tiistai 29. toukokuuta 2018

Sisustusvimma siirtyi kevään myötä tuvasta puutarhaan!


Hurjat hellekelit vain jatkuvat täällä Mäntsälän sivukylälläkin!

...Moneen otteeseen olen kasvimaata kastellessa kiitellyt, että kasteluvesi puutarhaan saadaan omasta kaivosta - ainoa mittari, joka raksuttaa, onkin sähkömittari pumpun pyöriessä...


Viikonloppuna nautittiin pihalla touhuamisesta - ja viimeisistä omenapuun kukkasista! Kukinta alkaa vähitellen ohi ja nyt sormet ristissä jännitetään, josko pölytys onnistui. Surullisen hiljaista omenapuissa tänä keväänä oli, vain muutama surina silloin tällöin...


Viikonloppuna sain vihdoin valmiiksi myös viiriprojektini, joka onkin edennyt viime viikkoina vain pienin askelin.

Sain hyötykäytettyä viireihin kirpputoreilta haalittuja vanhojen kankaiden varastojani, joten materiaalikustannukset pysyivät pieninä (~7€), kun ostin vain 6m vinonauhaa!


Viirinauha nousi paikoilleen keskellä pihaa olevien vanhojen omenapuiden välille.

Tähän alle onkin tarkoitus loppukesästä saada kahvittelupaikka, kunhan vanhoista tiilistä saadaan tukimuuri valmiiksi ja maata hieman pengerrettyä tasaisemmaksi. Tällä hetkellä pöytä ja tuolit ovat oikeanpuoleisen omenapuun katveessa hieman kallellaan  - tosin sunnuntaina testattiin, että hyvin pystyi grillilounaan syömään hieman kenollaankin. :)


Omenapuun oksaan ripustin myös viime viikolla Hankkijalta ostamani metallisen unisiepparin. Taisi maksaa 9,90€, jos oikein muistan...

Oikein tuulisella hetkellä nuo metallisulat muuten helähtelevät tuulikellon tapaan yhteen, mikä oli iloinen yllätys - en ollut tuota tullut ajatelleeksikaan, kun siepparin ostin.


....Olemme selkeästi saaneet pihaa muokattua jo paljon valmiimmaksi, kun aikaa ja intoa puutarhan koristelemiseenkin alkaa jo löytyä...! :)


Viirien ja unisiepparin lisäksi omenapuusta roikkuu myös Saaren Kartanon Kevätpuutarhapäiviltä ostamani Hundreds & Thousands -amppelitomaatti, joka kukkii parhaillaan.

Amppelitomaatti on melkoinen juoppo, vaikka puolivarjossa omenapuun alla onkin, ja kasvia saa olla kastelemassa monta kertaa päivässä! Ajattelinkin sujauttaa tuonne ruukkuun sen Pihapiiri -messuilta ostamani kastelulasipallon, jota en muuten olekaan ehtinyt vielä esitellä.


Omenapuun katveeseen, aivan kahvittelupaikkani kupeeseen, oli pakko ripustaa myös yksi ihanan harsomainen kesäkukkanenkin amppeliin. Kukka tarttui mukaan Kotipiiri -tuottajatorilta.

...Tiedätte hyvin, että olen niin onnettoman huono vielä näissä kesäkukkien nimissä, että en todellakaan muista tämän lajikkeen nimeä - pääasia itselle, että silmää miellyttää! ;)


Amppeliruukun löysin puolestaan paikalliselta kirpputorilta parin euron hintaan - täydellinen, hieman romanttinenkin ruukku omaan pienen arjen pakopaikkaani!


Olen nauttinut tänä keväänä niin suunnattomasti puutarhassa touhuamisesta, etten sisällä malttaisi viettää hetkeäkään. Ainoastaan helle hieman pistää uuvuttamaan, ja iltaisin koko perhe onkin kaatunut unille hyvissä ajoin.

Oma suosikkihetkeni päivässä on se iltahetki, kun lapset ovat joko miehen kanssa iltapalalla sisällä, tai jo nukkumassa, ja yksin kiertelen puutarhassa vielä kastelemassa yötä vasten kasvimaata ja peittelen taimia harsoilla. Koko kylä on hiljainen, ilta-aurinko lämmittää ja linnut visertävät pihapuissa.

