Ruuhkavuosimutsin uusi työpiste keittiön ja lastenhuoneen välissä...!

...Heti kirjoitettuani tekstin otsikon tajusin, että siitä taitaa helposti saada kuvan, että täällä tämä äiti tuskissaan rimpuilee työn ja kotitöiden välillä...

Todettakoot heti alkuun, että onnea on maailman mahtavin mies, joka meillä taitaa enemmän pyörittää arkea kuin minä...! 

Mies laittaa meillä lähes päivittäin (lastenkin mielestä maailman parasta) ruokaa, sillä hän on iltapäivisin kotosalla ruokkimassa pojat ja kuskaamassa isompaa poikaa harrastuksiin. Minä hoidan puolestaan lasten aamurumbaa; aamupalan, säähän sopivien vaatteiden valinnan kakaroille, koulurepun pakkaamisen valvomisen ja pienemmän päivähoitoon viemisen - sekä ajelen iltaisin hakemassa isompaa poikaa harrastuksista.

...Kuulostaako tutulle läpsystä-vaihto -arjelle? ;)

Tämä uuden työpisteen tarve nousi lähinnä esiin tahtotilana pitää ruokapöytä tyhjänä ja pyhitettynä ruokailuhetkille. Minulla kun on paha tapa levitellä tavarani - paperit, vihkoset, teippirullat ja kaksi läppäriä hiirineen - pitkin tuvan pirtinpöytää...

Alakertaan on rakentumassa erillinen työhuone, mutta tällä hetkellä se toimii vielä enemmän varastotilana, ja toisaalta taas harvoin tässä arjessa kolmivuotiaan kanssa on mahdollisuutta linnoittautua eri kerrokseen piiloon omien askartelujen ja blogin pariin.

Joten vihdoin tämä käytävän päädyssä oleva vanha pikkulipasto otettiin hyötykäyttöön työpisteenä. Tähän tasolle olin aiemmin kasaillut kaikkea pikkutavaraa Kastehelmi -tuikkukipoista lähtien, mutta pakko myöntää, että tuntui hyvälle kerätä kaikki 'roina' piiloon kaappiin.

Ainoastaan pöydällä jo vuoden asustellut peikonlehti sai jäädä valtaamalleen paikalle.

Tuo lipaston vastainen matala seinähän on alakertaan vievän portaikon kaide. Kaiteen korkeus on juuri passeli pöydän korkeuden suhteen; työpöydän ääressä touhutessa voin helposti kurkata kaiteen yli tuvan puolella leikkivän pojan touhuja.

Tuoliksi työpisteelle kannoin vanhan jugoslavialaisen puutuolin, joita hankin Tori.fi kautta vuosia sitten yhteensä kuusi kappaletta. Ne muistuttavat Bonanza -sarjan tuoleja, mutta ovat huomattavasti massiivisemmat sekä selkänojan yläosa kaartuu paljon pidemmälle tuolin etuosaa kohti - ja ovat erinomaiset istua pidemmänkin aikaa!

Keittiön etelän puoleisesta ikkunasta paistaa aurinko valaisten työpisteen ihanasti.

Luonnonvaloa tässä tuvassa on kyllä riittänytkin, vaikka kaikki ikkunat ovat vain yhdellä seinustalla.

Kuten Instassa elämäämme seuraavat ovat varmasti huomanneet, olen täysin hurahtanut oman kalenterin tuunaamiseen! ...Ja juurikin nämä askartelutarvikkeet jäävät jäljiltäni lojumaan ympäriinsä... :)

Rakastan vihkoja ja erilaisia muistikirjoja! 
Ostan niitä aina käydessäni mm. Clas Ohlsonilla, Tokmannilla tai Suomalaisessa Kirjakaupassa - joskus jopa sylillisen. Vihkot ovat myös mahtavia matkamuistoja! Niihin tosin ei meinaa koskaan raaskia kirjoittaa mitään...

Tuossa alakuvassa on päällekkäin viisi työvihkoani (alhaalta ylös: ToDo -listat, ideaprojektit liittyen tuote-/palvelukehitykseen, juoksevat asiat & memot palavereista, messu- ja seminaarimuistiinpanot, esimiesrooliin liittyvät muistiinpanot) ja avoinna tämän vuoden kalenterini, jonka olen tuunannut vuosia vanhaan muistikirjaani, jonka otin uusiokäyttöön.

