti sähköisissä muistiinpanoissa. Käsin kirjoittaessa voin eri tavoin korostaa haluamiani asioita, tehdä nopsaan erilaisia listoja ja lisätä sivukommentteja myöhemmin. En ole niin näppärä vielä OneNote -ohjelman kanssa, että kykenisin samaan herpaannuttamatta samalla huomiotani itse palaverin asiasta...


Olen tilannut netin kautta hurjan määrän erilaisia vihkosia täynnä kalenterin tuunaamiseen soveltuvia lippulappusia, sekä tarroja, teippejä ja leimasimia. Teippejä ja leimasimia tarttuu mukaan myös joka kerta vieraillessani Tiger -kaupassa, joten ikioma tarvikevarasto päivittäiseen askarteluun alkaa olla jo melkoinen.


Tähän uudelle työpisteelle nousi ainoastaan eniten käytetyt teipit ja tarrat Tiger -kaupasta ostetuissa rasioissa (kannet ovatkin menossa unohtuneet alakerran työhuoneeseen).

Lipaston pieneen vetolaatikkoon sujahtivat piiloon piirrosmuotit ja muut usein käytössä olevat tarvikkeet; mittanauha, laskin, liima ja kameran kuvien purkamiseen tarkoitettu piuha.

Stabilo -tussit ovat avoimen läppärin takana piilossa turkoosissa Heinz -papupurkissa ja vihkoset lippulappusineen mustaksi tuunaamassani metallirasiassa helposti saatavilla.


Lipaston alle nurkkaan jäi vanha puulaatikko, jonne piiloutuu kasa sisustuskirjoja ja lehtiä, jotka ovat harvemmin käytössä, sekä rulla tapettia ja toinen kaunista saniaispaperia, joka odottelee vielä sopivaa askarteluhetkeä. ...Ajattelin päällystää sillä vanhoja, hieman rumia säilytysrasioita esillä pidettävän kauniiksi.


Tätäkin tekstiä kirjoittelen tässä uudella työpisteellä - ja pakahdun onnesta!

Miten en tullut tätä ajatelleeksi jo kauan sitten!?!



Ihanaa alkavaa lokakuuta kaikille! 


Jos et vielä kurkannut Instasta mille perheemme syyskuu näytti, niin klikkaappa tästä: KLIK!


keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Syksyn parhaat löytöni makuuhuoneeseen


Syyskuun viimeinen viikko - siis miten se on edes mahdollista?!

...Juurihan vasta kesäloma loppui ja pojalla alkoi koulu! Kesäkukat ovat parhaassa kukassa puutarhassa ja tomaatit kypsyvät edelleen avomaalla! ...Ensi viikolla ei todellakaan voi olla lokakuu....

Tänä syksynä innostuin oikeastaan ensimmäistä kertaa vuosiin kausisisustamisesta. Oranssin, ruskean ja tummanvihreän eri sävyt ovat ilmestyneet tupaamme - ja nyt myös makuuhuoneeseen.

Juuri syksyyn sopivan sävyisiä löytöjä olen tehnyt niin omista kaapeista kuin kirpputoreiltakin. Vain yhden tyynynpäällisen tilasin uutena H&M Homen verkkokaupasta ja senkin piti alun perin tulla olohuoneeseen, mutta löysikin lopulta paikkansa makuuhuoneestamme.


Valkoinen päiväpeitto on kulkenut mukanani ainakin kymmenen vuotta, mutta nyt olen vihdoin todennut, että se taitaa olla auttamattomasti pieni tähän sänkyymme. Olen sen aikoinaan ostanut omaan 120cm levyiseen sänkyyn sinkkukodissani, enkä raaskisi siitä vieläkään luopua näin 160cm leveän sängyn kanssa...

Kyseinen päiväpeitto on lisäksi oikein hämmentävän hyvässä kunnossa tällaisen kahden lapsen ja ulkona liikkuvan kissan perheen peitoksi - edelleen kauniin valkoinen ja ryhdikäs!

Luhta Home:n vanha näyteviltti on myöskin kohta kymmenisen vuotta vanha. Sen alle käperryn harva se päivä pienemmän pojan kanssa päivälevolle kera hyvän kirjan.

Tuonne makuuhuoneen seinälle päätin vihdoin nostaa esille noita kauniita punottuja, matalareunaisia koreja. Niitä on kirpputoreilta lähtenyt mukaan 'saa ottaa' -koreista ja muutamilla kymmenillä centeillä useampiakin, mutta vasta tämän viimeisimmän löydön ehdin mallaamaan paikoilleen. Taisi maksaa 0,50€ paikallisella kirpputorilla.