Noissa hetkissä, kun toivotan hyvät yöt pienille kasvinaluille ja peittelen heidän harsopeitoin, on minun mielenrauhani tyyssija. ZEN. Laittaessani kasvimaan yöpuulle, taputtelen myös ajatuksissani kuluneen päivän ja laskeudun iltarauhaan hymyssä suin.


Elämä maalla on parasta ikinä! :)

Tsemppiä kaikille tähän tiistaihin ja kuluvaan viikkoon!
Sehän ois ihan kohta jo kesäkuu!!

tiistai 22. toukokuuta 2018

Kotipuutarhuria ei pysäytä kokonaan edes sairastuminen....


Päivän merkintä puutarhapäiväkirjaan:


''Sairaspäivä. Unta aamusta myöhäiseen iltapäivään, vissyä ja särkylääkkeitä. Pieni ahdistava ulkoilutuokio keskipäivän aikoihin, kun juomassa käydessä huomasin puutarhan nuupahtaneen helteessä. Edes oksennustauti ei voi täysin pysäyttää kotipuutarhuria ja löysin itseni raahaamasta kastelukannua viimeisin voimin pitkin pihaa, elvyttäen tomaatit, kurkut ja lavoihin kylvetyt siemenet.

Iltapäivällä mies töistä tultuaan paistoi koko perheelle hampurilaiset, nappasi pojat haltuun ja käytti lapset uimassa läheisellä rannalla. Minäkin uskaltauduin sillä aikaa vihdoin viilenevään iltaan hieman jalkautua happihypylle puutarhaan ja juoda jopa päivän ensimmäisen kupin kahvia. Peittelin taimet yötä varten harsoihin ja ihmettelin amppelitomaatintaimeen ilmestyneitä raakileita. Pieniä ilon ja onnen hetkiä päivän kitumisen jälkeen...

Illalla mies vielä tarttui tuumasta toimeen - kuten aina - ja pyöräytti puutarhatraktorilla perunamaan kylvövakoja vaille valmiiksi! 'On se vaan niin tarmokas mies', totesi äitinikin viikko sitten ihmetellessään miehen jatkuvaa touhuamista pihamaalla. No onhan se! :)

Jos huomenna kunto illalla jo kestäisi, niin taidetaan saada vihdoin peruna maahan. Onhan tuota jo odoteltukin.''


Phuuuuuuh, täällä elämä alkaa jo voittaa - päivän mittaisen sairastelun jäljiltä. Kohtalotovereitani seuranneena voin semi-iloisesti huokaista, että taitaa onneksi olla niitä päivän mittaisia tehopöpöjä tämä! Huomenna siis taas arkeen kiinni etäpäivän merkeissä, sen verran tuntuu energiaa jo palailevan kroppaan näin yötä kohti.

....Enpä muista koska viimeksi olen nukkunut kokonaisen päivän!

Mutta onneksi (ainakaan vielä) ei pöpö ole mieheen tarttunut, ja puutarhassa illalla vielä hommat etenivät hänen tarmokkaassa otteessaan. Perunamaakin kääntyi ihan suitsait sukkelaan! :)

Haaveissa onkin saada huomenna peruna maahan - ja auringonkukan siemenet sinne sekaan.

Katselin perunamaan kokoa ja tuumailin, että taitaa osa avokasvimaasta joutaa vielä kurpitsoille ja kesäkurpitsoillekin istutuspaikaksi - sen verran laajaksi perunamaa näytti lopulta muokkaantuvan. Ja mahtuuhan sinne vaikka maissikin sekaan kasvamaan.

Pysykäähän te siellä terveinä - tätä pöpöä ei toivoisi edes vihamiehellekään...!