Paperiton konttori - olen melkein siellä! ;) En enää tulosta juuri mitään, mutta en osaisi pitäytyä puhtaasti sähköisissä muistiinpanoissa. Käsin kirjoittaessa voin eri tavoin korostaa haluamiani asioita, tehdä nopsaan erilaisia listoja ja lisätä sivukommentteja myöhemmin. En ole niin näppärä vielä OneNote -ohjelman kanssa, että kykenisin samaan herpaannuttamatta samalla huomiotani itse palaverin asiasta...

Olen tilannut netin kautta hurjan määrän erilaisia vihkosia täynnä kalenterin tuunaamiseen soveltuvia lippulappusia, sekä tarroja, teippejä ja leimasimia. Teippejä ja leimasimia tarttuu mukaan myös joka kerta vieraillessani Tiger -kaupassa, joten ikioma tarvikevarasto päivittäiseen askarteluun alkaa olla jo melkoinen.

Tähän uudelle työpisteelle nousi ainoastaan eniten käytetyt teipit ja tarrat Tiger -kaupasta ostetuissa rasioissa (kannet ovatkin menossa unohtuneet alakerran työhuoneeseen).

Lipaston pieneen vetolaatikkoon sujahtivat piiloon piirrosmuotit ja muut usein käytössä olevat tarvikkeet; mittanauha, laskin, liima ja kameran kuvien purkamiseen tarkoitettu piuha.

Stabilo -tussit ovat avoimen läppärin takana piilossa turkoosissa Heinz -papupurkissa ja vihkoset lippulappusineen mustaksi tuunaamassani metallirasiassa helposti saatavilla.

Lipaston alle nurkkaan jäi vanha puulaatikko, jonne piiloutuu kasa sisustuskirjoja ja lehtiä, jotka ovat harvemmin käytössä, sekä rulla tapettia ja toinen kaunista saniaispaperia, joka odottelee vielä sopivaa askarteluhetkeä. ...Ajattelin päällystää sillä vanhoja, hieman rumia säilytysrasioita esillä pidettävän kauniiksi.

Tätäkin tekstiä kirjoittelen tässä uudella työpisteellä - ja pakahdun onnesta!

Miten en tullut tätä ajatelleeksi jo kauan sitten!?!

Ihanaa alkavaa lokakuuta kaikille! 

Jos et vielä kurkannut Instasta mille perheemme syyskuu näytti, niin klikkaappa tästä: KLIK!

Lastenhuoneen möbleeraus ja uusi Legojen rakennusnurkkaus

Sillä aikaa, kun vietin isomman pojan kanssa menneenä viikonloppuna laatuaikaa Helsingissä (kuvia tuosta seikkailustamme Instagramissa), nautti mies kahdenkeskisistä päivistä pienemmän pojan seurassa. Sen verran paljon olivat kotijoukot ilmeisesti viettäneet aikaa legojen rakentamiseen pyhitetyn pikkupöydän äärellä pienemmän pojan huoneessa, että palattuamme kotiin oli miehellä selkeä suunnitelma lastenhuoneen* uudelleen järjestämiseksi!

Että joskus näinkin päin! :)

*Muistatko mille pienemmän pojan huone näytti aiemmin...? KLIK!

Mitäpä siis muuta olisimme tehneet viimeisenä kesälomapäivänäni maanantaina, kuin suunnanneet Ikeaan hakemaan pojalle uutta, isompaa pöytää Legojen rakentamista varten?!

...Ostoslistalla oli toki kaikenlaista muutakin tärkeää (kuten paistinpannuja, naulakko, säilytyslaatikoita, lasten haarukoita, jne), joten reissua Ikeaan oli suunniteltu jo pidemmän aikaa ja tämä pojan huoneen möbleeraus oli vain se viimeinen lähtöä vauhdittava potkaisu...

Legojen kasauspöydäksi haluttiin pinta-alaltaan mahdollisimman iso taso ja samalla korkeudeltaan sen verran matala pöytä, että pienenkin ihmisen on helppoa sen äärellä rakennella. Myös hyllytaso oli toiveissa, jotta Legoille saataisiin säilytystilaa pöydän ääreltä.

Ja täydellinen vaihtoehto löytyi Ikean 'perusvalikoimasta'; Valkoinen LACK sohvapöytä!

Mitoiltaan (118x78cm, korkeus 45cm) ja hinnaltaan (39,95€) juuri passeli käyttötarkoitukseensa: tähän mahtuu isompikin Lego-kaupunki ajoteineen ja rakennuksineen, eikä harmita, jos vaikka tussi pyörähtää kuvioimassa pintaa!