Makuuhuoneen ilme on tämän menneen kesän aikana kyllä muuttunut melkoisesti. Tila on itse asiassa tässä muuttotohinoiden jälkimainingeissa vihdoin löytänyt oman äänensä ja muokkaantunut pienten yksityiskohtien kautta täydelliseksi lepopaikaksi.

Luontevasti puhun täällä kotona nykyisin 'kammarista', en niinkään enää makuuhuoneesta.

Muistatko mille tämä yläkuvan nurkkaus näytti palttiarallaa tasan vuosi sitten - lokakuussa 2017?


Oi, kyllä, olen niin onnellinen tästä makuuhuoneen tämän hetkisestä ilmeestä ja tunnelmasta!


Yksi syksyn parhaita kirpputorilöytöjä oli eilinen mattoaarre paikalliselta kirpputorilta; upean oransseissa sävyissä hehkuva ryijymatto hintaan 15€!

Omaan pihiin luonteeseen ensin irvistin hinnalle - viisitoista euroa 120 x 70cm kokoisesta matosta kirpputorilla - mutta harkinta-aika jäi alle minuuttiin. Eihän tätä voinut jättää ostamatta - tässä olisi ollut esine, jonka ostamatta jättämistä olisin harmitellut vielä vuosienkin päästä!

Tarkistin vielä maton huolella ja totesin, että matto oli erinomaisessa kunnossa. Ja mitoiltaankin täydellinen sängyn ja senkin väliin.


Kyllä nyt kelpaa varpaat laskea sängyn reunan yli koleanakin aamuna.


Makuuhuoneesta puuttuu vielä yksi olennainen osa; ikkunalauta!

Koska minun puolelleni sänkyä ei yöpöytää mahdu, toimii tällä hetkellä patterin yläosa minun laskutasonani - ja säilytyspaikkana kirjoille, käsirasvalle, huonekasveille ja kaikelle muulle pikkusälälle, joita nyt olen innostunut ikkunan ääreen asettelemaan.

...Talvea kohti täytyy kasvit siirtää pois lämpenevän patterin päältä kuivamasta tuvan puolelle. Tähän 'ongelmaan' ei edes ikkunalauta tuo apua...


Yhdet parhaista löydöistäni tälle koko vuodelle tein kyläkoulun myyjäisistä, missä myyntiin laitettiin uuden koulun valmistumista ja vanhan purkamista odotellessa kaikki nostalgiset opetustaulut!

...Teki mieli nostaa kainaloon lähes tulkoon jokainen taulu, mutta lopulta maltoin pitää lukumäärän neljässä. Tähän ratkaisuun toki vaikutti taulujen hinta, 20€/kpl....

Tämä peltokaura -taulu löysi heti paikkansa makuuhuoneen seinältä, samoin kuin omenalaatuja -taulu* tuvan puolella (*tulossa valokuvia lähipäivinä, vinkvink). Lisäksi varaston puolelle nostin odottamaan kaksi muuta taulua, joista toinen on Wendelinin 'Lasten talvi-ilot'.


Itävaltalainen Oberglass -maljakko löytyi joitakin viikkoja sitten kirpputorilta muistaakseni 1,50€ hintaan. Vuosi sitten katselin vastaavaa maljakkoa, mutta en olisi osannut kuvitella sitä kotiimme - ja kuinka täydellinen maljakko onkaan tänne kammariin! 

Täydellinen vaikka pienelle kimpulle ruusuja - kiitos anopille näistä kukkasista, näillä kaunokaisilla somistetaan makuuhuonetta jo kymmenettä päivää.


Ainoastaan lasten omat huoneet  ovat säästyneet tältä syksyisten sävyjen invaasiolta - jopa yläkerran wc- ja suihkutilaan tilasin H&M Homesta uusia käsipyyhkeitä ihan vain koska syksy. :)

Ulos ikkunasta katsoessa voi todeta, että ruska on kauniisti värittänyt maiseman kotimme ympärillä. Pihakoivu on kauniin keltaisessa lehdessä, samoin omenapuussakin voi jo havaita syksyisiä sävyjä. Kotimatkalla kyläkeskuksen vaahtera hohti upeassa punaisessa asussaan ja pihan nurmikko on muuttunut jo syvän tummanvihreäksi.


Mikä ihana väripaletti ottaa käyttöön sisälläkin siis!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...