Nyt kone kiinni ja jatkamaan unia - tuntuu, ettei päivän nukkuminen vienyt unenlahjoja tältäkään yöltä...

maanantai 21. toukokuuta 2018

Menneen viikonlopun kuulumisia



Menneenä viikonloppuna painettiin piha- ja puutarhatöitä kirjaimellisesti urakalla! Näin maanantaina kiittelen onneani, että olen ollut vielä pitkän viikonlopun vapaalla parantelemassa kipeytyneitä lihaksia - ja auringon kuumuudessa paahtunutta päätäni.

...Voin kertoa, että jo pelkkä pihalla oleminen näillä helteillä ilman sen kummempaa rehkimistä saa voimat vähiin ja olon hieman nuutuneeksi....


Mitä kaikkea ehdimme siis puuhaamaan yhdessä viikonlopussa?

- Mies valoi betonilla tulevan tiilitukimuurin perustusharkot.
- Kävin taimiostoksilla lauantaina, kiertäen Kivapihan Taimipihan, Saaren Kartanon Kevätpuutarhapäivät ja vielä extrana viime hetken vinkkinä tulleen Kotipiiri -tuottajatorin. Näissä merkeissä ylitin itseni ja julkaisin myös ensimmäisen videohöpinäni Instassa, huih! :)
- Kaivoin pihan rajalle kaksi uutta punaherukkapensasta. (Kaksi mustaherukkaa odottaa vielä ruukuissa istuttamista.)
- Reunasin marjapensaat kantamalla tontilta löytyneitä isohkoja kiviä kehiksi.
- Tein muutamat kukkaistutukset kesäkukkasin.
- Mies korjasi hitsaamalla muutamaa hajonnutta aitaelementtiä kanalan ulkoiluhäkkiä varten.
- Lapioin ja kottikärräsin vanhan hiekkalaatikkokehikon täyteen multaa. Laskin, että kaikenkaikkiaan toistakymmentä kottikärrykuormaa upposi kehikkoon...
- Istutin mansikantaimet hiekkalaatikkokehikkoon ja viimeistelin kuorikatteella.
- Pohjamaalasin kanalan ulkoiluhäkin puurakenteet.
- Siirsimme leikkimökin hartia- ja mönkiävoimin tontin laidalta toiselle. Tähän hurahtikin pari tuntia, ja usko meinasi loppua moneen otteeseen...
- Mies viimeisteli kanalan ulkoiluhäkkiä asentamalla ulkovuoripaneelia niihin kohtiin, joihin verkkoelementtejä ei ole tulossa. Ulkovuoripaneeli on samaa kuin talossamme sekä kanalarakennuksessa, joten häkki istuu rakennukseen täydellisesti!
- Mies tasoitti kanalan ulkoiluhäkin sisällä olevan maa-aineksen, joka jouduttiin kaivamaan kasalle häkin perustuksia tehdessä.
- Mies haki pienemmän pojan kanssa peräkärryllisen hiekkaa, jota sekoitetaan muutoin melko saviseen perunamaahan. Perunamaa odotteleekin enää viimeistä kääntämistä, jotta saadaan peruna vihdoin maahan.

...Tuntuu, että jotain tuolta listalta vielä puuttuu - siis sen normaalin lapsiperhearjen lisäksi, joka automaattisesti kuuluu kiinteänä osana pakettiin. ;)


Sisätiloissa ei siis viikonloppunakaan ole suuremmin ehditty - eikä liioin edes maltettu - pysyä!

Pienemmän pojan kanssa on toki käyty ottamassa lepohetkiä ja ruokataukoja sisällä, ja olikin mukava huomata, että pieni mies on pihaleikeissä väsyttänyt itsensä päivittäin siihen kuntoon, että jopa päiväunet ovat poikkeuksellisesti maistuneet. :)

...Eikä yöunille ole tarvinnut ketään suuremmin houkutella...


Pyörähdimme pienemmän pojan kanssa perjantaina Saaren Kartanon Kevätpuutarhapäivillä, sillä tapahtumassa riitti ihmeteltävää myös lapsille.