Pelkkä pöydän tuominen lastenhuoneeseen ei tietenkään riittänyt, vaan koko huone täytyi möbleerata uuteen järjestykseen. Tai noh, lähes koko huone; sänky ja ikkunan alla oleva askartelupöytä saivat jäädä vanhoille paikoilleen...

Vanha liinavaatekaappi siirtyi huoneen oven viereen ja Ikean LACK -lokerikkohylly vaihtoi sijaintinsa liinavaatekaapin vanhalle paikalle. Näin Lego -pisteestä saatiin hauska nurkkaus - jossa Legot toivottavasti myös pysyvät...!

Legopöydän alle hankittiin Ikeasta samalla myös muovinen KOLON lattiasuojus (120x100cm), joka suojaa maalattua lautalattiaa runsaasti lattiaa pitkin liu'utettavilta säilytyslaatikoilta.

Vastaavanlainen suojus, mutta palttiarallaa puolet pienempi, löytyy myös keittiöstämme kissan ruokakuppien alta - suosittelen lämpimästi lemmikkieläinperheisiin!

Legoille tarvittiin myös eri kokoisia säilytysrasioita, sillä kovasti olemme koettaneet rakentamisen sivussa myös lajitella palikoita helpottamaan oikeanlaisten osien löytämistä; osa Legoista on omissa rasioissaan esimerkiksi värien perusteella, yhdessä laatikossa ovat renkaat ja muut autoihin liittyvät osat, toisessa ikkunat ja muut läpinäkyvät palikat. Ja niin edelleen.

Alennuslavalta löytyivät isoimmat muovirasiat, joissa on näppärät kantokahvat keskellä (hieman kuin muoviset työkalupakit) alle eurolla/kpl. Pienemmät rasiat taisivat olla hieman reilun euron/kpl.

Vaikka muovin ostamista on tässä taloudessa kovasti koetettu vähentää - esimerkiksi kaikki muovipussit ovat vaihtuneet kestokasseihin - jouduin näiden lasten säilytyslaatikoiden kohdalla tekemään muovisen ratkaisun; kokeilin kirpputoreilta ostettuja punottuja koreja, mutta ne eivät yksinkertaisesti kestä niin hyvin lasten kovaa käyttöä, kuin nämä huomattavasti pidempi-ikäiset muovilaatikot. Valitettavasti näin tällä kertaa.

Toisaalta nämä rasiat tulevat olemaan pitkään käytössä (pyrin ostamaan vain pitkäikäisiä ratkaisuja, en juurikaan hanki uutta lyhyen tovin tarpeisiin), millä koetan perustella itselleni tätä muovisten vaihtoehtojen hankintaa...

Samalla kun hyllyt ja kaapit piti tyhjentää siirtämistä varten, tuli tehtyä myös pienimuotoinen inventaario tavaroihin; pienemmän pojan huoneesta siirtyi suuri laatikollinen vauva- ja taaperoajan leluja odottelemaan seuraavaa kyläilyä kummityttösen luona ja kirjarivistä siirtyi pahvin- ja paperinkeräykseen vanhat, repaleiset kirjat ja lehdet.

Ostoslistalla oli myös kolme uutta kankaista DRÖNA -laatikkoa, joihin piiloutui vielä osa isommista Legoista, kuten lentokoneiden siivet ja laivarungot. Vanhoissa samanlaisissa laatikoissa ovat helposti saatavilla, mutta ah, niin ihanasti piilossa mm. Dublot ja autot.

Tämä, jo vuonna 2010 ostettu Ikean LACK -hyllykkö on kestänyt kovaa käyttöä vuosien varrella molemmilla pojilla. Aiemmassa kodeissa hyllykkö on ollut isomman pojan huoneessa, mutta tänne Kotirantaan muuttaessa suurin tarve - ja paras tila - hyllykölle oli pienemmän pojan lastenhuoneessa.

Veikkaan, että hyllykkö ei poistu käytöstä vielä tulevinakaan kahdeksana vuotena - sen verran tukeva ja hyväkuntoinen, sekä ihan järjetön tilaihme tämä hyllykkö on!

...Ja vaikka vanhaa taloa asustamme ja kovasti kirpputoreilta olemme huonekaluja tänne haalineet, niin lastenhuoneeseen en parempaa hyllykköä leluille osaisi kuvitella, kuin tämä 'Ikea-vanhus'.