Aloitimme visiitin ihastelemalla ja haistelemalla kukkasia, joista vain osan edes tunnistimme - puutarhan kukkalajikkeissa minulla vielä riittää (lasten kanssa) opettelemista! Välissä kävimme nauttimassa kahvilan puolella pillimehut ja pullat, ja siinä samalla tutkailimme kahvilatilassa olleita valtavia kaktuksia piikkeineen, sekä löysimme mm. sitruuna- ja appelsiinipuut, jotka olivatkin pienen ihmisen silmin jännittäviä - näin ne hedelmät siis kasvavat! ;)

Kierroksen kohokohta oli pieneläinhuoneet, joissa pääsimme tutustumaan mm. erilaisten liskojen, kilpikonnien, rottien, hämähäkkien, käärmeiden, kanien, maksujen ja frettien maailmaan. Pojalla riitti kysyttävää, ja onneksi mukana kierroksella oli ihanan avuliaita ja osaavia opiskelijoita. ...Enpä olisi esimerkiksi osannut kertoa, kuinka lintuhäkin juoma-automaatti toimii tai osaako kilpikonna uida!


Lauantaina hyppäsin ilman lapsia autoon ja suuntasin puutarhateemalla ostohame yllä hakemaan taimia omaan pihaan. Kierros alkoi tosiaan Kivapihan Taimipihalta, jatkui Saaren Kartanon Kevätpuutarhapäiville ja päättyi Kotipiiri -tuottajatorille.

Siinä matkalla ehdin myös nähdä Talossa No 23 -blogin Satua (kannattaa ehdottomasti seurata Sadun kaunista Instatiliä; @satasavyasatua), ja vaihtaa kuulumisia - viimeksi törmättiinkin Pihapiiri -messuilla Lahdessa melko lailla samoissa tunnelmissa, taimien ja kesäkukkien keskellä. :)


Mitä tuliaisia löysin kierrokseltani?

- Kaksi punaherukka- ja kaksi mustaherukkataimea (8€/8,50€ kpl, lajikkeesta riippuen).
- Kaksitoista mansikantaimea (1,80€/kpl).
- Suuren Hundreds and Thousands -amppelitomaatin, jonka pitäisi todellakin tuottaa satoja tai jopa TUHANSIA kirsikkatomaatteja! (10€/kpl)
- Kesäkukkia, mm. orvokkeja ja valtaisin, valkoisin kukinnoin kukkivan kosmoskukan (4,50€/kpl).

Ihastelin myös Saarella laajaa hedelmäpuiden valikoimaa, mutta vaikka ostoslistalla ovatkin vielä kirsikka-, luumu- ja päärynäpuut en jaksanut lähteä arpomaan, saisinko puut kuljetettua autossa ehjänä kotiin asti. Edessä lienee siis vielä erillinen käynti peräkärryn kanssa tuolla puutarhamyymälässä, joka on siis auki arkisin ja kesälauantaisin kesäkuun puoleen väliin asti.

Myöskään puutarhamustikkaa ei vielä lähtenyt mukaan, sillä ensin pitäisi muokata niille rodomullalla sopivat olosuhteet kasvatuslavoihin, jotka vielä odottelevat tyhjillään tontin laidalla.

Urakkaa siis vielä riittää! :)


Nappasin viikonloppuna nämä postauksen 'kuvituskuvat' tuvastamme, jossa kevätleikkauksen yhteydessä napatut omenapuunoksat puhkesivat kukkaan.

Yksi kesän parhaista puolista näin maalla asuessa varsinkin on tuo puutarhan- ja luonnonkukkien runsaus - vaikka jokaiselle päivälle voit kerätä tuoreen kukkakimpun pihalta tai pihatien varrelta!

Tontin laidalla on jo tovin kukkinut tuomikin, jonka oksia kannoin myös tupaan maljakkoon tuomaan ihanaa kesäistä tuoksua kotiin.


Sisustus- ja DIY -juttuja on taas odottelemassa kamerassa purkamista, ja koetan niitä mahdollisimman pikaisesti ehtiä myös julkaisemaan. Viime viikkoina ainoat hetket blogin äärellä ovat rajoittuneet niihin iltoihin, kun mies nukuttaa pienemmän pojan - ja poika on nukahtanut niin nopeasti, että olemme ehtineet jopa katsomaan Netflixiä ennen omaa nukkumaanmenoaikaa!