Hyllykön päällä on loistavaa säilytystilaa - tai täydellinen taso laittaa kauniita tavaroita esille - kummin sen nyt haluaakaan nähdä. :)

Tällä kertaa hyllyn ylle kipusi isomman pojan maalaamat taulut, vanha karttapallo ajalta Neuvostoliitto, turkoosi säilytyspurnukka, virkkaamani pieni säilytyskori sekä vesiväritarvikkeet - ja pieni takkutukkainen trolli omasta lapsuudestani!

Tuo Legonurkkaus kaipaa vielä jotain seinälle...

Olen niin huono laittamaan tauluja suoraan seinään - varsinkin näin uudessa, vasta maalatussa kodissa - etten millään raaskisi mennä 'pilaamaan' puhdasta, ehjää seinää nauloilla...

Tosin kovasti olen harkinnut jonkinlaista valokuvakollaasia perheemme kuvista mustissa kehyksissä tuohon pöydän ylle (alakuvassa oikean puoleiselle seinälle).

...Ainahan ne seinät voi uudelleen maalata, jos huonejärjestys niin kovasti taas muuttuu, että pitää taulujenkin paikkaa siirtää...

Ison muutoksen perheemme arkeen toi myös tuo vanhan kaapin päällä majaileva CD-soitin (täydellinen 5€ löytö kaukosäätimineen paikalliselta Facebook -kirppikseltä) ja kirjastosta lainatut iltasatu-cd:t!

Tähän asti olemme miehen kanssa vuoroiltoina pötkötelleet pienemmän pojan vieressä häntä nukuttamassa (ja itsekin pikkuruiseen sänkyyn lopulta aina nukahtaneet), mutta nyt poika on alkanut mennä itse iltaisin iltasatua kuuntelemaan omaan sänkyynsä ja sinne simahtanut.

Toki vielä istumme tuolilla sängyn vieressä satua kuuntelemassa hänen kaverinaan, mutta uskomattoman paljon aikaa on iltaisin vapautunut omillekin touhuille, kun enää ei mene puolille öin, että pojan vierestä herää...! :)

Tuossa kaapin paikalla oli aiemmin pojan leikkikeittiö/-kahvila/-ravintola/-kauppa, joka siirtyi sisustusvimman tuloksena sängyn viereiselle seinälle - siis paikalle, jossa aiempi Legojen rakennuspöytä sijaitsi.

Keittiökaluste sekä vanha pikkukaappi, joka kätkee sisälleen lisää keittiöleluja, mahtuivat juuri passelisti sängyn ja hormin väliseen tilaan.

Oli muuten hauska huomata, kuinka kalusteiden vaihto uusille paikoilleen viritti aivan uudenlaista leikkimisen riemua: uusilla paikoillaan vanhatkin lelut tuntuivat pojan silmissä näyttävän ihan erilaisilta - ihan kuin niillä ei olisi vielä koskaan leikitty yhdessä! :)

Elokuu ja paluu arkeen...

Viimeisen lomapäivän möbleeraus oli ehkä myös pieni 'ryhtiliike' pojan arkeen ja viikon päästä lähestyvään hoitoon paluuseen - aina kesän jälkeen tarvitsee itsekin jotain pientä iloa tuottavaa muutosta arkeen, jotta lähestyvästä syksystä on helpompi tarttua kiinni. Oli se sitten huonekalujen paikan vaihto, uusi syksyisempi kaffekuppi tai vaikka joku uusi vaatekappale piristämään arkipäiviä, pieni uudistus piristää mieltä kummasti!

Aurinkoa teidänkin elokuuhun!

...Täällä Mäntsälän kulmilla helle vain tuntuu jatkuvan...!

Uusi huonekasvi & uusi vanha huonekalu makuuhuoneeseen

Omakotitalossa asuvalle toukokuu - varsinkin helteinen sellainen - on aikaa, jolloin sisällä ei juurikaan ehdi kameran kanssa pyöriä. Tai noh, eipä oikein ulkonakaan tohdi ehtiä valokuvaamaan, sillä töitä pihalla riittäisi vaikka aamusta myöhäisiltaan!

Niinpä blogin puolella on ollut viime viikkoina hieman hiljaisempaa ja Instan taas ovat vallanneet valokuvat puutarhasta....

Mutta olen koettanut olla itselleni armollinen - kaikkeen ei aika riitä, ja tällä hetkellä työlistan kärjessä on tuo puutarhan ja kasvimaan valmiiksi saaminen.

Mutta tänään vihdoin ehdin sunnuntain kunniaksi ottaa pienen hetken valokuvausaikaa ja tallentaa muutaman uuden jutun makuuhuoneemme puolelta, jotka ovat odotelleet esittelyä jo pienen tovin.