...Ja kun vaihtoehtoina on nököttää työhuoneessa tietokoneen ääressä tai miehen kainalossa hyvän sarjan merkeissä, niin valinta on todella helppo... ;)

Mutta jos et vielä seuraa Instatiliäni, @villakotiranta, niin klikkaahan itsesi menoon mukaan! Puhelin nimittäin kulkee matkassani aina ja viime aikoina puuhastelujamme on ollut niin paljon helpompaa ja nopeampaa jakaa lennossa tuolla Instagramin puolella, kuin iltaisin (tai aikaisen aamun tunteina) tietokoneen kautta blogin muodossa.


Aurinkoista viikkoa kaikille!


sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Uusi huonekasvi & uusi vanha huonekalu makuuhuoneeseen


Omakotitalossa asuvalle toukokuu - varsinkin helteinen sellainen - on aikaa, jolloin sisällä ei juurikaan ehdi kameran kanssa pyöriä. Tai noh, eipä oikein ulkonakaan tohdi ehtiä valokuvaamaan, sillä töitä pihalla riittäisi vaikka aamusta myöhäisiltaan!

Niinpä blogin puolella on ollut viime viikkoina hieman hiljaisempaa ja Instan taas ovat vallanneet valokuvat puutarhasta....

Mutta olen koettanut olla itselleni armollinen - kaikkeen ei aika riitä, ja tällä hetkellä työlistan kärjessä on tuo puutarhan ja kasvimaan valmiiksi saaminen.


Mutta tänään vihdoin ehdin sunnuntain kunniaksi ottaa pienen hetken valokuvausaikaa ja tallentaa muutaman uuden jutun makuuhuoneemme puolelta, jotka ovat odotelleet esittelyä jo pienen tovin.

Ensimmäisenä kerrottakoot, että huonekasvien määrä kodissamme on taas kasvanut yhdellä! Plantagen tarjouksesta tarttui nimittäin mukaan traakkipuu - jos oikein muistan, niin olisiko vajaat 13 euroa maksanut....


Kaipasin makuuhuoneeseen jotain helppohoitoista ja 'palmumaisen rehevää' huonekasvia, joten elämäni kolmas traakkipuu oli helppo valinta!

Suojaruukuksi traakkipuu sai vuosia sitten kirpputorilta ostamani punoskorin.


Toinen ihanuus kammarissamme on uusi vanha tv-taso, joka korvasi aiemmin samalla paikalla olleen kaapelikelan pikkupöytänä.

Saimme tämä tason lahjana kaveripariskunnalta - kiitos S & M, olen vielä kahvia ja suklaata velkaa - jotka tiesivät, että rakastan ja ARVOSTAN näitä vanhoja kaunokaisia!


Tällaisella tv-tasolla onkin minulle tunnearvoa, sillä juuri samanlainen löytyi äitini isän kodista. Päällä oli tietenkin kuvaputkitelevisio ja lehtitelineessä Afrikan eläimiä esitellyt kirja, jota selasin aina vieraillessamme hänen luonaan. ...Vielä kun tuon kirjan löytäisin jostain divarista, niin mulla olisi tässä pieni aikakapseli omaan lapsuuteen! :)

Hyllyllä odottelee paikkansa löytymistä kaksi puista saranakehystä, joiden lasilevyjen väliin olen koettanut kertaalleen jo mummoni virkkaamia pikkuliinoja litistää - huonolla menestyksellä tosin, olivat liian paksuja...


Villainen viltti ja mummoni minulle tekemä villashaali ovat aina käden ulottuvilla, jopa näin kesää kohti kääntyessä. Olen viluinen ja nukun kesätkin läpi paksulla täkillä, villasukat jalassa - järvessä uimisen olen lähes kokonaan jo joutunut lopettamaan, ja ainoastaan uimahallin terapia-altaan lämpö tuntuu olevan minulle sopivaa... ;)


Pienillä jutuilla taas ihanasti uutta ilmettä makuuhuoneeseen!

...Kovasti haaveilen tarttuvani myös tuvan sohvaan ja vaihtavani hieman järjestystä sielläkin - ovathan huonekalut olleetkin kohta jo puoli vuotta samoilla paikoilla...! ;)


Tsemppiä sinne kaikille uuteen alkavaan viikkoon!

...Lapset täällä jo unilla, joten minä suljen tietokoneen ja siirryn nyt tuonne miehen viereen sohvalle Netflixin & iltakaffen ääreen.

Löysimme eilen uuden Netflix Original -sarjan, Safe, joka koukutti saman tien! Päähenkilönä on Dexteristä tuttu Michael C. Hall, joka sopii täydellisesti tällaisiin synkkiin murhamysteereihin. Suosittelen!! :)

Rauhaisaa sunnuntai-iltaa!

torstai 17. toukokuuta 2018

Puutarhassa ja pihassa täysi myllerrys käynnissä - muutoksia lähes päivittäin!


Kuten aina, hetken hiljaiselo blogissa on tarkoittanut täyttä tohinaa täällä 'oikeassa elämässä', arjen pyörityksessä.

Herää.
Käy töissä.
Tee kevättöitä.
Nukuta lapset.
Mene nukkumaan.
Toista.

Siinähän se onkin kevään rytmi päivästä ja viikosta toiseen! 

 

Huhti-toukokuu on ollut melkoista pyöritystä; ensimmäinen kevät Villa Kotirannassa asuen on tarkoittanut kasvimaan ja puutarhan muokkaamista sekä entistä laajemman kasvivalikoiman esikasvatusta. Pihaa on ylipäätään muokattu taas hieman eteenpäin; kaivinkone on pyörinyt tontilla ja meno taitaa tänään taas jatkua.

Pihatöiden ohella myös ihan päivätöissä puhalsivat uudet tuulet, joten kaiken uuden oppiminen on ottanut oman aikansa - ja energiansa! Iltaisin ei ole juurikaan enää jaksanut tietokonetta avata, kun työpäivän mittaan on antanut kaikkensa ja vielä töiden jälkeen loput energia on suosiolla 'kuluttanut' lasten kanssa touhutessa ja pihaa laittaessa.

Mutta tiedättekö mistä olen saanut pienen energiapiikin?

Luonnon puhkeamisesta aivan yllättäen kukkaan!

Tontin laidalla kukkii valtava tuomi (alakuvassa taustalla) ja nämä kullerotkin puhkesivat ensimmäisinä kukkasina kukkalaatikoissa keltaiseen kukintaan. 


Pihamme on tällä hetkellä sekava sotku; lasten leikit ja lelut ovat löytäneet (vihdoin) sisältä pihamaalle, kasvimaalle lapioitavia multakasoja tontilla, keskeneräisiä pihanmuokkausprojekteja ja rakennusurakoita...


Omenapuiden puhkeamista lehtiin ja kukintaan odottelen kieli pitkällä. Tuntuu, että kaipaan pihaan nyt jotain isompaa kaunista elementtiä - kuten kaksi suurta kukkivaa omenapuuta - jotka veisivät huomion pois pihan keskeneräisyydestä...


Viime viikonloppuna vietimme äitienpäivää ensimmäistä kertaa vanhempieni kanssa täällä Villa Kotirannassa. Heidän edellinen käyntinsä tontilla ajoittuu aikakauteen, kun remontti oli vielä purkuvaiheessa, joten oli viihdyttävää seurata heidän ihmetteleviä ilmeitään - muutos vanhaan on melkoinen! :)

Ehdimme myös isäni kanssa puuhastelemaan puutarhan puolella. Totesin miehellenikin, että olisi se ihanaa, jos vanhempani asuisivat lähempänä ja voisin isän kanssa useamminkin touhuta pihatöissä. Hän mm. tarttui tomerasti - eikä siis tippaakaan tungettelevasti - toimeen, kun huomasi, että tomaatin taimet odottelivat isompiin ruukkuihin siirtämistä. Tekemisen into tarttui ja varttia myöhemmin isompaan ruukkukokoon oli siirretty myös maissit, kurpitsat ja kesäkurpitsat!