Ensimmäisenä kerrottakoot, että huonekasvien määrä kodissamme on taas kasvanut yhdellä! Plantagen tarjouksesta tarttui nimittäin mukaan traakkipuu - jos oikein muistan, niin olisiko vajaat 13 euroa maksanut....

Kaipasin makuuhuoneeseen jotain helppohoitoista ja 'palmumaisen rehevää' huonekasvia, joten elämäni kolmas traakkipuu oli helppo valinta!

Suojaruukuksi traakkipuu sai vuosia sitten kirpputorilta ostamani punoskorin.

Toinen ihanuus kammarissamme on uusi vanha tv-taso, joka korvasi aiemmin samalla paikalla olleen kaapelikelan pikkupöytänä.

Saimme tämä tason lahjana kaveripariskunnalta - kiitos S & M, olen vielä kahvia ja suklaata velkaa - jotka tiesivät, että rakastan ja ARVOSTAN näitä vanhoja kaunokaisia!

Tällaisella tv-tasolla onkin minulle tunnearvoa, sillä juuri samanlainen löytyi äitini isän kodista. Päällä oli tietenkin kuvaputkitelevisio ja lehtitelineessä Afrikan eläimiä esitellyt kirja, jota selasin aina vieraillessamme hänen luonaan. ...Vielä kun tuon kirjan löytäisin jostain divarista, niin mulla olisi tässä pieni aikakapseli omaan lapsuuteen! :)

Hyllyllä odottelee paikkansa löytymistä kaksi puista saranakehystä, joiden lasilevyjen väliin olen koettanut kertaalleen jo mummoni virkkaamia pikkuliinoja litistää - huonolla menestyksellä tosin, olivat liian paksuja...

Villainen viltti ja mummoni minulle tekemä villashaali ovat aina käden ulottuvilla, jopa näin kesää kohti kääntyessä. Olen viluinen ja nukun kesätkin läpi paksulla täkillä, villasukat jalassa - järvessä uimisen olen lähes kokonaan jo joutunut lopettamaan, ja ainoastaan uimahallin terapia-altaan lämpö tuntuu olevan minulle sopivaa... ;)

Pienillä jutuilla taas ihanasti uutta ilmettä makuuhuoneeseen!

...Kovasti haaveilen tarttuvani myös tuvan sohvaan ja vaihtavani hieman järjestystä sielläkin - ovathan huonekalut olleetkin kohta jo puoli vuotta samoilla paikoilla...! ;)

Tsemppiä sinne kaikille uuteen alkavaan viikkoon!

...Lapset täällä jo unilla, joten minä suljen tietokoneen ja siirryn nyt tuonne miehen viereen sohvalle Netflixin & iltakaffen ääreen.

Löysimme eilen uuden Netflix Original -sarjan, Safe, joka koukutti saman tien! Päähenkilönä on Dexteristä tuttu Michael C. Hall, joka sopii täydellisesti tällaisiin synkkiin murhamysteereihin. Suosittelen!! :)

Rauhaisaa sunnuntai-iltaa!

Käytävän uudet avohyllyt

Viikonloppuna tartuimme vihdoin toimeen ja pitkähkön vitkuttelun jälkeen saimme käytävän avohyllyt paikoilleen.

Näitähän on suunniteltu jo viime syksystä lähtien, kun saimme käytävän kaapistot paikoilleen ja hyllyt ovat odotelleet verannalla paketeissa toista kuukautta. Vaadittiinkin vain yksi hiljainen lauantaiaamu ja riittävä määrä aurinkoa antamaan kaivattua energiaa - ja homma on vihdoin valmis!

Miehen ilme oli näkemisen arvoinen, kun olin saanut aseteltua tavaroita paikoilleen; hänelle tämä hyllytarve oli kuulemma virheellisesti myyty kirjojen säilytyspaikkana! :)

...No onhan siellä kirjojakin seassa...!

Hyllyjä hankittiin nyt alkuun vain kolme, mutta se asennettiin seinälle niin, että halutessani voi lisähyllyjä asentaa vaikka kolme lisää näiden ylä- ja alapuolelle.

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka järjestävät kirjahyllynsä värien mukaan - mokoma tapa sotii täysin vastaan omaa logiikkaani, jossa kirjat ovat ensin aihepiireittäin, sitten kirjailijoittain ja lopulta kirjat julkaisemisjärjestyksessä.