Kiitokseksi avusta pakkasin isälle mukaan maissin ja kurkun taimia, sekä ruukussa maahan istuttamista odottavan laukan.


Vanhempani toivat myös tullessaan pojille ikiomat omenapuut, jotka isompi poika ukin kanssa kaivoi maahan. Nämä olivatkin meillä ostoslistalla, joten iloinen yllätys oli autosta pihaan nostetut omenapuut!


Isäni oli valinnut kesäomenalajikkeet 'Valkeakuulas' ja 'Pirja'.

Pirjaa kuvaillaan aikaisin keväällä kukkivaksi herkkulajikkeeksi, jonka hedelmät kypsyvät jo elokuun puolessa välissä. Sen pitäisi olla myös todella kestävä, hillittykasvuinen omenapuu, joka tuottaa pienehköjä, mietoaromisia omenoita.

Valkeakuulas on myös aikainen kesälajike, jonka herkulliset omenat sopivat niin syötäviksi sellaisenaan kuin soseeeksi. Isohkot, makeanhappoiset omenat kypsyvät elokuussa. Valkeakuulas on myös hyvä yleispölyttäjä, eli loistava kaveri pihan muille omenapuille!

Pojat saivat itse valita omenapuunsa - tai oikeastaan isompi valitsi molempien puolesta, sillä pienempää ei tainnut vielä hirveämmin kiinnostaa... :) Oli hauska huomata, että poika valitsi puut juuri samoin, kuin olisin itsekin poikien kesken jakanut; isommalle valkeakuulas ja pienemmälle Pirja!


Viikonlopun aikana saimme pihan laitaan valmiiksi myös pohjan leikkimökille, jonka pitäisi lähiaikoina siirtyä tuohon keinujen kupeeseen. Leikkimökin ja keinujen väliin olen kaavaillut Lahden Pihapiiri -messuilta ostamieni angervojen istuttamista. Nekin odottelevat vielä ruukuissa verannalla...


Myös vanha hiekkalaatikko - tuleva mansikkalava - saatiin myös paikoilleen kasvimaan puolelle.

Tulevana viikonloppuna pitäisi lapioida multa paikoilleen ja hakea mansikantaimet


eli vinkvink: tapahtuma alkaa HUOMENNA!

Veikkaan, ettei ostoskassiini päädy ainoastaan mansikantaimet, vaan ostoslistalla on myös lisää hedelmäpuita, marjapensaita, kesäkukkia, amppelitomaatti tai pari.... ;)

Me taidamme suunnata paikalle lauantaina - tai ehkä piipahdan hakemassa jo ensitunnelmat ja -taimet huomenna pienemmän pojan kanssa. Katseltavaa riittää myös lapsillekin, mm. navetan puolella eläimiä ihmetellen sekä pienille vieraille on järjestetty myös jotain omia ruukutushommia!

Aukioloajat sekä ajo-ohjeet löytyvät yllä olevan linkin takaa.


Myös omenapuiden eteläpuolelle vanhoista tiilistä muurattava kaareva tukimuuri on ottanut ensimmäiset askeleet eteenpäin, eli pohjat ovat työnalla.

Voi siitä tulee niin kaunis - voin jo nähdä sen mielessäni valmiina!!

Ja kun muuri on lähiviikkoina valmis, nousee omenapuiden ympärillä oleva maa tasaiseksi muurin avulla, kylvetään omenapuiden ympärille valkoapilaa ja omenapuiden väliin muodostuu lehdistön katveeseen ihana varjoisa pakopaikka kesän kuumuudelta kahvittelupaikan muodossa.

...Suunnitteilla on jo kangasviirinauhojen ompelu omenapuusta toiseen pöydän yllä, sekä syksyksi valojen virittäminen 'katokseksi' puiden väliin.


Noista unelmista saa muuten myös ihan valtavasti energiaa ja intoa toteuttaa näitä projekteja tässä kaiken muun arjen tohinan keskellä! ;)


Tsemppiä sinne myös kaikille loppuviikkoon!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...