Kyllä, olen lapsesta saakka rakastanut kirjastoja.

En ymmärrä, miten kukaan löytää kaipaamaansa kirjaa, ellei muista kannen väritystä...?!

Tämän avohyllyn myötä annoin epäloogisuudelle - hieman hampaat irvessä kuitenkin, luonnollisesti - sijaa ja nostin esille keväisen vihreänsävyisiä kirjoja.

Kyllä, pidän tästä värimaailmasta, mutta samaan aikaan ahdistaa, että alakerran kirjahyllyni on nyt kaaoksessa näidden kirjojen puuttuessa sieltä oikeilta paikoiltaan... ;)

Piipahdin tovi sitten paikallisessa osto- ja myyntiliikkeessä kulkiessani paikan ohi ja huomasin hyllyllä tuon alla olevissa valokuvissa esiintyvän kynttilänjalan. Ihastelin sitä tovin, mutta jätin tuolloin vielä hyllyyn - vaikka hinta olikin vain kolme euroa. Paria päivää myöhemmin palasin takaisin liikkeeseen ja huokaisin helpotuksesta, kun kynttilänjalka edelleen odotti minua siellä!

Olen hulluna eri sävyisiin vihreisiin lasiastioihin ja -esineisiin, joista huokuu ajattomuus. Nostinkin avohyllylle esille rakkaimpia löytöjäni - turhaan ne kaapeissa piilossa odottavat käyttöönottoa!

Siinä mieheni oli oikeassa, että kirjahyllyyn pitäisi koettaa mahduttaa enemmän kirjojakin, sillä ne todella kaipaavat säilytyspaikkoja. Vaikka möin kirpputorilla juuri vajaan metrin mittaisen hyllyn verran kirjoja, en juurikaan huomannut tilan lisääntyneen kirjahyllyissä...

Mies ihmetteleekin aina välillä, miksi näitä täytyy olla näin paljon?! Ymmärrän hänen näkökulmansa, että samat kirjat voisin lainata kirjastostakin, mutta koetan aina perustella vedoten LP-levyjen keräilijöihin - vastaavasti itse haluan omistaa ne kaikkein parhaimmat teokset, joihin voin halutessani palata koska tahaansa. Lisäksi kirjahylly kertoo yllättävän paljon omistajastaan, halusimme sitä tai emme.

Ja ovathan ne kirjat - ja täydet kirjahyllyt - vain niin kauniita! :)

Tuo ylähylly on vielä aivan kesken... En oikein saa otetta siitä.

Joku rönsy tai muratti pitkine oksineen roikkumaan reunan yli? Ja mitä kuvun alle?

Viikonloppuna paistoi aurinko täällä niin kirkaasti, että oli ihanaa ottaa kuvia valossa kylpevästä kodista.

...Tosin samaan vauhtiin huomasin taas, kuinka remontin jäljiltä on edelleen ikkunat pesemättä ja pölyä leijaillut joka puolelle... Esimerkiksi tuo suuri lasipullo kaipaa kevätpesua kipeästi!

Löysin tuon kyseisen pullon puukehikkoineen viime syksynä vanhan puuseppäharrastajan kuolinpesän myynnistä, mistä kannoin kaksi autokuormallista tavaraa kotiin - ja joita olen tässä pitkin talvea blogissakin esitellyt. Tästäkin esineestä maksoin tasasumman, 10€.

Lipaston ostin jo valmiiksi Villa Kotirantaa varten, kun asuimme edellisessä kodissamme. Löysin sen sattumalta Tori.fi kautta naapuristamme muutamalla kympillä!

Vanha puulaatikko on mieheni muuttokuormasta peräisin ja sinne kätkeytyy kasa sisustuslehtiä ja -kirjoja. Valkoinen kynttilälyhty on vanhan työpaikkani henkilökuntamyynnistä muutamalla eurolla tehty löytö.

Miehen kiusaksi on nyt taas yksi tyhjä seinätila täytetty! ;)

Toivotaan, että aurinkoiset säät jatkuvat nyt läpi kevään - tuntuu, kuin talven jälkeen heräisi taas vähitellen horroksesta ja akut alkavat täyttymään. Tämä avohyllyprojektikin on hyvä esimerkki siitä, mihin kaikkeen aurinkoenergian voimin jaksaakaan taas tarttua innolla!

...Olisi nimittäin vielä muutama remonttiprojekti odottelemassa intoa ja tarmoa... ;)

Aurinkoista keskiviikkoa ja voimia viikkoon!